Asahi-Akatemia, Tampere (2026)

04/03/2026

43. SOMATIIKAN SANASTOA 14

Aistimotorinen tietoisuus (Sensory–Motor Awareness)
Aistimotorisen amnesian, muistinmenetyksen, vastakäsite on Hannalla ”aistimotorinen tietoisuus”. Se tarkoittaa tietoisuutta siitä, mitä kehossa juuri nyt tapahtuu: miten jännitys ja rentous vaihtelee liikkeessä, miten ja mistä kohtaa hengitys liikuttaa kehoa, miltä sydämeni syke tuntuu juuri nyt.

Pari esimerkkiä. Olen vetänyt erilaisia kehotietoisuusharjoituksia kymmeniä vuosia. Yleinen kokemukseni on, että iso osa harrastajista, erityisesti naiset, hengittää pääasiassa ylärintakehällä ja kun tämä otetaan tarkastelun kohteeksi, suuri osa heistä ei tiedosta tätä lainkaan, niin automaattisesta tavasta on kyse. Asiasta on myös tutkimusnäyttöä.

Toinen esimerkki. Aistitko sydämen sykkeesi? Yleisesti ottaen ihmiset aistivat sykettään huonosti (cardioception). Kehotietoisuusharjoituksilla tätä kykyä voidaan kuitenkin ainakin jossain määrin oppia. Siitä olisi hyötyä esimerkiksi rytmihäiriöiden ja flimmerin havaitsemisessa. On todennäköistä, että Suomessa on ainakin tuhansia diagnosoimattomia eteisvärinätapauksia, jotka eivät tiedosta tilaansa lainkaan. Rytmihäiriön aistiminen voisi toimia kehotuksena hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.

Hannalle aistimotorisen tietoisuuden harjoittaminen on somaattisen kasvatuksen ydintä. Pyritään tulemaan tietoiseksi sisäisten aistien sisällöstä ja sen avulla palauttamaan kehomielen tahdonalaista säätelyä. En voi päästää irti jännityksestä, jos en ensin huomaa sitä! En voi huomata, että minulla on rytmihäiriöitä, jos en aisti sydämeni sykettä.

Nykytieteen näkökulmasta kyse on siitä, miten proprioseptio ja interoseptio tarkentuvat harjoittelulla ja miten huomion suuntaamisella voidaan parantaa liikekontrollia: hermosto on plastinen ja oppimiskykyinen. Asahin hidas ja tietoinen liike herkistää aistimotorista tietoisuutta.

02/03/2026

42. SOMATIIKAN SANASTOA 13

Aistimotorinen amnesia (Sensory–Motor Amnesia, SMA)

Thomas Hanna käytti käsitettä aistimotorinen amnesia (SMA) kuvatakseen ilmiötä, jossa hermosto on oppinut jonkin kroonisen jännitys- tai liikestrategian niin pysyväksi, että siitä tulee huomaamaton “normaali”. Hartiat voivat olla aina hieman ylhäällä, alaselkä vähän jännittynyt tai hengitys jatkuvasti lyhyt ja pinnallinen, eikä se enää tunnu miltään erityiseltä.

SMA:ssa “amnesia” ei tarkoita muistia kognitiivisessa mielessä, vaan sitä, että yhteys aistimiseen ja tahdonalaiseen säätelyyn hämärtyy tietyissä kehon alueissa: jännitys ei enää tunnu jännitykseltä, jolloin kehotus rentoutua ei löydä kohdettaan. Hanna liitti SMA:n syntyyn erityisesti pitkäaikaisen stressin, kuormituksen ja suojautumisreaktiot.

Hannan termi ei ole virallinen diagnoosi, vaan enemmänkin pedagoginen käsite. Nykytieteen käsitteillä samaa ilmiöperhettä voi kuvata niin, että kehon suojastrategiat voivat automatisoitua oletusmalleiksi, joita ei enää huomata. Myös liike- ja asentotunnon erottelukyky (proprioseptio) voi heikentyä, jolloin aistimotorinen hienosäätö kärsii. Lisäksi tiedetään, että pitkittynyt stressi voi nostaa perusvirettä, lisätä “varmistavaa” lihasaktiviteettia ja vaikuttaa hengitykseen. Tässä mielessä Hannan “amnesia” voidaan tulkita aisti–liikejärjestelmän säätelyn jäykistymisenä ja aistierottelun kaventumisena, joka on usein yhteydessä stressiin ja kipuun.

Asahin kannalta SMA on käyttökelpoinen käsite. Asahin hidas, kehon sisäisiä aisteja kuunteleva liike auttaa usein palauttamaan yhteyden niihin alueisiin, jotka ovat ikään kuin unohtuneet automatiikan taakse. Itse käytän näistä tilanteista usein nimitystä “kehollinen oivallus”. Asahin harrastaja saattaa arjessa havahtua siihen, että hartiat ovat jännittyneet ja koholla, ja voi sitten antaa hartioittensa rentoutua alas. Tästä näkökulmasta Asahi on säätelykyvyn uudelleen oppimista ja aistien kalibrointia, somaattista kasvatusta mitä hienommalla tavalla.

01/03/2026

41. KUKA OLI THOMAS HANNA?

Teen tämän kysymyksen tässä vaiheessa siksi, että nostan kohta esiin joitakin Thomas Hannan käsitteitä, ja siksi, että Hannaa voidaan pitää yhtenä somatiikan käytännön kehittäjistä ja teoreetikoista.

Thomas Louis Hanna (1928–1990) oli amerikkalainen filosofian professori ja liikeajattelija, joka otti “somatiikka/somatics” -termin käyttöön ja määritteli sen 1970-luvulla; termi vakiintuu erityisesti hänen vuonna 1976 julkaisemansa The Field of Somatics -tekstin ja Somatics-lehden yhteydessä. Hanna kutsui omaa lähestymistapaansa nimellä Hanna Somatic Education ja loi käsitteistöä, joka on levinnyt laajasti somaattisen harjoittelun kentälle.

Hän perusti yhdessä puolisonsa Eleanor Criswell Hannan kanssa Novato Institute for Somatic Research and Training -instituutin vuonna 1975 ja käynnisti sen yhteydessä Somatics: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences -julkaisun, josta tuli somatiikan kenttää kokoava foorumi.

Hanna teki somatiikasta käytännöllistä: hänen työnsä ytimessä oli ajatus, että monet krooniset kireydet, jäykkyydet ja iän myötä tulevat vaivat eivät ole pelkästään kulumista, vaan usein opittuja hermoston säätelymalleja. Hän nimesi ilmiön aistimotoriseksi amnesiaksi (Sensory-Motor Amnesia, SMA): keho jännittyy automaattisesti, ja vähitellen emme enää edes aisti jännitystä emmekä osaa säädellä sitä tahdonalaisesti.

Hannan mukaan voimme harjoittelulla kehittää sitä, mitä hän kutsui aistimotoriseksi tietoisuudeksi (Sensory-Motor Awareness): palautamme tahdonalaiseen säätelyyn sellaisia lihas- ja liikemalleja, jotka ovat “unohtuneet” automatiikan taakse.

Hannan keskeinen käytännön työkalu oli pandikulaatio: tietoinen jännitys ja hyvin hidas, aistiva vapautus, jonka tarkoitus on palauttaa aisti–liikejärjestelmän säätely takaisin käyttöön.
Hän jäsensi myös stressin ja kuormituksen tyypillisiä kehollisia malleja kolmen refleksin avulla (Red Light / Green Light / Trauma Reflex), joita hänen koulutusperinteessään opetetaan edelleen perusprotokollina.

Hannan ajattelussa näkyy selvästi yhteys muihin 1900-luvun somaattisiin koulukuntiin. Hän oli perehtynyt Moshe Feldenkraisin työhön ja hänen menetelmänsä nähdään usein Feldenkraisin ja Alexander-tekniikan jatkumossa.

Filosofiselta taustaltaan Hanna kuvataan usein eksistentialistisesti ja fenomenologisesti suuntautuneeksi filosofiksi, ja hän pyrki ankkuroimaan “soman” (sisältä koetun kehon) näkökulman nimenomaan ensimmäisen persoonan kokemukseen.
Hanna kuoli auto-onnettomuudessa heinäkuussa 1990, m***a hänen ajattelunsa elää monissa somaattisissa lähestymistavoissa ja itsesäätelyn pedagogiikassa.

28/02/2026

39. SOMATIIKAN SANASTOA 12.

Sietoikkuna
Sietoikkuna (engl. window of tolerance) tarkoittaa hermoston optimaalista vireyden aluetta, jossa ihminen pystyy samanaikaisesti olemaan riittävän rauhallinen ja riittävän valpas. Sietoikkunassa aistit toimivat, ajattelu ja tunteet pysyvät koossa, yhteys toisiin säilyy ja liike on hallittua. Sietoikkuna ei ole vakio, vaan se voi laajentua harjoittelun, levon ja turvan myötä ja kaventua stressin, kuormituksen ja uupumuksen myötä. Olit ali- tai ylivirittynyt, asahi on hyvä keino palata sietoikkunaan.

Suojajännitys
Suojajännitys on hermoston automaattinen varautumisreaktio, jossa keho lisää lihasjännitystä suojatakseen itseään koetulta uhalta tai kuormitukselta. Se näkyy usein jäykistymisenä, hengityksen lyhenemisenä ja pinnallistumisena tai pysähtymisenä ja liikkeen taloudellisuuden heikkenemisenä. Asahin dynaamiset rentousharjoitukset toimivat suojajännitysten purkumenetelmänä.

Affordanssi
Affordanssi tarkoittaa ympäristön tarjoamaa toimintamahdollisuutta: mitä jokin tila, esine tai tilanne “kutsuu” meitä tekemään suhteessa omaan kehoon ja taitoihin. Esimerkiksi porras “tarjoaa” astumista, kaide tarttumista ja tyhjä tila väistämistä tai etenemistä. Asahin harjoittaminen muuttaa myös affordanssejasi. Kun harjoitat asahin hengityksen kannattelemaa, rentoa liikettä ja jalkasi vahvistuvat, portaista voi tulla ”noustava”, kun tasapainosi lisääntyy, kapeasta kohdasta voi tulla ”kuljettava”, tuolista voi tulla ”helposti ylösnoustava”. Asahi ei muuta ympäristöä vaan se muuttaa kykyäsi tarttua ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin, affordansseihin.

Resonanssi-ilmiö
Resonanssi vuorovaikutuksessa tarkoittaa sitä, että kahden ihmisen kehot ja hermostot alkavat virittyä toistensa mukaan. Toisen rytmi, ilme, hengitys, äänen sävy, liikkeen tempo ja jännityksen laatu heijastuu toiseen usein automaattisesti, niin että syntyy ”tahdistumista”. Tämä voi olla rauhoittavaa tai kuormittavaa, riippuen siitä, mihin suuntaan viritys tapahtuu. Resonanssi on kehollista virittymistä toiseen, jossa hengitys, tonus, rytmi ja tunnetila alkavat hakeutua samaan tahtiin.

Asahissa voimme tarkastella resonanssi-ilmiötä kolmella tasolla. (1) Sisäinen resonanssi voisi tarkoittaa sitä, että kehon erilaiset rytmit ja toiminnat asettuvat harmoniaan keskenään. Keskeinen harmoninen kokonaisuus meditatiivisessa liikkeessä on keho, hengitys ja mieli. Hengitys kannattelee liikettä, jota mieli ohjaa, jolloin harmonia toteutuu. Tätä voisi kutsua kehon sisäiseksi resonanssiksi: eri järjestelmät virittyvät samaan rytmiin.

(2) Ryhmäresonanssi tarkoittaa, että ryhmän ihmiset tahdistuvat toisiinsa. Kun ryhmä tekee asahia hitaasti yhdessä, usein käy niin, että osallistujien hengitys, rytmi ja liikkeen laatu alkavat resonoida toisiinsa.

(3) Ohjaajan resonanssi: ohjaajan tila tarttuu. Asahissa ohjaajan itsesäätely on osa menetelmää. Jos ohjaaja on kiireinen, ryhmänkin rytmi muuttuu kiireiseksi. Jos ohjaaja on rauhallinen, ryhmäkin rauhoittuu. Tämä on vuorovaikutuksen perusmekanismia: äänen rytmi ja laatu, liikkeen tempo ja kehonkieli yleisemminkin virittävät osallistujia. Siksi neuvonkin asahiohjaajia tekemään itse muutaman rauhallisen hengitystä tasaavan liikkeen ennen kuin astuvat ryhmän eteen.

27/02/2026

38. AISTIEN INTEGRAATIO: PÄÄ - KATSE - TUKI. (Asahi ja toiminnallinen neurofysiologia, osa 3)

Pystyasennossa hermosto kokoaa koko ajan yhteen pääasiassa kolmen aistikanavan tietoa. Jalkapohjien ja nivelten tuntoaistimus (proprioseptiikka) kertoo, missä tuki on ja miten paino jakautuu. Sisäkorvan tasapainoelin kertoo, missä pää on suhteessa painovoimaan ja liikkeeseen. Näköaisti ohjaa suuntaa, etäisyyttä ja vakautta. Kun nämä kolme aistia kommunikoivat keskenään selkeästi, olemme vakaampia ja liike tuntuu helpolta. Kun jokin kanava on pois pelistä, on heikompi tai kuormittuu, hermosto kompensoi tilannetta: keho horjahtaa, jalka astuu sivuun ja lihakset jännittyvät.

Asahissa aistien integraatio tulee näkyviin erityisesti painonsiirroissa ja tasapainoa vaativissa liikkeissä. Kun aistit jalkapohjien tuen tarkemmin, koko keho rauhoittuu usein itsestään. Katse pehmenee, hengitys virtaa ja liike muuttuu taloudellisemmaksi. Siksi parempi ja tasapainoisempi asento löytyy monesti ensin aistimisen selkeytymisenä, ei asennon pakottamisena. Tasapainoa on vaikea pakottaa, kyse on enemmän tietoisuudesta siitä, mitä aisteissa tapahtuu.

Harjoitus. Lähde liikkeelle perusasennosta. Tee asahin ensimmäinen tasapainoliike niin, että annat ensin katseen kohdistua edessäsi olevaan pisteeseen. Aisti sitten jalkapohjia, missä kohtaa paino on nyt. Siirrä paino hyvin hitaasti toiselle jalalle, niin että tunnet tuen vahvistuvan jalan alla. Vasta kun tämä tuntemus on selkeä, anna painopisteen hieman pudota ja kevennä toinen jalka. Piirrä sitten vasta ympyrä lattiaan vapaalla jalalla. Eli järjestys on tämä: ensi katse, sitten tuki, sitten vasta kevennys ja lopulta liike. Tee muutama ympyrä ja palaa perusasentoon.

Toista sitten harjoitus niin, että teet kaikki kuten edellä, m***a kallista samalla päätäsi hitaasti puolelta toiselle. Tee varovasti ja pidä liikkeen aikana isovarvas maassa, jotta tasapaino ei horju liikaa. Huomaa, miten pään hidaskin kallistus vaikeuttaa liikettä, koska pään asento vaikuttaa suoraan sisäkorvan tasapainoelimen antamaan tietoon painovoimasta ja liikkeestä. Kun kallistat päätä, hermoston “mittari” asennosta muuttuu, ja sen pitää yhdistää uusi vestibulaarinen tieto jalkapohjien ja nivelten tuntoaistiin sekä näköön. Siksi pelkkä pieni, hidas kallistus voi tehdä tasapainosta heti haastavamman.

Pidä harjoituksen aikana isovarvas maassa siksi, että se tuo tukipintaan yhden selkeän ankkuripisteen. Isovarvas ja päkiän alue välittävät hyvin tarkkaa tuntoa painon suunnasta ja auttavat hermostoa pitämään painopisteen hallinnassa. Kun tämä kontakti säilyy, tasapaino pysyy turvallisempana ja opit samalla, miten pieni aistituki riittää vakauttamaan. Jos tasapaino alkaa horjua liikaa, pienennä pään kallistusta, hidasta liikettä ja palaa hetkeksi kahdelle jalalle. Kun liike taas rauhoittuu, jatka. Näin harjoittelet aistien yhteistoimintaa käytännössä: jalat, katse ja sisäkorva oppivat tekemään yhteistyötä myös silloin, kun yksi osa muuttuu.

26/02/2026

37. HERMOSTON SÄÄTELY JA VIREYSIKKUNA (Asahi ja toiminnallinen neurofysiologia, osa 2)

Asahia voi ajatella hermoston säätelyharjoituksena. Kun teet asahia, voit löytää yhdenlaisen vakaan ja rauhallisen kehomielen tilan. Asahissa ei ole kyse vain liikkeiden suorittamisesta vaan siitä, miten liike vaikuttaa koko kehomielen tilaasi. Tätä tilaa voidaan kutsua hermoston näkökulmasta vireysikkunaksi. Se on ikkuna, jossa aistit toimivat optimaalisesti, liike on hallittua ja valinnat ovat mahdollisia.

Kun vireys nousee liikaa, keho siirtyy helposti varautumiseen. Hengitys lyhenee tai pysähtyy, rintakehä nousee, lihastonus lisääntyy ja liike muuttuu jäykemmäksi. Toisessa ääripäässä, kun vireys laskee liikaa, kannattelu ja tarkkaavuus voivat romahtaa: liike hajoaa, tuntuma jalkoihin heikkenee ja tekemisestä tulee veltompaa tai poissaolevaa. Moni arjen kuormitus näkyy juuri näissä kahdessa suunnassa.

Asahissa hermoston säätelyä harjoitellaan hyvin konkreettisesti ainakin kolmen kanavan kautta: hengitys, rytmi ja rentous. Kun hengityksen annetaan syventyä ja virrata liikkeiden taustalla, hermoston on helpompi pysyä joustavassa tilassa. Kun liikkeen rytmi pidetään tarpeeksi hitaana, ehditään huomata, miten ylijännitys alkaa hiipiä kehoon. Etsimme asahissa sopivaa, pehmeää lihasjännitystä, joka tuntuu rennolta kannattelulta, ei jäykkyydeltä. Se tekee liikkeestä taloudellista ja samalla rauhoittaa koko kehomieltä.

Hyvä pieni säätelyharjoitus asahista on tämä: aloita liike niin hitaasti, että ehdit aistia kolme asiaa yhtä aikaa. Tunnetko jalkapohjien tuen? Jatkuuko hengitys? Pysyvätkö leukaperät ja hartiat pehmeinä? Jos jokin kiristyy tai katoaa, korjaa liikettä ja palaa takaisin vireysikkunaan.

Kun harjoittelet näin, voit huomata vaikutukset myös arjessa. Kun tulee kiire, yllättävä tilanne tai kuormittava kohtaaminen, keho ei lähde yhtä helposti ylikierroksille ja jännity. Muistat hengityksen ja kehomielen rennon kannattelun. Kun kuormittava tilanne on ohi, et valahda niin helposti, vaan palaat tilanteesta rauhallisemmin takaisin. Tätä on hermoston säätely käytännössä ja asahi tarjoaa siihen hyvin konkreettisen ja pehmeän harjoitustavan.

(Vireysikkuna on Dan Siegelin esittämä trauma- ja säätelytyössä laajasti käytetty malli, jota voidaan hyödyntää myös asahissa kuvaamaan sitä aluetta, jossa liike, aistiminen ja valinnat pysyvät joustavina.)

25/02/2026

36. TOIMINNALLISEN NEUROFYSIOLOGIAN NÄKÖKULMA KEHON PYSTYLINJAUKSEEN

Toiminnallisen neurofysiologian näkökulmasta kehon pystylinjaus ei ole “asento”, vaan jatkuva, ennakoiva säätelytehtävä: hermosto pitää painopisteen hallittavana, aistit päivittävät tilannekuvaa ja liikejärjestelmä tuottaa koko ajan mikro-korjauksia. Pystylinjaus on ennen kaikkea tasapainon säätelyä. Ihminen on kuin kaatuva torini, jossa painopiste pysyy tukipinnan yllä vain siksi, että nilkat, polvet, lonkat ja vartalo tekevät koko ajan pieniä korjausliikkeitä. Tämä on sekä refleksistä että ennakoivaa: keho valmistaa kannattelun jo ennen kuin askel, käännös tai kurottaminen tapahtuu.

Pystylinjaus on aistien integraatiota. Tasapaino rakentuu kolmen päävirran varaan: jalkapohjien ja nivelten proprioseptiikka, sisäkorvan vestibulaarinen informaatio sekä näkö. Hermosto painottaa niitä eri tavoin tilanteen mukaan. Kun jokin kanava häiriintyy (esim. näkö kuormittuu, alusta on pehmeä, tai vestibulaarinen järjestelmä on stressissä), linjaus muuttuu usein “strategiaksi”: keho jäykistää, leventää tukipintaa tai alkaa hakea liiallista tukea katseella.

Pystylinjaus on myös kehon skeeman ylläpitoa. “Suora” ei ole geometrian käsite vaan hermoston malli siitä, missä osat ovat suhteessa toisiinsa ja painovoimaan. Jos malli on epätarkka, linjaus voi tuntua suoralta vaikka se ei sitä ole tai päinvastoin: suora asento tuntuu oudolta. Tämän takia pelkkä ohje “korjaa asentoa” harvoin toimii, ellei samalla paranneta aistipalautetta ja kuormituksen jakautumista.

Pystylinjaus liittyy suoraan autonomiseen säätelyyn. Kun vireys nousee, keho siirtyy helposti varautumisen tilaan ja suojajännitykseen: pallea ja vatsan alue jännittyvät, rintakehä nousee, hengitys lyhenee ja pään kannattelu korostuu. Kun vireys laskee liikaa, kannattelu voi romahtaa ja paino jää roikkumaan nivelsiteisiin tai ulkoisen tukeen. Tässä mielessä pystylinjaus on usein näkyvä ikkuna hermoston tilaan.

Yksi toiminnallisesti tärkeä ajatus on ennakoiva posturaalinen säätely. Kaikissa tarkoituksellisissa liikkeissä hermosto aktivoi kannattelun ennen varsinaista liikettä, jotta vartalo pysyy järjestyneenä. Jos tämä ennakointi on heikko tai ylivirittynyt, se näkyy joko myöhästelynä (horjahdus, liikkeen hajoaminen) tai ylivarautumisena (jäykkyys, hengityksen pidätys). Tämä on juuri se alue, jossa asahi voi olla poikkeuksellisen tehokas: hitaus ja painonsiirrot tekevät ennakoinnin havaittavaksi.

Lisäksi pystylinjaus on energiataloutta. Hermosto etsii ”kustannus-minimiä”: jos kannattelu on epäselvä, keho jännittyy helposti liikaa ja vääristä paikoista (hartiat, niska, lanneselkä) tai nojaa liikaa niveliin. Kun tuki ja kuormansiirto selkeytyvät, jännityksen tarve vähenee ilman että rentoudutaan veltoksi.

Huomio ohjaajille: älkää tehkö aloittelevan ryhmän kanssa tasapainoliikkeitä silmät kiinni. Se voi olla liian haastavaa, erityisesti senioriryhmissä. Kun näön tuoma tuki poistuu, tasapaino voi pettää yllättäen!

24/02/2026

35. MUUTAMA HUOMIO ASAHISTA JA TOIMINALLISESTA NEUROFYSIOLGIASTA

Asahissa käytämme mielikuvia liikkeen ohjaamisessa: nostamme palloa, venytämme kuminauhaa. Se tarkoittaa, että emme harjoittele vain ulkoista liikettä, vaan myös liikkeen taustalla olevaa intentiota. Mielikuva auttaa hermostoa asettamaan tehtävän: mihin suuntaan toimitaan, miten keho järjestyy ja millä tavalla voima ja rentous annostellaan.

Ulkoinen liike voi olla pieni tai voidaan vain seistä, kuten asahin ensimmäisessä ja viimeisessä asennossa, silti hermosto tekee koko ajan työtä. Se säätää painopistettä ja lihastonusta, suuntaa tarkkaavuutta ja valmistaa toimintaa. Mielikuva tekee tästä prosessista näkyvän ja harjoitettavan. Tutkimuksissa on todettu, että pelkkä liikkeen kuvitteleminen käynnistää monia samoja liikkeenohjauksen verkostoja kuin itse liikkeen tekeminen. Siksi voi sanoa, että asahissa mielikuvat ovat myös hermoston harjoittelua.

Tästä syystä puhun seuraavaksi toiminnallisesta neurofysiologiasta. Se on näkökulma, jossa kysytään: miten hermoston toiminta näkyy käytännössä liikkeessä, tasapainossa, aistimisessa, säätelyssä, kuormituksessa ja palautumisessa. Kun asahia tarkastellaan tästä suunnasta, monet sen periaatteet saavat selkeän perustan: miksi hitaus auttaa, miksi virtaavuus on tärkeää, miksi hengitys kannattaa pitää liikkeen taustalla ja miksi “optimaalinen rentous” ei ole löysyyttä vaan hyvää säätelyä. Seuraavissa postauksissa avaan näitä yhteyksiä yksi teema kerrallaan. [Huom! En ole neurofysiologi, m***a luonnontieteellisen tutkimuksen referoiminen onnistuu filosofiltakin 😊]

23/02/2026

34. ETSI HILJAISUUTTA LIIKKEESSÄ – LIIKETTÄ HILJAISUUDESSA

Tämä on vanha sanonta kiinalaisessa taijissa. Se sopii hyvin myös kuvaamaan somaattisia menetelmiä yleisemminkin, myös asahia. Älä ryntää tekemiseen vaan pysähdy ja aisti ennen kuin teet. Tämä on helppo toteuttaa ennen liikesarjan varsinaisia liikkeitä. Ennen kuin lähdet tekemään asahin sarjaa, seiso hetki paikallasi ja aisti, miten kehosi valmistautuu lähtemään. Vaikka olet periaatteessa paikallasi ja hiljainen, tapahtuu kehomielessäsi monia valmistavia asioita. Hengitys tasaantuu, tulet tietoiseksi painopisteen suhteesta jalkapohjiisi, painopisteesi laskee jne. Tämä on liikettä hiljaisuudessa. Myös mielesi virittyy tulevaan toimintaan.

Miten sitten toteutat hiljaisuutta liikkeessä? Tällä tarkoitetaan eräänlaista sisäistä pysähtymistä, aistivaa ja kuuntelevaa asennetta. Vaikka liikut, säilytä koko liikkeen ajan myös sellainen hiljainen tarkkailupiste, joka ei kiirehdi kohti seuraavaa liikettä, vaan kuuntelee ja aistii, mitä nyt-hetkessä tapahtuu. Se kuuntelee liikkeen taustalla olevaa rauhallista hengitystä, se aistii rauhallisia painopisteen siirtymiä, jalkapohjan painetta, lantion asentoa. Se aistii jännityksen ja rentouden vaihtelua ja miten liikesuunnan vaihtuminen sisältää eräänlaisen mikrotauon, jossa liike ei kuitenkaan pysähdy vaan jatkuu käsissä, vaikka painopiste on lähtenyt jo toiseen suuntaan. Katse pysyy avonaisena, tietoisena myös periferiasta, eikä tartu kohteisiin.

22/02/2026

33. SOMATIIKAN SANASTOA 11

Raja, rajapinta
Rajojen käsite on niin monitasoinen ja monimutkainen, että lähden tässä hyvin yleisestä määritelmästä ja sitten tarkennan määritelmää erilaisten rajojen suuntaan. Yleinen määritelmä voisi olla, että raja on kykyä aistia, säädellä ja toimia niin, että oma ja toisen tila pysyy selkeänä, turvallisena ja valinnanvaraisena. Rajat säätelevät sitä, mitä päästetään lähelle ja mitä pidetään etäällä. Rajat liittyvät aistimiseen, toimintaan ja suojautumiseen. Rajat kertovat, missä ”minä” päätyn ja ”toinen” tai ”maailma” alkaa. Rajat muovaavat jatkuvasti etäisyyttä, kontaktia, kuormitusta ja vuorovaikutusta. Somaattisesti rajoilla on useita ulottuvuuksia. Esimerkiksi seuraavat.

Kehon fyysinen raja
Sen muodostaa kehon konkreettinen pinta ja muoto. Iho, kudosten jännitys ja kehon asento tekevät rajasta tuntuvan. Voin fyysisesti kokea, olenko kehoni varassa, vai nojaanko ulkoiseen tukeen. Voin kokea olevani tasapainossa ja keskellä tai enemmän kämmenieni varassa, jotka ottavat tukea esimerkiksi pöydästä tai seinästä.

Aistimellinen raja
Aistimellinen raja tarkoittaa sitä, miten herkästi ja miten selkeästi keho rekisteröi kosketuksen, etäisyyden, äänen, katseen, lämmön ja liikkeen toisen suunnasta. Jos aistimellinen raja on ylivirittynyt, pienikin lähestyminen tuntuu tunkeutumiselta. Jos se on alivirittynyt, omat tarpeet ja epämukavuus eivät välity ajoissa ja optimaalisesti tietoisuuteen.

Tilallinen raja
Tilallinen raja on se henkilökohtainen tila, jonka sisään toisen tuleminen alkaa tuntua joko hyvältä tai liialliselta. Se ei ole vakio, vaan muuttuu tilanteen, vireyden ja luottamuksen mukaan. Tilallinen raja näkyy esimerkiksi siinä, miten nopeasti keho perääntyy, jähmettyy, avautuu tai hakeutuu lähemmäs.

Sosiaalinen/kulttuurinen raja
Kulttuuri opettaa, mikä etäisyys koetaan kohteliaana, mikä tungettelevana, milloin kosketus kuuluu asiaan, miten katsetta käytetään, miten äänen voimakkuus ja eleet tulkitaan. Tämä sosiaalinen kerros säätää tilallisen rajan oletusarvoja: missä kohtaa keho tulkitsee lähestymisen neutraaliksi, ystävälliseksi tai uhkaavaksi.

Toiminnallinen raja
Toiminnallinen raja on kyky sanoa keholla kyllä ja ei. Se on motorinen valmius tehdä pieniä tekoja: kääntyä sivuun, nostaa käsi pysäyttämään, ottaa askel taakse, katkaista kontakti, säilyttää oma rytmi. Monilla “rajaongelma” ei ole ensisijaisesti moraalinen vaan toiminnallinen: keho ei löydä ajoissa tekoja, joilla raja tehdään todeksi.

Hermostollinen raja
Hermostollinen raja liittyy hermoston säätelyyn. Rajat elävät vireysikkunassa. Ylivireydessä rajat kovenevat ja muuttuvat helposti puolustuksellisiksi, alivireydessä rajat voivat hämärtyä ja ihminen myöntyy tai lamaantuu. Tässä mielessä rajojen “pitämisen” ydin on usein ensin säätely: kykeneekö keho pysymään riittävän rauhallisena ja valppaana, jotta valinta on mahdollinen.

21/02/2026

32. SOMATIIKAN SANASTOA 10

Somaattisissa menetelmissä harjoitamme ja opettelemme kehomielemme monitasoista säätelyä. Tässä pari määritelmää ja harjoitusta.

Säätely
Säätely on kehomielen kykyä asettaa ja muuttaa oman toimintansa tasoa tilanteen mukaan niin, että pysytään mahdollisimman hyvin toimintakykyisenä, yhteydessä ympäristöön ja toisiin ja myös turvassa. Käytännössä säätely on sitä, miten järjestelmä säätää esimerkiksi: vireystilaa (rauhoittuu, aktivoituu, palautuu), tonusta (joustaa, jäykistyy), hengitystä (pidättää, antaa virrata, huokaa, muuttaa rytmiä), tarkkaavaisuutta ja orientaatiota (mihin suuntaan tästä, mitä huomaan), tunnekokemusta ja impulssia toimia (pysynkö mukana vai lähdenkö pois). Hyvä säätely tarkoittaa joustavuutta: pystyn olemaan tarvittaessa toimintavalmis ja palaamaan sieltä takaisin. Heikko säätely näkyy usein yli- tai alivireytenä. Somatiikassa säätelyä harjoitellaan konkreettisesti liikkeen, asennon, hengityksen ja aistimisen avulla.

Ennakoiva säätely
Ennakoiva säätely tarkoittaa kehon ja hermoston tapaa valmistaa vireys, lihastonus, asento ja hengitys valmiiksi jo ennen kuin liike, kontakti tai tilanne ehtii tapahtua. Keho ei siis reagoi vasta jälkikäteen, vaan ennakoi.
Ennakoinnissa säätyvät etukäteen muun muassa kannattelu ja lihasjännityksen hienosäätö, painopisteen ja tasapainon mikroliikkeet, hengityksen rytmin muutokset sekä tarkkaavuuden ja orientaation suunta. Usein nämä tapahtuvat niin huomaamattomasti, että ne huomaa vasta kun jokin menee pieleen. Esimerkiksi, kun nostat kassin, keho ottaa tuen jaloista, linjaa selän ja kiristää sopivasti tonusta. Ennen kuin teet tasapainoliikkeen, painopiste hieman putoaa, katse kiinnittyy ja lantio vakautuu.
Kun ennakoiva säätely toimii hyvin, liike tuntuu taloudelliselta, vakaalta ja pehmeältä. Kun se häiriintyy, ennakointi voi muuttua ylivarautumiseksi, jolloin keho jäykistyy ja hengitys pysähtyy, tai ennakointia voi olla liian vähän, jolloin toiminta on myöhässä ja tasapaino tai koordinaatio pettää.
Asahi-harjoittelussa ennakoivaa säätelyä voi kehittää esimerkiksi aloittamalla liikkeen hitaasti, tunnistamalla tuen jalkapohjissa, siirtämällä painoa tietoisesti, suuntaamalla katseen pehmeästi ja antamalla hengityksen virrata niin, että keho oppii valmistautumaan ilman ylijännitystä.

Harjoitus 1. Tee lyhyt hengitystä tasaava liike. Tee rauhallisesti kolmella tavalla. Tee liike ensin niin, että selkeästi jännität käsivarsia ja keho hieman liikaa. Tunnustele, miltä tällainen liike tuntuu. Tee sitten liike niin, että teet sen liian veltosti. Tämä tarkoittaa, että annat esimerkiksi ranteiden valahtaa alas kokonaan pois hyvästä muodosta. Aisti, miltä liike tuntuu liian veltosti tehtynä. Tee sitten kolmas versio. missä liikkeen tonus on mahdollisimman hyvin säädetty: ei liikajännitystä, ei velttoutta. Aisti miltä liike tuntuu nyt, kun liikkeen tonus on sopiva, ei liian jäykkä, m***a ei myöskään liian veltto. Olet nyt tehnyt harjoituksen, missä opettelet liikkeen tonuksen säätelyä.

Harjoitus 2. Seiso perusasennossa ja lähde tekemään ensimmäistä tasapainoliikettä. Huomaa ainakin seuraavat asiat, jotka tapahtuvat: katse kiinnittyy johonkin edessä olevaan pisteeseen, paino putoaa ensin vähän alas ennen kuin se siirtyy toiselle jalalle, samalla lantio asettuu keskelle ja vakautuu. Sitten vasta tapahtuu kevennys ja liikkuva jalka alkaa irrota maasta. Tässä vaiheessa voit vielä huomata, kuinka paino putoaa vielä hieman alas ikään kuin tukijalan lonkan sisään, ennen kuin jalkaa irtoaa kokonaan maasta. Harjoitus tekee sinut tietoiseksi ennakoivasta säätelystä. Voit tutkia samalla tavalla mitä tahansa asahin liikettä ja tulla tietoiseksi, miten kehomieli valmistautuu liikkeeseen.

19/02/2026

31. SOMATIIKAN SANASTOA 9

Kehomieli
Kehomieli on keinotekoinen, m***a tarkoituksellinen käsite, jolla korostetaan kehon ja mielen yhteyttä. Sillä viitataan ihmiseen yhtenäisenä, kokemuksellisena ja toiminnallisena kokonaisuutena vastakohtana kartesiolaiselle dualismille, jossa mieli ja ruumis nähdään erillisinä substansseina.

Kehomielen käsitteen käyttö ei tarkoita, että keho ja mieli olisivat sama asia biologisesti tai käsitteellisesti, vaan että kokemuksessa ja toiminnassa ne eivät esiinny erillisinä. Ajattelu vaikuttaa asentoon ja lihastonukseen, hengityksen muutos muuttaa tunnetilaa, huomion suunta muuttaa koko kehon järjestymistä. Kehossa on mielen aspekti, mielessä kehon aspekti.

Somatiikassa kehomieli-käsitettä käytetään kuvaamaan tätä jatkuvaa vuorovaikutusta. Liike ei ole vain lihasten mekaanista toimintaa, eikä mieli ole vain ajattelua, vaan liike on samalla kokemuksellinen, intentionaalinen ja hermostollinen tapahtuma.
Asahissa kehomieli eli kehon ja mielen yhteys ilmenee esimerkiksi siinä, että mielikuva voi muuttaa tonusta ja koordinaatiota ilman tietoista lihaskäskyä, tai että katseen suunta muuttaa koko kehon vertikaalista järjestymistä. Liike on aina sekä fyysinen että kokemuksellinen ilmiö. Kehomieli on käsitteellinen työkalu: se auttaa puhumaan ihmisestä kokonaisuutena tilanteessa, jossa perinteinen kieli helposti jakaa ihmisen kahtia.

Orientaatio
Orientaatiolla tarkoitetaan tapaa, jolla koko kehomieli suuntautuu suhteessa ympäristöön tai tehtävään. Orientaato ei tarkoita pelkästään katseen tai pään kääntämistä, vaan kokonaisvaltaista kehon uudelleenorganisoitumista. Somatiikassa orientaatio nähdään perustavana ilmiönä: ennen liikettä kehomieli suuntautuu. Asahissa tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten katseen suunta, painopiste ja vertikaalisuus järjestyvät ennen liikkeen alkua. Liike ei synny tyhjästä, vaan suuntautuneesta kehosta.

Intentio
Intentiolla tarkoitetaan kehomielen suuntautumista kohti jotakin päämäärää. Intentio sisältää voiman suunnan, liikkeen laadun ja sen, mihin huomio kohdistuu. Asahissa intentio ilmenee usein mielikuvien kautta. Kun esimerkiksi ajatellaan voiman juurtuvan maahan tai liikkeen laajenevan koko kehoon, mielikuva toimii intentiona: se järjestää hermoston ja lihastoimintaketjut ilman yksittäisten lihasten tietoista ohjaamista. Intentio tekee liikkeestä kokonaisvaltaista eikä segmentaarista.

Vireystila, ylivireys, alivireys
Vireystilalla tarkoitetaan kehomielen aktivaatiotasoa, joka vaikuttaa hengitykseen, lihastonukseen, tarkkaavuuteen ja liikkeen laatuun. Ylivireydessä kehomieli on liiallisessa valmiustilassa. Hengitys voi olla pinnallista, tonus kohonnut ja liike karkeaa tai puristavaa. Alivireydessä aktivaatiotaso on liian matala. Tonus laskee, kannattelu heikkenee ja liike muuttuu veltommaksi. Somatiikassa tavoitteena ei ole maksimaalinen aktivoituminen, vaan tilanteeseen sopiva vireys. Asahin liikkeissä pyritään valppaaseen m***a rauhalliseen tilaan, jossa kehomieli on hereillä ilman ylijännitystä. Hengitystä tasaavat liikkeet toimivat usein vireystilan säätelyn välineinä.

Tonus
Tonuksella tarkoitetaan lihasten perusjänteyttä levossa ja liikkeessä. Se on jatkuva taustasäätely, joka mahdollistaa asennon, tasapainon ja liikkeen. Somatiikassa tonus ei ole vain biomekaaninen ilmiö, vaan myös kokemuksellinen. Se voi tuntua keveytenä, kannatteluna, puristuksena tai velttoutena. Asahissa pyritään optimaaliseen tonukseen: kehomieli kannattelee itseään ilman ylijännitystä ja ilman romahtamista. Dynaaminen rentous tarkoittaa juuri tätä: tonuksen hienovaraista säätelyä liikkeen aikana.

Asahi-Akatemia