Minna Bussey, Dubai (2026)

16/04/2026

Mun parhaat on-the-go välipalavinkit suomalaisille 40+ naisille, jotka haluavat polttaa vyötärörasvaa ja hypätä verensokerivuoristoradasta pois:

👉 Coopin 300g raejuustopurkki & mustikat.
Ihan best! Saat tästä purkista 36g proteiinia, ja mustikoista kuitua, antioksidantteja ja mieltsin hyvää makua. Ripottele päälle myös vähän merisuolaa... trust me, tää on hyvä lisä. Niin ja tässä raejuustossa ei ole muunneltua tärkkelystä ja lisäaineita, niin kun lähes kaikissa muissa.

👉 Parmankinkkupaketti & kirsikkatomaatit.
Sä saat kinkusta proteiinia, se maistuu hitsin hyvälle, hits the spot... ja tomaatit tuo raikkautta, kuitua ja vatsaan volyymia. Aidossa parmankinkussa ei ole nitraattia tai nitriittiä, jotka ovat ihan virallisesti karsinogeenisten aineiden listalla, ja jota löytyy lähes jokaisesta, muusta kinkkupaketista...

Jos sä siis haluat tasaisemman ruokahalun ja kapeamman vyötärön:
EI Jungle Juice,
EI kaupan smoothie,
EI patukat ja purkit, jotka lupaa, että taivaan ovet aukeaa kun niitä syö.

Vaan oikeaa ruokaa, joka oikeasti pitää kylläisenä seuraavaan ateriaan saakka, eikä nosta verensokeria taivaisiin niin rasvanpoltto pääsee alkamaan.

15/04/2026

Mä opin tosi tärkeän jutun viime viikkoina.

Ei siitä, miten rakennetaan valmennus vaan siitä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsee.

Mä lähdin rakentamaan Step Clubia ajatuksella, että teen paikan, jossa on kaikki: treenit, ohjeet, sisältö, rakenne.

M***a kolme viikkoa myöhemmin mulle tuli olo, että jotain puuttuu.

Ja sitten tuli viesti yhdeltä mun pisimpään mukana olleelta asiakkaalta: “En käytä sitä appia… se WhatsApp-ryhmä on se, mitä mä oon aina rakastanut.”

Siinä se oli, mitä mä olin jo tuntenut. Ei ihmisiltä puutu tieto, sitä on jopa liikaa! Suurin osa ei kaadu siihen etteikö tietäisi mitä tehdä… vaan siihen, ettei tee sitä arjessa.

Se mikä puuttuu, on:
→ joku joka kysyy “miten menee”
→ paikka missä voi sanoa ääneen mitä oikeasti tapahtuu
→ pieni paine pitää kiinni siitä mitä lupasit itsellesi

Me testattiin tätä heti. Avattiin WhatsApp-ryhmä ja pidettiin ensimmäinen Zoom ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että kaikki loksahti paikalleen.

Tää ei ole treeniohjelma vaan tää on ihan oikeasti yhteisö.

Jos tunnistat itsesi tästä, niin tervetuloa meidän jengiin.

https://stepclub.circle.so/checkout/step-club-founder-member-hinta

07/04/2026

Step Clubin jäsenet kertoivat sunnuntain askel check-in:issä mitä ovat muuttaneet arjessaan. Yksi asia oli yhteistä kaikilla: he ovat aloittaneet pienistä muutoksista... yks kerrallaan.

Mä olin tosi iloinen lukiessani näitä! Nimittäin se ehkä suurin syy siihen, miksi elämäntaparemontit ja "ens maanantaina mä oikeesti alotan" -lupaukset menee plörinäksi on se, että me yritetään muuttaa ihan liian m***a asiaa kerralla.

Me usein myös yritetään harrastaa liikuntamuotoa, josta ei oikeasti tykätä... syödä terveellistä ruokaa, joka ei maistu meidän mielestä hyvältä...

Paras tapa liikkua on se, josta pidät sen verran, että tiedät pystyväsi sitoutumaan siihen. Rima sen tekemiseen omassa arjessa on myös tarpeeksi matala.

Ruokavaliossa tarvitaan toki tietyt raamit (pizza ja irtarit ei vie sua kohti energiaa tai kapeampaa vyötäröä), m***a niiden sisällä jää paljon pelivaraa. Aterioiden pitää sopia sun makuun ja arkeen, jotta niistä tulee pysyviä.

Tässä muutoksia, joita Step Clubin leidit on tehneet
- Sama, proteiinipitoinen aamiainen joka aamu, myös viikonloppuisin.
- Vähemmän proteiinijuomia, enemmän aitoa proteiinia ruoasta.
- Viiden aterian päivässä sijaan neljä.
- Takaisin satulaan just nyt, eikä vasta maanantaina.

Minkä muutoksen sä voisit alkaa tehdä arjessas just nyt? Pienet muutokset säännöllisesti toistettuna vie kohti isoja tuloksia!

02/04/2026

Mä palasin tänään Suomesta Dubaihin ja olo on hyvin ristiriitainen.

Suomen reissuun mahtui paljon.
- Kävely pikkusiskon, ja valmennettavien kanssa, aurinkoisessa Helsingissä.
- Päiväreissu Tampereelle ystävääni Annaa moikkaamaan. Niin ja jääkylmässä Tammerkoskessa pulahtamaan.
- Visiitti isoäitini eli mummani luona hänen vanhainkodissaan.
- Paljon aikaa mun äidin kanssa.
- Kavereiden kanssa hengailua.
- Get together perheen, eli mun äidin ja siskojen, ja tyttöjen serkkujen kanssa, meidän reissun viimeisenä päivänä.

Me saavuttiin kotiin huomattavasti hiljaisempaan Dubaihin kuin mihin ollaan totuttu. Tää ei ole välttämättä huono asia, sillä ihmispaljous ja ruuhkat on viime vuosina olleet melkoiset.

M***a samaan aikaan vähäisempi ihmismäärä tarkoittaa myös erilaista tunnelmaa, enkä ole vielä päättänyt pidänkö siitä vai en.

Koulut ovat epäopetuksessa vielä ainakin reilu pari viikkoa, ja aika näyttää pääsevätkö ne avaamaan oviaan vielä sillonkaan. Ehkä ne eivät pääse aukeamaan koko keväänä... Kukaan ei tiedä.

Meidän nuorempi, Milla, rakasti olla Suomessa ja olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa. Niin olisin minäkin. M***a vanhempi, Maija, ikävöi kavereitaan ja halusi kovasti tulla takaisin Dubaihin.

Miehen työpaikka on Dubaissa... meidän koti ja elämä ovat Dubaissa. Lopullinen muuttopäätös, jos sellaisen eteen tullaan, tulisi siis olemaan todella vaikea, puhumattakaan siitä kuinka vaikea se olisi hyvin herkässä iässä oleville teineille.

Toivottavasti siihen ei kuitenkaan tulla, ja elämä Dubaissa palautuu jota kuinkin normaaliksi. 🙏

Minna 💛

25/03/2026

Mä sain Instagramiini eilen aivan ihanan dm:n, jossa seuraaja kiitti mua inspiraatiosta lopettaa alkoholin käyttö. ☺️

Siitä on tosiaan kohta 14 kuukautta kun tein tämän päätöksen ja kun viimeksi olen maistanut tippaakaan alkoholia.

Mä juuri pari päivää sitten puhuin aiheesta ystäväni kanssa ja kerroin hänelle, kuinka alkoholin lopettaminen ja siihen liittyvät tunteet on muuttuneet viimeisen 14 kuukauden aikana.

Itse lopettamispäätös oli se vaikein.
"Miten mä voin mennä juhliin?"
"Mitä mun kaverit ajattelee?"
"Kutsutaanko mua enää?"
"Tulenko mä tuottamaan pettymyksen ihmisille?"

Lopettamisen jälkeen haluni näyttää, että olen hauska siitä huolimatta, etten juo, oli vahva.

"Tarvitsin" alkoholittoman skumpan käteeni juhlien tai ravintolailtojen ajaksi, jotta tunsin olevani menossa mukana... ja varmaan myös siksi, että NÄYTIN olevani menossa mukana.

Tunsin myös tarvetta selittää ihmisille, miksi en juo. Selittää ilman, että sitä edes kysyttiin.

En muista, milloin tämä kaikki muuttui, m***a nykytilanne on tämä:

- En enää koe tarvetta näyttää, että olen hauska. Lähden mielelläni aikaisin kotiin ja sänkyyn päästyäni hymyilen leveää hymyä kun tiedän, että herään aamuna freshinä.
- En enää tarvitse alkoholitonta skumppaa. Kuplavesi limellä toimii hyvin.
- Selittelyn sijaan sanon vaan "ei kiitos, mä en juo".

Jos joku kysyy, että miksi mä en juo... En oikein osaa vastata tähän. Ei mulla ole yhtä, suurta syytä... Mä en vaan halua. Elämä on vaan niin hurjan paljon parempaa ilman alkoholia.

Myös yksi tärkeä juttu:
Entisenä tosi kovana ihmisten miellyttäjänä mikään ei ole sysännyt mua eteenpäin toipumisen tiellä enemmän kun "ei:n" sanominen alkoholille. Sen kautta olen konkreettisesti saanut kokea, kuinka rajojen asettaminen ja eläminen linjassa oman totuuden kanssa muiden mielipiteistä välittämättä ei ole vain helpottavaa, vaan tarpeellista, jos haluaa elää mahdollisimman hyvää, antoisaa elämää.

Minna 💛

Ps. Nämä kuvat on siltä illalta kun mä join viimeisen kerran: eli 1.2.2025.

22/03/2026

Kun mä aloitin mun hyvinvointivalmentajan opiskelut mä visualisoin itseni, valmiina hyvinvointivalmentajana, istumassa steriilissä vastaanottohuoneessa tapaamassa 1:1 asiakkaita. Tämä visuaali tuntui jollain tapaa ns. tärkeältä, arvokkaalta…

Fast forward muutama vuosi ja mun hyvinvointivalmentajan työ näyttääkin aivan erilaiselta kun osasin kuvitella! Ja tuntuukin miljoona kertaa tärkeämmältä ja arvokkaammalta kuin tämä vastaanottohuonevisuaali… Nimittäin nää vuodet onkin tuoneet mukanaan jotain mulle täysin odottamatonta: naisyhteisön.

Me tehtiin eilen valmennettavien kanssa pitkä kävelylenkki aurinkoisessa Helsingissä, jonka jälkeen päädyttiin ihan mahtavalle brunssille Lapland Hotelliin.

Monet naisista ei olleet ennen tavanneet toisiaan, ja mäkin pääsin tässä tapaamaan pari uudempaa asiakasta ensimmäistä kertaa livenä, m***a juttu luisti kun oltais kaikki tunnettu pidempäänkin. Mun sisko oli meidän mukana ja hänen kanssaan todettiinkin, että miten voikin olla niin mukava porukka!

Eli kiitos mukanaolijoille ja näitä lisää 🙌🏼🧡

Huomenna starttaa Step Club. Tervetuloa yhteisöön harjoittelemaan terveellisempää arkea porukassa. 🙌🏼

https://minnabussey.com/step-club/

20/03/2026

Huomioita sokerihimoista ja nälästä kaupungilla:

Mä hengasin tänään Helsingin keskustassa koko päivän mun tyttöjen ja äidin kanssa. Lähdin liikenteeseen liian kevyen aamiaisen jälkeen, joten kaupunkiin saapuessa mulla oli jo nälkä.

Poikkesin lempparikahvilaan, jossa on ehkä maailman houkuttelevimman näköinen pullatiski... (Erityisesti Boston pullat, mun lempparit.) Kurnivalla vatsalla tällaisen vitriinin tuijotteleminen on vaarallista hommaa.

M***a minä - entinen sokerin ahmija - tiedän nykyään, miten toimia: sen sijaan, että kieltäisin Boston pullan itseltäni sanonkin mielessäni, että "saan" kyllä pullan, kunhan olen ensin käynyt syömässä kunnon lounaan.

Näin tehtiin: me valittiin tyttöjen kanssa lounasravintola, josta he saivat pastaa ja minä kunnon annoksen kanaa ja vihanneksia. Tuloksena täysi, kylläinen vatsa ja se, ettei Boston pullaa enää tarvinnutkaan.

Sama toistui kaupungista illansuussa lähtiessä... Nälkä oli jo alkanut palailemaan ja me poikettiin ruokakaupassa. Tämä on big mistake sokerihiirille, m***a mä käytin samaa taktiikkaa: karkkihyllyjen ohi kävellessä sanoin taas itselleni, että "saan" lähetä hakemaan karkkia kunhan olen ensin syönyt kunnon illallisen.

Tein työtä käskettyä: kokkasin itselleni noin 250 grammaa porsaankyljyksiä, kesäkurpitsan kera... söin vielä mustikoitakin jälkkäriksi ja kas kummaa, tässä olen vielä sohvalla, ilman minkäänlaista tarvetta lähteä hakemaan karkkia.

Me ollaan kaikki vaan ihmisiä, ja meillä kaikilla on biologia, joka tykkää helpoista herkuista. Sen sijaan, että taistelee tätä biologiaa vastaan kannattaa työskennellä sen kanssa ja ravita sitä niin, ettei se enää huutele herkkujen perään.

Ihanaa perjantai-iltaa! 💛

Ja jos nää jutut kiinnostaa, niin Step Clubissa opetellaan kaikkea tätä sen lisäksi, että saadaan askeleet ja liike osaks arkea. Täältä voi lukea lisää ja lähteä mukaan.
https://minnabussey.com/step-club/

19/03/2026

Ei ole Suomen reissua ilman Ruohonjuuri käyntiä... Tässä pari mun suomalaista vakkarituotetta, jotka tarttuivat tänäänkin mukaan kun kävin heidän Manskun liikkeessään.

Foodinin suklaa hera protskujauhe... Maku on tosi hyvä (etenkin jos lisää sekaan vähän merisuolaa niin kun mä tykkään tehdä), ja ainesosaluettelosta löytyy tasan kolme ainetta: hera, kaakaojauhe ja stevia. 👌 Mä käytän tätä kreikkalaiseen jogurttiin sekoitettuna, tai smoothiessa. Auttaa kivasti päivän proteiinitarpeen saavuttamisessa.

Puhdas Plus kreatiinimonohydraatti. Tämä on ainoa ravintolisä, jota mä olen käyttänyt jo pitkään ja käytän päivittäin. Kreatiini tukee mm. lihasmassaa, palautumista ja kognitiivistä terveyttä, joten se on omiaan meille 40+ naisille.

Hyvää yötä Espoosta. Ihana olla Suomessa! 🥰

18/03/2026

Mä kävin eilen Lontoossa lounaalla hyvän ystäväni Kristin kanssa. Me oltiin hänen kanssaan työkavereita Lontoon finanssimarkkinoilla 20 vuotta sitten ja nykyään meitä yhdistää se, että olemme kummatkin hyvinvointialalla. Kristi on ravintoterapeutti, joten me keskustellaan aina suu vaahdoten meidän intohimoaiheesta; ruoasta.

Kristi on itse asiassa hakeutumassa Lontoon paikallispolitiikkaan, josta toivoo aloittavansa uran lähteä muuttamaan meidän ruokaympäristöä "ylhäältä käsin".

Ja tätä tarvitaan.... Me voidaan toki yksilötasolla, omilla valinnoillamme a) vaikuttaa omaan terveyteemme ja b) "äänestää dollareillamme", eli tukea tai olla tukematta ultra-prosessoituja ruokia valmistavia yrityksiä.

M***a hyvä ihme nämä terveelliset valinnat on tehty vaikeiksi... Kuten Kristin kanssa totesimme, tässä ruokaympäristössä navigointi on kuin "dodging the bullet" päivittäisellä tasolla.

Nyky-ympäristössä näitä ammuksia satelee meitä kohti joka puolelta. Ruokakauppojen hyllyistä ehkä 80% notkuu toinen toistaan prosessoidumpia, epäterveellisempiä tuotteita... Kahviloiden vitriinit puolestaan houkuttelevat meitä tuoreilla leivoksilla ja korvapuusteilla. Jopa terveellisten smoothie -baarien valikoimat ovat todellisuudessa täynnä sokeria (luonnollista sorttia ehkä, m***a silti). Työpaikan kahvihuoneesta löytyy konvehteja tai pullaa joka iltapäivä. Et voi edes rautakaupassa käydä ilman, että suklaapatukat ja karkit tuijottaisivat sua kassalla kutsuvasti.

Jos siis ihmettelet, että mikä sun itsekurissa on vikana kun et pysty pysymään herkuista erossa ja hyppäämään ulos sokerin aiheuttamasta noidankehästä niin tiedä tämä: et todellakaan ole yksin. Tämä ruokaympäristö on kerta kaikkiaan epäreilu.

Mun ehdoton numero uno vinkki selvitä tänään niiden ammuksien lentäessä on: pysy kylläisenä. Syö aterioilla vatsa ihan täyteen sitä proteiinia, jonka kaverina iso kasa värikkäistä kasviksia, ehkä vähän hitaasti imeytyviä hiilareita. Tässä on sulle panssari, jonka avulla selviät paljon paremmin. Ja onnea matkaan!

16/03/2026

Teistä jotkut olitte ehkä mukana viime viikon haasteessa ja kuuntelitte walk & talk -liven, jonka tein anoppini Jillin kanssa.

Liven lopussa Jill sanoi jotain, johon moni pystyy varmasti samaistumaan: “Monet syövät yksinkertaisesti tylsyyteen.”

Sen sijaan että tekisimme jotain muuta - oppisimme jotain uutta, tapaisimme ystäviä, lähtisimme kävelylle - istumme sohvalla. Ja aika nopeasti ajatukset kääntyvät ruokaan.

“Mitä söisin seuraavaksi?”
“Napostelu kuuluu telkkarin katseluun.”

Olen törmännyt tähän todella usein myös valmennettavien kanssa. Kyse on harvoin nälästä.

Usein kyse on tavasta ja tottumuksesta.

Ilta tulee → sohva → telkkari → jotain pientä syötävää.
Sama kaava toistuu päivästä toiseen, kunnes siitä tulee automaattinen.

Ja tässä kohtaa kannattaa pysähtyä hetkeksi.

Oletko oikeasti nälkäinen – vai vain tottunut syömään tässä tilanteessa?

Jos huomaat, että kyse on enemmän tavasta, kokeile seuraavalla kerralla jotain muuta.

Lähde 10 minuutin kävelylle.
Soita ystävälle.
Lue hyvää kirjaa.
Tee jotain pientä, joka katkaisee sen automaation.

Usein jo pieni suunnanmuutos riittää. Kun et tee sitä mitä olet aina tehnyt, myös lopputulos alkaa vähitellen muuttua.

Ja välillä voi myös kysyä itseltään:

Valitsenko nyt hetkellisen mielihyvän – vai sen olon, jonka haluan huomenna?

Pienet päätökset toistuvat arjessa yllättävän m***a kertaa päivässä. Ja juuri niistä arki, ja hyvinvointi, lopulta rakentuu.

13/03/2026

Yksi ote tämän viikon kävelyhaasteen ruokavalio -livestä.

Kun katson suomalaisten naisten ruokavalioita, kolme asiaa toistuu kerta toisensa jälkeen:

1. Proteiinia on liian vähän.
Luullaan syövämme sitä tarpeeksi, m***a monella ateriat, välipaloista puhumattakaan, jäävät aika hiilaripainotteisiksi.

2. Piilosokeria kertyy yllättävän paljon.
Smoothiet, granolat, välipalapatukat, kastikkeet… jopa vihreät mehut. Niistä tulee päivän mittaan enemmän sokeria kuin huomaammekaan.

3. Syödään pitkin päivää.
Tämä on oikeastaan seurausta edellisistä. Ateriaväliä ei periaatteessa synny ollenkaan. Aamupala, välipala, lounas, välipala, jotain pientä taas, päivällinen, iltapala… tuntuu, että nälkä on koko ajan läsnä.

Ja sitten moni ajattelee, että ongelma on itsekurissa.

Usein kyse on kuitenkin vain näistä kolmesta asiasta.

Kun proteiini nousee, piilosokeri vähenee ja ateriavälit rauhoittuvat, moni huomaa aika nopeasti että nälkä, mieliteot ja napostelu alkavat helpottaa.

Tunnistatko mistään näistä itsesi?

10/03/2026

1️⃣ Stop breaking promises to yourself
Start keeping small ones.

2️⃣ Stop forcing workouts you hate
Walking counts. Consistency wins.

3️⃣ Stop eating “healthy” but staying hungry
Satiety first.

4️⃣ Stop waiting for Monday
Right now works fine.

5️⃣ Stop trying to do it alone
Accountability and community changes everything.

Minna Bussey

16/04/2026

15/04/2026

07/04/2026

02/04/2026

25/03/2026

22/03/2026

20/03/2026

19/03/2026

18/03/2026

16/03/2026

13/03/2026

10/03/2026

Address

Telephone

Website

Alerts

Contact The Practice

Shortcuts

Featured

Share

Category