Asahi-Akatemia, Tampere (2026)

11/03/2026

KOULUTUS HUHTIKUUSSA: ASAHI SOMAATTISENA MENETELMÄNÄ 25.4.2026

Olen nyt käynyt täällä perusteellisesti läpi, mitä tarkoittaa, että asahi on myös somaattinen menetelmä. On aika siirtyä käytäntöön. On hyvä ymmärtää somatiikan teoreettista perustaa, m***a käytännön harjoitusta ei voi ohittaa. Olen pitänyt tätä koulutusta nimellä Asahi Somatics. Sama asia :) Asahin somaattinen ydin tulee esiin asahin psykofyysisissä periaatteissa. Koulutuksessa käymme ne kaikki perusteellisesti läpi ja yhdistämme näissä postauksissa (alla) avattuihin somatiikan ulottuvuuksiin. Tilaan mahtuu rajallinen määrä osallistujia, joten ilmoittautukaa samantien.

Aika: 25.4.2026 klo 10-16.
Paikka: Meditaatiohuone, Ilvestie 4, Tampere.
Hinta: 125 e (sis. alv.)
Ilmoittautumiset: timo.v.klemola@gmail.com

10/03/2026

ASAHIN OHJAAJAKOULUTUS 18.-19.4 JA 16.-17.5.

Asahi-Akatemian kouluttaja Topi Kankaansivu pitää huhti-toukokuussa ohjaajakoulutuksen Päijät-Hämeessä! Kyseessä on Asahi-Akatemian neljän päivän ohjaajakoulutus. Koulutus antaa asahi-ohjaajan pätevyyden ja vastaa muiden toimijoiden C- ja B-koulutuksia yhteensä. (Tiedoksi, koska tätä usein kysytään :) ) Katso kommenteista esittely Topista ja videota Topin työskentelystä!

09/03/2026

47. ASAHI JA KEHON SISÄINEN KUUNTELU

Puhumme asahissa usein kehon ”kuuntelemisesta”. Tämä on yleinen puhetapa somaattisissa menetelmissä. Kuuntelemisella viitataan tässä yhteydessä yleensä siihen, mihin huomio suunnataan. Siitä, mihin huomio suunnataan, tulee tietoista. Asahi on tietoista liikettä. Laitoin tämän periaatteen yhteen kirjani nimistäkin: ”Asahi – tietoisen liikkeen taito”. Käsitteenä ”tietoinen liike” tarkoittaa, että liikettä aistitaan, sitä kuunnellaan, sisäisesti. Kaikki liike ei ole tietoista. Tietoinen liike on aivan oma tapansa liikkua, joka voi olla vaikeaa, miltei mahdotonta sellaiselle, joka on tottunut liikkumaan kehoa sen kummemmin kuuntelematta.

Mindfulness-menetelmien yhteydessä on alettu käyttää myös termiä ”mindful movement”. Tämä ei tarkoita mitään erityistä ”mindfulnessia” liikkeessä, vaan sen merkitys on sama, kuin tietoisen liikkeen ajatus. Sen käännöksiä voisivat olla ”tietoinen liike”, ”tietoinen liikkuminen”, ”läsnäoleva liike” tai ”aistiva liike”. Ajatus on sama: liikkua ja olla tietoinen ja aistia liikettä sisäkautta.

Olemme jo käsitelleet monipuolisesti asahin periaatteita, jotka muodostavat asahin somatiikan perustan. Kaikki nämä periaatteet voivat olla sisäisen kuuntelemisen kohteita. Voimme pyrkiä aistimaan kehon hyvää linjausta, jalkapohjien tukipintaa, liikettä ja voimantuottoa koko kehossa, hengityksen rytmiä ja miten se kantaa liikettä, painonsiirtoja jalalta toiselle, liikkeen jatkuvuutta, kun liike vaihtuu toiseksi jne. Asahin somaattinen laajuus on valtava, koska kehon sisäinen kokemus on syvä ja siitä voidaan erottaa valtavasti erilaisia vivahteita. Käytän itse usein termiä ”Syvä-asahi”, kun puhun siitä asahin tekemisen tavasta, jossa näitä vivahteita ja ulottuvuuksia pyritään tietoisesti tutkimaan ja syventämään. Olen rakentanut monien näiden ulottuvuuksien ympärille kokonaisen koulutuspäivänkin.

On totta, että asahia voidaan tehdä monella tavalla ja monesta syvyydestä, m***a itse ajattelen, että asahin somaattinen puoli kuuluu asahin ytimeen, eikä ole sinänsä mitään erityisen syvällistä. Se on perusasahia. Eri asia sitten on, miten syvälle haluamme opiskellessamme asahia mennä.

08/03/2026

46. HISTORIALLINEN SIVUHUOMIO LINJAUKSESTA JA KESKILINJASTA

Asahin periaate, johon harrastaja ensimmäiseksi törmää, on keskilinja ja hyvän pystylinjauksen käsite. Linjauksesta puhutaan paljon somaattisissa menetelmissä, ja asahissakin se muodostaa perustan monille muille periaatteille. On vaikea olla rento, jos linjaus ei ole hyvä. Hengitystäkin on vaikea vapauttaa, jos kehon peruslinjaus ei tue sitä.

Tässä periaatteessa tulee hyvin esiin se, miten asahi somaattisena menetelmänä ottaa oppia sekä idästä että lännestä. Alun perin kirjatessani asahin periaatteita otin tämänkin ajatuksen, kuten monia muitakin, kiinalaisesta taijista.

1990-luvun puolivälissä kutsuin amerikkalaisen taiji-opettajan Jan Dieperslootin Suomeen opettamaan taijia ja yiquania. Olin lukenut hänen kirjansa The Warriors of Stillness, Vol. 1 ja vaikuttunut siitä. Kirjassa Jan kuvaa kiinalaisen opettajansa Cai Songfangin opetusmetodeja, jotka perustuivat pitkälti kehon keskilinjan tunnistamiseen ja sen liikkeiden harjoittamiseen. Kesäleirillä toistimme keskilinjan liikkeitä tuntitolkulla. Noina vuosina tiedostin linjauksen periaatteen ja keskilinjan merkityksen sekä kamppailutaitojen että yleisemmin somaattisen työskentelyn kannalta. Otin keskilinjan liikeanalyysin mukaan kaikkeen liikeopetukseeni lajista riippumatta. Sieltä se löysi tiensä myös asahiin.

Noin vuonna 2010 aloin kehittää kehotietoisuus- ja mindfulness-kurssia, josta muodostui kymmenen päivän opetuskokonaisuus ja jota olen viime vuosina kutsunut Bodyfulness-kurssiksi. Asahi on olennainen osa tätä kurssia. Sen myötä aloin perehtyä enemmän myös länsimaista somatiikkaa käsittelevään kirjallisuuteen.

Yksi merkittävä löytö oli Mabel E. Todd ja hänen kirjansa "The Thinking Body" (1937), “Ajatteleva keho”. Hän kuvaa kirjassaan kehon keskilinjaa ja sen ulottuvuuksia käytännössä hämmästyttävän samalla tavalla kuin olin itse tottunut ajattelemaan asiaa Janin opetuksen ja taijin näkökulmasta. Lisäksi hän erotti keskilinjan ympäriltä “kokoon puristuvan” ja “venyvän” linjan, joiden tasapainosta hyvä linjaus itse asiassa muodostuu.

Olen siitä lähtien opettanut asahin ohjaajakoulutuksessa Toddin periaatetta: edestä ylös, takaa alas käytännöllisenä tapana lähestyä hyvää linjausta. Vastaavia ajatuksia löytyy myös taolaisesta qigongista, tosin erilaisilla mielikuvilla. Toddin kehittämä ideokinesis-menetelmä osoittautui muutenkin monella tapaa kiinnostavaksi. Hän käytti siinä mielikuvia täsmälleen samalla tavalla kuin niitä käytetään kiinalaisissa kamppailutaidoissa ja myös asahissa.

Toinen kiinnostava teos, johon törmäsin, oli Toddin oppilaan Lulu Sweigardin väitöskirja "Human Movement Potential". Siinä hän jatkaa Toddin keskilinja-analyysia ja löytää kehosta yhdeksän “liikelinjaa” (lines of movement), joiden avulla kehoa voidaan saattaa hyvään linjaukseen ja optimaaliseen tasapainoon ilman tarpeetonta lihasjännitystä. Kun tutkin tätä kuvausta, huomasin, että samat perusideat löytyvät myös kiinalaisista kamppailutaidoista, vaikkakaan eivät yhtä systemaattisesti jäsennettyinä. Bodyfulness-kurssillani käyn läpi myös näitä käsitteitä. Asahissa ne ovat niin ikään läsnä, ja niiden tunteminen syventää asahin linjausten tematiikkaa.

Tämä tuli mieleeni nyt, kun olen pohtinut asahin somaattisia yhteyksiä. On kiinnostavaa huomata, että samaa kehollista perusymmärrystä on löydetty niin idässä kuin lännessä. Ehkä syy on kuitenkin yksinkertainen: meillä kaikilla on ihmisen keho.

07/03/2026

45. ASAHI SOMAATTISENA OPPIMISENA

Kuvasi edellä, miten Thomas Hanna puhuu somatiikasta kasvatuksena. Kasvatus on eri asia kuin esimerkiksi harjoittelu terveyden ylläpitämiseksi. Kasvatus on laajempi käsite. Kasvatus on oppimista, jolla on yleisempi suunta ja tavoite. Millaisista kasvatustavoitteista somatiikassa puhutaan?

Kehollisuuden filosofiassa puhutaan, että keho ”ymmärtää” tai keho ”ajattelee”. Tämän tyyppiset ilmaisut kuvaavat myös somaattista oppimista. Kyse on koko kehon tai kehomielen maailmasuhteen muutoksesta. Somaattinen kehotyöskentely muuttaa sekä suhdettamme omaan kehoomme, että kehomielemme suhdetta ympäristöön, maailmaan. Hidas ja aistiva liike tuottaa erilaista oppimista kuin pelkkä liikkeen ulkoinen suorittaminen. Tämä on somatiikan ydintä. Mitä sillä sitten tarkoitetaan?

Somatiikassa oppiminen ei tarkoita ensisijaisesti uuden tekniikan omaksumista eikä liikesuorituksen ulkoista hiomista. Kyse on hienovaraisemmasta ja syvemmästä muutoksesta: ihminen oppii tunnistamaan, miten hän liikkuu, kävelee, nousee, ylipäätään: toimii. Hän alkaa havaita, missä kohdassa keho jännittyy turhaan, missä liike katkeaa, missä hengitys pidättyy ja missä asento tai liike syntyy enemmän tottumuksesta kuin tietoisesti.

Somaattinen oppiminen on siis eräänlaista kehollisen erottelukyvyn kasvua. Ihminen oppii vähitellen erottamaan toisistaan tuen ja jännityksen, rentouden ja veltostumisen, optimaalisen voimantuoton ja liikkeen pakottamisen. Hän oppii myös aistimaan, milloin liike lähtee koko kehon yhteistyöstä ja milloin jokin kehon osa joutuu tekemään liikaa. Tällainen oppiminen ei ole vain tiedollista, vaan välittömästi elettyä ja koettua. Somatiikassa keho on aistiva ja oppiva subjekti.

Juuri tässä mielessä voidaan sanoa, että keho ymmärtää tai keho ajattelee. Se ei tarkoita, että keho ajattelisi käsitteellisesti samaan tapaan kuin järki, vaan että keho oppii oman tapansa olla maailmassa. Se oppii uudenlaista järjestystä, uudenlaista suuntautumista ja uudenlaista vapautta. Myös puhe kehon viisaudesta saa näin selkeämmän merkityksen.

Asahissa tämä somaattinen oppiminen näkyy siinä, että liikkeet ovat ulkoisesti yksinkertaisia, m***a niiden todellinen sisältö avautuu vasta, kun niitä tehdään hitaasti, aistivasti ja sisältäpäin kuunnellen. Tällöin huomio ei kohdistu vain siihen, miltä liike näyttää, vaan ensisijaisesti siihen, miltä se tuntuu. Miten paino siirtyy? Missä kohdassa selkä jäykistyy? Pysyvätkö hartiat rentoina ja pehmeinä? Virtaako hengitys vai pysähtyykö se huomaamatta? Kulkeeko voima koko kehon läpi vai tekeekö jokin yksittäinen kohta liikaa?
Tällainen harjoittelu muuttaa vähitellen ihmisen kehollista tapaa olla. Kehon linjaus ei parane siksi, että sitä pakotetaan suoremmaksi, vaan siksi, että ihminen oppii aistimaan tarkoituksenmukaisemman tavan olla pystyssä. Hengitystä e voi vapauttaa väkisin, vaan se vapautuu, koska turhat jännitykset vähenevät. Liike ei tehostu pakottamalla, vaan siksi, että keho alkaa toimia yhtenäisempänä kokonaisuutena.

Tässä mielessä asahi ei ole vain terveysliikuntamenetelmä, vaan myös somaattisen kasvatuksen muoto. Se kasvattaa ihmistä hienovaraisempaan itsetuntemukseen, parempaan keholliseen erottelukykyyn ja tarkoituksenmukaisempaan tapaan käyttää kehomieltään. Samalla se voi muuttaa myös ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Kun oma keho ei ole enää pelkkä jännitysten, kiireen ja automaattisten reaktioiden kenttä, myös maailma voidaan kohdata avoimemmin, vakaammin ja levollisemmin.

05/03/2026

44. SOMATIIKAN SANASTOA 15

Pandikulaatio (pandiculation)

Pandikulaatio tarkoittaa usein heräämisen yhteydessä tapahtuvaa ojentelua ja venyttelyä. Usein siihen liittyy myös haukottelu. Suomeksi puhutaan kiskottelusta. Ihminen kiskottelee herätessään samoin kuin kissa ja monet muut eläimet. Kun kiskottelua katsoo tarkemmin, se ei ole pelkkää passiivista venytystä, vaan aktiivista koko kehon “ojentumista”: lihaksisto jännittyy ja pidentyy hallitusti. Liikkeessä voi olla myös samanaikaista vastavaikuttajalihasten aktivoitumista ja paikoin eksentristä jarrutusta, mikä synnyttää venytykseen vastuksen tunnun.

Pandikulaatio on Hannan keskeinen käytännön työkalu. Hanna teki tästä luonnollisesta refleksistä tietoisesti harjoitettavan menetelmän. Hannan merkityksessä pandikulaatio tarkoittaa tietoista venytykseen liittyvää jännitystä ja sen jälkeen hallittua jännityksen purkamista. Tavoite ei ole venyttää lihasta pidemmäksi, vaan opettaa hermostolle uudelleen, miten jännitystä annostellaan ja miten siitä poistutaan. Pandikulaatio on säätelyn uudelleenkalibrointia.

Faskia- ja voima-asahissa käytämme hyvin samankalaista periaatetta. Liikettä venytetään koko kehossa niin, että vastakkaiset lihasketjut ottavat vastaan, jolloin syntyy lihasketjuja venyttävä jännitys, joka sitten tietoisesti puretaan. Tätä voidaan kuvata myös eksentrisen voimantuoton käsittein. Itse asiassa asahin perusliikkeissäkin on liikeketjujen jännityksen, venyttämisen ja rentouttamisen idea, m***a se tehdään hyvin hienovaraisesti. Kokeneen harrastajan voi tunnistaa tavasta, miten hän pystyy toteuttamaan tätä periaatetta.

04/03/2026

43. SOMATIIKAN SANASTOA 14

Aistimotorinen tietoisuus (Sensory–Motor Awareness)
Aistimotorisen amnesian, muistinmenetyksen, vastakäsite on Hannalla ”aistimotorinen tietoisuus”. Se tarkoittaa tietoisuutta siitä, mitä kehossa juuri nyt tapahtuu: miten jännitys ja rentous vaihtelee liikkeessä, miten ja mistä kohtaa hengitys liikuttaa kehoa, miltä sydämeni syke tuntuu juuri nyt.

Pari esimerkkiä. Olen vetänyt erilaisia kehotietoisuusharjoituksia kymmeniä vuosia. Yleinen kokemukseni on, että iso osa harrastajista, erityisesti naiset, hengittää pääasiassa ylärintakehällä ja kun tämä otetaan tarkastelun kohteeksi, suuri osa heistä ei tiedosta tätä lainkaan, niin automaattisesta tavasta on kyse. Asiasta on myös tutkimusnäyttöä.

Toinen esimerkki. Aistitko sydämen sykkeesi? Yleisesti ottaen ihmiset aistivat sykettään huonosti (cardioception). Kehotietoisuusharjoituksilla tätä kykyä voidaan kuitenkin ainakin jossain määrin oppia. Siitä olisi hyötyä esimerkiksi rytmihäiriöiden ja flimmerin havaitsemisessa. On todennäköistä, että Suomessa on ainakin tuhansia diagnosoimattomia eteisvärinätapauksia, jotka eivät tiedosta tilaansa lainkaan. Rytmihäiriön aistiminen voisi toimia kehotuksena hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.

Hannalle aistimotorisen tietoisuuden harjoittaminen on somaattisen kasvatuksen ydintä. Pyritään tulemaan tietoiseksi sisäisten aistien sisällöstä ja sen avulla palauttamaan kehomielen tahdonalaista säätelyä. En voi päästää irti jännityksestä, jos en ensin huomaa sitä! En voi huomata, että minulla on rytmihäiriöitä, jos en aisti sydämeni sykettä.

Nykytieteen näkökulmasta kyse on siitä, miten proprioseptio ja interoseptio tarkentuvat harjoittelulla ja miten huomion suuntaamisella voidaan parantaa liikekontrollia: hermosto on plastinen ja oppimiskykyinen. Asahin hidas ja tietoinen liike herkistää aistimotorista tietoisuutta.

02/03/2026

42. SOMATIIKAN SANASTOA 13

Aistimotorinen amnesia (Sensory–Motor Amnesia, SMA)

Thomas Hanna käytti käsitettä aistimotorinen amnesia (SMA) kuvatakseen ilmiötä, jossa hermosto on oppinut jonkin kroonisen jännitys- tai liikestrategian niin pysyväksi, että siitä tulee huomaamaton “normaali”. Hartiat voivat olla aina hieman ylhäällä, alaselkä vähän jännittynyt tai hengitys jatkuvasti lyhyt ja pinnallinen, eikä se enää tunnu miltään erityiseltä.

SMA:ssa “amnesia” ei tarkoita muistia kognitiivisessa mielessä, vaan sitä, että yhteys aistimiseen ja tahdonalaiseen säätelyyn hämärtyy tietyissä kehon alueissa: jännitys ei enää tunnu jännitykseltä, jolloin kehotus rentoutua ei löydä kohdettaan. Hanna liitti SMA:n syntyyn erityisesti pitkäaikaisen stressin, kuormituksen ja suojautumisreaktiot.

Hannan termi ei ole virallinen diagnoosi, vaan enemmänkin pedagoginen käsite. Nykytieteen käsitteillä samaa ilmiöperhettä voi kuvata niin, että kehon suojastrategiat voivat automatisoitua oletusmalleiksi, joita ei enää huomata. Myös liike- ja asentotunnon erottelukyky (proprioseptio) voi heikentyä, jolloin aistimotorinen hienosäätö kärsii. Lisäksi tiedetään, että pitkittynyt stressi voi nostaa perusvirettä, lisätä “varmistavaa” lihasaktiviteettia ja vaikuttaa hengitykseen. Tässä mielessä Hannan “amnesia” voidaan tulkita aisti–liikejärjestelmän säätelyn jäykistymisenä ja aistierottelun kaventumisena, joka on usein yhteydessä stressiin ja kipuun.

Asahin kannalta SMA on käyttökelpoinen käsite. Asahin hidas, kehon sisäisiä aisteja kuunteleva liike auttaa usein palauttamaan yhteyden niihin alueisiin, jotka ovat ikään kuin unohtuneet automatiikan taakse. Itse käytän näistä tilanteista usein nimitystä “kehollinen oivallus”. Asahin harrastaja saattaa arjessa havahtua siihen, että hartiat ovat jännittyneet ja koholla, ja voi sitten antaa hartioittensa rentoutua alas. Tästä näkökulmasta Asahi on säätelykyvyn uudelleen oppimista ja aistien kalibrointia, somaattista kasvatusta mitä hienommalla tavalla.

01/03/2026

41. KUKA OLI THOMAS HANNA?

Teen tämän kysymyksen tässä vaiheessa siksi, että nostan kohta esiin joitakin Thomas Hannan käsitteitä, ja siksi, että Hannaa voidaan pitää yhtenä somatiikan käytännön kehittäjistä ja teoreetikoista.

Thomas Louis Hanna (1928–1990) oli amerikkalainen filosofian professori ja liikeajattelija, joka otti “somatiikka/somatics” -termin käyttöön ja määritteli sen 1970-luvulla; termi vakiintuu erityisesti hänen vuonna 1976 julkaisemansa The Field of Somatics -tekstin ja Somatics-lehden yhteydessä. Hanna kutsui omaa lähestymistapaansa nimellä Hanna Somatic Education ja loi käsitteistöä, joka on levinnyt laajasti somaattisen harjoittelun kentälle.

Hän perusti yhdessä puolisonsa Eleanor Criswell Hannan kanssa Novato Institute for Somatic Research and Training -instituutin vuonna 1975 ja käynnisti sen yhteydessä Somatics: Magazine-Journal of the Bodily Arts and Sciences -julkaisun, josta tuli somatiikan kenttää kokoava foorumi.

Hanna teki somatiikasta käytännöllistä: hänen työnsä ytimessä oli ajatus, että monet krooniset kireydet, jäykkyydet ja iän myötä tulevat vaivat eivät ole pelkästään kulumista, vaan usein opittuja hermoston säätelymalleja. Hän nimesi ilmiön aistimotoriseksi amnesiaksi (Sensory-Motor Amnesia, SMA): keho jännittyy automaattisesti, ja vähitellen emme enää edes aisti jännitystä emmekä osaa säädellä sitä tahdonalaisesti.

Hannan mukaan voimme harjoittelulla kehittää sitä, mitä hän kutsui aistimotoriseksi tietoisuudeksi (Sensory-Motor Awareness): palautamme tahdonalaiseen säätelyyn sellaisia lihas- ja liikemalleja, jotka ovat “unohtuneet” automatiikan taakse.

Hannan keskeinen käytännön työkalu oli pandikulaatio: tietoinen jännitys ja hyvin hidas, aistiva vapautus, jonka tarkoitus on palauttaa aisti–liikejärjestelmän säätely takaisin käyttöön.
Hän jäsensi myös stressin ja kuormituksen tyypillisiä kehollisia malleja kolmen refleksin avulla (Red Light / Green Light / Trauma Reflex), joita hänen koulutusperinteessään opetetaan edelleen perusprotokollina.

Hannan ajattelussa näkyy selvästi yhteys muihin 1900-luvun somaattisiin koulukuntiin. Hän oli perehtynyt Moshe Feldenkraisin työhön ja hänen menetelmänsä nähdään usein Feldenkraisin ja Alexander-tekniikan jatkumossa.

Filosofiselta taustaltaan Hanna kuvataan usein eksistentialistisesti ja fenomenologisesti suuntautuneeksi filosofiksi, ja hän pyrki ankkuroimaan “soman” (sisältä koetun kehon) näkökulman nimenomaan ensimmäisen persoonan kokemukseen.
Hanna kuoli auto-onnettomuudessa heinäkuussa 1990, m***a hänen ajattelunsa elää monissa somaattisissa lähestymistavoissa ja itsesäätelyn pedagogiikassa.

28/02/2026

39. SOMATIIKAN SANASTOA 12.

Sietoikkuna
Sietoikkuna (engl. window of tolerance) tarkoittaa hermoston optimaalista vireyden aluetta, jossa ihminen pystyy samanaikaisesti olemaan riittävän rauhallinen ja riittävän valpas. Sietoikkunassa aistit toimivat, ajattelu ja tunteet pysyvät koossa, yhteys toisiin säilyy ja liike on hallittua. Sietoikkuna ei ole vakio, vaan se voi laajentua harjoittelun, levon ja turvan myötä ja kaventua stressin, kuormituksen ja uupumuksen myötä. Olit ali- tai ylivirittynyt, asahi on hyvä keino palata sietoikkunaan.

Suojajännitys
Suojajännitys on hermoston automaattinen varautumisreaktio, jossa keho lisää lihasjännitystä suojatakseen itseään koetulta uhalta tai kuormitukselta. Se näkyy usein jäykistymisenä, hengityksen lyhenemisenä ja pinnallistumisena tai pysähtymisenä ja liikkeen taloudellisuuden heikkenemisenä. Asahin dynaamiset rentousharjoitukset toimivat suojajännitysten purkumenetelmänä.

Affordanssi
Affordanssi tarkoittaa ympäristön tarjoamaa toimintamahdollisuutta: mitä jokin tila, esine tai tilanne “kutsuu” meitä tekemään suhteessa omaan kehoon ja taitoihin. Esimerkiksi porras “tarjoaa” astumista, kaide tarttumista ja tyhjä tila väistämistä tai etenemistä. Asahin harjoittaminen muuttaa myös affordanssejasi. Kun harjoitat asahin hengityksen kannattelemaa, rentoa liikettä ja jalkasi vahvistuvat, portaista voi tulla ”noustava”, kun tasapainosi lisääntyy, kapeasta kohdasta voi tulla ”kuljettava”, tuolista voi tulla ”helposti ylösnoustava”. Asahi ei muuta ympäristöä vaan se muuttaa kykyäsi tarttua ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin, affordansseihin.

Resonanssi-ilmiö
Resonanssi vuorovaikutuksessa tarkoittaa sitä, että kahden ihmisen kehot ja hermostot alkavat virittyä toistensa mukaan. Toisen rytmi, ilme, hengitys, äänen sävy, liikkeen tempo ja jännityksen laatu heijastuu toiseen usein automaattisesti, niin että syntyy ”tahdistumista”. Tämä voi olla rauhoittavaa tai kuormittavaa, riippuen siitä, mihin suuntaan viritys tapahtuu. Resonanssi on kehollista virittymistä toiseen, jossa hengitys, tonus, rytmi ja tunnetila alkavat hakeutua samaan tahtiin.

Asahissa voimme tarkastella resonanssi-ilmiötä kolmella tasolla. (1) Sisäinen resonanssi voisi tarkoittaa sitä, että kehon erilaiset rytmit ja toiminnat asettuvat harmoniaan keskenään. Keskeinen harmoninen kokonaisuus meditatiivisessa liikkeessä on keho, hengitys ja mieli. Hengitys kannattelee liikettä, jota mieli ohjaa, jolloin harmonia toteutuu. Tätä voisi kutsua kehon sisäiseksi resonanssiksi: eri järjestelmät virittyvät samaan rytmiin.

(2) Ryhmäresonanssi tarkoittaa, että ryhmän ihmiset tahdistuvat toisiinsa. Kun ryhmä tekee asahia hitaasti yhdessä, usein käy niin, että osallistujien hengitys, rytmi ja liikkeen laatu alkavat resonoida toisiinsa.

(3) Ohjaajan resonanssi: ohjaajan tila tarttuu. Asahissa ohjaajan itsesäätely on osa menetelmää. Jos ohjaaja on kiireinen, ryhmänkin rytmi muuttuu kiireiseksi. Jos ohjaaja on rauhallinen, ryhmäkin rauhoittuu. Tämä on vuorovaikutuksen perusmekanismia: äänen rytmi ja laatu, liikkeen tempo ja kehonkieli yleisemminkin virittävät osallistujia. Siksi neuvonkin asahiohjaajia tekemään itse muutaman rauhallisen hengitystä tasaavan liikkeen ennen kuin astuvat ryhmän eteen.

27/02/2026

38. AISTIEN INTEGRAATIO: PÄÄ - KATSE - TUKI. (Asahi ja toiminnallinen neurofysiologia, osa 3)

Pystyasennossa hermosto kokoaa koko ajan yhteen pääasiassa kolmen aistikanavan tietoa. Jalkapohjien ja nivelten tuntoaistimus (proprioseptiikka) kertoo, missä tuki on ja miten paino jakautuu. Sisäkorvan tasapainoelin kertoo, missä pää on suhteessa painovoimaan ja liikkeeseen. Näköaisti ohjaa suuntaa, etäisyyttä ja vakautta. Kun nämä kolme aistia kommunikoivat keskenään selkeästi, olemme vakaampia ja liike tuntuu helpolta. Kun jokin kanava on pois pelistä, on heikompi tai kuormittuu, hermosto kompensoi tilannetta: keho horjahtaa, jalka astuu sivuun ja lihakset jännittyvät.

Asahissa aistien integraatio tulee näkyviin erityisesti painonsiirroissa ja tasapainoa vaativissa liikkeissä. Kun aistit jalkapohjien tuen tarkemmin, koko keho rauhoittuu usein itsestään. Katse pehmenee, hengitys virtaa ja liike muuttuu taloudellisemmaksi. Siksi parempi ja tasapainoisempi asento löytyy monesti ensin aistimisen selkeytymisenä, ei asennon pakottamisena. Tasapainoa on vaikea pakottaa, kyse on enemmän tietoisuudesta siitä, mitä aisteissa tapahtuu.

Harjoitus. Lähde liikkeelle perusasennosta. Tee asahin ensimmäinen tasapainoliike niin, että annat ensin katseen kohdistua edessäsi olevaan pisteeseen. Aisti sitten jalkapohjia, missä kohtaa paino on nyt. Siirrä paino hyvin hitaasti toiselle jalalle, niin että tunnet tuen vahvistuvan jalan alla. Vasta kun tämä tuntemus on selkeä, anna painopisteen hieman pudota ja kevennä toinen jalka. Piirrä sitten vasta ympyrä lattiaan vapaalla jalalla. Eli järjestys on tämä: ensi katse, sitten tuki, sitten vasta kevennys ja lopulta liike. Tee muutama ympyrä ja palaa perusasentoon.

Toista sitten harjoitus niin, että teet kaikki kuten edellä, m***a kallista samalla päätäsi hitaasti puolelta toiselle. Tee varovasti ja pidä liikkeen aikana isovarvas maassa, jotta tasapaino ei horju liikaa. Huomaa, miten pään hidaskin kallistus vaikeuttaa liikettä, koska pään asento vaikuttaa suoraan sisäkorvan tasapainoelimen antamaan tietoon painovoimasta ja liikkeestä. Kun kallistat päätä, hermoston “mittari” asennosta muuttuu, ja sen pitää yhdistää uusi vestibulaarinen tieto jalkapohjien ja nivelten tuntoaistiin sekä näköön. Siksi pelkkä pieni, hidas kallistus voi tehdä tasapainosta heti haastavamman.

Pidä harjoituksen aikana isovarvas maassa siksi, että se tuo tukipintaan yhden selkeän ankkuripisteen. Isovarvas ja päkiän alue välittävät hyvin tarkkaa tuntoa painon suunnasta ja auttavat hermostoa pitämään painopisteen hallinnassa. Kun tämä kontakti säilyy, tasapaino pysyy turvallisempana ja opit samalla, miten pieni aistituki riittää vakauttamaan. Jos tasapaino alkaa horjua liikaa, pienennä pään kallistusta, hidasta liikettä ja palaa hetkeksi kahdelle jalalle. Kun liike taas rauhoittuu, jatka. Näin harjoittelet aistien yhteistoimintaa käytännössä: jalat, katse ja sisäkorva oppivat tekemään yhteistyötä myös silloin, kun yksi osa muuttuu.

26/02/2026

37. HERMOSTON SÄÄTELY JA VIREYSIKKUNA (Asahi ja toiminnallinen neurofysiologia, osa 2)

Asahia voi ajatella hermoston säätelyharjoituksena. Kun teet asahia, voit löytää yhdenlaisen vakaan ja rauhallisen kehomielen tilan. Asahissa ei ole kyse vain liikkeiden suorittamisesta vaan siitä, miten liike vaikuttaa koko kehomielen tilaasi. Tätä tilaa voidaan kutsua hermoston näkökulmasta vireysikkunaksi. Se on ikkuna, jossa aistit toimivat optimaalisesti, liike on hallittua ja valinnat ovat mahdollisia.

Kun vireys nousee liikaa, keho siirtyy helposti varautumiseen. Hengitys lyhenee tai pysähtyy, rintakehä nousee, lihastonus lisääntyy ja liike muuttuu jäykemmäksi. Toisessa ääripäässä, kun vireys laskee liikaa, kannattelu ja tarkkaavuus voivat romahtaa: liike hajoaa, tuntuma jalkoihin heikkenee ja tekemisestä tulee veltompaa tai poissaolevaa. Moni arjen kuormitus näkyy juuri näissä kahdessa suunnassa.

Asahissa hermoston säätelyä harjoitellaan hyvin konkreettisesti ainakin kolmen kanavan kautta: hengitys, rytmi ja rentous. Kun hengityksen annetaan syventyä ja virrata liikkeiden taustalla, hermoston on helpompi pysyä joustavassa tilassa. Kun liikkeen rytmi pidetään tarpeeksi hitaana, ehditään huomata, miten ylijännitys alkaa hiipiä kehoon. Etsimme asahissa sopivaa, pehmeää lihasjännitystä, joka tuntuu rennolta kannattelulta, ei jäykkyydeltä. Se tekee liikkeestä taloudellista ja samalla rauhoittaa koko kehomieltä.

Hyvä pieni säätelyharjoitus asahista on tämä: aloita liike niin hitaasti, että ehdit aistia kolme asiaa yhtä aikaa. Tunnetko jalkapohjien tuen? Jatkuuko hengitys? Pysyvätkö leukaperät ja hartiat pehmeinä? Jos jokin kiristyy tai katoaa, korjaa liikettä ja palaa takaisin vireysikkunaan.

Kun harjoittelet näin, voit huomata vaikutukset myös arjessa. Kun tulee kiire, yllättävä tilanne tai kuormittava kohtaaminen, keho ei lähde yhtä helposti ylikierroksille ja jännity. Muistat hengityksen ja kehomielen rennon kannattelun. Kun kuormittava tilanne on ohi, et valahda niin helposti, vaan palaat tilanteesta rauhallisemmin takaisin. Tätä on hermoston säätely käytännössä ja asahi tarjoaa siihen hyvin konkreettisen ja pehmeän harjoitustavan.

(Vireysikkuna on Dan Siegelin esittämä trauma- ja säätelytyössä laajasti käytetty malli, jota voidaan hyödyntää myös asahissa kuvaamaan sitä aluetta, jossa liike, aistiminen ja valinnat pysyvät joustavina.)

Asahi-Akatemia