28/10/2025
Eilen tunnin jälkeen jäätiin juttelemaan siitä, miksi joogastudiossa saa ihan eri fiiliksen kuin kotona joogatessa. Vaikka molemmissa on oma taikansa ja molemmat ovat tärkeitä, onhan siinä jotain erityistä, kun ympärillä on se näkymätön yhteys, joka täyttää koko tilan, vaikka ei sanoisi sanaakaan.
Se tunne ei ole sattumaa.
Se on yhteisöllisyyden voimaa, sitä samaa elämänenergiaa, jota tutkijat ovat löytäneet niiltä maailman “Blue Zone” -alueilta, missä ihmiset elävät pidempään ja onnellisemmin. Yksi asia yhdistää heitä kaikkia: he eivät elä yksin, vaan toistensa kanssa ja toistensa vuoksi.
Nykyään puhutaan paljon yksilöllisyydestä, omasta ajasta ja itsensä kehittämisestä ja hyvä niin. M***a välillä unohdamme, että me tarvitsemme toisiamme. Ei jatkuvasti, ei äänekkäästi, m***a tavalla, joka saa meidät tuntemaan: mä kuulun johonkin.
Juuri sitä me eletään todeksi täällä studiolla.
Tämä ei ole vain paikka, jossa joogataan, tä on paikka, jossa voi tulla osaksi yhteisöä, vaikka ei haluaisikaan puhua kenellekään.
Studiollamme saa olla hiljaa, jos siltä tuntuu.
Saa tulla tunnille, levittää mattonsa nurkkaan ja vain hengittää pitkän päivän päätteeksi.
Ja silti tuntea sen, ettei ole yksin.
Tätä mä itsekin teen, kun olen yksin matkalla, enkä tunne ketään.
Lähden joogastudiolle ja heti kun astun sisään, tunnen, että kuulun johonkin.
Olen osa yhteisöä, vaikka en sanoisi kenellekään sanaakaan.
Meidän yhteisö on kuin lämmin koti.
Paikka, johon saa tulla juuri sellaisena kuin on, iloisena tai väsyneenä, avoimena tai vetäytyneenä. Jokainen tuo mukanaan oman energiansa ja yhdessä me luodaan tila, jossa voi vain olla.
Blue zone -alueilla pitkä elämä syntyy yhteydestä.
Meidän studiollamme elinvoima syntyy samasta lähteestä, siitä, että saa olla rauhassa, m***a ei koskaan yksin 🤍
