
24/10/2023
Sain aiemmin tänä vuonna käsiini hyvän ja toimivan työvälineen -tunnekortit🙏 Niiden avulla on voinut johdattaa asiakasta tutkimusmatkalle, jonka pysäkkeinä ovat mm tunteiden tunnistaminen, erottaminen, nimeäminen, hyväksyminen ym.
Kun riittävän pitkään kuuntelee työkseen ihmisiä, niin huomaa toisintoja, josta voi hiljalleen tehdä yleistyksiä. Samanlaiset asiat toistuvat eri ihmisillä, erilaisissa tilanteissa.
Yksi ahaa elämys syntyi muutama vuosi sitten. Sitä ennen olin ollut uppoutunut siihen, miten paljon ajatukset (= sisäinen puhe) vaikuttavat tunteisiimme ja sitä kautta toimintaamme, että itse tunteet jäivät siinä kohden vähän vähemmälle huomiolle. Nyt on selvästi ollut tunteiden & tunnetyöskentelyn kausi 😊
Eli siihen ahaa elämykseen.. Aloin kiinnittää huomiota siihen, miten ihmisillä ei ole kykyä? tai taitoja? vai halua? kohdata hankalaksi kokemiaan tunteita. Suru, pelko tai viha ovat tästä oivia esimerkkejä. Vaikka kaikilla näillä em tunteilla on tärkeitä "pointteja";
🍂Suru auttaa pysähtymään, kun olet menettämässä jotain oleellista. Suru kirkastaa meille arvomme, sen mikä meille on tärkeää.
🍂Vihan hyvä tarkoitus on kenties tuoda tarpeitasi esiin tai kertoa, että rajojesi yli on kävelty, joko sinä itse tai joku toinen ihminen. Se voi kertoa esimerkiksi, että "minulla on tarve tulla otetuksi vakavasti" tai "minulla on tarve lepoon".
🍂Pelko varoittaa vaarasta, joskin kehoon on voinut jäädä esim lapsuuden traumoista ylivirittynyt keho, joka aistii vaaroja sielläkin, missä niitä ei ole.
Ehkä tämän kirjoituksen tavoitteena on muistuttaa siitä, että jos tuntee esim surua, niin voisi olla hyödyllistä harjoitella tunnistamaan se, sen epämääräisen pahan olon takaa. Sanoa itselleen, että "huomaan, että olen nyt surullinen ja se on ihan ok, saan olla". Hyväksyä se, ettei tunteesta tarvitse päästä mahdollisimman pian eroon, vaikka se koskeekin. Opetella sanomaan itsellen, että "ei mitään hätää, tämäkin helpottaa ja menee ohi, jonain päivänä". "Sinä selviät kyllä" ❤️