03/01/2026
Tänään kävin viemässä kynttilän 🕯️ tämän mummon ❤️ haudalle ⬇️ Kts päivitys alla. Sinne samaiselle sukuhaudalle, jossa 3 vuotta sitten kävimme tuolla reissullamme ja johon hänet viime keväänä haudattiin. Vuosi sitten jouluna hänen toiveestaan me jouluihmiset kiersimme kahdestaan kaikki mahdolliset joulutapahtumat, joihin hän vain jaksoi lähteä. Tiesimme, että se olisi hänen viimeinen joulunsa ❤️ Voi miten paljon meillä olikaan ihania jouluisia hetkiä! 🙏🏼🎄Ja minulla nyt muistoja.
💫💫💫💫💫💫💫💫
23.12.22 Olimme erään mummon ❤️ kanssa jo viime jouluna sopineet, että sitten ensi jouluna aatonaattona viemme yhdessä kynttilät hänen rakkaidensa haudoille ja siellä ne palaisivat koko joulun. Vaikka parin tunnin reissu siitä tulisi. Tätä päivää oli suunniteltu ja valmisteltu. Se oli toiminut motivaattorina ja luonut toivoa.
Ja tänään sitten iltapäivällä täällä alkoi satamaan järkyttävästi jäätävää lunta, tuuli viuhui ja ajokeli oli todella surkea. Rollaattorin kanssa ei ollut mitään asiaa ulos. Kerrostalon pihalla ei ollut lumitöitä tehty. Tarvoimme käsikynkkää puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, pääsimme autolle ja lähdimme matkaan. Lumi jäätyi lasinpyyhkimiin kiinni ja välillä pysähdyttiin pamauttelemaan jäätä irti. Puolisen tuntia ajettua lumisade lakkasi ja voi että miten kaunista oli 🤩❄️
Puhuimme koko matkan. Nauroimme. Lauloimme joululauluja. Muistelua menneistä jouluista ja rakkaista. Mummo odotti niin kovasti korillinen hautakynttilöitä mukanaan, että pääsee sytyttämään ne ja katselemaan kaunista, lumista hautausmaata. Minä mietin hiljaa mielessäni miten ihmeessä pääsemme tässä lumimäärässä todennäköisesti umpihangessa ikinä liikkumaan hautausmaalla, miten ihmeessä saan todennäköisesti puoliksi ainakin kannettua mummon mukanani ja toteuttamaan koko vuoden suunniteltu tapahtuma.
Kun pääsimme perille, hautausmaan parkkipaikka oli aurattu. Helpotus. Joku oli onneksi käynyt juuri ennen meitä samalla suunnalla hautausmaata ja pääsimme kahlaamisessa vähän helpommalla. Mummo, minä ja se korillinen kynttilöitä. Ja astmasuihke. Nitrot. Nenäliina. Pidimme taukoja. Ja pääsimme kuin pääsimmekin sytyttämään lukuisat kynttilät eri haudoille. Sanat eivät riitä kertomaan miltä tuntui katsella hänen kasvojaan ❤️ Kotimatkalla pysähdyimme juomaan lämmintä glögiä ja mummon sanoin ”tämä oli minulle koko vuoden tärkein päivä.” ❤️
❤️
