03/02/2026
Tänään vietettiin Valon päivää. Luontokin juhlisti sitä💙🌞
Somekanavat ovat täynnä upeita kuvia talvisista maisemista. Kauneudessa silmä lepää ja keho ja mieli saavat voimaa ja vireyttä.
Viime aikoina paukkupakkasuutisten lisäksi on julkisuudessa saanut paljon huomiota eduskunnassa ilmennyt häirintä, huono käytös ja suoranainen henkinen väkivalta.
Ottamatta sen enempää kantaa politiikkaan tai julkistamisen ja kohun motiiveihin, on mielestäni sinänsä näiden asioiden julkituominen hyvä asia.
Toivoisin, että julkisuus herättää keskustelua laajemminkin.
Erityisesti työyhteisöissä. Että rohkaistuttaisiin keskustelemaan, miten meillä menee, mikä on sallittua ja, missä menee raja, jolloin puututaan. Ja, ennen kaikkea, miten se tapahtuu.
Kuullaanko uhria/ asian esille tuojaa. Uskaltaako uhri tuoda kokemaansa esille.
Lakaistaanko asiat maton alle.
Onko asioiden käsittely pelotonta ja tasapuolista. Koskevatko samat työpaikan pelisäännöt kaikkia, asemasta/ ryhmädynamiikasta, iästä tai sukupuolesta riippumatta.
Mikä on esihenkilöiden rooli työyhteisössä ja ongelmien havainnoinnissa ja selvittämisessä.
Jne.
Trauma on normaali seuraus pitkään jatkuneesta stressaavasta, uhkaavasta ja pelottavasta tilanteesta tai tapahtumasta.
Trauma, jonka pitkäkestoinen kaltoinkohtelu uhrille aiheuttaa jättää myös pitkäkestoiset jäljet.
Jos mieli pyrkii unohtamaan, järkeistämään ja uudelleen suuntamaan, kehon muisti voikin olla pitkäkestoisempi. Trauma vaikuttaa fyysiseen terveyteen.
Kenenkään ei kuuluisi työyhteisössä joutua kokemaan kaltoinkohtelua. Tähän voimme jokainen osaltamme vaikuttaa.
On asioita, joihin emme voi vaikuttaa.
Siispä nautitaan talvesta ja sen kirpeydestä ja kauneudesta
🫠❄️🌞