10/04/2026
Haastattelussa Tero Laine, varhaiskasvatuksen opettaja Tommola-talossa. Lue Teron koko haastattelu täältä:
https://www.heinola.fi/kasvatus-ja-opetus/varhaiskasvatus-ja-esiopetus/varhaiskasvatus/heinolan-varhaiskasvatuksen-henkilokunta/
Tero kertoo mm. seuraavaa:
Työurani varhaiskasvatuksessa on ollut monipuolinen ja kasvattava. Olen työskennellyt eri-ikäisten lasten kanssa ja erilaisissa ryhmissä, ja jokainen kokemus on opettanut jotakin uutta — sekä lasten kohtaamisesta että itsestäni ammattilaisena. Vuosien myötä olen kehittänyt taitoja, jotka ovat muodostuneet vahvuuksikseni: rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen, lasten kohtaaminen aidosti, selkeän arjen luominen ja toiminnan suunnittelu lapsiryhmän tarpeista käsin. Vaikka tämä työ on haastavaa tänä päivänä ja välillä joutuu käymään jaksamisen äärirajoilla, siitä huolimatta tässä työssä parasta on se, että merkitykselliset hetket syntyvät pienistä asioista. Lapsen oivallus, onnistunut yhteistyö perheen kanssa, ryhmän hyvä flow tai tiimin yhteinen nauru voivat tehdä päivästä ihan erityisen.
Yksi työni tärkeimmistä osaamisalueista on ollut erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa toimiminen. Pystyn olemaan läsnä, kuuntelemaan tarkasti ja mukauttamaan toiminnan juuri sille lapselle sopivaksi. Minulle erityislasten kanssa työskentely ei ole “lisätehtävä”, vaan yksi työn arvokkaimmista ulottuvuuksista. Se vaatii herkkyyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä nähdä pienetkin edistysaskeleet — ja juuri se tuntuu palkitsevalta. Työn parhaita puolia ovat olleet myös ne hetket, kun huomaa, että jokin omassa toiminnassa tai tavassa kohdata lapsi on tehnyt arjesta hänelle helpompaa. Se tunne, että voi olla jonkun turvasatama tai se aikuinen, joka ymmärtää ilman että tarvitsee sanoa montaa sanaa, on yksi syy siihen, miksi viihdyn työssäni edelleen.
Vuosien aikana olen kasvanut opettajana, m***a myös ihmisenä. Olen oppinut suunnittelemaan pedagogiikan selkeästi, m***a joustavasti; tukemaan tiimiäni; ja rakentamaan ryhmään ilmapiirin, jossa jokainen lapsi — erityispiirteineen ja tarpeineen — voi kokea olevansa tärkeä osa yhteisöä.
Mies varhaiskasvatuksessa tuo mukanaan jotain, mikä edelleen on lapsille – ja usein myös perheille – tervetullutta ja tärkeää. Mies on yhä vähemmistössä alalla, ja siksi lasten näkökulmasta:
- se näyttää, että hoiva, välittäminen ja läsnäolo eivät kuulu vain naisille, vaan ovat osa ihmisyyttä.
- monipuolistuu malli siitä, millainen aikuinen voi olla: lempeä, rauhallinen, hassutteleva, liikkuva, lämmin – ilman sukupuolirajoja.
erityisesti jotkut lapset kokevat, että miehen läsnäolo tuo ryhmään turvallisen ja rauhallisen vastapainon, tai mahdollisuuden kiintyä aikuiseen, joka muistuttaa heille tärkeää miesroolimallia kotona tai elämässä.
- mies työntekijänä voi madaltaa kynnystä lapsille, jotka ovat tottuneet toimimaan enemmän miespuolisten läheisten kanssa – tai antaa mallin lapsille, joilla ei ole arjessaan miehiä lähellä.