19/06/2025
"Kynnys ry on taistellut monien asioiden puolesta, joista muutama on erityisen tärkeä.
Vuonna 2009 henkilökohtainen apu kirjattiin lakiin subjektiivisena oikeutena, se ei ollut pelkkä tekninen muutos. Se oli vallankumous. Tuhannet vammaiset ihmiset saattoivat ensimmäistä kertaa elää itsenäisesti – mennä töihin, harrastuksiin, äänestämään. Ei enää muiden ehdoilla vaan omilla."
Kynnyksen puheenjohtajan Leena Ollilan puhe eilisessä Pikkuparlamentin tilaisuudessa, jonka järjestivät Abilis, Kynnys ja TAMMI. Kuvassa Mika Välimaa, Leena Ollila, Werner Söderström Osakeyhtiön yhteiskuntasuhdejohtaja Jenni Haukio sekä Annina Heini.
**
Hyvät kuulijat!
Tervetuloa myös Kynnyksen puolesta tähän tilaisuuteen. Olen Leena Ollila ja toimin Kynnyksen puheenjohtajana. Kynnys on muuttanut Suomea – ja työn jälki näkyy lainsäädännössä, yhteiskunnassa ja ennen kaikkea ihmisten elämässä.
Vuonna 1973 joukko vammaisia ihmisiä perusti järjestön nimeltä Kynnys ry. He eivät halunneet armoa, palveluksia tai säälipisteitä. He halusivat oikeuksia – samoja oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille muillekin.
Yksi heistä oli Kalle Könkkölä. Hän ei ollut vain järjestön perustaja. Hän oli filosofi, poliitikko ja vaikuttaja, jonka merkitys näkyy yhä laeissamme ja arjessamme.
Könkkölä toi Suomeen kansainvälisen vammaisliikkeen ajatuksen, joka kuuluu näin: ”Ei mitään meistä ilman meitä.”
Se tarkoittaa, että meidän on saatava olla mukana, kun päätöksiä tehdään. Ei kuultavana vaan päätöksentekijänä. Sama ajatus on myös YK:n vammaissopimuksessa, jonka eteen Kalle teki vuosia töitä.
Tragedia on se, jos yhteiskunta ei hyväksy erilaisuutta. Me elämme yhteiskunnassa, jossa lait määrittelevät mahdollisuudet – tai niiden puutteen. Siksi lainsäädäntö ei ole vain juridiikkaa. Se on myös ihmisoikeuspolitiikkaa.
Laki voi olla silta, joka mahdollistaa osallisuuden. Tai se voi olla muuri – näkymätön m***a vankka – joka erottaa, rajoittaa ja syrjäyttää.
Emme ole sivustakatsojia vaan aktiivisia toimijoita yhteiskunnassa. Meillä on oikeus olla mukana päättämässä, rakentamassa ja muuttamassa maailmaa.
Kynnys ry on taistellut monien asioiden puolesta, joista muutama on erityisen tärkeä.
Vuonna 2009 henkilökohtainen apu kirjattiin lakiin subjektiivisena oikeutena, se ei ollut pelkkä tekninen muutos. Se oli vallankumous. Tuhannet vammaiset ihmiset saattoivat ensimmäistä kertaa elää itsenäisesti – mennä töihin, harrastuksiin, äänestämään. Ei enää muiden ehdoilla vaan omilla. Tästä iso kiitos kuuluu myös Paula Risikolle, jolla oli merkittävä rooli tässä uudistuksessa.
Tämä laki ei yksin riitä turvaamaan itsenäistä elämää. Olennaisen tärkeää on esteettömyys, joka on myös ihmisoikeus. Se on ennen kaikkea asenne: halua ymmärtää, että maailma kuuluu kaikille.
Kynnys ry:n historia ei ole vain järjestön historiaa. Se on muutosliike, joka on tehnyt Suomesta oikeudenmukaisemman. Ja 2000-luvulla tämä muutos kiihtyi – laeissa, asenteissa ja arjessa.
Olen itse saanut olla osa tätä työtä. Se on antanut minulle mahdollisuuden ymmärtää, kuinka syvälle nämä kysymykset menevät. Kyse ei ole vain lainsäädännöstä tai mittanauhasta – kyse on siitä, kuka saa kuulua yhteiskuntaan ja kuka jätetään ulkopuolelle.
Olen nähnyt miten Kynnys yhdistää ihmisiä, vaikuttaa päätöksiin ja nostaa esiin ääniä, joita ei muuten kuultaisi. Työ jatkuu joka päivä – ja meitä tarvitaan.
Laki voi olla este. M***a yhdessä – me teemme siitä oven, joka avautuu kaikille.
Kiitos.
