28/08/2025
Epäsuosittu mielipide:
Herkkyys ei ole aina supervoima🧚🏼
Tunnistan olevani herkkä. Jotkut sanoisi ehkä jopa erityisherkäksi.
Tunnen kaiken tosi vahvasti. Vihan, surun, ilon, rakkauden. Äänet, valot, tuoksut ja kosketuksen.
Oon niin m***a kertaa kokenut olevani liikaa.
Ja samaan aikaan liian vähän.
Liian herkkä, liian kuormittuva,
liian hiljainen, liian puhelias,
liikaa tunteva ja liian etäinen.
Oon etsinyt diagnoosia, ratkaisua ja selityksiä.
Kunnes tajusin, ettei mikään diagnoosi tai selitys itsessään ”paranna” tai muuta mua vähemmän herkäksi. Hyväksyin, että tällainen mä oon.
Ymmärsin, että mun hermosto on vain virittynyt reagoimaan erilaisiin ärsykkeisiin ja kokemuksiin vähän voimakkaammin.
Ja se on ihan ok.
Tärkeintä on, että löydän keinot, miten toimia niissä tilanteissa mun hyvinvointia tukien. Että mun tarpeet ja rajat on ihan yhtä tärkeitä, vaikka ne ei ois samanlaiset kuin muiden. Ja miten ne vois tai tarviskaan olla, kun minä en ole ne. Eikä ne oo minä.
Ennen yritin taistella mun kuormitusta ja herkkyyttä vastaan. Reipas ja tunnollinen kympin tyttö.
Edelleen väsyn tosi herkästi vieraassa ympäristössä, sosiaalisissa tilanteissa ja kovassa hälyssä. M***a oon oppinut, ettei mun tarvitse peitellä sitä. Voin tunnistaa ja sanoa sen ääneen muille. Ottaa hetken tilaa, taukoa tai happea.
Kyllä mä edelleenkin monesti koen riittämättömyyden tunnetta, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa.
Tärkeä kysymys onkin, kelle mä en riitä?
Muille vai itselleni? 🦋✨
Millaisia kokemuksia ja ajatuksia sulla on herkkyydestä? Kommentoi alle tai jaa fiiliksiä yksityisviestillä🧚🏼🐚🌸
Kuva: Ursula Arsiola Artist