27/01/2025
Käsi pystyyn, kuinka moni on suhteen aloittaessaan ottanut keskustelun alle, ollaanko monisuhteisia vai kahden ihmisen suljetussa suhteessa? Tänä päivänä tätä keskustelua käydään ehkä enenevissä määrin, m***a väitän, että kahden ihmisen suljettu suhde on edelleen monella automaattisena oletuksena. Suhteen vakavuudesta ja vakiintumisesta toki keskustellaan varmistaen, että ollaanko suhteessa vai tapaillaanko vielä muita, m***a tapaillaanko muita suhteessa ollessa - keskustelu jää kokemukseni mukaan valtaosalta käymättä.
Suhteisiin tuo usein haastetta odotus, että yksi kumppani täyttäisi kaikki meidän toiveet. Saman kumppanin tulisi olla vakaa ja turvallinen, m***a jännittävä ja spontaani, tai seikkailunhaluinen kosmopoliitti, m***a myös aloilleen asettuva kotoilija. Odotukset saattavat tuoda kohtuuttomia paineita niin suhteen osapuolille kuin koko suhteelle. Suhteen avaaminen, monisuhteisuus, on yksi vaihtoehto lähteä tutkimaan, voisiko kaikki omat tarpeet tulla näin täytetyksi. Sykkö ja Veitola keskustelivat Yökylässä Maria Veitola - ohjelmassa, kuinka olisi upeaa, jos olisi rakastaja tai rakastajatar Pariisissa. Läikähtäisikö itsessäni lämpö, jos mulla olis viiksekäs, vakosamettihousuinen rakastaja Tammelassa, jonka luokse voisin mennä lukemaan kirjoja, juomaan teetä ja pussailemaan? Ehkä.
Jos rakastaja ja suhteen avaaminen ei tunnu itselle ainakaan tässä hetkessä omalta, voi suhteen paineita ja odotuksia helpottaa muillakin tavoilla. Kannustan kuitenkin pohtimaan, pitääkö yhden ihmisen täyttää kaikki meidän tarpeet? Jos kotona kainalossa on turvallinen ja vakaa kotoilusta nauttija, voisiko jännitystä ja spontaaniutta hakea elämään esimerkiksi ystävän kanssa seikkaillen tai jonkin hurjan harrastuksen parista? Kun kumppanin ei odota täyttävän kaikkia tarpeita, tulee suhteeseen ilmaa ja hyvää erillisyyttä.
