09/12/2025
Törmäsin äskettäin keskusteluun teholajien urheilijoiden kehonkoostumuksesta. Siinä esitettiin ajatus, että monien heittäjien ja painonnostajien tulisi vähentää rasvamassaa ja lisätä lihasta, koska rasvamassa ei tuota tehoa.
Ajatus sinänsä on fysiologisesti tosi:
teho = voima × nopeus, ja rasvamassa ei tuota kumpaakaan.
M***a keskustelu ohitti yhden olennaisen asian.
Painonhallinta on yksilöllinen fysiologinen ominaisuus, ei yksinkertainen valinta.
Urheilijat elävät samassa biologisessa todellisuudessa kuin kaikki muutkin. Painon säätelyyn vaikuttavat mm.:
• genetiikka
• herkkyys ”nälkähormoneille” ja kylläisyyssignaalit
• insuliiniherkkyys
• stressi- ja univasteet
• harjoitusmäärien aiheuttama ruokahalun kasvu
• psykologinen suhde painon muutoksiin
Jo näissä on valtavia yksilöllisiä eroja.
Toinen pystyy pudottamaan 5–10 kg ilman suorituskyvyn laskua.
Toinen ei pysty pitämään edes 2–3 kg pysyvästi ilman, että treeni ja palautuminen kärsivät.
Ja mikä tärkeintä, niin usein painonpudotus ei ole ongelma, vaan painonpudotuksen jälkeinen vaihe.
Tämä tiedetään lihavuustutkimuksesta varsin hyvin:
• keho pyrkii palauttamaan aiemman painon
• nälkäsignaalit kasvavat
• energiankulutus laskee
• harjoittelun laatu voi kärsiä kuukausia
• motivaatio heikkenee, kun olo ei palaudu normaaliksi
Urheilijalla nämä ilmiöt korostuvat, koska harjoituskuorma on jo valmiiksi suuri.
Tämä on vaihtoehtoiskustannus, joka harvoin huomioidaan. On täysin mahdollista, että urheilija menettää enemmän kuin voittaa, jos fysiologia ei tue pysyvää muutosta.
Tämä ei tarkoita, etteikö optimaalinen kehonkoostumus olisi olemassa. Vaan sitä, että optimaalinen on aina henkilökohtainen, eikä välttämättä vastaa teoreettista ideaalikuvaa. Kyse on yksilöllisistä fysiologisista profiileista. Ulkopuolinen ei tiedä niistä mitään.
