Lupa Olla

26/09/2025

Tunteet ilmentävät mielen terveyttä, ei sairautta. On kuitenkin ymmärrettävää, että tunteet voivat itsessään herättää pelkoa, jos niihin ei ole voinut muodostaa turvallista suhdetta. Tällöin niitä on oppinut välttelemään erilaisin suojakeinoin, jotta mieli on voinut sietää sietämättömiä tilanteita ja ihminen selviytyä niistä.

Suojakeinot ovat siis hyvän palveluksessa, vaikka muodostavatkin ajan saatossa riskin mielenterveydelle kun aito kokeva itse jää toistuvasti niiden taakse hylätyksi.

Suojakeinojen tutkiminen ja purkaminen, eli sillanrakennustyö tunteiden ja järjen välille terapiassa onkin tehtävä kunnioittaen, m***a ei peläten. Tärkeä viesti, jonka terapeutti voi näissä tilanteissa välittää koko olemuksellaan, onkin se, että mikään tunne ei ole väärä, liikaa, vaarallinen tai hylkäykseen johtava ja että jokainen suojakeino on syntynyt tarpeeseen ja ollut välttämätön, ei vapaa valinta. Niistä ei siis tule arvostella tai tuomita ketään.

Kun omiin tunteisiin pääsee turvallisesti ensin tutustumaan, niitä voi myös oppia säätelemään. Turvassa oleva terve mieli rakentuu sillasta järjen ja tunteiden välillä ja ymmärtää, että molempia tarvitaan elämän eri kohdissa. Turvaton ja järkkynyt mieli lohkoo tunteet ja järjen erillisiksi saarekkeiksi, joiden välinen silta on poikki — tällöin ihminen elää joko-tai saarekkeilla hyläten itsessään aina sen mikä ei kyseiseen saarekkeeseen kuulu. Reagointi liikkuu tällöin ääripäissä valtavista tunnekuohuista pakotettuun tunteettomuuteen.

08/09/2025

"Aitoa tunneyhteyttä voidaan vahvistaa läpi elämän turvallisesti ja rehellisesti peilaavissa ihmissuhteissa."

Uusimmassa blogikirjoituksessamme Ihminen tavattavissa -terapeutti Marjo avaa sitä, miten aito yhteys itseen löytyy toisen kautta ja miksi se voi tuntua sekä turvalliselta että pelottavalta.

Pysähdy aiheen äärelle ja lue Marjon koko kirjoitus sivuiltamme https://ihminentavattavissa.fi/blogi/yhteys-itseen-syntyy-suhteissa-toisiin/

03/09/2025

”Ihmissuhteet eivät yleensä kuole käytyjen keskustelujen takia, vaan niiden keskustelujen takia joita olisi tarvittu, m***a joita ei koskaan käyty.”
- Lysa TerKeurst

03/09/2025

Oiva kirjoitus!

Se, että viisivuotias huutaa, kiljuu ja kiukuttelee, ei ole ahdistusta.

28/08/2025

Työpäivän jälkeinen pieni iltakävely kypsyvän viljan tuoksuisen pellon laidassa lauloi samaa sävelmää sisäisen maailmani kanssa. Olo on erityisen saanut, koska se on myös erityisen antanut.

Antaessaan itsensä terapeuttina saataville, aidosti olemassa olevana ihmisenä ja tietenkin myös teoriaa ymmärtävänä ammattilaisena, saa nauttia prosessin kypsymisestä omassa tahdissaan ja lopulta sadostakin luottamuksen, antautumisen ja lähelle päästämisen seurauksena.

Mikä onni, helpotus ja toivo asuukaan niissä hetkissä, kun ihminen uskaltaa alkaa yhä syvemmin antautua suhteeseen toisen ihmisen kanssa ja siinä aistia, tuntea ja päästää valloilleen jotakin sellaista itsestään, joka on kaivannut päästä näkyväksi kenties hyvinkin pitkään.

Sellaisen todistaminen on etuoikeus ja jokainen sinnikäs askel sitä ennen kaiken sen väärti ja ylikin. Olo on autuas kun elämä saa luvan tulla ja olla. Joskus se vie kauan ja silloin on erityisen tärkeää suojella luottamuksen rakentumista.

Turvattomuuteen tottuneen askeleet kohti luottamusta siihen, että turva onkin olemassa, eivät ole vain pään päätöksiä eivätkä varsinkaan tapahdu sormea napsauttamalla, vaan silloin tarvitaan kasvurauhaa, jonka takaavat selkeät rajat ja ehdoton (terapia)rakkaus — terapeutin tarjoama kokemus turvallisesta vuorovaikutuksesta, johon mahtuu kaikki.

22/08/2025

Katselin tässä taannoin ikkunan takaa näkyä, joka kosketti ja hellyytti minua. Ulkoterassilla kaksi läheistäni istuivat aurinkotuoleilla ja juttelivat. Päät osoittivat molemmilla kohti puiden latvoja ja taivasta ja kääntyivät välillä toisiaan kohden. Ehkä joku kohta keskustelua halusi tulla vahvistetuksi katsekontaktilla. Sitten hetken päästä katsoin heitä uudelleen ja näin miten molemmat olivat nukahtaneet. Tai vaipuneet ainakin aivan omiin maailmoihinsa, johonkin unen ja valveen rajamaille.

Kahden ihmisen yhteys on aina koskettavaa, m***a erityisesti silloin kun siitä voi nähdä ja aistia rauhan ja levollisuuden: että yhdessä voi olla myös hiljaa ja vaikka torkahtaa välillä.

Yhteinen hiljaisuus on erikoinen juttu. Ei ainakaan mikään itsestäänselvyys, sillä joskus sitä vaan ei ole. Joskus se on painavaa ja vaikeaa. Joskus kevyttä ja helppoa kuin uni. Joskus sitä ei edes tarvitse ajatella ja joskus sitä melkein pelkää. Riippuu kaiketi paljon ainakin siitä miten hyvin rajat sekä pitävät että läpäisevät — jolloin molemmilla hyvä liikkuu ja paha pysähtyy.

19/08/2025

Yhteys itseen on tie yhteyteen myös toisten kanssa. Mitä paremmin voin tunnistaa ja tunnustaa tunteitani ja koko sisäistä maailmaani, sitä aidommin voin olla eri tilanteissa läsnä.

Joskus joku tiedostamaton tapa olla tai toimia, tai oma tunnistamaton tai torjuttu tunnetila, voi sabotoida yhteyden toiseen, sillä saatan heijastaa sen toisen tavaksi tai tunnetilaksi; se mitä en voi nähdä itsessäni, voi olla helpompi nähdä toisessa. Jos toinenkaan ei ole yhteydessä itseensä, ei hän välttämättä tunnista tällaista heijastevaikutusta ja kykene palauttamaan sitä minulle, vaan yhteytemme joutuu koetukselle hankalien tunteiden ja rajattomuuden aallokossa. Määrittelemme erilaisia ihmissuhteitamme omien mielikuviemme kautta sen sijaan, että asettuisimme suhteeseen ja antaisimme sille, yhteydelle, mahdollisuuden.

Sen sijaan aina kun voin saada kiinni mitä minussa tapahtuu tunnetasolla ja millaista toimintaa se minussa synnyttää, voin ottaa vastuuta itsestäni ja kunnioittaa paremmin myös toista. Rajattomuuden tilalle tulee erillisyyden rajat: tässä olemme minä ja sinä omine sisäisine ja ulkoisine maailmoinemme. Vastuu ohjaa tutkimaan ja korjaamaan nimenomaan omaa toimintaa, ei toisen.

Yhteys itseen syntyy vain yhteydessä toiseen. Siis siinä, missä minuun ollaan yhteydessä niin, että minun todellisuuteni voi hengittää, liikkua, elää ja tulla näkyväksi. Tuomitsematta, ohittamatta, vähättelemättä. Ja minuun voidaan olla yhteydessä kun ollaan yhteydessä itseen, toisin sanoen tunnistetaan omaa sisäistä ja ulkoista maailmaa ja asetutaan sen väliimme tulematta avoimeksi suhteessa minun sisäiseen ja ulkoiseen maailmaani. Näin minä opin vähitellen lisää omastani ja alan ymmärtää myös sinun todellisuuttasi.

Yhteyttä on voitava rauhassa opetella ja harjoitella, sillä joskus yhteydettömyys tuntuu tutumpana turvallisemmalta kuin läheinen yhteys toiseen. Se on ymmärrettävää, jos yhteyden yrittämisen hintana on ollut pilkka, ohittaminen tai ihan fyysinen hylkääminen.

On helpompaa sanoa, että puhukaa ja vaalikaa avoimuutta kuin puhua ja olla avoin, sillä luottamus siihen ettei tule paljastuessaan hylätyksi nojaa siihen yhteyteen, johon on saanut tai ei ole saanut laskeutua.

21/07/2025

Oletko kiinnostunut Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmasta ja haluaisit tietää siitä lisää? Oletko harkinnut syksyn kasvuryhmään hakemista, m***a mielessäsi on vielä kysymyksiä?

Tervetuloa mukaan webinaariin maanantaina 4.8.2025 klo 18–20! Tässä maksuttomassa webinaarissa pääset kuulemaan, millaista kasvuohjelmassa todella on, suoraan heiltä, ketkä ovat parhaillaan mukana. Mukana on opiskelijoita sekä kasvuryhmistä että terapiakoulutuksesta ja lisäksi myös valmistuneita terapeutteja. He keskustelevat keskenään omista kokemuksistaan: millaisia ajatuksia ja kysymyksiä heräsi ennen hakemista, ja mitä koulutuksen aikana on tapahtunut.

Webinaarissa sinulla on myös mahdollisuus kysyä mieltäsi askarruttavia kysymyksiä opiskelijoiltamme ja koulutusjohtajaltamme Mathias Hellsteniltä.

Ilmoittaudu mukaan webinaariin yhteydenotto-lomakkeemme kautta https://ihminentavattavissa.fi/yhteystiedot/. Kirjoita lomakkeeseen nimesi ja sähköpostiosoitteesi, valitse aihealueeksi "Muu" ja viestikenttään "Haluan osallistua webinaariin.".

Syksyn kasvuryhmissä on vielä rajallisesti paikkoja jäljellä. Viikonloppuryhmä alkaa 30.8 ja arkiryhmä 4.9.

Lämpimästi tervetuloa mukaan webinaariin!

04/07/2025

Lupa Olla lomalla 7.7.-8.8. 🌸

Lomallelähtölukemiseksi jaan tässä pienen oman kokemuksen aiemmin tällä viikolla. Sen viesti voi jokaiselle lukijalle olla omanlaisensa.
💎 Itse toivon kuitenkin, että siitä voisi välittyä ainakin se, että kaikenlaiset tunteet ovat tärkeitä, sillä ne johdattavat meidät todellisten tarpeidemme äärelle. Niiden ohittaminen on meidän itsemme ohittamista ja sellainen tekee kipeää. Tunteiden kohtaaminen ja jakaminen helpottaa tehdessään eläväksi kaiken sen mikä ohitettuna uhkaa jäykistyä, piiloutua, mykistyä ja raskautua omaan reppuun yksin kannettavaksi.

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸

Heräsin kauniiseen kesäaamuun. Mies ja poika olivat jo lähteneet töihin, itse olin aloittamassa työpäivää vasta myöhemmin. Tytöt nukkuivat yhä. Bruno-koirakin jatkoi yöuniaan hellyyshetken jälkeen kun olimme sylitelleet tovin. Keitin kahvit ja tunsin suurta onnea - tai sellaista hyvin arkista onnea hetkessä. Tässä minulla on kaikki ja olen siitä syvästi kiitollinen: perhe, koettu vakaus terveydessä, koti, rauha ja aurinkoinen kesäaamu.

Kaadoin lempikuppiini kahvia ja istahdin takapihan terassille. Seurakseni otin hetken mielijohteesta kännykän ja avasin somen. Melko lyhyessä ajassa rauhani alkoi kadota kun feedissä vaihtuivat toinen toistaan sykähdyttävämmät lomakuvat: vettä, veneilyä, matkustelua, herkullisia ruoka-annoksia, ystävien kanssa kilistelyjä ym. Ihania asioita, jotka eivät tietenkään mikään ole minulta pois. Kuitenkin epämääräinen sekamelska tunkeutui rauhaani rikkoen siitä jotain ja saaden näyttämään kaurapuuroni ja kuvioiltaan haalistuneen kahvikuppini jotenkin laimeilta. Minun lempiherkkuni ja lempikuppini.

Mieleni alkoi tuottaa ajatuksia siitä miten on mahdollista, että kesä kulkee kodin tutuissa urissa päivästä toiseen, ilman erityisiä kokemuksia, elämyksiä. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Olin hetkessä unohtanut kaiken sen mikä itselleni tuotti herätessäni suurta onnea ja seikkailin sen sijaan muiden onnen kentillä. Kiinnitin siis huomiotani siihen mitä minulla ei ole sen sijaan mitä minulla on.

Tunnustelin rauhattomuutta sillä ajatuksella, että saisin kiinni mikä rauhani rikkoi: olinko kenties kateellinen muille heidän kesäriennoistaan? Ehkä joissain kohdin. Sellaista hyvää kateutta: tuota ehkä minäkin itselleni kaipaisin. Ei niin, että toisten hyvää parjaisin. Kaikilla omat hyvänsä - paitsi minulla sillä hetkellä kun onnellisuuden kokemukseni kaikkosi vieden mennessään hohdon lempiasioiltani.

Enemmän kuin kateutta tunnistin kuitenkin surua. Jokin kumma kaiho nousi rintaan ja puski poskille kyyneleitä.

Lähdin Brunon kanssa kävelylle. Hakeuduin lapsuuteni maisemiin, jotka ovat ihan lähellä. Pieni, sivuiltaan parin sadan metrin kesä-kolmio on lempikierrokseni: Hattulan Pyhän ristin kirkko - Lapsuuden koti - Herniäisten uimaranta.

Kävellessä suruni alkoi sulaa kuin huomaamatta kun askeleeni saattelivat minut takaisin itseeni ja kaikkeen siihen mitä minulla on. Muistoissani vuorottelivat mustat littanat kiinantossut ja karaistuneet paljaat jalanpohjat, Sauhupirtin kaltevat lattiat ja sen kahvilasta tulviva pannukahvin tuoksu, myyjien kansallispukujen liehuvat helmat, Roope-Ankan kolikot -karkkipussin hurmaava maku ja koostumus, ystävien kanssa pulahdukset Vanajan syliin, rannan leirintäalueen pukuhuoneen kylmä sementtilattia.

Kävelyllä aloin palautua palautumistani muistojen kautta tähän hetkeen, itseeni. Muutama tuttu tuli vastaan, vaihdettiin päällimmäisiä kuulumisia. Korviin kantautui ruohonleikkurien kuoro ja lintujen liverrys. Haistoin vastaleikatun ruohon johon sekoittui aavistus koiran kakkaa. Hiekkatie oli rutikuiva, sen lätäköiden kohdat olivat vain pieniä kuoppia, jotka eivät menoa haitanneet. Vähän kuin ne mielen kuoppani, joihin en enää kaadu - niitäkin onneksi on.

Saavuin kotiin ja näin ikkunoiden läpi takapihalle, jossa tytöt olivat aamupalalla. Rinnassa kupliva riemu pulpahti esiin:”Jess, ehdin jatkoaamiaiselle heidän seuraansa”. Siinä jutellessamme minä yhtäkkiä ymmärsin suruni viestin; älä hylkää sitä mikä on sinulle tärkeää. Älä hylkää itseäsi ja sitä myöten myös läheisiäsi. Sellainen tekee yhtä surulliseksi kuin jos joku toinen sinut hylkää.

Ja minä kaadoin lempikuppiini lisää kahvia. Ja ajattelin kiitollisuudella kaikkea sitä mitä minulla on, ja sitä mitä muiden postaukset somea parjaamatta ehkä näyttivät minun myös kaipaavan ja tarvitsevan. Sekin on syytä ottaa vakavasti.

❤️Lempeää kesää ihan jokaiselle kaiken sellaisen äärellä, joka tekee hyvää ja hoitaa sydämeen asti.

Lämmöllä, Marjo

02/07/2025

Lupa Olla -yrityksen nimissä on lähetetty ”Kuinka voin auttaa?” -viestiä. Se on huijausta, en käytä tällaista taktiikkaa!

Yt, Marjo / www.lupaolla.fi

01/07/2025

Terapiasuhteen päättyessä kertautuu usein aiemmatkin jäähyväiset, erot, luopumiset. Joskus ero aiempiin on merkittävä, sillä terapiasuhteen päättyessä voidaan tarkastella kaikkea eron itsessä herättämää. Rauhassa ja pitkin viimeistä, ennalta sovittua ”loppusuoraa”, joka on sekin usein pitkä - joskus viikkoja, useimmiten kuukausia. Eikä vain oven kiinni läimäisy, äkkikaasutus pois paikalta, pitkän puhumattomuuden piste, ilman surua ylös pakotettu turta ruumis, salaa yksin kannettu kipu.

Voinko erota syyllistymättä? Saanko ilmaista erosta syntyvää surua? Voinko olla helpottunut, iloinen ja surullinen yhtä aikaa? Kestänkö toisen tunteita, vai pelkäänkö niitä? Erotanko omiani niistä? Olenko liikaa tai liian vähän? Olenko oikein tai väärin? Kuka minä olen suhteessa sinuun?

Paljon kertoo yhdessä tehdystä matkasta se, jos voi tunnistaa mitä itsessä tapahtuu risteyskohdassa, jossa tiet jatkavat yhdessä kuljetun osuuden jälkeen eri suuntiin, voi jakaa sitä toiselle ja vieläpä kestää ja kantaa sen kaiken - vain omasta puolestaan, ei toisen. Pienentämättä, suurentamatta, kaunistelematta, kauhistelematta - ihan vaan juuri sellaisena kuin sen kokee. Että uskaltaa olla toiselle totta luottaen samalla olevansa tärkeä ja arvokas. Ennenkaikkea itselleen.

Sinä lähdet, minä jään kukkien kera katsomaan perääsi. Jos vuosien varrella antaneena, myös erityisen paljon itsekin saaneena. Kiitos. Mene edelleen ja lennä, elä itsesi kokoisena omaa elämääsi. Minä muistan sinua lämmöllä ja kiitän, että sain palan kanssasi toisena ihmisenä taivaltaa.

28/06/2025

Kerrassaan hieno ja koskettavakin keskustelu kehosta ja kehollisuudesta niin henkilökohtaisessa kuin terapeuttisessa kontekstissa. Miten keho voi olla vääränlaiseksi koettuna kuin sabotoimassa omaa hyvinvoinnin ja arvon kokemusta ja miten kehon kuuntelu voi toisaalta auttaa kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia.

Fysioterapeutti ja Ihminen Tavattavissa terapeutti Markku Litmanen jakaa koulutusjohtajamme Mathias Hellstenin kanssa kokemuksiaan kehollisuudesta ja sen mer...