02/08/2022
🍭
Olen viime aikoina pohtinut sitä, kuinka vaadimme usein itseltämme paljon jokaisessa tilanteessa.
Työelämässä, opinnoissa, ihmissuhteissa, harrastuksissa, jopa itsemme kohtaamisessa tai rauhoittumisessa.
Vaadimme itseltämme hyviä ja täydellisiä suorituksia, niinäkin hetkinä kun mitään ei olisi tarvetta suorittaa.
Odotuksemme itseämme kohtaan ovat kovat.
Millainen sisäinen höpötys sinut tavoittaa kun istut alas ja hengittelet?
Pitäisikö pystyä vielä paremmin rentoutumaan? Jopa meditoimaan?
Mitä jos meditoit, eikä sitä sisäistä rauhaa odottelusta huolimatta kuulu? Lihaksiakin kiristää, kutittaa nenää? Työasiat pyörivät päässä? Kauppaankin pitäisi ehtiä?
Tämänhän piti olla hetki itselle, se ihana seesteinen zen hetki, jossa löytyy jotain suurempaa.
Tunnetko ehkä pettymystä, yritätkö vielä kovemmin? Asetatko tavoitteen vielä vähän korkeammalle?
Joskus taika piileekin siinä, että päättää ottaa vain pieniä askeleita, ilman odotuksia. Vaikkapa,, että tänään istun alas viideksi minuutiksi, ihan sama mitä silloin ajattelen tai miltä se tuntuu. Tai teen itseni kanssa jotain ihanaa, syön hyvää ravitsevaa ruokaa, halaan itseäni, kosketan itseäni kauniisti, menen hetkeksi luontoon. Ilman odotuksia, pieniä tekoja ilman tavoitteita.
Hetkeen asettautuminen vaatii empatiaa itseään kohtaan ja sen sietämistä, että kaikki ei mene odotusten mukaan. Ilman mitään suurta ennakko-odotusta tai tavoitetta oppii hyväksymään paremmin elämän virran sellaisena kuin se on.
Ja se muuten on suuri harjoitus.
Kokeile jo tänään. Sitoudu pieneen hetkeen itsesi kanssa. Tee mukava asia itsellesi, huolehdi vain itsestäsi. Se voi olla hyvä kahvi, ylimääräinen vesilasillinen, jalkakylpy, lenkki, istuskelu vain ihan hiljaa tai ajoissa nukkumaan meneminen. Ilman odotuksia siitä, että kaiken täytyy olla jotenkin toisin tai sinun täytyy onnistua.
Itse aion tänään pyhittää pienen hetken maalaamiselle, ilman odotuksia siitä mikä lopputulos on.
Mikä on sinun pieni askeleesi?