15/11/2025
Edelliseen päivitykseeni liittyen sain hurjasti palautetta niin täällä somessa kuin myös yksityisviestein. Kiitos jokaikiselle myötäelämisestä ja kannustavista viesteistä. 🙏🏻 Ne merkitsevät todella paljon. ❤️ Samalla pysähdyin miettimään sitä, kuinka paljon uupumista ja väsymistä nykypäivänä onkaan. En ole siis todellakaan ainut, joka ei pysy oravanpyörässä mukana vaan tipahtaa kyydistä. Ja se, että on koko ajan kiire jonnekin, on täysin normaalia.
Puhutaan mikrotauoista. Hengitysharjoituksista. Vagushermon vapauttamisesta. Ja kaikki on täyttä asiaa, en tarkoita sitä. Itsekin puhun niiden puolesta. M***a on surullista, että nykymaailma on niin hektistä ja kiireistä, että selvitäkseen siitä, täytyy erikseen tehdä harjoitteita.
Ja sitten, kun olet tarpeeksi kuormittunut, sinua ei palauta enää edes ne asiat, jotka ovat aiemmin olleet tärkeä osa sun hyvinvointia. Tämä oli itselleni pysäyttävä asia. Koiralenkit metsässä eivät yhtäkkiä enää olleetkaan vaihtoehto, koska kehoni ei jaksanut niitä. Nyt, kun kävelylenkit ovat taas tulleet takaisin osaksi arkeani, olen hurjan kiitollinen. 🙏🏻
Kuinka kauan tämä tehokkuusajattelu maailmassa jatkuu? Voisiko elämä olla sellaista, että se itse itsessään tukisi sun hyvinvointia ja hyvää oloa? 🧡
Toinen kuva on otettu jokunen vuosi sitten ja löysin sen, kun lueskelin vanhoja päivityksiä. Olin silloin kirjoittanut näin:
”Vitutus on vesiliukoista. ”
Se toden totta pitää paikkansa. 😂🤭
