14/12/2025
16 joulukuuta Bert Hellinger olisi täyttänyt 100 vuotta.
Ilman häntä systeemisten konstellaatioden maailmaa sellaisena kuin me sen tänään tunnemme, ei olisi olemassa.
Hän ei ainoastaan luonut menetelmää — hän avasi kielen, jolla järjestelmä alkaa puhua itse.
Bert Hellingeriä kutsutaan syystä systeemisten konstellaatioiden isäksi. Hän kokosi yhteen eri lähteistä nousevia elementtejä — fenomenologian, perheterapian, eksistentiaalisen filosofian, havaintoja zulujen parissa tehdystä työstä, kehon hienovaraista aistimista — ja muovasi niistä elävän, rohkean ja toisinaan pelottavan rehellisen menetelmän. Menetelmän, joka ei lohduta, ei silitä päätä eikä lupaa helppoja vastauksia. Menetelmän, joka katsoo sinne, minne ihminen tavallisesti ei halua katsoa.
Hän puhui rakkauden järjestyksistä.
Siitä, että rakkaus ei aina näytä kauniilta.
Siitä, että poissuljetut palaavat.
Siitä, että jokaisella on oma paikkansa.
Ja siitä, että sielun todellinen liike kulkee usein aivan toiseen suuntaan kuin egomme toivoisi.
Minulla oli suuri etuoikeus opiskella hänen johdollaan henkilökohtaisesti.
Ja joka kerta, kun yritän pukea tämän kokemuksen sanoiksi, tuntuu kuin sanat olisivat liian kapeita.
Se ei ollut ”opiskelua” tavanomaisessa merkityksessä. Se oli pikemminkin kohtaamista.
Kentän kanssa.
Hiljaisuuden kanssa.
Jonkin sellaisen kanssa, joka on meitä suurempaa.
Hän ei juuri selittänyt — hän näytti.
Hän ei vakuuttanut — hän odotti, kunnes se tuli näkyväksi.
Joskus hänen sanansa olivat ankaria, joskus yllättävän yksinkertaisia. M***a tuon yksinkertaisuuden takana oli aina syvyys, johon ei voi päästä pelkällä ymmärryksellä.
Ehkä tärkeintä, mitä hän opetti, ei ollut tekniikka.
Vaan kykyä kestää.
Kykyä olla puuttumatta liian aikaisin.
Rohkeutta antaa järjestelmän avautua omalla tavallaan — ei niin kuin meille olisi mukavinta.
Tänään, kun systeemiset konstellaatiot ovat olleet olemassa jo pitkään, kun niiden ympärille on kertynyt monenlaisia tulkintoja, kiistoja, sovelluksia ja myös vääristymiä, on entistä selvempää: lähde oli hyvin puhdas. Ja hyvin rehellinen.
16 joulukuuta ei ole vain päivämäärä.
Se on kutsu pysähtyä.
Muistaa.
Ja kysyä itseltään uudelleen:
palvelenko nyt todella sielun liikettä — vai yritänkö hallita sitä?
Kiitos, Bert.
Menetelmästä.
Tiukkuudesta.
Hiljaisuudesta.
Ja siitä, että sain olla lähellä ja oppia — ei vain tekemään konstellaatiota, vaan olemaan siinä.
