09/10/2025
Tämä taitaa olla tämän ajan polttava puheen aihe... henkinen kenttä ja siellä työskentelevät.
Minua surettaa ja huolettaa.
Herkkä, henkinen ( niinkuin jokainen elävä olento) on nykyään herkän syynin alla. Vaihtoehtoiset työtavat eivät mene virallisten seulojen läpi ja ammattitaitoa joutuu todistamaan.
Lisäksi tekijöitä on moneen lähtöön.. ja pienikin lennokas juttu voi sulkea ihmisen epäilyyn laajemmasti.
MINULLE
Henkisyys on ennen kaikkea ihmisyyden kohtaamista – sitä, että pysähdymme näkemään toisen ja itsemme aidosti. Se on kykyä kuunnella sydämellä, vaikka sanat jäisivät vähiin.
Henkisyys on arkea.
Sitä, että uskallamme olla keskeneräisiä, tuntea ja kasvaa.
Että auttamistilanteessa en asetu kenenkään yläpuolelle, vaan vierelle.
Että tunnistan, milloin ihminen tarvitsee hiljaisuutta enemmän kuin neuvoja.
Kun teen työtäni – oli se äänen, hengityksen tai kosketuksen tai energiatyön kautta – henkisyys on läsnä yksinkertaisena lämmön ja yhteyden kokemuksena.
Se on sitä, että jokaisessa meissä on valo, joka joskus vain tarvitsee tulla muistutetuksi olemassa olostaan.
Minulle henkisyys ei siis ole jotain, mitä pitää etsiä kaukaa, vaan pikemminkin paluuta siihen, mikä on jo sisällä. Siihen joka hengittää vapaammin ja aidosti.
Ehkä juuri siinä hetkessä – siinä syvässä, aidossa ihmisyydessä – henkisyys tapahtuu.
Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole.
Keskeneräisenä, aitona, ammattitaitoisena , herkkänä tuntemaan...
Valona, Jenni
