https://www.canva.com/design/DAGTSvmng4Q/lxPMoTOSY1EFG-Sn6uaIFA/view?utm_content=DAGTSvmng4Q&utm_campaign=designshare&ut

Voimavaranto, Heinävaara (2026)

25/03/2026

Miksi hermosto ei rauhoitu, vaikka työpäivä loppuu?

Moni ajattelee, että palautuminen alkaa silloin, kun työpäivä päättyy.
M***a keho ei toimi aivan näin yksinkertaisesti.

Jos päivä on ollut täynnä kiirettä, vastuuta, ihmisten kohtaamista ja jatkuvaa reagointia, hermosto voi jäädä vielä pitkäksi aikaa valmiustilaan.

Silloin käy usein näin:
työpäivä loppuu,
m***a keho ja mieli eivät pysähdy

ajatukset jatkavat työtä
keho käy yli- tai alikierroksilla
tai olo tuntuu kummallisen levottomalta tai voimattomalta

Palautuminen ei aina käynnisty pelkästä levosta.
Joskus keho tarvitsee jotain muuta ennen sitä:
rauhoittumista
rytmin hidastumista
toisen ihmisen läsnäoloa
liikettä
tai hetken, jossa ei tarvitse olla jatkuvasti valmiina ympäristölle.

Siksi työelämässä puhutaan yhä enemmän myös hermostosta,
ei vain ajattelusta.

Ihminen ei ole pelkkä pää, joka päättää levätä.
Keho on mukana kaikessa.

👉 Huomaatko sinä eron siinä, milloin työpäivä oikeasti päättyy, ja milloin keho vasta alkaa rauhoittua?
👉 Muistathan järjestää palautumisen ja pysähtymisen hetkiä myös työpäivien sisään?

23/03/2026

Huomasin taas, että rajat eivät synny itsestään...
eikä niistä kiinni pitäminen ole aina niin kovin yksiselitteistä.

Rajat syntyvät vasta silloin, kun sanot ääneen:
"tämä ei kuulu minulle" tai "tähän minulla ei ole nyt aikaa".

Kohtaamistyössä tämä on usein vaikeaa.
Työn ytimessä on halu auttaa, ymmärtää ja olla läsnä.
Asiakkaiden tarpeet ja toiveet eivät ole aina ennakoitavissa, eivät etukäteen suunniteltavissa.

Siksi käy helposti niin, että raja siirtyy vähän kerrallaan.
Yksi asia vielä.
Toinen pieni pyyntö.
Yksi tilanne lisää hoidettavaksi.
Huomaamatta työ alkaa laajentua, päivän aikana tulee hoidettua m***aa muutakin asiaa, kuin sitä, mitä oli suunnitellut.

Ei siksi, että joku varsinaisesti vaatisi sitä.
Vaan siksi, että pysähdytä kysymään:
Mikä oikeasti kuuluu minulle, ja mikä ei?
Onko tämä asia, johon tulee reagoida heti?

Hyvät rajat eivät tee työntekijästä kylmää.
Ne tekevät työstä kestävää.

Olen huomannut tämän myös yrittäjänä.
Jos kaikkeen reagoi, kaikkeen suostuu ja kaiken yrittää ratkaista heti, työ alkaa helposti täyttää kaiken tilan.
Siksi rajat eivät ole vain suojaa.
Ne ovat tapa pitää työ sellaisena, että sitä jaksaa tehdä pitkään.

Silti huomaan rikkovani omia rajojani tasaisin väliajoin.
Hetki sitten olin päättänyt, että uravalmennukselle on varattu tietyt päivät viikosta. Kun asiakas kuitenkin soitti ja kertoi lääkärikäynnin osuvan juuri eri päivälle, siirsin ajan.
Miksi?
Koska asiakkaalla ei ollut varaa ajaa kaupunkiin kahtena peräkkäisenä päivänä.

Ehkä rikoin asettamaani rajaa.
M***a eettisesti koin tekeväni juuri niin kuin tilanteessa kuuluu.
Kuormituinko?
Ajankäytöllisesti kyllä, m***a eettisesti taas en.

Ehkä rajat eivät olekaan aina täysin jäykkiä.
Joskus ne ovat myös harkintaa.

👉 Missä kohtaa sinun työssäsi rajat joutuvat eniten koetukselle?

09/03/2026

JEEE! 🤩

Valmistuin tänään Auvo Brain Relief -hoitajaksi. 💛

Tämä matka on ollut kiinnostava. Olen oppinut paljon siitä, miten hermosto reagoi kosketukseen, rauhoittumiseen ja läsnäoloon. Ylipäätäänkin olen oppinut kosketuksesta, sen merkityksestä ja ihmiskehosta.

Työnohjaajana sekä valmentajana olen tottunut työskentelemään sanojen, keskustelun ja ajattelun kautta. Tässä hoidossa sama pysähtyminen tapahtuu kuitenkin kehollisesti. Se on ollut minulle yllättävänkin kiehtovaa.

Auvo Brain Relief -hoitoja olen jo tehnyt harjoitteluaikana, ja on ollut hienoa nähdä, miten eri tavoin ihmiset kokevat hoidon: joskus syvänä rentoutumisena, joskus vain rauhallisena hetkenä arjen keskellä. Palaute on ollut ihan huippua ja keskimäärin ihmiset antavat hoidolle arvosanan 9! 🥰

Nyt matka jatkuu virallisesti hoitajana! Seuraavaksi aloitankin Auvo-hoidon, eli 25 minuutin hoidon opiskelun... eli ei tämä vielä tähän lopu. 🤭

Hoks Pohjois-Karjala! 📍

Vielä tämän viikon ajan hoitoja saa harjoitteluhinnoilla ennen hinnan päivittymistä.
Lämpimästi toivotan sinut tervetulleeksi rentoutumaan Heinävaaran Huvikumpuun. 💛

09/03/2026

Työkuormaa mitataan usein kalenterilla.

Kuinka m***a tapaamista?
Kuinka m***a tehtävää?
Kuinka pitkä työpäivä?

M***a iso osa kuormituksesta ei oikeastaan näy siellä lainkaan.
Se näkyy muualla.

💭 vastuussa, jota kannat työssäsi
🗯️ päätöksissä, joita joudut tekemään epävarmassa tilanteessa
🗨️ ihmisten kohtaamisessa
👁️‍🗨️ siinä, että työ kulkee mielessä vielä kotonakin

Kohtaamistyössä kuormitus ei ole vain tekemistä.
Se on myös ajattelua, tunnetta ja vastuuta.

Siksi kalenterin tyhjentyminen ei aina tarkoita, että kuormitus katoaa.
Joskus juuri silloin alkaa se työ, jota ei näe ulospäin:
asioiden jäsentäminen, merkitysten pohtiminen, oman toiminnan arviointi.

Työnohjauksessa pysähdymme usein juuri tämän äärelle:
mikä työssä oikeasti kuormittaa, mikä on sinun vastuullasi ja mikä ehkei olekaan käsissäsi?

Kaikkea ei tarvitse kantaa yksin.

Mikä työssäsi kuormittaa eniten tällä hetkellä?
Se mikä näkyy kalenterissa vai se mikä ei?

06/03/2026

Kysyin työnohjauksen palautteessa:
Miten uskot tämän vaikuttavan tulevaan työhösi?

Vastaus oli konkreettinen.

“Kiinnitän enemmän huomiota niihin asioihin, mihin pystyn itse vaikuttamaan – mm. oman työn kalenterointiin ja palautumisen mahdollistamiseen.
Luen rutiineja, jotka auttavat ylläpitämään työssä jaksamista ja työhyvinvointia myös pidemmällä aikavälillä.”

Tässä on mielestäni työnohjauksen ydin.
Ei suuria lupauksia.
Ei äkillisiä mullistuksia.
Vaan pieniä, tietoisia siirtymiä arjessa.

Työnohjaus ei vaikuta vain silloin ja siinä hetkessä,
kun keskustelu on oivaltava.

Se vaikuttaa erityisesti silloin, kun oivallus muuttuu toiminnaksi.

Kun kalenteriin jätetään tilaa.
Kun palautuminen suunnitellaan.
Kun huomio siirtyy siihen, mihin voi oikeasti vaikuttaa.

Ilman juurruttamista työnohjaus jää hyväksi keskusteluksi.
Juurtuessaan se alkaa näkyä työssä – ja jaksamisessa.

Mitä sinä olet viimeksi muuttanut jotakin arjessasi pysyvästi?
Vienyt ajatukset ja oivallukset käytännön toiminnaksi?

04/03/2026

Kaikki ei ratkea puhumalla.

Työni on pitkään rakentunut sanojen, dialogin ja ajattelun ympärille.
Silti jossain vaiheessa huomasin, että aloin kaivata myös toisenlaisen tavan kohdata ihminen.

Auvo Brain Relief tuli mukaan, koska keho ei aina tarvitse sanoja.
Joskus se tarvitsee rauhoittumista, kosketusta ja tilaa palautua.

Oma kokemukseni kipujen kanssa on myös ollut se, että kipua on haastava sanoittaa. Kivun helpottamiseksi tai käsittelemiseksi eivät niinkään ole auttaneet sanat, vaan teot ja kosketus.

Tämä ei ole vastakohta puhumiselle.
Vaan sen rinnalle rakentuva tapa tukea kokonaisuutta.
Keho ja mieli eivät ole erillisiä.

Dialogia voi rakentaa niin monella tavalla.
Suhteessa itseen, suhteessa toisiin.
Suhteessa kehon ja mielen välillä.
Suhteessa työn ja vapaan välillä.
Suhteessa sisäiseen ja ympäröivään maailmaan.

Kaikkeen tähän tarvitaan kuitenkin pysähtymistä, rauhaa ja läsnäoloa.
Niitä tarjoan sekä työnohjauksessa että Auvo Brain Relief -hoidossa.

Oletko jo kokeillut jompaa kumpaa? 🤭

Pitäisikö pysähtyä?

27/02/2026

Kun lakkaa toimimasta autopilotilla,
mitään dramaattista ei yleensä tapahdu yhdessä yössä.

Arki näyttää ulospäin melko samalta,
m***a sisältäpäin moni asia alkaa muuttua.

Huomasin ensimmäisenä, että energiaa jäi enemmän ajatteluun kuin selviytymiseen.

Kun kaikkea ei enää käyttänyt siihen, että jaksaa väkisin vielä vähän lisää, alkoi syntyä tilaa kysyä:
💛 Mitä minä oikeasti haluan tehdä?
💛 Millaista työtä haluan rakentaa?
💛 Miten haluan elää myös työpäivien ulkopuolella?

Se ei tarkoittanut helpompaa tietä.
Päinvastoin.

Omien, uudenlaisten valintojen tekeminen on usein epävarmempaa kuin vanhassa pysyminen.

M***a samalla se toi jotakin, mitä en ollut aiemmin huomannut kaipaavani näin paljon:
Tunnetta siitä, että suunta on oma.
Tunnetta siitä, että kuljen kohti itseäni, enkä poispäin.

Askel askeleelta aloin rakentaa työtä, jossa saan käyttää vahvuuksiani tavalla, joka ei kuluta minua loppuun.

Työtä, jossa ajattelulle, kohtaamisille ja palautumiselle on oikeasti tilaa.
Työtä, joka toki myös vaatii paljon, m***a tuntuu omalta.

Sinnittely opetti kestämään.
Suunnan muuttaminen opetti rakentamaan.

̈köinenelämä

25/02/2026

Yrittäjyys on jatkuvaa epävarmuuden ja vapauden tasapainoilua

Yrittäjyys ei poistanut epävarmuutta.
Se toi sen näkyviin.

Toimeentulo, vastuu ja keskeneräisyys kulkevat mukana.
Samalla mukana kulkee vapaus rakentaa työtä omien arvojen ja rytmin mukaan.

Tämä on ollut kipuilua, jonka olen valinnut itse.
Ja se tekee siitä erilaista kuin aiemmat kasvukivut.

Kaikki kuormitus ei ole huonoa.
Ero syntyy siitä, koetko olevasi oman elämäsi toimija.

Oletko ratin takana valitsemassa suuntaa,
vai pelkääjän paikalla katsomassa, minne elämä kuljettaa?

̈jät ̈

23/02/2026

Milloin työnohjaus ei ole oikea ratkaisu?

Työnohjaus ei ole aina oikea ratkaisu.

Joskus ihminen tarvitsee ensin lepoa.
Joskus terapiaa.
Joskus selkeää johtamistyötä tai rakenteellisia muutoksia.

Hyvä työnohjaus ei lupaa liikoja.
Se tunnistaa myös tilanteet, joissa jokin muu tuki palvelee paremmin.

Minulle tämä on osa ammattietiikkaa.

Työnohjaus toimii parhaiten silloin, kun
– ihminen on valmis tarkastelemaan omaa toimintaansa
– ja haluaa aidosti ymmärtää itseä ja muita, ei vain selviytyä päivästä toiseen

Ja yhtä tärkeää on, että myös tilaajalla on yhteinen ymmärrys siitä,
mitä työnohjauksella voidaan tehdä – ja mitä ei.

Työnohjaus voi
💪 tukea ajattelua
💪 lisätä ymmärrystä työstä, rooleista ja vuorovaikutuksesta
💪 auttaa näkemään vaihtoehtoja ja selkeyttämään toimintaa

M***a se ei voi
🛑 tehdä organisaation päätöksiä
🛑 poistaa resurssipuutteita
🛑 eikä ratkaista asioita, jotka vaativat johtamistyötä tai muita palveluja rinnalle.

Siksi onnistunut työnohjaus rakentuu aina yhteisestä sopimisesta:
mihin tällä prosessilla pyritään – ja mihin ei.

20/02/2026

Työnohjaus ei ole terapiaa.
Se ei myöskään ole valmennusta.

Työnohjaus:
– kiinnittyy työhön ja työrooliin
– tarkastelee toimintaa, vuorovaikutusta ja rakenteita
– tukee ammatillista kasvua ja työn tekemisen tapoja

Terapiassa tarkastelun keskiössä on ensisijaisesti ihmisen henkilökohtainen hyvinvointi ja elämäntilanne.
Valmennuksessa painopiste on usein tavoitteissa, suunnassa ja toiminnan kehittämisessä.

Työnohjaus liikkuu näiden rajapinnoilla, m***a on oma kokonaisuutensa:
se tarkastelee ihmistä työn kontekstissa.

Siksi työnohjaus on erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa työ kuormittaa, muuttuu tai haastaa ajattelua. On jonkinlaisessa murroksessa.

Ja tässä ajassa voi melkein kysyä:
milloin työ ei olisi murroksessa?

18/02/2026

Käännekohta elämässäni ei tullut yhtenä suurena päätöksenä.

Se tuli väsymisenä jatkuvaan sinnittelyyn.
Kertakaikkisena kyllästymisenä siihen,
että elämä tuntui jatkuvalta sopeutumiselta.

Kipujen kanssa elämisessä oppii helposti kestämään paljon.
Samalla voi kuitenkin tottua myös sellaiseen työtahtiin, odotuksiin ja rooleihin, jotka eivät oikeasti enää palvele omaa jaksamista tai suuntaa.

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani:
en halua enää käyttää kaikkea energiaani pärjäämiseen.
Haluan käyttää sitä rakentamiseen.

Se tarkoitti käytännössä pieniä, m***a silloin minulle vaikeita päätöksiä:
vähemmän miellyttämistä,
enemmän rajojen vetämistä,
rohkeutta levätä silloin kun ennen olisin puskenut läpi,
ja hiljaista luopumista sellaisista tavoista toimia,
jotka pitivät minut jatkuvasti hieman itseni ulkopuolella.

Tietoisempaa olemista ja päätöksiä, jotka eivät aina näyttäneet ulospäin loogisilta, m***a tuntuivat sisältäpäin oikeilta.

Samaan aikaan aloin rakentaa myös työuraani uudella tavalla:
askel kerrallaan kohti työtä, jossa saan tehdä merkityksellisiä asioita omalla tavallani, ilman että minun täytyy jatkuvasti pienentää itseäni mahtuakseni johonkin valmiiseen muottiin tai sopeutua jaksamisen kustannuksella.

Käännekohta ei siis ollut yksi hetki.
Se oli päätös lakata jatkamasta automaattisesti entiseen tapaan.

Millaisia käännekohtia sinun elämän tai urasi varrele on mahtunut?

16/02/2026

Tämä palaute kiteyttää ehkä yhden tärkeimmistä asioista,
joita AUVO Brain Relief -hoidossa tapahtuu.

Arjessa olemme tottuneet ratkomaan, analysoimaan ja ajattelemaan jatkuvasti. Hermosto käy helposti ylikierroksilla, vaikka keho jo kaipaisi rauhoittumista.
Silloin pelkkä “yritä rentoutua” ei useinkaan riitä.

AUVO-hoidossa tavoitteena ei ole tehdä mitään erityistä – vaan antaa keholle mahdollisuus siirtyä hetkeksi pois suorittamisen tilasta.

Kun hermosto saa rauhoittua, mielikin usein hiljenee luonnollisesti.

Moni kuvaa kokemusta juuri näin: ajatusvirta hidastuu, olo kevenee ja hetken ajan ei tarvitse olla mitään muuta kuin läsnä itselleen.

Joskus palautuminen alkaa siitä, että saa luvan pysähtyä.

Voimavaranto

25/03/2026

23/03/2026

09/03/2026

09/03/2026

06/03/2026

04/03/2026

27/02/2026

25/02/2026

23/02/2026

20/02/2026

18/02/2026

16/02/2026

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria