28/05/2025
Kuinka pyytää sitä, mitä tarvitsee? ❤️
Moni meistä on oppinut jo varhain mukautumaan ja olemaan tarvitsematta, jottei olisi vaivaksi. Syvällä itsessä voi elää kokemus siitä, ettei omille toiveille tai tarpeille ole ollut tilaa tai mahdollisuutta tulla kohdatuiksi. Ehkä toiveet on täytynyt kätkeä vihjailuihin, pettymykset niellä hiljaa, ja kaipuu yhteyteen piilottaa muilta, joskus jopa itseltämme.
Tällainen tarvitsemattomuus voi hiljalleen synnyttää näkymättömyyden kokemuksen: tunteen siitä, ettei ole lupa olla tunteva, tarvitseva tai yhteyttä kaipaava ihminen. Silti jokaisessa meissä on syvä, inhimillinen kaipuu tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Nämä tarpeet eivät ole heikkoutta, ne ovat elämän ja ihmissuhteiden ydintä.
Kuinka ilmaista toiselle, mitä oikeastaan tunnemme ja tarvitsemme?
Yksi keino on rakentavaan ja myötätuntoiseen vuorovaikutukseen on Nonviolent Communication (NVC), joka tarjoaa selkeän rakenteen itsemme ilmaisemiseen tavalla, joka lisää vastavuoroista yhteyttä.
NVC:n neljä askelta:
1. Havainto – Mitä todella tapahtui? Ilman tulkintaa tai arvioita.
2. Tunne – Mitä tunnen juuri nyt tämän tapahtuman äärellä?
3. Tarve – Mitä tarvitsen?
4. Pyyntö – Mitä voisin pyytää itseltäni tai toiselta tässä hetkessä?
Pyyntö on kutsu kohtaamiseen:
Aito pyyntö ei ole vaatimus. Se ei takaa, että saamme haluamamme, m***a se avaa oven kohtaamiselle, läsnäololle ja ymmärrykselle. Pyyntö tuo meidät näkyväksi toiselle ja itsellemme. Se on myötätuntoinen viesti itseltä toiselle: olen tässä, tuntevana ja tarvitsevana, uskallan ilmaista itseäni sinulle.
Yhteys toiseen alkaa yhteydestä itseen:
Jotta voimme esittää selkeän ja yhteyttä vahvistavan pyynnön, tarvitsemme ensin yhteyttä itseemme. Jos emme tiedä kuinka ilmaista tarpeitamme toisille, pyynnöt voivat muuttua vihjailuiksi, vetäytymiseksi tai vaatimuksiksi.
Kun löydämme sanat omille kokemuksillemme, voimme rakentaa siltoja toisten luo ja tulla aidosti nähdyiksi sekä kohdatuiksi.
💛 -Nina
