18/07/2025
ASAHI ALKAA HILJAISUUDELLA JA PÄÄTTYY HILJAISUUTEEN
Haluan nostaa esiin asahin ulottuvuuden, joka helposti unohtuu tai tulee liian pikaisesti ohitettua. Kun aloitamme asahin liikesarjan. lähdemme helposti liikkeelle heti ja kun lopetamme sen, emme pysähdy aistimaan, miltä meistä tuntuu. Asahi kuitenkin alkaa hiljaisuudella ja päättyy hiljaisuuteen ja liikettä kantaa hiljaisuuden ja kuuntelun ilmapiiri. Tämä ei ole asahin teoriaa vaan kuvausta kehon ja mielen tai kehomielen kokemuksesta. Asahissa liike ja liikkumattomuus, hiljaisuus ja hengitys yhdistyvät yhdeksi virtaavaksi liikekudokseksi. Ilman tätä sisäistä kokemusta asahi jää ulkoiseksi.
Kun aloitamme asahin liikesarjan, on hyvä pysähtyä hetkeksi alkuasentoon. Tämä asento itsestään on kehomielen harjoitus (1). Tämä on se kohta asahin liikesarjoja, jossa laskeudutaan hiljaisuuden ilmapiiriin. On tärkeää ymmärtää, että ennen kuin voimme oppia liikkumaan, on opittava olemaan liikkumatta. Ennen kuin teemme mitään, on tärkeää, että emme tee mitään. Pysähdymme vain olemaan ja aistimaan. Tässä pysähtymisen tilassa voimme aistia kehomme hyvän linjauksen, kehon painon jakautuneena tasaisesti jalkapohjiin, hengityksen kulkevan rauhallisesti omaa tahtiaan. Kun aistimme tällä tavalla kehoamme, mieli tyyntyy luonnollisella tavalla. Tässä hiljaisuuden ilmapiirissä liike on potentiaalisesti läsnä, m***a emme vielä anna sen toteutua. Jos keskität huomiosi tarkemmin, voit aistia, miten joudut ehkä pidättelemään liikettä, niin tottuneita olemme liikkumaan, niin vaikeaa meidän on olla vain paikallamme. Aisti myös mielessäsi tämä odottamisen tuntu.
Kun annat liikkeen sitten lähteä, pyri aistimaan edelleen, miten hiljaisuuden ilmapiiri ympäröi jokaista liikettä ja voimistaa vahvaa läsnäoloasi jokaisessa eleessäsi, jokaisessa vartalosi liikkeessä, mikä nousee esiin tästä hiljaisuudesta. Hiljaisuuden ilmapiirissä liikkuminen tarkoittaa myös pidättäytymistä turhista liikkeistä. Liikettä ohjataan keskittyneesti ja tietoisesti liikeradan jokaisen pisteen läpi. Kaikki muu on turhaa, tarpeetonta ja rikkoo hiljaisuuden. Keho tuottaa herkkää liikettä, ei pakotettuna, vaan ikään kuin liikkeen kutsumana. Liike piirtyy itsestään hiljaisuuden taustaan sellaisena kuin haluat sen piirtyvän. Aistit liikkeen, hengityksen ja mielen ohjauksen liittyvän pakottomasti toisiinsa. Kaikkea tätä kannattelee taustan elävä, kehomielessä värähtelevä hiljaisuus.
Kun liikesarja päättyy, jäämme seisomaan kannatellen mielessämme isoa paperipalloa vatsan edessä (2). Tämä on sarjan lopun hiljaisuutta kannatteleva asento. Voimme ajatella sekä liikesarjan alun että sen lopun asennot ikään kuin rituaaleina, eräänlaisina siirtymäriitteinä arjesta asahi-harjoitukseen ja siitä pois. Länsimaisissa liikuntamuodoissa tulemme harjoitustilaan ja lähdemme sieltä pois ikään kuin tila olisi samaa jatkumoa arjen kanssa. Asahissa pyrimme ainakin hetkeksi piirtämään rajan arjen hälyn ja kaaoksen ja harjoituksen tyyneyden välille. Se ei ole helppoa, siksi siihen vaaditaan rituaaleja. Niitä ovat asahin ensimmäinen ja viimeinen asento. Viimeisessä asennossa annamme sisäisen hiljaisuuden syventyä ja laajentua koko kehomieleen ja kun lähdemme asennosta, pyrimme kantamaan sen mukanamme arkeen. On hyvä ajatus suhtautua siihen kuin arvokkaaseen ja hauraaseen esineeseen, joka särkyy helposti. Näin opimme kantamaan sitä mukanamme ehkä hieman pidempään.
Länsimaisissa liikuntamuodoissa aloitetaan tekeminen heti. Asahissa on hyvä alkaa ei-tekemisellä ja lopettaa ei-tekemiseen: kehon ja mielen kuunteluun. Tehdä ehtii myöhemmin. Pelkkä oleminen riittää. Tämä antaa tilaa kehon aistimusten astua esiin. Korostamme asahissa kehotietoisuutta, jolloin ajatteleva minämme, jota kutsun ”egotietoisuudeksi” voi hetken levätä. Kun liikesarja loppuu, jäämme aistimaan kehon tuntemuksia, kehomielen hiljaisuutta ja kysymme itseltämme, mikä on muuttunut. Lännessä meillä on liian vähän hiljaisuuden paikkoja. Esimerkiksi japanilaisessa perinteisessä kulttuurissa niitä viljellään. Asahi antaa meillekin mahdollisuuden tähän. Asahi voi olla kuin teeseremonia tai kukkien asettelun taito.
Jos ohitamme asahin alun ja lopun pysähtymisen, meiltä jää kokematta, miten asahissa ”liike on hiljaisuutta, hiljaisuus liikettä” (3). Asahi ei ole vain tietoisen liikkeen taitoa, se on myös pysähtymisen taitoa. Nyt kun kesä on parhaimmillaan, kehotan tutkimaan näitä ajatuksia tekemällä asahia luonnossa, rannoilla, laitureilla! Pari viikkoa vielä heinäkuuta, sitten elokuun alusta nähdään ohjaajien jatkokoulutuksissa!
(1) Kiinalaiset kutsuvat sitä nimellä ”Wu-chi qigong”.
(2) Tämäkin on monien kiinalaisten qigong-harjoitusten perusasento.
(3) Niin kuin kiinalaisen taijin klassisissa teksteissä todetaan.
