10/07/2023
Kun hiljennät mielesi, sielusi saa puhua.
Lupasin, vaikka keskeytin Helmitär toiminnan toukokuussa, että kirjoitan joskus tänne sivulleni. Tänään on sellainen hetki. Inspiroiduin tästä magneetissa olevasta tekstistä. Tuo lause on niin TOTTA. Minulla se on ohjannut työelämässä. Jollakin toisella se voi ohjata parisuhteessa tai asuinpaikassa tai jotain muuta.
Kerronpa tarinan itsestäni ja työstäni. Kymmenen vuotta sitten kaikki alkoi. Olin sairaanhoitaja psykiatrisella poliklinikalla. Olin hyvä työssäni ja pidetty työkaveri. Muutokset organisaatiossa tapahtui tiuhaan ja raha ratkaisi m***a asiaa. Itse tein työtä kuitenkin sydämellä ja aidolla läsnäololla. Oli ristiriitainen olotila, väsyin. Sanoin itseni irti,koska en tahtonut palvella rahaa, vaan ihmisiä. Mielensä rikkoutuneita ihmisiä. Ei siihen säästäminen ja taloudelliset, mammonalliset vaikutteet kuulunut. Olin kuitenkin sielultani hoitaja,ohjaaja,parantaja. Joten matkani suuntautui ikäihmisten ja muistisairaiden pariin. Siellä tein työtä sydämestäni ja rakastin niitä vanhuksia. Kohtasin työyhteisössä monenlaista. Hyväksynnästä työpaikkakiusaamiseen. Pääasiallisesti työtäni ja työkaveruuttani arvostettiin. M***a edelleen Ne muutokset ja vaatimukset organisaation sisällä kaihersivat mieltäni ja voin ajoittain todella pahoin. Se näkyi voinnissani monella tavalla: paino nousi useita kiloja, nukuin huonosti, purin oloani parisuhteessa, eristäydyin sosiaalisista kontakteista, kodin askareet ja niiden hoitaminen ärsytti ym. Halusin vain olla hiljaa ja itsekseni.
Sitten tuli korona ja suoraan sanottuna kaikki pysähtyi niin minun kuin muiden kohdalla. Koko maailma oli sekaisin. Minulle tosin aika oli kuin lotto voitto. Näet sain viimein yhteyden itseeni. Löysin sen puuttuvan helmen, joka sydämestäni oli kadonnut vuosiksi. Jälleen irtisanouduin hoitotyöstä. Kiitos koronan ja poikkeuslain! Siirryin kaupanalan töihin ja perustin toiminimen. Olinhan näiden 10 vuoden aikana opiskellut elämää ja paljon muuta uutta liittyen henkisyyteen, terveyteen, energioihin, planeetoihin, itsensä hyväksymiseen, omiin varjokuviin jne. Innostuneena ja kokonaan poistuneena hoitotyöstä, alkoi sieluni jälleen puhua, sillä mieli hiljentyi. Huomasin, että yrittäjyys tuo mukanaan suuren määrän yksin tekemistä. Olen kuitenkin enemmän työyhteisön jäsen. Kaikessa rauhassa kuljin ja kuuntelin.
Sitten keväällä tuli se päivä, että satuin näkemään erään työpaikkailmoituksen. Sisältäni tulvahti heti lämpö ja siinä samalla näytin ilmoituksen puolisolleni sekä tein hakemuksen. Minun tehtäväni tässä elämässä on olla hoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on koulutukseni vuodesta 1992 lähtien. Kun tämä lämpö ja väreily valtasi minut, tipahteli kohdalleni aivan itsestään myös muutama muu työpaikka. Kävin lopulta kolmessa haastattelussa. Valitsin lopulta mielenterveyskuntoutujien pariin liittyvän työn. Palasin ns. ammatissani "juurilleni ". Nyt,kun mietin tätä 10 vuoden kiertotietä, ymmärrän täysin kokemaani. Minun kuului kulkea tämä tie ja se vei aikoinaan harhaan. Vaan tämän harhan opetuksena oli kohdata nämä kaikki tapahtuneet, jotta kuulen sieluni puhetta ja palaan siihen sieluntehtävään, joka minussa on. Tänä päivänäkin hoitotyössä on suunnaton määrä muutoksia ja säästämistä sekä taloudellista, mammonallista hallintoa. Olen kuitenkin kasvanut ihmisenä siitä ajatuksesta ja mielen sabotoinnista ylitse,joten voin tehdä työtäni nyt enemmän sydämellä kuin koskaan aikaisemmin. On asioita, joihin en voi vaikuttaa, m***a siihen, johon voin vaikuttaa, teen sen; muun hyväksyn. Kaikkeen en sopeudu kuitenkaan, vaan kuuntelen tarkalla korvalla edelleen sydäntäni, hiljennän mieleni ja annan sieluni puhua.
Olen kiitollinen tästä kaikesta! Minun matkastani! Sillä nyt olen jälleen palannut " kotiin" ja siihen, joka minun kuuluukin olla. Oppiläksy joskus kestää, vaan matka on taivaltamisen arvoinen! Ihanaa kesää sinulle, joka luit tämän tänne asti ja toivotan sielun kuisketta kaikille !!! - Sari