16/04/2026
·
15.4. "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto"
Pian koittaa kerkkien keruun aika.
"Kuus' on kummun kasvattama,
Kummun latvasta vetämä,
Simakukka, mesilatva,
Onkos mettä latvassasi,
Sima keski-oksillasi
Kipeille voiteheksi,
Vammoille paranteheksi.
Tyvipuu pahan tekevi,
Latva mettä keitteleepi;
Latvapuu pahan tekeepi,
Tyvi mettä keitteleepi;
Keskipuu pahan tekeepi,
Tyvilatva mettä keittelee
Kipeille voiteheksi,
Vammoille paranteheksi. #
KUUSI (Picea abies)
Kerätään: Kuusenkerkät, eli silmut ja nuoret vuosikasvaimet ja pihka.
Kerkät ovat parhaita kerättäviksi silloin, kun ne ovat vaaleanvihreitä ja pulleita, noin 2-3 cm pituisia.
Sisältää: runsaasti A- ja C-vitamiinia, antioksidantteja, eteerisiä öljyjä, pikeiiniä ja orgaanisia happoja.
Käyttäminen: Lääkinnässä on käytetty palsamia, tärpättiöljyä, hartsia, neulas-öljyä, neulasuutetta, siemenöljyä ja kerkkiä.
Kuusen neulaset ja kerkät ovat antioksidanttisimpia puulajien osia.
Erityisesti kuusenkerkistä voi hauduttaa teetä tai valmistaa kylmiä juomia, kuten simaa, olutta tai jääteetä tutumpien siirapin ja tinktuuran lisäksi.
Monet kuusen osat lisäävät virtsan ja hien eritystä sekä irrottavat limaa hengitysteistä ja hillitsevät yskää.
Kuusenhavut sopivat hyvin hoitokylpyihin. Kuusenkerkkiä voi syödä sellaisenaan tai lisätä salaattiin tai tehdä kuusenkerkkäsiirappia/ hunajaa.
Kerkistä haudutettu tee on oikeaa voimajuomaa poistamaan kevätväsymystä. Sitä ei C-vitamiinin säilyttämiseksi kuitenkaan saa keittää. Keripukin estämiseksi ennen tehtiin myös olutta kuusista.
Muutenkin kerkkien vitamiinit haihtuvat herkästi, joten kerkät pitää käyttää heti keräyksen jälkeen tai pakastaa. Tinktuurana ja siirappina ne säilyvät kuitenkin hyvin.
Kuusi irrottaa limaa, avaa hengitysteitä ja helpottaa reumaattisia kipuja. Virkistää ja vahvistaa sekä elvyttää elimistöä. Lisää myös virtsaneritystä. Sitä on käytetty aiemmin yleisesti myös seuraaviin: Kihti, keripukki, sappivaivat, vatsan liikahappoisuus, keuhkoputkentulehdus. Pihkalaastarina sekä voiteena reumatismin, noidannuolen, hiertymien, haavojen ja rakkojen hoitoon. Auttaa myös akuutissa hammassäryssä pureskeltuna.
Eläimillä havut sopivat rehuiksi sekä loishäätöön keitettyinä. Käytetään myös hevosilla sädemädänhoitoon.
Annostus: Kylvyissä voi käyttää kerkkien lisäksi kuusen havuja. Vanhan kylpyohjeen mukaan kilo havuja liotetaan vuorokauden verran 15 litrassa kylmää vettä ja keitetään tässä samassa vedessä pari tuntia. Keitos lisätään kylpyveteen hoitamaan hengityselin- ja reumavaivoja. Toinen mahdollisuus on vain hauduttaa havuja puolisen tuntia kuumassa vedessä ja lisätä sitten sihdattu haude kylpyveteen.
Kuusenhavutee: kuusen tuoreita kärkioksia haudutetaan (ei keitetä). Kaada kiehunut vesi havujen päälle, anna hautua 10-15 min, siivilöi. Mausta hunajalla ja nauti.
Kuusenkerkkäsiirappia tai -hunajaa käytetään nauttimalla sitä muutamia teelusikallisia päivässä.
Kuusenkerkkäsiirappi:
1 osa kuusenkasvaimia
3 osaa kylmää vettä
Lämmitetään hitaasti lähes kiehuvaksi. Seoksen annetaan itsestään jäähtyä, jonka jälkeen yrttimassa puristellaan pois. Jäljelle jäänyt liuos yhdistetään 2 osaan raakasokeria ja annetaan olla liedellä ilman kantta pienellä lämmöllä niin, että liika neste haihtuu pois. Paksu siirappi pidetään mieluiten jääkaapissa.
Kuusenkerkkähunaja: Täytä lasipurkki tuoreilla kuusenkerkillä ja peitä juoksevalla hunajalla.
Myytit ja Taiat: Symbolisesti ajatellaan Auringon asuvan kuusen vihreissä neulaissa (ainoa Auringon vaikutuksesta suoraan näkyvillä oleva merkki talvella). Perinteisesti poltettiin kuusi talvipäivänseisauksen aikaan, jolloin symbolisesti vapautetaan Aurinko neulasistaan tekemään uusi kesä.
Kuusenpihkaa on käytetty myös suitsukkeiden aineksena sen puhdistavien ja suojaavien vaikutusten vuoksi. Sopii erittäin hyvin vanhoihin perinteisiin transsimatkoihin sekä yhteyden etsimiseen esi-isiin.
Varoitukset: Kuusta tai sen osia ei pidä käyttää, jos sairastaa astmaa tai hinku-yskää. Suurina annoksina kerkät voivat nostaa verenpainetta.
Kuusi on ollut yleinen taikuuden väline. Se on ollut kanava aliseen vainajien luo. Siitä kertoo se, että haudalle lasketaan yhä kuusiseppeleitä. Kuuselta myös kysyttiin neuvoa valittaessa talolle paikkaa. Siitä sanonta ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.”. Jos kuusta ei kuunneltu, haltia suuttui.
Pihakuusi suojaa taloa ja pihamaata pahoilta hengiltä ja tarjoaa myös asuinsijan pihahaltioille. Pihakuusta kutsutaan myös Pitämyspuuksi, jonka luvataan saavan kasvaa rauhassa ja siitä ei pidä taittaa oksaakaan ilman lupaa. Puulle annettiin juhlapyhinä ruokauhrina samoja ruokia kuin mitä talonväelle, myös viinauhreja. Kiitoksena tästä puunhaltija varjelee taloa, karjaa ja satoa.
Vaakasuunnassa kasvavien metsäkuusien ajateltiin olevan pyhiä Tapiolle eli metsän kuninkaalle. Uhrilahjat asetettiin kuusen päälle tai alle. Pesemällä asunnon tai eläinsuojat kuusiluudalla, torjuttiin myös pahaa ja saatiin suojaus tilojen ylle.
Kuusenkerkkien keräämiseen on oltava maanomistajan lupa. Ja ne kerkät ovat kuusen vauvoja, uusia vuosikasvaimia, elä siis revi liikaa yhdestä puusta tai sitten kerää vain yhdestä puusta, joka on muutoinkin tuomittu kaadettavaksi.
Ja muista taas kiittää ja pyytää anteeksi. Kunnioita sitä puuta, se tuntee, sitä koskee. Jos vain alat repimään, se alkaa tuottaa haittayhdisteitä, jotka sitten ovat siinä siirapissasi - monikos tulee tätä ajatelleeksi?
Tutkijat ovat viime vuosina todistaneet tämän minkä alkuperäiskansat ovat tienneet aina. Kasvit todella tuntevat, kuulevat, haistavat ja maistavat... ei aivan samoin kuin ihminen, vaan jollain levelillä vielä herkemmin....
Kasvisolujen puristus aiheuttaa muutoksia solujen sisällä. University of Western Australia -yliopiston mukaan kasvit näyttävät olevan erittäin tietoisia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Jopa varjosi aiheuttaa reagoinnin, samoin halaus!
Mene metsään, nauti metsäterapiasta, makaa vaikkapa suuren kuusen alla ja juttele sille - kun pysähdyt niin näet ja koet enemmän ja tuut jo siinä hengitellessäsi terveeksi.
-päivi- kirjoitti. Metsämuori hieman lyhenteli
