Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg

Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg Urheilufysioterapia, kestävyys- & fysiikkavalmennus, kuntotestaus, psyykkinen valmennus Ota rohkeasti yhteyttä! tiina.krusberg@gmail.com tai 0468470370

Fysioterapiaa, urheilufysioterapiaa, fysiikkavalmennusta, triathlonvalmennusta, ravintovalmennusta, kuntonyrkkeilyohjausta, koulutuksia ja paljon muuta.

Millaisin perustein asetan raameja, kun puhun riittävästä kehityksestä? Millaisia vaatimuksia asetan itselleni valmentaj...
21/10/2025

Millaisin perustein asetan raameja, kun puhun riittävästä kehityksestä? Millaisia vaatimuksia asetan itselleni valmentajana, kun multa pyydetään kehittävää ohjelmaa? Millaisia rimoja toivoisin, että kaikki asettaisi, jotta panostuksen määrä korreloisi kehityksen kanssa?

Tässä vuosien varrelta muutamien tuloksia, joihin jatkossakin pyrin urheilijoiden kanssa:

✨Urheilija 1: 11kk valmennusta, Anak 300W->340W

✨Urheilija 2: 3kk valmennusta AerK 5:45min/km -> 4:40min/km & anaK 4:10->3:50
1v valmennusta AerK -> 4:10min/km

✨Urheilija 3: 1v8kk valmennusta,
Pyörä LT1 +70W, LT2 +50W
Täysmatkalla maravauhti ~45s/km kovempi
Uinti 10s/100m kovempaa

✨Urheilija 4: 3kk valmennusta, LT2 tehot +29W
9kk valmennusta, puolimara puolimatkalla 1:39:xx -> 1:30:xx, (pyörä+uinti myös lisää⬆️)

✨Urheilija 5: 11kk valmennusta, 10km 43:xx-> 39:xx. Pyörä ja uinti myös kehittyneet.

✨Urheilija 6: 3v valmennusta, puolimara 1:31:xx-> 1:23:xx

✨Urheilija 7: 11kk valmennusta, juoksu LT1 5:15->4:35/km, pyörä LT1 +65W, LT2 +30W, 5min Pmax +20W, uinti matkavauhti -10s/100m

✨Urheilija 8: 8kk valmennusta, 42,2km 3:16 -> 3:03
Myös 3000m-21,1km ennätykset rikki samana vuonna.

✨Urheilija 9: 5kk valmennusta, LT2 270->300W, 5min Pmax 345 -> 359W

✨Urheilija 10: vuosina 2018-2025 LT1 130->220W, LT2 190->270W

Yllä numeroita, jotka olleet olennaisimpia kehityskohteita kyseisillä yksilöillä. Myös kyky ylläpitää kyseisiä alueita, tehoja ja vauhteja on, eli pelkkien kynnysten kehittymisen lisäksi myös durabiliteetti parantunut.

Ikähaarukka 29-46v.

Takana tavoitteellisia harjoitusvuosia 1-20vuotta kyseisissä lajeissa, osalla myös aiempaa valmennustakin pidempään. Osalla urheilutaustaa lapsuudesta saakka, osalla ei minkäänlaista, ennen aikuisikää.

Osalla muu elämä varsin kuormittavaa, raskasta työtä, pikkulapsiarkea, jne, osalla myös elämään kuuluvia pieniä tai isompiakin vastoinkäymisiä matkan varrella.
Ei siis ole kyseessä pelkkiä aloittelijoiden alkukehityksiä tai pelkkiä ehjiä ongelmattomia treenikausia, ilman pakollisia taukoja.
Eri tasoisia, eri taustaisia, eri sukupuolia, hyvin eri ominaisuuksilla ja harjoittelukyvyillä & -määrillä varustettuja. Jokaisella kiinnostus kehittyä 💯

"Miksi se taas jaksaa paasata?" "Mitä se yrittää todistella?"Tuodakseni omaa osaamista tai erinomaisuutta jotenkin esiin...
08/10/2025

"Miksi se taas jaksaa paasata?" "Mitä se yrittää todistella?"

Tuodakseni omaa osaamista tai erinomaisuutta jotenkin esiin?

Juu en todellakaan 🚫☝🏽koska ensisijaisesti ajattelen, että tieto on kaikkien saatavilla, jos vaan haluaa ja oppii kriittisesti sitä kaivamaan ja on myös valmis ottamaan vastaan.

Mulle tulee jatkuvasti yllätyksenä, jos pystyn antamaan jotain, mitä joku toinen ei, koska en useinkaan ajattele tietäväni mistään riittävästi tai edes hirveän paljon. Tiedon määrä suhteessa muihin hämärtyy herkästi, kun jatkuvasti ympäristössä on niitä, jotka tietää ja osaa paljon enemmän (mun mielestä).

💥Mä paasaan ja nostan asioita vahvasti esiin, koska meidän tavoitteelliset urheilijat ja kilpaharrastajat on rikki, eikä ne kehity, kuten voisivat eli eivät saavuta tavoitteita, joista ne unelmoi. Sanon "meidän", koska kaikilla urheilun ja valmennuksen parissa toimivilla on vastuu ja roolinsa näissä jutuissa.

💥En paasaa itseni takia ikinä, vaan urheilijoiden. He ansaitsevat parempaa ja ehjempää. Ja panostettujen tuntien kanssa korreloivaa kehitystä.

Vuosikausia oon todistanut, miten vastaanotolle tai valmennukseen tulee urheilijoita (kattaa kaiken tasoiset tavoitteellisesti treenaavat), joilla on taustalla liikaa turhia vammoja, vaivoja tai kehittymättömyyttä.
Valitettavasti en voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi tuoda edes valmentajille ilmi, että hei, sulta tulee toistuvasti saman kaltaisia rasitusvammoja tai ylikuormitustiloja.
Ja vaikka voisin, keskimäärin sitä ei moni kykene ottamaan asiallisesti ja kypsästi vastaan.
Eettisistä syistä en voi myöskään urheilijalle arvostella hänen valmennusta tai suositella muita vaihtoehtoja. Urheilijoiden houkuttelu muualle, etenkään jos oma etu tai tarjottavat palvelut liittyy siihen mitenkään, ei kuulu mielestäni minkään lajin eettisesti korrektiin toimintaan.🚫

💥Joten, sen vuoksi paasaan.

Puhun ääneen ilmiöistä ja asioista, joita voitais tehdä paljon paremmin. Paasaan ja herättelen siinä toivossa, että porukka katsois peiliin sen sijaan, että poistaa, blokkaa tai välttelee, koska "positive vibes only" ja "kyllä mä tiedän, mitä teen, koska aina ennenkin (tai muilla) on toiminut".

Voit uskoa itseesi täysillä ja olla silti tosi p***a. Voit myös olla helvetin hyvä ja silti et välttämättä usko itseesi ...
02/10/2025

Voit uskoa itseesi täysillä ja olla silti tosi p***a.
Voit myös olla helvetin hyvä ja silti et välttämättä usko itseesi yhtään.

Kummassakaan vaihtoehdossa ei olla missään tekemisissä realismin kanssa eikä kumpikaan ole useinkaan kovin hyväksi henkilölle itselleen eikä aina ympäristöllekään.

Mielen voima on vahva, kun se päättää uskoa johonkin, erityisesti jos (ja usein kun) se kumpuaa pelosta ja häpeästä.

Ensimmäinen on kuitenkin useimmiten aika paljon helpompi tilanne, vaikka avun tarvetta ei yleensä itse huomata, m***a keskimäärin aina lopulta jokin tai joku palauttaa maan pinnalle takaisin realiteetteihin, vähän jopa omalla painollaan. Toki jäljet voi vaatia hiukan enemmän siivoustanj apua siihen, erityisesti jos ympäristökin on ruokkinut uskomuksia, etäisyys uskomusten ja todellisuuden välissä on kovin iso eli pudotus on raju ja usein myös äkillinen, jolloin mielikään ole valmis ottamaan heti vastaan ja käsittelemään totuuksia.

Jälkimmäinen vaihtoehto on silti usein jollain tasolla haastavampi. Urheilija voi kyllä järjellä ymmärtää realiteetit ja oman hyvän tasonsa, m***a koska meidät on rakennettu uskomaan herkemmin automaattisesti uhkia, kuin mahdollisuuksia, tunne ja usko huonommuuteen vie helposti voiton. Tästä vaihtoehdosta ei pudota, vaan se vaatii kiipeämistä ja tietoista työtä. Usein onneksi avun tarve huomataan ja sitä osataan pyytääkin.

Molemmissa vaihtoehdoissa ollaan lopulta samojen asioiden äärellä. Toinen ei pysty kohtaamaan omia kipupisteitä ja toinen taas antaa niiden hallita itseään. Molemmat uskovat tarinaa, jonka mieli on kehitellyt suojaamaan jotain.

Molempien ratkaisu vaatii kykyä kyseenalaistaa omia uskomuksia sekä rohkeutta ja rehellisyyttä lähteä purkamaan niitä ja taustalla vaikuttavia tekijöitä. Välineitä ja apuja onneksi on kyllä tarjolla.



"If you find a path with no obstacles, it probably doesn't lead anywhere."Urheilussa kehittyminen on tavallaan varsin yk...
22/09/2025

"If you find a path with no obstacles, it probably doesn't lead anywhere."

Urheilussa kehittyminen on tavallaan varsin yksinkertaista: löydä este ja ylitä se.

Toisin sanoen, löydä se, mikä rajoittaa ja jarruttaa sun kehittymistä ja etsi siihen ratkaisu.

Jos yrität ohittaa esteen tai ignoorata sen, mikä jarruna on, tai yrität matkia muita, voit kyllä tehdä varsin paljonkin, etenemättä kuitenkaan lopulta mihinkään. Tulee siitä toki fiilis, että kauheasti tehdään ja kiivetään, m***a vuoden päästä ihmetellään edelleen sitä samaa estettä.

Esteet ja jarrut on yksilöllisiä. Niihin ei todennäköisimmin löydy ratkaisut, jos teet samaa, kuin vieruskaveri tai se suosittu pro. Tai jos teet, kuten on aina tehty. 😏

Sun este, sun jarru, sun ratkaisu. ☝🏽

P.S. Ne kaikki jarrut ja esteet ei todellakaan ole aina fyysisiä tai liity suoraan edes vain harjoitteluun, suorituksiin tai kisaamiseen.

Tuossa yön tunteina pyörittelin hereillä ollessani muutaman muun ajatuksen lisäksi sitä, että somepsykologian jatkuvasti...
11/09/2025

Tuossa yön tunteina pyörittelin hereillä ollessani muutaman muun ajatuksen lisäksi sitä, että somepsykologian jatkuvasti feediin pomppivien ohjeiden mukaan kukaan ei ole sen arvoinen, että ihmisen pitäisi menettää yöuniaan toisen ihmisen vuoksi. Aika pelottava ohje, jonka mukaan moni tuntuu nykyään elävän. Itsekeskeisyys, joka verhoillaan terveeksi sellaiseksi, m***a ei sitä ole, on toki on muotia, kuten psykologi Keltikangas-Järvinen on viime aikoina tuonut esiin monessa yhteydessä.

Jos olis tervettä ja välittävää, ettei kukaan olis yöunien arvoinen, niin:

💜Näytä mulle vanhempi, joka ei ole ikinä menettänyt yöuniaan lapsensa takia, ni näytän sulle siinä aikuisen, joka ei välitä.
💜Näytä mulle pitkä hyvä parisuhde, jossa jompikumpi ei välillä olis menettänyt yöuniaan puolisonsa tai konfliktien vuoksi.
💜Näytä mulle aidosti läheinen ystävyys, jossa ei joskus jokin asia valvottais.
💜Näytä mulle valmentaja, joka ei ikinä olis ollut hereillä keskellä yötä jonkun valmennettavan vuoksi, ni mä näytän siinä sulle valmentajan, joka todennäköisesti ei tee valmennusta ihmisen vuoksi tai aidosti välitä urheilijasta.
💜Näytä mulle fysioterapeutti, jolla ei ikinä olis pyörinyt aamuyön tunteina mielessä, miten haastava tapaus saataisiin ratkaistua.

Tottakai yöunien menettämistä pyritään välttämään, kunhan se ei muutu haastavien asioiden välttelyksi tai niiden poistamiseksi elämästä. Ja toki asioita ja ajatusten mielessä pyörimisen rauhoittamista on hyvä oppia hallitsemaan, ettei ihan joka kerta yöunet menis, kun on vaikeaa.

Uskon kuitenkin vahvasti, että yöunien menettäminen silloin tällöin on merkki aidosta välittämisestä ja erityisesti sitoutumisesta ihmisiin, jotka nimenomaan ON sen arvoisia. Kyllä jokaisen pitäis olla ja varsinkin kokea olevansa jollekin yöunien menettämisen arvoinen, oli se sitten ammattilainen, ystävä tai perheenjäsen.

Toivottavasti kenenkään ei tarvitse kokea sitä, ettei tunne itseään kenellekään sen arvoiseksi, että toinen olis valmis välillä valvomaan.🫶🏽

Vaikeat tunteet kuuluu urheiluun, kuntoutukseen, elämään. Ne tulee usein aalloissa, vaikka tunteita herättävistä tapahtu...
07/09/2025

Vaikeat tunteet kuuluu urheiluun, kuntoutukseen, elämään. Ne tulee usein aalloissa, vaikka tunteita herättävistä tapahtumista olisi kulunut aikaa ja niitä olisi jo käsiteltykin.
Joskus ne iskee täysin yllättäen kesken positiivisen päivänkin.

Tässä mä, hyvänä tavallisena sunnuntaipäivänä, istumassa tosi kivan treenin jälkeen autossa matkalla kotiin, kun iski valtava itku. "Aha, ok, nyt me sit itketään. 🤷🏽‍♀️😅".
Yhtäkkiä tunsin surua asioista, joita on tapahtunut. Itku alkoi yhdestä asiasta ja sitten ryöpsähti kyynelinä m***a muutakin. Asioita, joista kaikki ei ole läheskään joka päivä tai viikko edes mielessä enää.

Tässä mä:

✨Suren läheistä nuorta, joka lähti keväällä maailmasta aivan liian aikaisin.
✨Hajoilen epätietoisuutta kehon mysteericaseista
✨Ikävöin entistä ystävää.
✨Koen epäröintiä tulevaisuudesta.

Hetken itku ja tunne siirtyy taas pois. Ja palaa joskus, kun vielä herää samoja tunteita.

Tässä oon kuitenkin samalla ihminen, joka voi sanoa, että asiat on elämässä tosi hyvin. Tämä, eikä seuraavakaan itku tai muu hankala tunne tee mun elämästä yhtään huonompaa. Päinvastoin, se tekee siitä kokonaisen, kaikkine väreineen.

Jotkut varmasti miettii, hakeeko se tällä jotain sympatiaa. No ei todellakaan hae, vaan se haluaa näyttää sosiaalisessa mediassa nykyään harvemmin näkyviä elämän hankalia fiiliksiä, jotta some olisi aitoa ja rehellistä, eikä vain kiiltokuvia ja kulisseja.

Jotkut saattaa kokea itkevän epämiellyttäväksi nähdä. "En mä halua katsoa, ku joku itkee..tulee hankala olo itselle ja ei tuu hyvä mieli." Tähän esittäisin kysymyksen"miksi?" Jos sun on hankala nähdä toisen ihmisen hankalia tunteita, olisko mahdollista, että sun on vaikea kokea niitä silloin myös itsessäsi?

Jotkut haluaa "lohduttaa" itkun ja surun pois. Edelleen, miksi? Se menee pois, kun sen käy läpi. Ei se ole vaarallista. Kun sä koet hankalia tunteita, yritätkö sä päästä niistä mahdollisimman nopeasti eroon? Ei muuten toimi niin.

Jos koet hankalaksi nähdä, kun joku itkee, miten kykenet kohtaamaan urheilussa omat vaikeat tunteet, joita tulee? Jos kuntoutus tai paluu urheiluun herättää ahdistusta, toteatko "pitäis jo olla yli siitä"?

Kertooko ennätys aina kehityksestä?✨Ennätyksiä voi tehdä, vaikkei fysiologisesti olla kehitytty. ✨Ennätyksiä ei aina teh...
03/09/2025

Kertooko ennätys aina kehityksestä?

✨Ennätyksiä voi tehdä, vaikkei fysiologisesti olla kehitytty.
✨Ennätyksiä ei aina tehdä, vaikka fysiologisesti ollaan kehitytty.

Ennätykset on toki kivoja ja tärkeitäkin onnistumisen tunteita ruokkivia hetkiä, m***a niiden ei pidä antaa sokeuttaa kehityksen puutteelta. Sama toimii päinvastoin. Jos ei ennätystä tule, se ei saisi sulkea silmiä faktoilta, jos kuitenkin taso on harjoitusten perusteella noussut.

Ilman tason nousua ja fysiologista kehittymistä on mahdollista pystyä aiempaa parempaan suoritukseen, tiettyyn pisteeseen saakka. Kyetään esimerkiksi olemaan lähempänä rajoja ja ehkä pidempäänkin. Toki durabiliteetinkin paraneminen on omalla tavallaan kehitystä, m***a pitkällä aikavälillä se ei salli kehittymisen jatkumista. Jotta ennätyksiä rikotaan pidempään, kuin vain yhden kauden verran, tarvitaan rajojen siirtämistä. Fysiologiaa ei voi huijata. Se asettaa raamit.

Se voittaa, jolla on korkeimmat rajat JA joka pystyy olemaan lähimpänä niitä rajoja. Huipulle pääsyyn vaaditaan molempien kehittymistä.

Kilpailusuorituksiin vaikuttaa fysiikan lisäksi aina myös psyykkinen puoli. Hyvä suoritus ei vaadi täydellistä mielentilaa, m***a mentalisesti heikossa hapessa suoritus ei todennäköisemmin yllä parhaimpaan, mitä olisi fyysisesti tarjolla. Mentaalisesti täydellinen tila taas edesauttaa fyysisten rajojen hipomista.

Olosuhteiden vaikutusta ei voi vähätellä myöskään ja yksilöllisiä eroja toki on, m***a tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi pohjoismaalaisille keskimäärin optimaalisin keli parhaimpaan suoritukseen kestävyyslajeissa olisi +14-15 astetta. Tiedetään myös, että se, mikä tuntuu jonkun mielestä "liian viileältä" ei pitkäkestoisen suorituksen kannalta välttämättä ole ollenkaan liian viileä, vaan juurikin päinvastoin, täydellinen kehon lämpötilan nousua ehkäisevä. Joku toinen voi kokea, että kuumassa keho toimii paremmin, m***a kehon lämpötilan nousu hidastaa vauhdin ja muuttaa energia- aineenvaihduntaa silti.

Keli, reitti&-profiili, välineet, alusta. Näitä ei tietenkään voi unohtaa.

Ennätys on aina ennätys, m***a se ei ikinä kerro koko tarinaa.

"Miten sitä kehoa oppis kuuntelemaan?" Kuuntelemalla sitä enemmän, ku mittareita.Heitän haasteen jokaiselle urheilijalle...
29/08/2025

"Miten sitä kehoa oppis kuuntelemaan?"

Kuuntelemalla sitä enemmän, ku mittareita.

Heitän haasteen jokaiselle urheilijalle (ja valmentajalle):

VIIKKO ja siis kyllä, YKSI TREENIVIIKKO ilman mittareiden katsomista.

Haasteen säännöt:

✨Kellosta tai mittarista on ok seurata vain aikaa, matkaa ja treenin sisältöä, jos ei sitä missään nimessä halua muistaa ulkoa (kehittäisi kyllä muistin kapasiteettia) tai kirjoittaa vaikka paperille.
✨Kellosta tai mittarista EI saa katsoa uni-, palautumis- tai muita kehon toiminnoista ja tilasta kertovaa dataa.
✨Kellosta tai mittarista EI saa katsoa sykettä, tehoja, vauhteja, kadenssia, askelfrekvenssiä, tai muita suorituksesta kertovia numeroita. Ei ennen treeniä, ei treenin aikana, eikä jälkeen treenin.
✨Dataa saa kerätä, m***a urheilija saa itse katsoa sitä vasta haasteviikon jälkeen.
✨Valmentaja saa katsoa dataa myös viikon aikana, kuitenkaan kertomatta urheilijalle numeroista haasteviikon aikana mitään (poislukien tilanteet, joista voi olla aidosti urheilijan terveydelle haittaa).
✨Haastetta ei saa suorittaa off-seasonilla, m***a muuten ajankohdan saa valita itse.
✨Valmentajat rakentaa ohjelman haasteviikolle sillä keinolla, jonka kokee parhaaksi, ottaen huomioon, ettei tehoja, vauhteja, sykkeitä tai muita numeroita ole mahdollista seurata ajan ja matkan lisäksi.
✨Käy läpi valmentajan kanssa viikon jälkeen, mitä koit ja opit.

Ja se tärkein sääntö:
✨Urheilijan tulee kirjoittaa viikon ajan päiväkirjaa (olomuodolla ei väliä) seuraavista asioista jokaisen treenin ja unen jälkeen, sekä jos tulee muita hetkiä, kun huomio kiinnittyy kyseisiin asioihin:

🔹Kehon tuntemukset (miltä, missä, mitä tuntuu)
🔹Mielen tuntemukset tai tunteet, joita herää (mitä koen, mitä tunteita m***a on)

Rohkeimmat jättää kellot ja mittarit kokonaan yöpöydän laatikkoon.

Jaa haaste tutuille ja kerro viikon jälkeen fiiliksiä somessa tägäten mut (jos haluat) ja lisää julkaisuun. 🙏🏽

"Ego:A poisonous substance within you that slowly eats you up and destroys everything around you."Ego ei sovi tavoitteel...
24/08/2025

"Ego:
A poisonous substance within you that slowly eats you up and destroys everything around you."

Ego ei sovi tavoitteelliseen urheiluun.

Niin kauan, kun sun ego rajoittaa sua millään tavoin, et tuu saavuttamaan sun täyttä potentiaalia. Saatat ottaa askelia eteenpäin, m***a vasta, kun ego pistetään sivuun, voit päästä sinne mihin haluat.

Mikään valinta tai päätös, jonka teet niin, että ego on jollakin tavalla siinä mukana vaikuttamassa, ei vie sua koskaan niin paljon eteenpäin, kuin voisit mennä. Pahimmillaan se vie sua ihan eri suuntaan, joskus jopa huomaamattakin.

Ego ei rakenna eikä korjaa. Se rikkoo ja rajoittaa.

Selittääkö lahjakkuus menestymisen?Voiko lahjattomuudella perustella menestymisen tai kehityksen puutetta?Lahjakkuudella...
30/07/2025

Selittääkö lahjakkuus menestymisen?
Voiko lahjattomuudella perustella menestymisen tai kehityksen puutetta?

Lahjakkuudella viitataan yleisesti (kai) siihen, mitä ihmiselle on syntymälahjana kehoon annettu. Geenit kuitenkin määrittelee vain ~50% siitä, millaiset fyysiset lähtökohdat on urheilussa vaikuttavien ominaisuuksien osalta. Näistä olennaisimmat potentiaaliin vaikuttavat ovat keuhkojen kapasiteetti ja lihassolujakauma.
Muita tietyissä lajeissa menestystä auttavia valmiiksi ihmiseen rakennettuja ominaisuuksia voi olla kehon osien mittasuhteet, vipuvarsien ja esim jänteiden pituudet, m***a moni näistä on myös kompensoitavissa muilla oninaisuuksilla ainakin joissain lajeissa.

50% kuullostaa ehkä isommalta, kuin se oikeasti on. Ehkä hyvin pelkistetty esimerkki, m***a avaa luvun merkitystä paremmin: Jos sun oikea jalka on lahjakas ja toimii täydellisesti, m***a vasen ei kykene edes liikkumaan kunnolla, niin luuletko, että juokseminen onnistuu kahdella jalalla, jos ei vasenta treenata?

Erään huipputason kestävyysjuoksijan maksimihapenotto pysyi samana uran viimeiset 10v ja silti (omat ja maailman)ennätykset paukkuivat viimeisinä vuosina. Lahjana annettu vo2max ei selitä niitä ennätyksiä, vaan vuosien säännöllinen kova työ.

Eri tutkimuksissa on havaittu, että ~5% ihmisistä vastaa heikosti tai ei ollenkaan harjoitteluun ja ~5% keskivertoa paremmin samalla ohjelmalla. 5% on kai siis lahjakkaita, m***a työ on silloinkin tehtävä. Ja toisaalta, se toinen 5% ehkä vain tarvitsee eri ohjelman ja eri määrän harjoittelua kehittyäkseen.

"Lahjaton", joka harjoittelee fiksusti ja säännöllisesti menee AINA ohi sen "lahjakkaan", joka ei treenaa fiksuja säännöllisesti.

Kaikista ei tule maailman nopeinta pikajuoksijaa, m***a kehittymisen puutetta ei voi selittää geeneillä, erityisesti mitä alemmalla tasolla urheillaan. Kehittymisen puute selittyy yleisimmin sillä toisella 50%:lla = yksilölle vääränlaisella ohjelmalla, huonolla kokonaiskuormituksen hallinnalla ja riittämättömällä ravinnolla.
Ja viimeisenä, muttei vähäpätöisimpänä: psyykkisen puolen kyvyt. Niitä ei saada syntymällä, vaan oppimalla ja niiden merkitys on yksi isoimpia kehittymisessä.

Pystytkö sä kääntämään huonosti menevän suorituksen, harjoituksen tai kisan parempaan suuntaan sen ollessa vielä käynnis...
23/07/2025

Pystytkö sä kääntämään huonosti menevän suorituksen, harjoituksen tai kisan parempaan suuntaan sen ollessa vielä käynnissä?

Moni kyllä oppii urheilu-uran aikana käsittelemään huonosti menneitä kisoja tai harjoituksia ja jatkamaan sen jälkeen kohti seuraavaa paremmalla fiiliksellä. Sekään ei toki aina helppoa ole, m***a vielä haastavampaa on kääntää tilanne kesken suorituksen.
Treenin alku ei tunnu kulkevan, pelissä tuntuu, ettei mikään onnistu, keho tuntuu sakkaavan jo matkan alusta saakka tai tekniikkaa hajoaa eikä tunnu löytyvän ollenkaan.
Se taito, millä saisi rebootattua tilanteen, kehon ja mielen ja mikä kääntäisi suorituksen kulun positiiviseksi, on hemmetin vaikeaa, m***a toisaalta myös mahdollista ja hyvin pitkälti harjoitettavissa.

Se vaatii kykyä päästää edellisestä irti ja palata just nyt tähän hetkeen. Sen sijaan, että tuomitset äskeisen tekemisen huonoksi ja tartut kiinni siihen, mikä menee pieleen, pysähdy ja lähde liikkeelle uudelleen kuunnellen ja keskittyen siihen, mitä keho just nyt vaatii ja mitä välineitä sillä just nyt olisi käytössä. Kuuntele sitä. Äläkä taistele sitä vastaan, vaan sen kanssa.
Ylikierroksilla olevan kehon voi rauhoittaa. Alikierroksilla olevaa kehoa voi herättää. Mielen ja ajatusten muokkaamisesta puhumattakaan.

Huono treeni voi kääntyä loistavaksi. Paskinkin häviöllä oleva peli voi kääntyä voitoksi. Helppoa? Ei todellakaan. Mahdollista? Ehdottomasti!

Vamman kuntoutuksen optimoimisessa ja kudosten paranemisen tukemisessa pätee varsin yksinkertaiset kolme periaatetta: ✨R...
22/07/2025

Vamman kuntoutuksen optimoimisessa ja kudosten paranemisen tukemisessa pätee varsin yksinkertaiset kolme periaatetta:

✨Ravintoa pitää tulla riittävästi
✨Kyseisen kudoksen kuormituksen pitää olla sopivalla tasolla
✨Kehon kokonaiskuormituksen tulee olla oikeassa suhteessa sen hetkiseen kuormituksensietokykyyn

Vamman paraneminen voi nostaa energiankulutusta jopa 10% perustasosta. Energiansaantia ei siis voi edes levossa tiputtaa normaaliin lepotilaan verattaviin määriin. Kudos vaatii ravintoa, jotta se voi parantua.

Paranevaa kudosta pitää kuormittaa, m***a oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikea määrä. Osa kudosvammoista vaatii hetken ilman siihen kohdistuvaa kuormitusta (murtumat), osa taas vaatii jo lähes heti jonkin verran kuormitusta (lihasvammat, nivelsidevammat, riippuen toki vamman asteesta).
Kuorma pitää kuitenkin olla sopiva eli ei liikaa eikä liian vähän, jotta se tukee paranemista.

Jos vammautunut kudos hoidetaan hyvin ja annetaan sille oikea kuormitus oikeaan aikaan, sen paranemista voidaan silti hidastaa tai vaikeuttaa, jos kehon ja mielen kokonaiskuormitusta tulee liikaa.
Korvaavassa(KIN) treenissä ei päde "enemmän on parempi". Keho korjaa itseään, joten vaikka olisit pystynyt harjoittelemaan 25h/vko, todennäköisesti et voi vammaa parannellessa tehdä 25h/vko, vaikka se olis "oikeita" asioita. Kehon kudosten korjaus on kuorma jo itsessään muun harjoittelun lisäksi.

Paranemista ei voi nopeuttaa sinänsä millään, m***a sitä voi helposti kyllä hidastaa.

Osoite

Helsinki

Puhelin

+358468470370

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg :lle:

Oikopolut

Jaa

Share on Facebook Share on Twitter Share on LinkedIn
Share on Pinterest Share on Reddit Share via Email
Share on WhatsApp Share on Instagram Share on Telegram

Kategoria

Kuka olen?

Olen Tiina Krusberg ja olen valmistunut fysioterapeutiksi tammikuussa 2013. Olen erikoistunut urheilufysioterapiaan, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin sekä urheilijoiden ja kuntoilijoiden suorituskyvyn parantamiseen, urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Olen suorittanut myös kansainvälisen triathlonvalmentajakoulutuksen sekä urheilijan ravitsemukseen keskittyvän ravintovalmentajakoulutuksen. Lisäksi minulta löytyy mm kuntonyrkkeilyohjaajan sertifikaatti. Valmennuskokemusta on kertynyt myös muodostelmaluistelun puolelta.

Tällä hetkellä työskentelen urheilufysioterapeuttina, valmentajana ja kuntotestaajana R5 Athletics and Healthissä. Viime vuosina olen tehnyt yhteistyötä eri tahojen, seurojen ja joukkueiden kanssa, hyvinkin monessa lajissa. Toissa kaudella pääsin Suomen miesten maalipallomaajoukkueessa tekemään hommia ja nyt oli ennen koronaa tarkoitus lähteä parayleisurheilun EM-kilpailuihin fysioterapeutin roolissa. Ennen tätä olen kiertänyt kansainvälisissä kilpailuissa maantiepyöräilyssä ja tenniksessä viimeisten parin vuoden aikana sekä toiminut lääkintä- ja ensiaputiimin osana kansainvälisissä taitoluistelu- ja muodostelmaluistelukilpailuissa sekä kotimaisissa yleisurheilukilpailuissa. Lajivalmentajana triathlonissa toimin Helsinki Triathlonissa 2018-2020 ja sitä ennen TriCoaching Finlandissa. Kestävyyspuolella minulla on kokemusta hyvin eri tasoisten urheilijoiden ja kuntoilijoiden valmentamisesta. Olen valmentanut useita vuosia sekä ryhmiä että yksilöitä.

Oma kilpaurheilutaustani MM-tason muodostelmaluistelijana ja uran jälkeiset urheiluharrrastukseni ovat tuoneet minulle arvokasta kokemusta ja ymmärrystä erilaisista vaivoista ja vammoista sekä ihmisekehon toiminnasta. Fysioterapeutin työ tuli minulle jo urheilu-urani aikana tutuksi omien vammojeni kuntoutuksen yhteydessä ja tältä pohjalta uravalintani oli selkeä. Sain fysioterapiasta apua moneen ongelmaan ja halusin pystyä antamaan samanlaista apua muille. Nykyään päälajini on vaihtunut maantiepyöräilyyn luistelun lopettamisen ja triathlonin harrastamisen kautta. Kilpailen maantiepyöräilyssä naisten Elite-tasolla edustaen IBD Cyclingia.

Fysioterapiassa olen erikoistunut tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ja kiputilojen hoitoon. Erityisalaani ja intohimoni on urheiluvammat, niiden kuntoutus ja vammariskin pienentäminen sekä urheilijan suorituskyvyn parantaminen, oli vammaa tai ei. Urheilijoiden vaivat ovat usein monisyisiä ja niiden hoito voi usein olla monin tavoin haasteellista, m***a sitäkin motivoivampaa. Niiden ymmärtäminen antaa kuitenkin kaikin puolin paremmat edellytykset kaikenlaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitoon asiakkaan aktiivisuus- ja harrastustasosta riippumatta.