08/04/2024
Uuden kirjan teksti meni kielentarkastukseen. Se on aina tärkeä. Minulla menevät esimerkiksi sekaisin pronominit 'mikä' ja 'joka': toinen viittaa asioihin ja toinen ihmisiin.
Tässä on kirjan alun ensimmäiset kappaleet (vielä kielentarkistamaton versio):
”Oman itsen syvällinenkään muutos ei vaadi psykoterapiaa. Jos vaatisi, kukaan ei muuttuisi kuin psykoterapiassa eikä muutos olisi ollut mahdollista ennen nykyisten psykoterapioiden syntyä, m***a kumpikaan näistä ei ole totta. Miten ihmiset sitten ovat muuttuneet jo tuhansien vuosien ajan?
Yksi syvällisen muutoksen muoto on vuosituhansia ollut spirituaalinen / henkinen muutos. Spirituaalinen muutos tarkoittaa siirtymistä minänäkökulmaa laajempaan näkökulmaan.
Sana 'spirit' tulee latinan verbistä spirare, hengittää. Tästä juuresta sille on tullut paljon merkityksiä tyyliin 'innostava / vahvistava / elävöittävä'. Ylipäätään kun hengittää on elossa. Edelleen puhutaan hyvästä ilmapiiristä ja hengen nostatuksesta. Sana tuli merkitsemään kaikenlaista myönteistä, vahvistavaa ja tavallista arkea energisoivaa. Sitä voisi ajatella ikiaikaisena positiivisena psykologiana, m***a se on paljon enemmän, sellaista, joka ylittää minänäkökulman ja samalla meidän psykologisoidun arkemme.
Antiikin filosofeilla spirituaalinen tarkoitti sitä, että minänäkökulma, tämä minä, joka on kaiken keskipiste ja melkein kaikesta irrallinen, tämä arkiminä, joka haluaa, hankkii ja toivoo kaikenlaista ja joka pelkää menettävänsä mitä on saanut, korvautuu kokonaisvaltaisemmalla näkökulmalla, sellaisella, joka näkee tilanteensa minänäkökulmaa laveammin (se 'läsnäolo') ja itsensä jonkin suuremman osana (se 'spirituaalinen').
Minäkeskeisen elämän korvaava spirituaalinen näkemys, maailmassa läsnäolo, on samaan aikaan kokemuksellinen, tiedollinen ja elämälle merkitystä ja suuntaa antava. Pelkästään tiedollisena se voi jäädä analysoinniksi, joka ei kenenkään elämää muuta; pelkästään kokemuksellisena se voi jäädä huikaisevien kokemusten metsästämiseksi vähän kuin bilehuumeiden käyttäjillä, m***a ei anna muuta merkitystä tai suuntaa elämälle; pelkästään elämälle suuntaa antavana, ilman meditointia ja kokemuksellisuutta, se voi kääntyä velvollisuudeksi ja suorittamiseksi. Siksi tarvitaan nämä kaikki samaan aikaan. Tänne pääsyyn on olemassa selvät harjoitteet ja niiden harjoitteiden käyttöön selvät ja yksinkertaiset ohjeet, m***a jokainen joutuu tekemään oman matkansa, jossa vain matka on oppaana.”
