Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg

Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg Urheilufysioterapia, kestävyys- & fysiikkavalmennus, kuntotestaus, psyykkinen valmennus Ota rohkeasti yhteyttä! tiina.krusberg@gmail.com tai 0468470370

Fysioterapiaa, urheilufysioterapiaa, fysiikkavalmennusta, triathlonvalmennusta, ravintovalmennusta, kuntonyrkkeilyohjausta, koulutuksia ja paljon muuta.

Vaikeat tunteet kuuluu urheiluun, kuntoutukseen, elämään. Ne tulee usein aalloissa, vaikka tunteita herättävistä tapahtu...
07/09/2025

Vaikeat tunteet kuuluu urheiluun, kuntoutukseen, elämään. Ne tulee usein aalloissa, vaikka tunteita herättävistä tapahtumista olisi kulunut aikaa ja niitä olisi jo käsiteltykin.
Joskus ne iskee täysin yllättäen kesken positiivisen päivänkin.

Tässä mä, hyvänä tavallisena sunnuntaipäivänä, istumassa tosi kivan treenin jälkeen autossa matkalla kotiin, kun iski valtava itku. "Aha, ok, nyt me sit itketään. 🤷🏽‍♀️😅".
Yhtäkkiä tunsin surua asioista, joita on tapahtunut. Itku alkoi yhdestä asiasta ja sitten ryöpsähti kyynelinä m***a muutakin. Asioita, joista kaikki ei ole läheskään joka päivä tai viikko edes mielessä enää.

Tässä mä:

✨Suren läheistä nuorta, joka lähti keväällä maailmasta aivan liian aikaisin.
✨Hajoilen epätietoisuutta kehon mysteericaseista
✨Ikävöin entistä ystävää.
✨Koen epäröintiä tulevaisuudesta.

Hetken itku ja tunne siirtyy taas pois. Ja palaa joskus, kun vielä herää samoja tunteita.

Tässä oon kuitenkin samalla ihminen, joka voi sanoa, että asiat on elämässä tosi hyvin. Tämä, eikä seuraavakaan itku tai muu hankala tunne tee mun elämästä yhtään huonompaa. Päinvastoin, se tekee siitä kokonaisen, kaikkine väreineen.

Jotkut varmasti miettii, hakeeko se tällä jotain sympatiaa. No ei todellakaan hae, vaan se haluaa näyttää sosiaalisessa mediassa nykyään harvemmin näkyviä elämän hankalia fiiliksiä, jotta some olisi aitoa ja rehellistä, eikä vain kiiltokuvia ja kulisseja.

Jotkut saattaa kokea itkevän epämiellyttäväksi nähdä. "En mä halua katsoa, ku joku itkee..tulee hankala olo itselle ja ei tuu hyvä mieli." Tähän esittäisin kysymyksen"miksi?" Jos sun on hankala nähdä toisen ihmisen hankalia tunteita, olisko mahdollista, että sun on vaikea kokea niitä silloin myös itsessäsi?

Jotkut haluaa "lohduttaa" itkun ja surun pois. Edelleen, miksi? Se menee pois, kun sen käy läpi. Ei se ole vaarallista. Kun sä koet hankalia tunteita, yritätkö sä päästä niistä mahdollisimman nopeasti eroon? Ei muuten toimi niin.

Jos koet hankalaksi nähdä, kun joku itkee, miten kykenet kohtaamaan urheilussa omat vaikeat tunteet, joita tulee? Jos kuntoutus tai paluu urheiluun herättää ahdistusta, toteatko "pitäis jo olla yli siitä"?

Kertooko ennätys aina kehityksestä?✨Ennätyksiä voi tehdä, vaikkei fysiologisesti olla kehitytty. ✨Ennätyksiä ei aina teh...
03/09/2025

Kertooko ennätys aina kehityksestä?

✨Ennätyksiä voi tehdä, vaikkei fysiologisesti olla kehitytty.
✨Ennätyksiä ei aina tehdä, vaikka fysiologisesti ollaan kehitytty.

Ennätykset on toki kivoja ja tärkeitäkin onnistumisen tunteita ruokkivia hetkiä, m***a niiden ei pidä antaa sokeuttaa kehityksen puutteelta. Sama toimii päinvastoin. Jos ei ennätystä tule, se ei saisi sulkea silmiä faktoilta, jos kuitenkin taso on harjoitusten perusteella noussut.

Ilman tason nousua ja fysiologista kehittymistä on mahdollista pystyä aiempaa parempaan suoritukseen, tiettyyn pisteeseen saakka. Kyetään esimerkiksi olemaan lähempänä rajoja ja ehkä pidempäänkin. Toki durabiliteetinkin paraneminen on omalla tavallaan kehitystä, m***a pitkällä aikavälillä se ei salli kehittymisen jatkumista. Jotta ennätyksiä rikotaan pidempään, kuin vain yhden kauden verran, tarvitaan rajojen siirtämistä. Fysiologiaa ei voi huijata. Se asettaa raamit.

Se voittaa, jolla on korkeimmat rajat JA joka pystyy olemaan lähimpänä niitä rajoja. Huipulle pääsyyn vaaditaan molempien kehittymistä.

Kilpailusuorituksiin vaikuttaa fysiikan lisäksi aina myös psyykkinen puoli. Hyvä suoritus ei vaadi täydellistä mielentilaa, m***a mentalisesti heikossa hapessa suoritus ei todennäköisemmin yllä parhaimpaan, mitä olisi fyysisesti tarjolla. Mentaalisesti täydellinen tila taas edesauttaa fyysisten rajojen hipomista.

Olosuhteiden vaikutusta ei voi vähätellä myöskään ja yksilöllisiä eroja toki on, m***a tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi pohjoismaalaisille keskimäärin optimaalisin keli parhaimpaan suoritukseen kestävyyslajeissa olisi +14-15 astetta. Tiedetään myös, että se, mikä tuntuu jonkun mielestä "liian viileältä" ei pitkäkestoisen suorituksen kannalta välttämättä ole ollenkaan liian viileä, vaan juurikin päinvastoin, täydellinen kehon lämpötilan nousua ehkäisevä. Joku toinen voi kokea, että kuumassa keho toimii paremmin, m***a kehon lämpötilan nousu hidastaa vauhdin ja muuttaa energia- aineenvaihduntaa silti.

Keli, reitti&-profiili, välineet, alusta. Näitä ei tietenkään voi unohtaa.

Ennätys on aina ennätys, m***a se ei ikinä kerro koko tarinaa.

"Miten sitä kehoa oppis kuuntelemaan?" Kuuntelemalla sitä enemmän, ku mittareita.Heitän haasteen jokaiselle urheilijalle...
29/08/2025

"Miten sitä kehoa oppis kuuntelemaan?"

Kuuntelemalla sitä enemmän, ku mittareita.

Heitän haasteen jokaiselle urheilijalle (ja valmentajalle):

VIIKKO ja siis kyllä, YKSI TREENIVIIKKO ilman mittareiden katsomista.

Haasteen säännöt:

✨Kellosta tai mittarista on ok seurata vain aikaa, matkaa ja treenin sisältöä, jos ei sitä missään nimessä halua muistaa ulkoa (kehittäisi kyllä muistin kapasiteettia) tai kirjoittaa vaikka paperille.
✨Kellosta tai mittarista EI saa katsoa uni-, palautumis- tai muita kehon toiminnoista ja tilasta kertovaa dataa.
✨Kellosta tai mittarista EI saa katsoa sykettä, tehoja, vauhteja, kadenssia, askelfrekvenssiä, tai muita suorituksesta kertovia numeroita. Ei ennen treeniä, ei treenin aikana, eikä jälkeen treenin.
✨Dataa saa kerätä, m***a urheilija saa itse katsoa sitä vasta haasteviikon jälkeen.
✨Valmentaja saa katsoa dataa myös viikon aikana, kuitenkaan kertomatta urheilijalle numeroista haasteviikon aikana mitään (poislukien tilanteet, joista voi olla aidosti urheilijan terveydelle haittaa).
✨Haastetta ei saa suorittaa off-seasonilla, m***a muuten ajankohdan saa valita itse.
✨Valmentajat rakentaa ohjelman haasteviikolle sillä keinolla, jonka kokee parhaaksi, ottaen huomioon, ettei tehoja, vauhteja, sykkeitä tai muita numeroita ole mahdollista seurata ajan ja matkan lisäksi.
✨Käy läpi valmentajan kanssa viikon jälkeen, mitä koit ja opit.

Ja se tärkein sääntö:
✨Urheilijan tulee kirjoittaa viikon ajan päiväkirjaa (olomuodolla ei väliä) seuraavista asioista jokaisen treenin ja unen jälkeen, sekä jos tulee muita hetkiä, kun huomio kiinnittyy kyseisiin asioihin:

🔹Kehon tuntemukset (miltä, missä, mitä tuntuu)
🔹Mielen tuntemukset tai tunteet, joita herää (mitä koen, mitä tunteita m***a on)

Rohkeimmat jättää kellot ja mittarit kokonaan yöpöydän laatikkoon.

Jaa haaste tutuille ja kerro viikon jälkeen fiiliksiä somessa tägäten mut (jos haluat) ja lisää julkaisuun. 🙏🏽

"Ego:A poisonous substance within you that slowly eats you up and destroys everything around you."Ego ei sovi tavoitteel...
24/08/2025

"Ego:
A poisonous substance within you that slowly eats you up and destroys everything around you."

Ego ei sovi tavoitteelliseen urheiluun.

Niin kauan, kun sun ego rajoittaa sua millään tavoin, et tuu saavuttamaan sun täyttä potentiaalia. Saatat ottaa askelia eteenpäin, m***a vasta, kun ego pistetään sivuun, voit päästä sinne mihin haluat.

Mikään valinta tai päätös, jonka teet niin, että ego on jollakin tavalla siinä mukana vaikuttamassa, ei vie sua koskaan niin paljon eteenpäin, kuin voisit mennä. Pahimmillaan se vie sua ihan eri suuntaan, joskus jopa huomaamattakin.

Ego ei rakenna eikä korjaa. Se rikkoo ja rajoittaa.

Selittääkö lahjakkuus menestymisen?Voiko lahjattomuudella perustella menestymisen tai kehityksen puutetta?Lahjakkuudella...
30/07/2025

Selittääkö lahjakkuus menestymisen?
Voiko lahjattomuudella perustella menestymisen tai kehityksen puutetta?

Lahjakkuudella viitataan yleisesti (kai) siihen, mitä ihmiselle on syntymälahjana kehoon annettu. Geenit kuitenkin määrittelee vain ~50% siitä, millaiset fyysiset lähtökohdat on urheilussa vaikuttavien ominaisuuksien osalta. Näistä olennaisimmat potentiaaliin vaikuttavat ovat keuhkojen kapasiteetti ja lihassolujakauma.
Muita tietyissä lajeissa menestystä auttavia valmiiksi ihmiseen rakennettuja ominaisuuksia voi olla kehon osien mittasuhteet, vipuvarsien ja esim jänteiden pituudet, m***a moni näistä on myös kompensoitavissa muilla oninaisuuksilla ainakin joissain lajeissa.

50% kuullostaa ehkä isommalta, kuin se oikeasti on. Ehkä hyvin pelkistetty esimerkki, m***a avaa luvun merkitystä paremmin: Jos sun oikea jalka on lahjakas ja toimii täydellisesti, m***a vasen ei kykene edes liikkumaan kunnolla, niin luuletko, että juokseminen onnistuu kahdella jalalla, jos ei vasenta treenata?

Erään huipputason kestävyysjuoksijan maksimihapenotto pysyi samana uran viimeiset 10v ja silti (omat ja maailman)ennätykset paukkuivat viimeisinä vuosina. Lahjana annettu vo2max ei selitä niitä ennätyksiä, vaan vuosien säännöllinen kova työ.

Eri tutkimuksissa on havaittu, että ~5% ihmisistä vastaa heikosti tai ei ollenkaan harjoitteluun ja ~5% keskivertoa paremmin samalla ohjelmalla. 5% on kai siis lahjakkaita, m***a työ on silloinkin tehtävä. Ja toisaalta, se toinen 5% ehkä vain tarvitsee eri ohjelman ja eri määrän harjoittelua kehittyäkseen.

"Lahjaton", joka harjoittelee fiksusti ja säännöllisesti menee AINA ohi sen "lahjakkaan", joka ei treenaa fiksuja säännöllisesti.

Kaikista ei tule maailman nopeinta pikajuoksijaa, m***a kehittymisen puutetta ei voi selittää geeneillä, erityisesti mitä alemmalla tasolla urheillaan. Kehittymisen puute selittyy yleisimmin sillä toisella 50%:lla = yksilölle vääränlaisella ohjelmalla, huonolla kokonaiskuormituksen hallinnalla ja riittämättömällä ravinnolla.
Ja viimeisenä, muttei vähäpätöisimpänä: psyykkisen puolen kyvyt. Niitä ei saada syntymällä, vaan oppimalla ja niiden merkitys on yksi isoimpia kehittymisessä.

Pystytkö sä kääntämään huonosti menevän suorituksen, harjoituksen tai kisan parempaan suuntaan sen ollessa vielä käynnis...
23/07/2025

Pystytkö sä kääntämään huonosti menevän suorituksen, harjoituksen tai kisan parempaan suuntaan sen ollessa vielä käynnissä?

Moni kyllä oppii urheilu-uran aikana käsittelemään huonosti menneitä kisoja tai harjoituksia ja jatkamaan sen jälkeen kohti seuraavaa paremmalla fiiliksellä. Sekään ei toki aina helppoa ole, m***a vielä haastavampaa on kääntää tilanne kesken suorituksen.
Treenin alku ei tunnu kulkevan, pelissä tuntuu, ettei mikään onnistu, keho tuntuu sakkaavan jo matkan alusta saakka tai tekniikkaa hajoaa eikä tunnu löytyvän ollenkaan.
Se taito, millä saisi rebootattua tilanteen, kehon ja mielen ja mikä kääntäisi suorituksen kulun positiiviseksi, on hemmetin vaikeaa, m***a toisaalta myös mahdollista ja hyvin pitkälti harjoitettavissa.

Se vaatii kykyä päästää edellisestä irti ja palata just nyt tähän hetkeen. Sen sijaan, että tuomitset äskeisen tekemisen huonoksi ja tartut kiinni siihen, mikä menee pieleen, pysähdy ja lähde liikkeelle uudelleen kuunnellen ja keskittyen siihen, mitä keho just nyt vaatii ja mitä välineitä sillä just nyt olisi käytössä. Kuuntele sitä. Äläkä taistele sitä vastaan, vaan sen kanssa.
Ylikierroksilla olevan kehon voi rauhoittaa. Alikierroksilla olevaa kehoa voi herättää. Mielen ja ajatusten muokkaamisesta puhumattakaan.

Huono treeni voi kääntyä loistavaksi. Paskinkin häviöllä oleva peli voi kääntyä voitoksi. Helppoa? Ei todellakaan. Mahdollista? Ehdottomasti!

Vamman kuntoutuksen optimoimisessa ja kudosten paranemisen tukemisessa pätee varsin yksinkertaiset kolme periaatetta: ✨R...
22/07/2025

Vamman kuntoutuksen optimoimisessa ja kudosten paranemisen tukemisessa pätee varsin yksinkertaiset kolme periaatetta:

✨Ravintoa pitää tulla riittävästi
✨Kyseisen kudoksen kuormituksen pitää olla sopivalla tasolla
✨Kehon kokonaiskuormituksen tulee olla oikeassa suhteessa sen hetkiseen kuormituksensietokykyyn

Vamman paraneminen voi nostaa energiankulutusta jopa 10% perustasosta. Energiansaantia ei siis voi edes levossa tiputtaa normaaliin lepotilaan verattaviin määriin. Kudos vaatii ravintoa, jotta se voi parantua.

Paranevaa kudosta pitää kuormittaa, m***a oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikea määrä. Osa kudosvammoista vaatii hetken ilman siihen kohdistuvaa kuormitusta (murtumat), osa taas vaatii jo lähes heti jonkin verran kuormitusta (lihasvammat, nivelsidevammat, riippuen toki vamman asteesta).
Kuorma pitää kuitenkin olla sopiva eli ei liikaa eikä liian vähän, jotta se tukee paranemista.

Jos vammautunut kudos hoidetaan hyvin ja annetaan sille oikea kuormitus oikeaan aikaan, sen paranemista voidaan silti hidastaa tai vaikeuttaa, jos kehon ja mielen kokonaiskuormitusta tulee liikaa.
Korvaavassa(KIN) treenissä ei päde "enemmän on parempi". Keho korjaa itseään, joten vaikka olisit pystynyt harjoittelemaan 25h/vko, todennäköisesti et voi vammaa parannellessa tehdä 25h/vko, vaikka se olis "oikeita" asioita. Kehon kudosten korjaus on kuorma jo itsessään muun harjoittelun lisäksi.

Paranemista ei voi nopeuttaa sinänsä millään, m***a sitä voi helposti kyllä hidastaa.

Ootko koskaan miettinyt, että jos suurin osa niistä urheilijoista, ketä ihailet, arvostat ja fanitat, on vähän väliä tel...
13/07/2025

Ootko koskaan miettinyt, että jos suurin osa niistä urheilijoista, ketä ihailet, arvostat ja fanitat, on vähän väliä telakalla rasitusvammojen ja vaivojen vuoksi tai ylikuormitustiloissa, eikä parin huikean lukuvuoden jälkeen enää kuljekaan, niin sulla saattaisi itsellä olla myös hiukan epäterveellinen suhtautuminen urheiluun?

Ja ei, huippu-urheilun tietoisella rajojen hipomisella ei pidä selittää toistuvia ongelmia.

"Onpas sillä huonoa onnea ollut" vaikka kyse on övereiden aiheuttamista vaivoista ja ongelmista pitäisi paljastaa jo viimeistään, että myöskään sulla ei ole ihan hallussa se, mikä on järkevää.

"The definition of insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results."Jatkuva överi ä...
12/07/2025

"The definition of insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results."

Jatkuva överi ärsykkeenvaihtelu ei ole järkevää, m***a riittävästi sitä on edellytys kehittymiselle.

Tietyt vakiot kontrollitreenit voi olla ihan hyviä ja antaa myös urheilijalle selkeämmin kuvaa, missä mennään. Tosin päivittäinen heittely voi myös tuoda vääristynyttä kuvaa, kumpaan suuntaan tahansa, joten tärkeämpää olisi ymmärtää jatkuvaa tuotettua treenidataa yhdessä tuntemusten kanssa ja sitä, mitä se jatkuva data kertoo kehityksen suunnasta.

Jos ohjelma toistaa itseään viikosta ja kuukaudesta, saatika sitten vuodesta toiseen (kyllä, tätä näkee) on jotain perustavanlaatuisesti pielessä.

Paraskaan treeni liian m***a kertaa toistettuna ei ole fiksua. Eikä parhaita treenejä edes yleisesti ole. On parhaita treenejä juuri sille yksilölle juuri siinä hetkessä. Seuraavassa se ei enää sitä todennäköisesti ole.

5×8min anaK/LT2 hyvin levänneenä ja ravittuna ei tee samoja asioita fysiologisesti, kuin 5×8min anaK/LT2 huonosti palautuneena ja liian vähillä energioilla. AerK/LT1 muuttuu jopa yhden treenin aikana yllättävän paljon ja päivittäisestä heittelystä puhumattakaan.

Sama treeni ei ole sama treeni eri päivinä.


Kestävyysurheilijan fysiikka- ja kestävyystreenit eivät saisi kilpailla keskenään, vaan niiden tulisi TUKEA toisiaan ja ...
08/07/2025

Kestävyysurheilijan fysiikka- ja kestävyystreenit eivät saisi kilpailla keskenään, vaan niiden tulisi TUKEA toisiaan ja olla lopulta tavallaan yhtä tärkeitä kokonaisuuden osalta.

⚡Paraskaan fysiikkaohjelma ei pelasta heikkoa kestävyysohjelmaa.
⚡Heikko kestävyysohjelma voi sen sijaan pilata hyvän fysiikkaohjelman.
⚡Heikko fysiikkaohjelma voi myös tietenkin pilata hyvän kestvyysohjelman.

Jos kehitys junnaa tai on epänormaalin hidasta, vaikka sulla on molemmat puolet ohjelmoitu, syy on todennäköisesti joku ylläolevista.

Se, että nykyään halutaan jo panostaa enemmän eri voimaominaisuuksien sekä sitä kautta myös liikkuvuuden ja liikehallinnan kehittämiseen, tullaan usein kuitenkin siihen ongelmaan, ettei niitä voi ajatella erillisinä. Jos ohjelmat eivät "keskustele" eli sovi toisiinsa, tai jos jompi kumpi niistä ei ole riittävän laadukas, tekeminen saattaa silloin mennä parhaimmillaankin hukkaan, m***a toisaalta pahimmillaan ohjelmat sotivat toisiaan vastaan ja homma ei etene.

Optimitilanteessa siis ohjelmat keskustelevat keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ohjelmat ovat eri ihmisen käsialaa, niiden kirjoittajien olisi pystyttävä kommunikoimaan keskenään ja vielä oikeasti samaa kieltä. Valitettavasti näin ei liian usein ole.

Vaikka molemmille alueille haettaisiin oma spesialisti jos sellaista ei satu löytymään yhdestä paketista, molempien tulisi kuitenkin ymmärtää jollain tasolla toisen tonttia. Tai ainakin kysymään ja oppimaan siitä riittävästi.

Kestävyysvalmennuksen päädyssä yleisin ongelma tuntuu olevan se, että tinkiminen kestävyysharjoittelusta tuntuu mahdottomalta. Jos kuitenkin halutaan parhaimmat hyödyt fysiikkapuolen ohjelmasta irti, sitä ei voi jättää toisarvoiseksi, vaan sen tulisi kuulua ohjelmaan yhtenä yhtä tärkeänä osana kokonaisuutta, toki painotusten vaihdellen eri kestävyys - & voimaominaisuuksien välillä riippuen ajankohdasta sekä yksilön tarpeista.

Fysiikkaharjoittelu ei saa olla extra, vaan sen tulisi automaattisesti olla yksi tasa-arvoinen osa kestävyysurheilijan eri ominaisuuksia kehittävästä harjoittelusta koostuvaa kokonaisuutta.

Oon huolissani. Aiemmin oon ollut jo huolissani pitkään siitä, miten paljon övereitä urheilumaailmassa näkyy. Lapsia ja ...
18/06/2025

Oon huolissani.

Aiemmin oon ollut jo huolissani pitkään siitä, miten paljon övereitä urheilumaailmassa näkyy. Lapsia ja nuoria jo pusketaan suorittamisen tai ehkä enemmänkin menestymisen kulttuuriin. Itse en ajattele siis, että lapsena ja nuorena kilpaileminen olisi huono asia. Oon myös sitä mieltä, että "kaikki pelaa" on tosi ok, m***a pitää myös kilpailuviettiä saada hyödyntää, jos sellainen on. Kaikilla ei ole, m***a osalla on luonnostaankin. Sitä ei pidä tukahduttaa.

Kilpaileminen ja tavoitteellisuus ei kuitenkaan ole sama, kuin se, että vain tulos määrittelee urheilijan arvon. Tai että se, joka tekee eniten ja kovimpaa, on hienoin ja paras.

Näin tuntuu kuitenkin meillä kulttuuri opettavan.

Övereitä aina joku tekee ja kyllä, niistä tuun aina olemaan huolissani. Suurimman osan voi laittaa puhtaasti hölmöilyn piikkiin (urheilijan tai valmentajan), vaikka kovasti usein yritetään selittää huonolla onnella rasitusvammoja, väsyneenä tapahtuvia vammoja tai ylirasitustiloja. Tässä meillä on työsarkaa vielä paljon.

Se, mikä huolestuttaa kuitenkin vielä enemmän, on se, että porukka idolisoi hölmöileviä urheilijoita. Ja mikä tekee huolesta vielä isompaa, on se, ettei ihmiset tajua, että he fanittavat urheilijoita, jotka selkeästi ammattilaisten silmään ovat jo ajamassa seinään.

Kilpakuntoilijat, tavoitteelliset tosissaan urheilevat työssäkäyvät ihmiset katsovat silmät arvostuksesta kiiluen, miten se ja se huippu treenaa. Pahimmat yrittävät lisäksi matkia, unohtaen, että elämän kokonaiskuorma ei sallisi edes fiksujen huippu-urheilijoiden treenejä, saatikka niiden, jotka ovat matkalla kohti rasitusmurtumaa tai palutumisongelmia.

Oon aidosti huolissani, että fiksu tavoitteellinen tosissaan tekeminen tuntuu olevan ihmisten mielestä tylsää seurattavaa.

Ei ihme, että övereitä, ylirasitustilojen, vamma- tai sairastumiskierteiden muodossa näkee kokoajan joka puolella enenevissä määrin.

Osoite

Helsinki

Puhelin

+358468470370

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg :lle:

Oikopolut

Jaa

Share on Facebook Share on Twitter Share on LinkedIn
Share on Pinterest Share on Reddit Share via Email
Share on WhatsApp Share on Instagram Share on Telegram

Kategoria

Kuka olen?

Olen Tiina Krusberg ja olen valmistunut fysioterapeutiksi tammikuussa 2013. Olen erikoistunut urheilufysioterapiaan, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin sekä urheilijoiden ja kuntoilijoiden suorituskyvyn parantamiseen, urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Olen suorittanut myös kansainvälisen triathlonvalmentajakoulutuksen sekä urheilijan ravitsemukseen keskittyvän ravintovalmentajakoulutuksen. Lisäksi minulta löytyy mm kuntonyrkkeilyohjaajan sertifikaatti. Valmennuskokemusta on kertynyt myös muodostelmaluistelun puolelta.

Tällä hetkellä työskentelen urheilufysioterapeuttina, valmentajana ja kuntotestaajana R5 Athletics and Healthissä. Viime vuosina olen tehnyt yhteistyötä eri tahojen, seurojen ja joukkueiden kanssa, hyvinkin monessa lajissa. Toissa kaudella pääsin Suomen miesten maalipallomaajoukkueessa tekemään hommia ja nyt oli ennen koronaa tarkoitus lähteä parayleisurheilun EM-kilpailuihin fysioterapeutin roolissa. Ennen tätä olen kiertänyt kansainvälisissä kilpailuissa maantiepyöräilyssä ja tenniksessä viimeisten parin vuoden aikana sekä toiminut lääkintä- ja ensiaputiimin osana kansainvälisissä taitoluistelu- ja muodostelmaluistelukilpailuissa sekä kotimaisissa yleisurheilukilpailuissa. Lajivalmentajana triathlonissa toimin Helsinki Triathlonissa 2018-2020 ja sitä ennen TriCoaching Finlandissa. Kestävyyspuolella minulla on kokemusta hyvin eri tasoisten urheilijoiden ja kuntoilijoiden valmentamisesta. Olen valmentanut useita vuosia sekä ryhmiä että yksilöitä.

Oma kilpaurheilutaustani MM-tason muodostelmaluistelijana ja uran jälkeiset urheiluharrrastukseni ovat tuoneet minulle arvokasta kokemusta ja ymmärrystä erilaisista vaivoista ja vammoista sekä ihmisekehon toiminnasta. Fysioterapeutin työ tuli minulle jo urheilu-urani aikana tutuksi omien vammojeni kuntoutuksen yhteydessä ja tältä pohjalta uravalintani oli selkeä. Sain fysioterapiasta apua moneen ongelmaan ja halusin pystyä antamaan samanlaista apua muille. Nykyään päälajini on vaihtunut maantiepyöräilyyn luistelun lopettamisen ja triathlonin harrastamisen kautta. Kilpailen maantiepyöräilyssä naisten Elite-tasolla edustaen IBD Cyclingia.

Fysioterapiassa olen erikoistunut tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ja kiputilojen hoitoon. Erityisalaani ja intohimoni on urheiluvammat, niiden kuntoutus ja vammariskin pienentäminen sekä urheilijan suorituskyvyn parantaminen, oli vammaa tai ei. Urheilijoiden vaivat ovat usein monisyisiä ja niiden hoito voi usein olla monin tavoin haasteellista, m***a sitäkin motivoivampaa. Niiden ymmärtäminen antaa kuitenkin kaikin puolin paremmat edellytykset kaikenlaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitoon asiakkaan aktiivisuus- ja harrastustasosta riippumatta.