12/04/2026
Sanoin kerran miehelleni nuo sanat: ”älä yritä ratkaista mun tunteita. Voisitko vain kuunnella..”
Tuossa hetkessä osasin (wipii!) sanoittaa syvimmän tarpeeni: nähdyksi ja kuulluksi tulemisen. Tarvitsin sitä kokemusta kipeämmin kuin mitään❤️🩹.
Harvoin kaipaamme neuvoja. Neuvot annetaan TIETÄMISEN-tilasta, joka asettaa meidät tietyllä tavalla toisen yläpuolelle: tiedämme (muka) paremmin mikä tuolle toiselle on hyväksi. Silloin kuuntelemme vain toisella korvalla ja haemme ratkaisuja mielestä käsin. Neuvot tarkoittavat hyvää, m***a eivät välttämättä auta toista oivaltamaan tai tue toimintaa.
Aito toisen arvostava kohtaaminen ja kuuntelu tapahtuu aina EI-TIETÄMISEN-tilasta, jolloin olemme rinnallakulkijoita ja tasavertaisia ihmisiä. Emme toisen ylä- tai alapuolella vaan jaetussa ihmisyydessä❤️🩹. Jokainen tietää tasan tarkkaan kuinka ratkaista oman elämänsä haasteet, oikeat ratkaisut ovat sisäsyntyisiä, ei ulkoapäin valettuja. Ja toisaalta, tunteisiin ei ole mitään ”ratkaisua”, ne on vain elettävä läpi ja samalla kokemus opettaa jotain arvokasta meistä itsestämme meille itsellemme. Kokemusten jakaminen taas liittää meitä yhteyteen muiden kanssa, jolloin syntyy jaettu ihmisyys😊.
Seuraavan kerran kun joku uskoutuu sinulle haasteistaan tai kipupisteistään, tarkkaile haluasi ratkaista tuon toisen ongelma. Kokeile pidättäytyä neuvomasta🙊. Onnistuuko? Jos toinen puhuu tunteistaan, osaatko auttaa häntä oivaltamaan itse itsestään jotain merkityksellistä kokemuksen seurauksena, vai yritätkö vain nopeasti etsiä ratkaisun tilanteeseen ja antaa pikahelpotuksen (ehkä jopa ohittaa tai mitätöidä koko tunteen)?
Sydämellä kuuntelu on sitä, että annat toisen kokemukselle tilaa, ilman tarvetta tai egon halua ratkaista sitä💓.
