25/02/2026
Tänään täytän 46 vuotta.
20-vuotiaana, kuvittelin tämän numeron tuntuvan aivan erilaiselta. Luulin silloin, että tässä iässä kaiken pitäisi olla valmista. M***a mulla on vielä satoja unelmia, jotka meinaan toteuttaa ja rakastan sitä tunnetta, etten ole valmis.
Rakastan sitä, että elämä on paljon parempaa ja täysin erilaista kuin olisin koskaan osannut unelmoida.
Vuodet ovat antaneet niin paljon.
Ne ovat opettaneet riisumaan turhan.
Opettaneet sanomaan ei ja tarvittaessa kyllä, oikeille asioille, pakottaneet katsomaan peiliin rehellisesti ja hyväksymään sen, mitä näen.
Enää en jaksa esittää vahvempaa, kiireisempää tai menestyneempää versiota itsestäni.
Mua kiinnostaa se, miten hermostoni ja sydämeni voi.
Ja millaista energiaa jätän maailmaan.
Pienet asiat ovat muuttuneet suuriksi.
Halaukset, jotka kestävät vähän liian pitkään.
Viestit, joissa joku kysyy, mitä mulle oikeasti kuuluu.
Aamut, jolloin saan juoda kahvin rauhassa ja katsella merta.
Odotan tulevia syntymäpäiviä kiitollisena, sillä jokainen niistä on etuoikeus.
Ja ehkä jonain päivänä olen se vanha nainen, jolla on pitkät hopeiset hiukset, iho auringon koskettama ja täynnä tatuointeja, joita on kerätty merten tuolta puolen, silmät täynnä valoa.
Istun meren rannalla, pää rakkaani olkapäällä ja kerron tarinoita villistä elämästäni nuoremmille sukupolville.
Tarinoita unelmista, jotka uskalsin elää todeksi.
Peloista, jotka kohtasin.
Rakkaudesta, jota en säästellyt.
Ja silloin tunnen ylpeyttä.
En siitä, mitä saavutin
vaan siitä, miten elin.
Tänään juhlin sitä, että olen yhä täällä.
Saan kasvaa.
Saan muuttua.
Saan valita uudelleen.
Saan elää.
Lukea kirjoja.
Kuunnella kehoani.
Syödä hyvin.
Nukkua, kun olen väsynyt.
Herätä ilman kiirettä.
Rakastaa.
Hengittää.
Jos tänään on sinunkin synttärit, niin Onnea ❤️
Valokuvasta kiitän huippu kuvaaja , joka ikuisti pari aamua sitten auringonnousu joogan täydellisesti 🫶