14/10/2025
Oletko koskaan ajatellut, jos maailmassa olisi ihmisiä, joiden tarkoitus olisi hallita meitä?
Ei kai sentään oikeasti ole niin? Eihän..
Tässä kuitenkin tarina siitä, miten me jokainen voidaan päättää mihin uskomme. Sinulta rakas lukija tullaan kysymään tuota kysymystä yhä useammin. Mihin uskot?Oletko tehnyt päätöksiä omasta sydämestäsi?
Syntyykö kaksi maailmaa vai yksi uusi?
Sen aika on ihan pian 🙏
Ole hyvä ja kerro mitä ajatuksia teksti sinussa herätti. Pidetään keskustelu kuitenkin hyvän puolella🙏❤️🔥
⬇️⬇️⬇️⬇️
TARINA SYDÄMEN VOIMASTA
Olipa kerran universumi ja siellä pieni planeetta ja sen asukkaat. Kutsukaamme tuota pyöreää
palloa Muu-planeetaksi.
Pääsemmekin heti seuraamaan Muu planeetan asukkaiden elämää. Saamme seurata erään tuiki
tavallisen perheen arkea, jossa valmistaudutaan suureen päivään.
Tässä perheessä on tällä
hetkellä kaksi jäsentä m***a ihan pian he saavat kolmannen asukkaan. Hieman jo jännittää, koska
tätä päivää on odotettu.
Silti he istuvat melko tyynesti huoneensa lattialla seuraten ohjelmaa, joka
heijastuu heidän ympärilleen. He ikään kuin ovat keskellä tuota elokuvaa, vaikka ovatkin omassa huoneessa.
Oikeastaan se ei ole elokuva, vaan heille kerrataan ohjeita miten uuden asukkaan
kanssa tulee toimia. Miten kasvattaa ja mitä opettaa. Ohjeet ovat hyvin tarkat, eikä niistä saa poiketa millään tavalla.
Kun ohjeet on annettu, hologrammi henkilö kertoo, että nyt on aika lähetä
hakemaan uusi asukas.
Niinpä pariskunta nousee ylös ja alkaa valmistautumaan lähtöön. Ennen
lähtöä iso valo skannaa heidät ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Ensimmäisen asukkaan nimi
koodi on 723-bc-76 ja toisen 724-cd-98. Isoon tauluun tulee kaikki tiedot heistä. Hetken kuluttua
ääni ilmoittaa, että heillä on lupa poistua asunnostaan, koska ovat noudattaneet sääntöjä kuuliaisesti.
723-bc-76 ja 724-cd-98 kävelet suuressa kaupungissa. Kaikki Muu palaneetan asukkaat asuvat
muutamissa isoissa kaupungeissa ja kaikki on tarkkaan suunniteltu ja mietitty.
Jätetään heidät hetkeksi aikaa kävelemään ja lähdetään me katsomaan mitä muuta Muu planeetalta löytyy. Ehkä
palaamme vielä heidän luokseen, kun ovat päässeet perille.
Kaupunki missä olemme, on valtavan kokoinen isoine tornitaloineen. Junia ja erikoisia
kulkuneuvoja menee kovaa vauhtia. Erikoista on se, että kaikki kulkuneuvot ikään kuin leijuvat ilmassa.
Pisimmätkin junat saavuttavat kovan nopeuden ja kulkevat ilman kiskoja. Parhaimmillaan ne saavuttavat äänennopeuden, tosin vain kaupungin ulkopuolella. Silti onnettomuuksia ei
juurikaan tapahdu ja kaikki näyttää toimivan tarkan suunnitelman mukaan.
Koko kaupunki ja sen asukkaat ovat tarkan suunnitelman tuotos, jossa kaikki ovat samanlaisia.
kukaan ei erotu mitenkään. Hieman näin Maan asukkaana ihmetyttää tämä Muu palaneetan
asukkaiden ”robottimaisuus”. Tavallaan he ovat aivan kuten ihmiset m***a kuitenkin jotenkin
poissa olevia, ilman persoonaa. No ehkä vain tulkitsen väärin.
Asiat tuntuvat kuitenkin olevan hyvin. Merkillistä on myös se, että ihmisiä tarkkaillaan tässä
maassa hyvin paljon. Tuhannet pienet noin tulitikkuaskin kokoiset lentävät ”pörriäiset”
tarkkailevat ihmisiä. Mistä tässä kaikessa on kysymys? Haluan selvittää lisää, joten lähdetään
kyselemään Muu planeetan asukkailta asiasta.
Kävelen ison ihmisryhmän luokse, jotka selkeästi odottavat jotain. Ajattelen, että tämä olisi jonkinlainen junapysäkki.
Hyvää päivää, sanon.
Mihin olette menossa?
Lomalle, joku vastaa.
Hieno juttu.
Minne päin lomalle
lähdette, kysyn?
Kukaan ei vastaa mitään ja huomaan, että Pörriäiset kokoontuvat ympärilleni.
Katson parhaaksi lähteä pois ja etsiä hieman puheliaampia ihmisiä. Yksi ihminen kuitenkin lähtee seuraamaan minua.
Hän pyytää, että seuraisin häntä ja auttaisi minua löytämään ihmisen, jonka
kanssa voisin puhua.
Nyt minun pitäisi vain olla hiljaa ja seurata. Kävelemme hieman keskustan
ulkopuolelle ja tulemme puistoon, joita kaupungissa ei kovin montaa ole. Puiston pienellä
nurmikko alueella istuu vanha mies.
Mies pitää silmiä kiinni, ikään kuin meditoiden. Minua pyydetään istumaan miehen viereen.
Henkilö, joka minut oli puistoon saattanut, poistuu paikalta välittömästi. Siinä minä istun vieraan
planeetan suurimman kaupungin, pienessä puistossa, isona kysymysmerkkinä. Lopulta vanha mies
pyytää minuakin laittamaan silmät kiinni. Näin on kuulemma turvallisempaa. Mies sanoo, että
meillä ei ole paljoa aikaa keskustella, koska olemme molemmat tottelemattomia eli yhteiskunta
kelvottomia kansalaisia. MUU hallinnon turvallisuus ja kontrolli ryhmä olisi kohta luonamme,
koska meissä ei ole valvomon tunnistus toimintoa päällä. Nuo pienet pörriäiset ovat jo vieneet
tiedon ”suureen torniin”. Mies kertoo olevan itsekin vain käymässä puistossa. Hän on Syntynyt
MUU planeetan aikaa vuonna 1974. Hän on yksi niistä muutamista tuhansista tottelemattomista,
jotka eivät ole hallinnon järjestelmän alla. Suurin osa tottelemattomista asuu suurten kaupunkien
ulkopuolella, pienissä kylissä tai vieläkin kauempana.
”Niin minäkin asuin ennen pienessä kylässä, jossa oli palveluja. M***a jo ennen minun syntymääni
alettiin puhumaan MUU planeetan uudesta järjestyksestä. Siitä puhuttiin ihan avoimesti m***a silti
se ei tuntunut ketään kiinnostavan. Vähitellen uutta toimintamallia lähdettiin ajamaan
kansalaisille. Se tehtiin aluksi hieno varaisesti, jotta mahdollisimman moni ostaisi nuo asiat. Se
mikä ennen oli ollut täysin mahdotonta ja pelkkää salaliittoteoriaa, olikin vähitellen ihan totta ja
arkipäivää. Ihmisiä hallittiin pelolla, kuten historiassa aina on tehty. Tuotiin jokin uhka ja siihen
ratkaisu. Eli jos, tottelet hallintoa niin pelastut, jos et niin sinut tuhotaan tai ainakin saatetaan
”huonoon valoon”
Huomasin, miten vanhuksen silmäkulmasta alkoi valua kyyneliä ja hän joutui rykimään kurkkuaan.
Hän pyyhkäisi silmäkulmaansa ja jatkoi, vaikka en ollut edes ehtinyt kysymään mitään.
”Ihmiset menettivät omaisuutensa. Meillä ei ollut enää edes mahdollista ansaita elantoa, jos
emme totelleet lakeja, joita tehtiin jatkuvasti uusia. Pienet yritykset joutuivat lopettamaan
toimintansa. Vanhoja lakeja ei enää noudatettu ja vähitellen ne poistettiin. Kaikkien tuotteiden
hinta nousi monikertaseksi. Ihmeellistä oli se, että kaikesta kerrottiin etukäteen m***a silti kukaan
ei reagoinut. Suurimalle osalla oli ihan ok, että sähkö ja ruoka oli niin kallista. Tai kyllä vastarintaa
vähän oli m***a ei sen enempää. Monella oli niin paljon pelissä, että eivät halunneet tulla esiin.
Hyvässä ”asemassa” olevat olivat valmiita myymään oman sydämensä ja syvemmät arvot, jotta
saavat pitää tuon aseman. Siihen aikaan menestys mitattiin rahassa ja materian määrässä. Ketään
ei kiinnostanut mitä niiden kulissien takan tapahtui, koska siellä useasti voitiin pahoin. Tavallinen
kansa kunnioitti ja pelkäsi auktoriteetteja ja olivat siksi hiljaa. Lisäksi hallinto sai ihmiset toistensa
vihollisiksi. Sosiaalinen paine sai kansalaiset toimimaan erikoisilla tavoilla. Kukaan ei uskaltanut
kyseenalaistaa sen aikaisen hallinnon toimia. Jo silloin oli vain yksi iso päättävä elin, vaikka joka
maassa olikin oma hallinto. Se kuitenkin vain toteutti suuren hallinon päätöksiä. Kun ihmiset
saatiin pelon kautta tottelevaiseksi, niin siirryttiin vielä enemmän kontrolloimaan ihmistä. Hallinto
alkoi laittamaan ihmisiin eri tavoilla asioita, jotta heitä olisi helpompi valvoa. Se naamioitiin vain
tavaksi helpottaa elämää ja hallinto auttaisi ihmistä voimaan paremmin. Kuitenkin pahoinvointi
vain lisääntyi ja sekin oli kaikille ihan ok juttu. Se oli suurta ihmiskokeen aikaa, jossa hallinnon
päättäjät halusivat kokeilla tapoja ottaa ihmisen päätäntävallan itselleen.
Perheet hajosivat ja miljoonia ihmisiä kuoli näiden kokeiden seurauksina. Erilaisia siruja alettiin
istuttamaan ihon alle ihan vaan kokeilu mielessä, m***a päätös oli jo tehty, että tämä siru tulisi
kaikille pakolliseksi muutamien vuosien kuluessa. Mitään asiaa ei voinut tuoda nopeasti koska
silloin vastarinta olisi ollut liian suuri. Vähitellen hivuttamalla kaikki onnistuisi. Vaikka hallinto
kehitteli lääkkeitä sairauksia vastaan niin silti ihmiset olivat vain sairaampia. Muistan miten
jatkuvat flunssat, sydänoireet, väsymys ja uupumus sekä selittämättömät kuolemat olivat
arkipäivää ja taas kaikille ihan ok. Kukaan ei millään tavalla kyseenalaistanut toimia, joita meille
tuotiin. Aiemmin käveleviltä vanhuksilta lähti kirjaimellisesti jalat alta ja heistä tuli sänkypotilaita.
Tietenkin ihan normaalia. Uusi normaali.
Kun ihmiset olivat tottuneet uuteen normaaliin, tuotiin aina uusi uhka ja pelote tilalle. Jopa puhdas
juomavesi oli yksi asia mistä tuli puutetta, keinotekoisen uhan vuoksi. Sodasta kuin muistakin
kriiseistä aina joku hyötyi ja se joku ei halua, että tilanne palaa ennalleen. Muistan, miten syyteltiin
eri valtioita ja niiden johtajia, jotta oikeat syylliset saavat rauhassa viedä asioita eteenpäin. Ne
ketkä olivat näkyvillä, eivät oikeasti olleet kuin marionettinukkeja ja narut olivat pienen eliitin
käsissä.
Kuuntelin vanhuksen kertomusta, enkä tiennyt uskoako vai ei. Tuo kuulostaa, niin utopistiselta.
Miten vois edes olla mahdollista, että jollakin taholla olisi näin valtava voima ihmiseen? Voima,
joka estää puolustamasta lapsia, vanhuksia ja oman heimon ja palaneetan ihmisiä, vaikka he
silmien edessä kärsivät. Sen voiman pitää olla joitain todella pelottavaa.
Kysyin vanhukselta mikä se asia oli, joka sai ihmiset suostumaan hallinnon päätösksiin?
” Se ei ollut mikään ulkopuolelta tullut asia. Kaikki tapahtuu meidän sisällämme ja se heijastuu
ulkoiseen maailmaan. Sisäinen turvattomuus ohjasi meitä tekemään asioita, joita emme edes
uskaltaneet kyseenalaistaa. Vain rakkaus voi paikata tuota turvattomuutta ja sen hallinto tiesi.
Ihmiset eristettiin toisistaan. Enää ei saanut halata tai edes kätellä. Terveet vanhukset eristettiin
omiin huoneisiin ja vain ikkunan takaa oli mahdollista pitää yhteyttä. Kaikki läheisyys kiellettiin ja
rakkauden eheyttävä voima poistui ja tilalle tuli pelko ja yksinäisyys. Tai ei se rakkaus mihinkään
poistunut m***a sitä ei saanut enää käyttää. Miehen maskuliinisuus rikottiin täysin. Se mikä ennen
puolusti rakkaitaan ei sitä enää tehnyt. Hallinto alkoi näyttämään miten mieskin voi olla nainen ja
siihen käytettiin paljon näkyvyyttä. Sukupuoliroolit poistettiin, että miehen ja naisen välinen
rakkaus ei enää olisi niin voimakas. Kaikki tapahtui todella nopeasti, vaikkakin todella tarkan
suunnitelman mukaan.
”Kaikessa oli kysymys valtavasta opetuksesta niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Vaikka hallinto toi
sodankin yhdeksi pelotteeksi, käytiin kuitenkin suurin sota jokaisen ihmisen sydämessä. Se oli suuri
opetus, jonka jokainen sai itse päättää. Kysymys oli, rehellisyydestä itseään kohtaan ja rakkauden
voiman ymmärtämisestä. Jotkut meistä löysivät yhteyden itseensä, eikä hallinon suunnitelma
saanut pelkoa aikaan. Se oli valtavan henkisen kasvun aikaa, jossa kysyin joka päivä, että uskotko
itseesi. Joka päivä.
Hallinnon alla oleva media jatkoi vain yhden totuuden kertomista. Huomasin, että koin enemmän
elämässäni hyviä asioita, kun en seurannut ollenkaan tuota agendaa. Vähitellen useammat ihmiset
alkoivat näkemään kaiken läpi m***a siihen pitää olla valmis. Meille muodostettiin tiettyjä
uskomusjärjestelmiä lapsesta lähtien ja se asia mikä ei mahtunut ihmisen uskomusjärjestelmään ei
ollut totta. Eli sellaista asiaa ei voinut edes kyseenalaistaa mitä ei nähnyt tai halunnut nähdä. Kun
kuitenkin uskaltaa olla rehellinen niin alkaa näkemään asioiden todellisen tilan. Vaikka
katsoisimme samaa ohjelmaa niin näimme kuitenkin asian ihan eri tavalla. Ihmisen tietoisuus
omasta itsestään oli jäänyt pelkojen alle ja vain se mikä tarjosi fiktiivisen pelastuksen, oli tärkeää ja
siihen uskottiin. Markkinatalous tiesi mihin kohtaan ihmistä pitää osua, jotta hän ostaa ulkoista
helpotusta sisäiseen pahoinvointiin. Kauppa kävi ja suuryritykset rikastuivat ja tietenkin hallinto.
Materiasta oli tullut sen ajan suurin uskonto”
Huh huh. Voisin väittää, että tämä vanhus on karannut itsekin jostakin laitoksesta. Sen verran
ihmeellistä on hänen juttunsa. Kuitenkin hänestä huokuu valtava rauha ja seesteisyys, joka saa
minut jopa uskomaan hänen tarinaansa. Jotenkin oudon ristiriitaiset tunteet kuitenkin vellovat
mielessäni.
Vanhus oli hetken hiljaa. Tämä tarina oli saanut hänessä jotain sellaista pintaan, joka pitää kohdata
m***a jota ei haluaisi kohdata. Mietin, että olisiko minun jo aika mennä? Toisaalta en tiennyt missä
olin ja miten löytäisin pariskunnan, joka oli hakemassa uutta perheen jäsentä.
Näin ympärilläni paljon ihmisiä ja kaikki näytti olevan ihan hyvin, vaikka jotain outoa heissä oli. He
olivat jotenkin etäisä tai poissa olevia. Toisaalta olin ensimmäistä kertaa Muu palaneetalla, joten
vertailu kohtaa minulla ei ollut. Mieleeni tuli paljon kysymyksiä mitä haluaisin tietää Muu
palaneetasta. En tiennyt olisiko sopivaa enää vaivat vanhusta kysymyksillä? Jälleen en ehtinyt
esittää kysymystä ääneen, kun vanhus jo alkoi puhumaan.
”Imperiumi ja sen Patriarkat tarjosivat siviilisaation, jossa elimme m***a se ei tarjonnut vapautta.
Se kuka uskalsi esittää hankalia kysymyksiä ei ollut yhteiskuntakelpoinen. Minuakin yritettiin
hiljentää. Opin yhden tärkeimmistä asioista, jonka huomasin toteutuvan ihan joka päivä. Se on
että, totuus kestää aina kyseenalaistamisen m***a valhe ei milloinkaan. Se joka teki niin kuin
hallinto halusi pystyi elämään osana yhteiskuntaa m***a ilman vapautta päättää itsenäisesti. Moni
valitsi tämän helpoimman reitin ja myi itsensä hallinnolle. Vastalahjaksi he saivat hallinnolta
kohtuullisen palkan ja menestyksekkään elämän. Menestys siis mitattiin rahassa ja kuinka
korkealla olet hierarkiassa. Lisäksi pankit veivät ihmisestä loputkin rippeet. Pelko ja velka olivat
huono yhdistelmä ihmisen hyvinvoinnin kannalta.
Kaikki eläminen keskitettiin kaupunkeihin, eikä kaupunkien ulkopuolella asunut kuin
tottelemattomia, joita rankaistiin koko ajan. Heidän elämisensä tehtiin mahdollisimman
hankalaksi” vanhus jatkoi. ”Se junapysäkki, jossa äsken olit, siitä lähtee juna kauas kaupungin
ulkopuolelle. Ihmisiä viedään katomaan millaista elämä, oli vielä 2020 luvulla. Muutamia maatiloja
on säästetty ja museoitu. Siellä pidetään vielä yllä entistä elämän tapaa, tosin keinotekoisesti ja
näytösluonteisesti. Lapset pääsevät katsomaan millainen on lehmä, josta ennen saatiin maitoa tai
millainen on aito luonto, jossa saattaa nähdä, vaikka lintuja ja muita metsän eläimiä. Nykyään
kaikki ravinto tehdään laboratorioissa. Yhden huoneen kokoisessa yksikössä voidaan tuottaa
maidon tapaista juomaa saman verran kuin sadan lehmän navetassa. Kulut ovat vain murto-osa
maatilan kuluista.
Tosin kaikki luonnolliset aineosat ovat poistettu eikä esimerkiksi luonnollista immuniteettiä ole
enää kenelläkään”
Lopulta saan mahdollisuuden esittää yhden kysymyksen ennen kuin vanhus ehtii jatkamaan. Onko
pelko saanut ihmiset näin etäisiksi vai mistä johtuu, että he eivät ole läsnä olevia?
”Se johtuu siitä, että he eivät pysty kokemaan rakkautta kuin osan siitä mitä ennen koettiin. Kun
vauva syntyy, istutetaan häneen kuukauden sisällä monia eri siruja. Samalla hänen kykynsä kokea
empaattisuutta ja rakkautta poistetaan noin 30% siitä mitä normaali Muu planeetan asukas ennen
pystyi kokemaan. Tuo yksi sirun osa vastaa tästä toiminnosta. Siruissa on monia eri toimintoja,
jotka valvovat ihmisen elämää. Hallinto saa heti tiedon, jos joku toimii väärällä tavalla tai ei
noudata sääntöjä tarkasti. Pienemmissä rikkeissä voidaan evätä esimerkiksi pääsy lääkäriin tai
töihin. Isommissa rikkeissä ihminen pysäytetään ja laitetaan kotiarestiin. Myös hallinnon joukot
voivat tulla ja viedä ihmisen kaupungin ulkopuolella oleviin tottelevaisuus laitoksiin. Ne ovat
paikkoja, joihin kukaan ei halua. Sieltä harvoin selviää ulos hengissä. Kuri on kova, jotta järjestelmä
saadaan toimimaan. Voidaan siis sanoa, että nykyaikainen MUU palaneetan asukas on 70%
ihminen ja 30% robotti. Ihminen ei myöskään enää synnytä fyysisesti. Se kyky vietiin jo ihmiseltä
muutama kymmenen vuotta sitten. Hedelmällisyys poistettiin keinotekoisesti eri tavoilla. Sikiöt
kasvatetaan suurissa lasitorneissa, jossa jokainen sikiö kasvaa ja kehittyy omassa sikiöpussissa. Kun
aika on kypsä, otetaan vauva pois pussista ja hänet tarkastetaan ja häneen laitetaan tarvittavia
asioita. Noin kuukausi syntymästä vauva annetaan perheelle, joka huolehtii hänestä ja liittää hänet
osaksi yhteiskuntaa tarkoin määriteltyjen ohjeiden mukaan. Koska rakkauden tunnetta on
poistettu, ei vanhemmat koe rakkautta toisiinsa ja lapsiinsa niin kuin ennen. Siksi siis voi tuntua,
että ihmiset ovat etäisä koska kaikki ovat vain kavereita eikä rakastavaisia.”
Nyt ymmärrän, minne tuo pariskunta oli menossa. Heille oli määrätty ottaa lapsi kasvatettavaksi ja
sitä olivat menossa hakemaan. Jotenkin ahdistaa ajatella, että he eivät osaa rakastaa, vaikka
muuten asiat ovatkin hyvin, jos vain tottelevat sääntöjä.
”Voisin puhua sinulle, vaikka kuinka paljon mitä kaikkea olen kokenut m***a nyt minun on
mentävä. Haluatko lähetä mukaani, vanhus jatkoi?”
Lähteä minne? Ympärillemme oli tullut lisää pörriäisiä ja taivaalla näkyi kymmeniä peniä lentäviä
aluksia, jotka lähestyivät meitä. Jotenkin minua alkoi kuumottamaan tilanne. Ymmärsin, että meitä
tullaan hakemaan tottelevaisuus laitokseen ja sinne en todellakaan halua.
”Kerron sinulle salaisuuden, vanhus jatkoi. Minäkin olen täällä vain käymässä. Oikeasti asun
toisaalla ja voin viedä sinut sinne, jos haluat”
Nyt mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin jäädä tähän paikkaan. Lähden mukaasi sanoin,
vaikka en ymmärrä miten pääsemme enää karkuun.
”Se on helppoa, jos todella uskot itseesi. Luotat siihen, että pääset täältä pois, kun on oikea aika.
Älä vastusta sitä mikä on. Pidät vain silmäsi kiinni ja keskity. Huomaa sydämen ikiaikainen voima ja
viisaus sekä sen rakkaus. Päästä irti pelosta. Päästä irti kaikesta mitä sinulle on opetettu, kaikesta
millainen olet. Päästä irti uskomuksista, vanhoista ajatus- ja toimintamalleista. Päästä irti m***a
tee se lempeästi. Rakasta itseäsi. Huomaa miten olosi kevenee ja sydämessä oleva rakkaus löytää
yhteyden seuraavaan paikkaan, jonne se sinut vie. Automaattisesti kun olet valmis. Oikeasti
valmis”
Seurasin vanhuksen ohjeita, vaikka en ymmärtänyt miten ne meidät siirtäisi pois tästä paikasta.
Siirsin huomioni ensi hengitykseen ja sitten sydämeen. Aloin kokemaan rakkautta, joka vain
voimistui minussa. Se tunne sai minut ikään kuin leijailemaan jossakin suuressa universumissa.
Olin yhtä aikaa tilassa, jossa ei ollut yhtään mitään m***a silti kaikki. Oikeastaan en enää olisi
halunnut pois tästä tilasta. Näin miten pelot ja epätietoisuus on vain mielen tekemä harha tai
oikeastaan oppiläksy, joka opettaa huomaamaan totuuden itsessämme. Kaikki oli hyvin juuri nyt.
Olin saanut yhteyden itseeni ja piilossa olevaan suurempaan tietoisuuteen. Olin siirtynyt
tietoisuuden toiselle puolelle.
Tervetuloa kotiini kuului ääni vierestäni. Voit avata silmäsi. Näin edessäni pieniä taloja, metsää ja
järven, jonka rannalle oli paljon ihmisiä kokoontunut ruokailemaan yhdessä. Aikuiset puhuivat
jostakin talon rakentamisesta ja lapset leikkivät nuotion ympärillä. Ihmiset halasivat toisiaan ja
joku oli ikionnellinen, kun kylän asukkaat olivat, saanet taas uuden talon valmiiksi, jotta uusi perhe
voisi sinne muuttaa. Miehillä oli päällä metsurintakkeja ja lämpimiä naisten kutomia villapaitoja.
Tunnelma oli todella lämmin ja rakkaus suorastaan huokui ihmisistä.
”Tämä on minun paikkani. Rakkaus planeetta. Tänne minä muutin jo kauan aikaa sitten. Matka
tänne oli todella lyhyt, omasta mielestä sydämeen. Vaikka matkaan pääsy kestikin kauan oli se työ
kaiken arvoista. Se työ minun oli tehtävä itse. Paljon hiljaisuutta ja kiitollisuuta. Joka päivä
pysähdyin ja aloin harjoittelemaan läsnäoloa. Löysin luonnon ja luontoyhteyden, joka auttoi
saamaan yhteyttä itseeni. Löysin rakkauden ensin itsestäni ja huomasin sen myös muissa. Sitä mitä
minulla ei ole, en voi antaa myöskään toiselle. Ne, jotka löysivät rakkaus planeetan, alkoivat
rakentamaan uutta ihmiskuntaa. Aloimme yhdistymään ja auttamaan toinen toisiamme. Ahneus ja
pahuus väistyivät. Toki nekin asiat täällä ovat jossakin muodossa, m***a niille ei tarvitse antaa
huomiota. Joskus tosin, kun egomieli ottaa valtaa voi hetkellisesti eksyä Muu planeetalle. Sitä käy
välillä ja se kuuluu elämään m***a minun kotini on silti täällä. Soturinsydämeni voima palauttaa
minut matkalle itseni luokse, joka johtaa sydämeni kotiin.”
Laitan käden taskuun ja kaivan sieltä puhelimen. Puhelimeen ilmestyy päivämäärä
5.8.2035.Minulle tulee tunne, että on pakko kysyä vanhukselta vielä yksi kysymys. Mistä tiedän
kummalla planeetalla minä tulen elämään? M***a vanhus ei vastaa. Häntä ei näy missään, vaikka
katseellani yritän etsiä. Näen vain kymmenien onnellisten kyläläisten elämää, jotka auttavat toinen
toisiaan. Olen kiitollinen, että sain kokea tämän matkan. Laitan silmät kiinni ja samalla jostakin
kaukaisuudesta kuulen sanat. ”Kaikki ovat omia valintojasi. Tulet elämään siellä kummalle annat
huomiosi ja sydämesi”
Sen pituinen se.
30.10.2022 MAA palaneetan aikaa
Toivon elämääsi rakkautta ja rehellisyyttä itseäsi kohtaan.
Joni Soturinsydän Hernberg
