Silke hyvinvointipalvelut, Nummela (2025)

12/08/2025

Rakkaat asiakkaani ja te kaikki matkan varren ihmiset. Syyskuun jälkeen Silken hoitoihin tulee tauko. Tämän ratkaisun tekeminen on ollut äärimmäisen vaikeaa, m***a lopulta olen tajunnut, että tämä on elämää, ei maailman loppu. Pidän taukoa hoitohuoneen palveluista monestakin syystä joihin en oikein voi itse vaikuttaa. Yksi on hoitohuoneen vuokrasuhteen päättyminen.

Tähän astisesta olen kiitollinen. Ja matka jatkuu. Mutkan takaa löytyy toinen mutka tai seuraava etappi.

Ja tahdoit tai et/ matka jatkuu. / Auringot nousevat silmiesi eteen, /sateet virtaavat verkkokalvon yli. /Ystävät lähtevät, hetkeksi, tai- / Hän joka palaa on toinen kuin se joka lähti. / Tuuli pyyhkii askelten jäljet. Sinä palaat kaukaa, näet maasi ensi kerran /ensi kerran / ihmisesi, sijasi: / kappaleen maailman kalliota, muutaman männyn. / Ensi kerran itsesi /veden peilissä, ihmisten kasvoilla. / Samassa vihuri pyyhkii kuvan, olet toinen, / maailma odottaa käsiäsi / tie askelta / ja matka jatkuu.
Lassi Nummi

Maailma odottaa käsiäsi🤍 käsiäni🤍
Rakkaudella,
♡Sirpa

Kuvassa minä ja Eeva Huotarin teos Takaisin kohtuun,

02/08/2025

"Olen ajatellut ikää, jonka kertymistä ei tajua. Huomaamatta on käynyt niin, että en enää kiipeä köyttä pitkin katon rajaan. Naurettavaa, enhän ole pitkään aikaan kiivennyt. M***a on asioita, jotka lakkaavat toteutumasta, ja ennen kuin havahdut, on liian myöhäista."

https://www.silke.fi/Ajankohtaista/El%C3%A4m%C3%A4nkaaressa-ei-ole-yht%C3%A4%C3%A4n-turhaa-kohtaa

Enpä osaa kuin kirjoittaa raatorehellisesti. Pitkästä aikaa kirjoitin. Kirjoita minulle takaisin!

01/08/2025

Dreijaa&rappaa tapahtumassa savirappaukseen tutustumassa tiloissa ja ohjaamana. Niin kaunista hänen taiteensa! Sen jälkeen todella hyvää ruokaa .
Muuta ei nyt ehditty juurikaan
Karkkilassa.

Niin on heinäkuu mennyt ja palaan tänne ja töihin!
Olen kirjoittanut pitkästä aikaa blogia, julkaisen piakkoin.

Ihania elokuun iltoja toivoo teille
Sirpa ♡

23/06/2025

Milloin viimeksi olet ottanut itsellesi mieluisen asennon, tehnyt olosi mukavaksi, ollut vain? Tuntenut itsesi kokonaiseksi, rauhalliseksi?Ei tulossa jostain menossa johonkin tekemässä tätä ja tuota, selviytymistilassa, kelpaamassa, syyllisenä ja häpeissään, jos joku näkee, että et tee mitään, olet vain? Että edes kännykkä ei ole rekvisiittana ainaiselle elämän suorittamiselle?

Puutarhamyymälässä pidettiin huolta. Se koskettaa. "Västäräkin pesä. Ethän häiritse."
Voisiko olla "tässä tämä ihminen, annathan sen kasvurauhan mitä hän tarvitsee ja kunnioitathan rajoja."

Olen ihmetellyt kukkia! Miten ihmeellisen kauniita ja omanlaisia ne ovat ja miten paljon yksityiskohtia löytyy tutkittavaksi. Juhannuksen juhlasta muistuttamaan poimin kukkia maljakkoon, vaikka tykkään kesällä enemmän antaa niiden kasvaa maassa kiinni, siinä mihin ne ovat asettuneet. Kaikenmuotoiset, oloiset mahtuvat mikä minnekin. Vaikka kallion koloon tai vedenpinnalle.

Oli huojentavaa vaihtaa ajatuksia ja hoitoja pitkästä aikaa kollegan kanssa. Jaetaan monia samoja, vaikka ollaan ihan erejä! Itkunauru on yksi. Toinen on "pikku unohtelu". Kollegan puoliso sanoo rakastavasti "todellinen arkielämän sankari". Asiakkaiden edessä ei haluttaisi mokailla vaan aina olla se priimasti hommansa hoitava taituri. Vai öh... Arvostaisimmeko rehellistä inhimillisyyttä? Kokonaisuus ja turvan tunne on tärkeintä. Auttajakin on ihminen.

•Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta, niitä hoidetaan huolella muutama vuosi ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan niin että jokainen verso saa kasvaa itsensä muotoiseksi, luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten, hiirenvirna ritarinkannuksen kainalossa.
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake, tottahan meissä on oltava nekin.
Helena Anhava •

•Näiden arktisten vyöhykkeiden perustarpeet:
ravinto, valo, lämpö, puhtaus, turvallisuus.
Hyvin tärkeää on myös äänen väri.
Helena Anhava•

•Monta erhettä tein, eikä aurinko lakannut sateilemästä.
Rakel Liehu•

Silke on muissa maailmoissa heinäkuun. Voit laittaa tekstiviestiä tai sähköpostia, ja elokuussa taas nähdään. Heinäkuussa olen pois myös täältä Silken sivuilta.

Kysytään toiselta ja itseltä useammin: Mitä kuuluu?
♡Sirpa

14/06/2025

Oletko huomannut kesän ja sen kauneuden, tuoksut ja äänet?

Minä olen opetellut tässä ärsykkeiden kyllästämässä ajassa ajankäyttöä, joka ei olisi ristiriidassa arvomaailmani kanssa.
Olenkin saanut arvokkaita kultakimpaleita! Esim. toukokuussa sain viettää koko päivän veljenpoikien kanssa jutellen ja taidenäyttelyssä kiireettä kuljeskellen (pari kuvaa Iittalan Naivistit näyttelystä). Enemmän tätä! Ajatusten vaihtoa eri ikäisten kanssa, tilaa muullekin kuin velvollisuuksille ja pakkopullaksi muodostuneisiin tehtäviin. Toukokuussa olikin paljon kohtaamisia.

Tasapainoilua elämä on aina. M***a kun jonkinlaisen tasapainon saavuttaa, on mahdollista, että oma olo ei tunnu niin tukkoiselta ja velvollisuudetkaan eivät tunnu niin raskaalta hoitaa. Olen ottanut aikaa puutarhahommiinkin. En osaa, m***a opettelen. Tänä aamuna oli auennut idänunikko hiljaisesti ja arvokkaasti. Kävin ihmettelemässä. Kuuntelin punarinnan laulua.

Eilen käytiin omien nuorten kanssa Turussa syömässä, jätskillä ja kirpparilla, ja tutkailtiin Aikamatka 20360, lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista ja noin 300 vapaaehtoisen tekijän voimin ja yhteisötaiteilijoiden Pia ja Sophia Bartschin johdolla toteutettu teos. Siellä on paljon tutkittavaa. Loppu oli ahdistava, en tykännyt. Sinisessä huoneessa jäin miettimään, miten ihana onkaan kesäinen istuskelu puutarhassa kahvipöytä katettuna ja ystävät ympärillä. Milloin sellaista on tapahtunut viimeksi? Siitä on liian kauan aikaa. Ystäväni kanssa ollaan todettu, että yhdessäolosta on ollut liian kauan aikaa, kun melkein ollaan masennuttu. Niin tärkeitä on ystävät. Jaetaan surujen ja huolien (joita ruuhkavuosia elävillä keski-ikäisillä riittää) lisäksi ilot ja onnet!

Minut patistettiin parin yön lomalle pikku mökkiin. Herkuttelin ekat uudet perunat ja kunnon aamiaiset järven rannalla. Sain saunoa kiireettä ja lukea kirjaa. Käveleskelin vielä lopuksi Porvoon pienillä kujilla vanhojen talojen keskellä.

Ylikuormittuneena sitä stressaantuu niistäkin asioista, mitkä ovat onnellista arkea. Kun kaikkea on liikaa, tuntuu, että millekään ei ole kunnolla aikaa. Siis ota sitä aikaa tärkeimmille, sinäkin siellä!

Kesästä onnellisena,
Sirpa ♡

05/06/2025

Nyt kun sitkeä yskä ja kuumeilu on laittanut lepäilemään, lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani vähän häpeillen, että mitähän on tullut kirjoitettua. Ihan kelpo kirjoituksia. Käy lukemassa jos kiinnostaa silke.fi Muutama poiminta tähän:

"Tarvitaan myös hiljentymistä, uskallusta katsoa kohti, pysähtymistä. Mikä on sinun tapasi hiljentyä? Vai oletko täyttänyt viime aikoina hiljaiset hetket somella tai suorittamisella? Siihen meitä on kieltämättä kannustettu! M***a se lisää suunnattomasti pahaa oloa. Mene tänään metsään, laita silmät kiinni ja anna tuulen pyyhkiä kireydet kasvoiltasi. Maistele kuusenkerkkiä ja uusia vihreää voimaa täynnä olevia puhdistavia versoja. Hiljennä sisäinen vaativa puhe ja jatkuva höpötys. Hengittele. Kun ahdistus ottaa valtaansa, voikin sen kieltämisen sijasta opetella luottamaan että se on tärkeä tunne, antaa sen tulla, ei painaa syvemmälle vain jotta se tulee sieltä vielä suuremmalla voimalla esiin. On myös lupa surra, sitä mitä vaille on jäänyt."

"Kevätaurinko, niin ihana kuin se onkin, on hyvin suora. Se osuu likaiseen ikkunaan ja pölyiseen pintaan. Kuva taikinakulhoa kaapivasta pienestä tytöstä on muutaman vuoden takaa osui silmiini tänään. Siinä hetkessä oli arki, hyvä, onni, kiireettömyys, tyttöselle tärkeintä saada lusikkaan mahdollisimman paljon kulhoon jäänyttä taikinaa. En nähnyt epäkohtia. Voisinpa katsoa täyttä tiskipöytää, sormenjälkiä peilissä, piirrustuksien, kahviläikkien ja pöydälle unohtuneiden maitopurkkien arkista näkymää kuin tuota kuvaa, kiitollisena siitä että he ovat, heille maistuu ruoka, heillä on ruokaa, he osaavat tehdä ruokaa, he piirtävät ja keskustelevat, tuntevat ja elävät. He elävät."

"Miten helposti olin ajautunut taas suorittamaan. Pitää, pitää, minun vaan pitää. Kun tämän saan tehtyä, sitten on helpompaa. Kyllä minun pitää hoitaa tämä asia, kukaan muu ei sitä tee. Jos en tee tätä, lupaudu tuohon, epäonnistun. Joku tilaisuus menee ohitseni kun en ole tarkkana, kun en tee, joku muu nappaa minun ideani. Ja pitäähän minunkin, kun muutkin osaavat, pystyvät, jaksavat."

Jatkuu kommenttikentässä.

03/06/2025

Viime aikoihin on sisältynyt paljon ilon ja kiitoksen aiheita. On perhe koossa, ollaan tultu tähän asti, tähän asti ollaan tultu❤️ Kevät ja alkukesä on ihaninta aikaa ja rakastan valoa! Näin syrjäisellä pellolla kurkiperheen pienokaisineen ja mäyrä jolkotteli vierestäni karkuun kun keräsin kukkia aamuvarhain juhlia varten. Suvivirsi soi kauniisti ylioppilaiden juhlassa, iloisia ilmeitä oli ihana katsella. Harmi kun ei pystynyt olemaan samaan aikaan peruskoulunsa päättäneen juhlassa.
Juhlat typistyivät osaltani lapsen sairastuttua, m***a ehdin kuitenkin vähän saada osani tunnelmasta. Ihmiset, vanhan talon kauneus, kynttilöitä, pianoa ja laulua, lapset💓 ja järvi vieressä. Kaunista.
No seuraavaksi sairastuin itse. Pakollinen pysähtyminen.

Viime aikoihin on sisältynyt myös surullisia ja ikäviä asioita niin kuin elämässä tapahtuu. Joskus suru on sitäkin, kun kokee olevansa niin yksin ajatustensa kanssa. Surua koen voimakkaasti myös tämän hetkisistä poliittisista päätöksistä ja ilmapiiristä. Surun tunne tulee, menee.

Tämä tunne äkkiä keskellä joukkoa, perhettä,
kuin olisi poissa, katsoisi syrjästä
itseänsä ja muita.
Tämä orpous ja sivullisuus
ovensuupenkillä istuminen
mistä se tulee
mielen yksinäisyys?
•Helena Anhava•

Niin mistä se tulee, mielen yksinäisyys? Jokaisella on siihen oma vastauksensa itsessään, elämässään. Siihen auttaa kuitenkin parhaiten se, että ovensuupenkille istumisen sijasta menee ainakin useammin ihmisen lähelle, juhlaan keskelle ja pitää itseään yhtä arvokkaana kuin muitakin.

Ja me kaikki, me voimme olla sille joka uskaltautuu hilaamaan itseään keskemmälle, me voimme olla hänelle sellaisia, että viihtyisimme itsekin siinä, itsemme kaltaisen lähellä.

Se sometauko Silken sivuilla on heinäkuussa. Heinäkuussa ei ole myöskään enää vapaita aikoja. Kesäkuussa vielä on.

Laitan kommentteihin vielä toisen Helena Anhavan runon. Ja kirjasuosituksenkin annan. Kirja on vielä vähän kesken minulla: Vapaaksi miellyttämisestä, kirjoittanut Johanna Pohjola. Muitakin hyviä kirjoja voisi suositella, m***a ehkä sinulla olisi joku mielessä? Kerro se meille!

Valoa, toivoa, lämpöä kaikille meille toivoo
Sirpa ♡

25/05/2025

Tänään Päivölän opiston näyttely ja oma näyttelyni Erämaan Eerikki purettiin pois Galleria Nosteesta.

Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta! Parasta oli jakaminen ja keskustelut. Tunteet saivat näkyä ja olla.

Näyttelyni voisi matkata vielä eteenpäin. Toivon, että joku galleria on olemassa sitä varten jossain, jonakin päivänä.❤️

Kiitos! Kiitos sinulle joka tulit vieraaksi. Kiitos sinulle joka olet ollut tukemassa ja kiinnostunut. Kiitos sinulle joka kannustit ja sinulle joka myötäelit.
Kiitos kaunis Hämeenlinnan kaupunki❤️

♡Sirpa

23/05/2025

Täällä näyttelyvalvojana olen ja sateinen päiväkö lie hidastanut liikkeelle lähtemistä. On ollut aikaa selailla kuviakin. Tässä ylioppilaskuvia iltavalossa.

20/05/2025

Ensi viikolla on minunkin lasten juhlapäivä ja monien muiden. Haluaisin sanoa heille: löydät kyllä opiskelupaikan, löydät työpaikan vielä, ne todistuksen arvosanat eivät määrittele sinun arvoasi. Ainutlaatuinen, se sinä olet ♡ niin kuin tuossa ystäväni antamassa kortissa lukee. Arvostathan itseäsi nyt. Arvostusta ei tarvitse saavuttaa joskus tulevaisuudessa, sehän vain pakenee kauemmas jos meinaa sen saavuttaa muiden ihmisten mittapuulla. Älä enää ruoski itseäsi kovilla sanoilla ja liian raskailla tavoitteilla. Teet hyvin, teet tarpeeksi, olet yhtä tärkeä ja arvokas kuin toisetkin ihmiset sukupolvien ketjussa, yhteisöissä, kulttuureissa, maailmoissa. Yhdessä voimme selvitä vaikeimmistakin päivistä ja löytää ratkaisuja.

Lapset muistivat minua koskettavilla sanoilla äitienpäivänä. Tuossa yhden lapsen taideteos äidistä nuorena naisena. Olen sitä katsellut ja ajatellut, että kohtuuttoman rankasti olen arvioinut itseäni peilistä. Nyt näen hyvin herkän, hentoisen ja suloisenkin luonnonlapsen kulleroita hiuksissaan.
Silloin ajattelin olevani erittäin ruma, enhän tuntunut kelpaavan porukoissa sellaisena kuin olin! Verhosin kasvojani ilmeettömäksi, että huonommuuteni ja epävarmuuteni ei paljastuisi. Voi että 🥹 Liian pitkä kaula ja vielä ne leveät hartiatkin (sen kertoi minulle ikätoverini) ja otsa, huh huh. Ja mitä kaikkea näitä nyt oli. En osannut olla. Mikä minussa oli tuolloin ja mikä minussa on nyt tärkeintä? Mikä sinussa on?

Itsensä arvostamisen lisäksi me tarvitsemme eheämmän maailman saamiseksi toisen ihmisen kunnioittamista ja ystävällistä katsetta. Se on lähimmäisenrakkautta. Mitä se sinulle merkitsee?
Ei kannata jäädä jumiin omaan huonommuuden tunteeseen ja epäonnistumisiin, vaan lähteä tänään matkaan elävämpänä ja tuntevampana, sydän haavoittumisenkin uhalla aukinaisena.

Olen pohtinut jättäytymistä pois täältä somemaailmasta. En jaksa seurata trendejä, enkä tehdä vetäviä julkaisuja. En voi hyvin plärätessäni muiden todella hyvääkin sisältöä, siihen koukuttuessani. Voiko täällä selvitä ilman somea? Tuleeko kohtaamisia enää ollenkaan jos lähden täältä pois? Löytääkö luokseni enää kukaan?
Mitä sinä ajattelet tästä?

Ystävällisesti,
Sirpa ♡

18/05/2025

Erämaan Eerikki on ollut nyt melkein viikon Galleria Nosteessa. Kiitos kaikille tähän astisesta, olette tärkeitä❤️ ihania kukkasia ja muita rakkaita muistamisia olen saanut ihan kuin taiteilijat konsanaan😍 Kiitos!
Sunnuntaihin 25.5 asti tervetuloa! Laita viestiä, jos haluat kohdata, niin voidaan jutella aikataulusta.

Päivän päätteeksi olen saanut jatkaa jutusteluja joinakin iltoina ihanissa kahviloissa. Onhan tämä ainutlaatuista ja ihanaa! Hämeenlinnassa tarjoili ihanat kakut ja miljöön ja suloista seljankukkasoodaa. Hintataso kirpaisi, m***a kerrankos.

Erityisen lämpimästi suosittelen käymään Iittalassa. Siellä on uusi , upeassa tilassa suomalaisen muotoilun yhteisömyymälä. toteutti kartan näyttelyyni. viihtyisässä kahvilassa saimme viipyä vaikka tulimme ostoksille sulkemisaikaan, koska "kuitenkin teen vielä yhden tilauskakun". Herkullisinta britakakkua ikinä! Kiitos❣️

Oli rankka rutistus pystyttää näyttely yhdistettynä muuhun elämääni. Näyttelyvieraiden kohtaamiset ovat olleet intensiivisiä, tunteet läsnä. Hyvä on siis välillä kuunnella kevään ääniä, pisaroita vedenpintaan, järviruokoa tuulenpuuskissa, aaltoja.

Istuin yöllä keinussa saunan jälkeen, hengittelin, paljaat jalat maassa. Kaulushaikara puhalteli, lehtopöllöjen kirkkaat huhuilut kaikuivat ympäriinsä, käki kukkui, satakieli lauloi ja keväinen taivas oli valoisa kevyine pilvineen.

11/05/2025

Osat ovat vaihtuneet. Vanhaäiti tarvitsee turvaa ja huolenpitoa. Hänen ajatuksensa ovat nykyään paljon omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Isässä ja äidissä, veljissä, kotiseudussa. Hän menetti oman äitinsä pienenä tyttönä, ja sitä surua hän on kantanut koko elämänsä ja se suru on siirtynyt jollain tavalla minuunkin.
Hän muistaa kuitenkin, että äiti on ottanut lähelleen ja sanonut: äidin rakas oma tyttö.

Kiitos elämästä, äiti.

Lämpöisempiä tuulia äitienpäivänä kaikille toivottaa
♡Sirpa

Silke hyvinvointipalvelut

12/08/2025

02/08/2025

01/08/2025

23/06/2025

14/06/2025

05/06/2025

03/06/2025

25/05/2025

23/05/2025

20/05/2025

18/05/2025

11/05/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria