08/10/2019
Saan paljon kyselyitä vauvojen osteopatiasta. Osaltaan siksi, että olemme itsekin siellä käyneet - ja osaltaan siksi, että kursseillani keskitymme myös vauvojen rentoutumisen tukemiseen.
Tässä siis vähän meidän tarinaa. Näiden asioiden ja aiemman työni pohjalta syntyi myös Äiti-vauva-kehokurssi...
Synnytys eteni alkuun aika tasaiseen tahtiin, m***a 3-9,5 cm avautuminen tapahtui suihkussa sellaista vauhtia, etteivät mies ja kätilö ehtineet huomata, enkä itse pystynyt kommunikoimaan muuten kuin kertaalleen pyytämään apua. Kätilö tuli ja mies nosti minut sairaalasängylle. Siitä 20 min kuluttua pieni ihme oli sylissä ❤
Kaikki oli hyvin ja vauva terve, m***a ääni rohisi lapsiveden nieleskelyn takia.
Pari päivää kotiutumisen jälkeen soitin lasten ostepaatille, koska äidinvaistoni sanoi, ettei kaikki ole hyvin. Vauva vääntelehti jo alle viikon ikäisenä vatsan takia ja ikään kuin yritti pulautella. Lisäksi vain tietyissä asennoissa oli hyvä olla. Selinmakuu (esim. vaunuissa) oli ehdoton ei.
Saimme ajan 5 viikon päähän. 2 viikon iässä kävimme toisaalla, jotta saimme helpotusta nopeammin. Kävimme 2 kertaa, ja vauva rentoutui selvästi.
Kuitenkin illat ja aamuyöt olivat tosi vaikeita, enkä varmaan ikinä unohda niitä aamuöitä, jolloin itkin yhdessä vauvan kanssa jumppapallon päällä.
Koska taustalla ollut ongelma ei kuitenkaan ollut tuntunut ratkenneen, menimme pojan ollessa 6 viikon ikäinen alunperin varatulle osteopaatille. Hän osasi hyvin sanoittaa, miten vauvan keho oli joutunut koville erittäin nopeassa synnytyksessä, ja kuinka voimakkaan paineen ja lapsiveden nieleskelyn takia vauva oli ns. krampissa palleasta ylöspäin. Käsittely oli lempeää, m***a hoitoa vaativat kohdat aiheuttivat voimakasta itkua. Hänen itkunsa oli vielä silloinkin vastasyntyneen ensirääkäisyä vastaava, koska keuhkot ja luinen rintakehä eivät olleet ikinä avautuneet täysin. Meinasin tuupertua helpotuksesta lattialle, kun yhtäkkiä vauva hengitti kunnolla keuhkot täyteen ilmaa, ja ensimmäistä kertaa itku oli "rentoutunut" jännittyneen kimityksen sijaan. Vatsaa vauva oli valitellut, koska kallon, kaulan ja rintakehän alueen kireydet vaikuttivat vatsan hermotukseen.
Imetin odotushuoneessa vielä yli tunnin, ja sinä aikana JÄRKYTTÄVÄN isot kakkavaipat piti vaihtaa 3 kertaa. Automatkan kotiin vauva nukkui - kaikki aiemmat matkat olivat menneet karjuessa.
Mieheni tullessa töistä hän huomasi myös, kuinka vauva tuntui sylissä aivan erilaiselta: hän oli oikeasti rento ja hengitti syvään.
Kun vauvan olo selvästi helpotti, yhtäkkiä huomasin itsekin pääseväni pienistä synnytystraumoista yli.
Parin päivän kuluttua mieheni sanoi vauvaa katsellessaan "Siis hän on nykyään jopa pitkiäkin aikoja tyytyväinen". Ja ystäväni, joka oli nähnyt pojan viimeksi ennen osteopaattikäyntiä, sanoi "Hänen rintakehänsä on selvästi leveämpi ja hengitys rauhallisempaa!"
Vaikka tilanne helpotti mielettömän paljon jo yhdellä käynnillä, kävimme useita kertoja osteopaatilla noin kuukauden välein... helpotusta saimme vatsavaivoihin, vauvan rentoutumiseen, mm. hampaiden aiheuttamiin nukkumisvaikeuksiin ja moneen muuhun asiaan. Itselleni oli erittäin tärkeää ja lohduttavaa paitsi nähdä vaivan olon paranevan, myös kokea jonkun ammattilaisen katsovan häntä hieman tarkemmin, kuin mihin neuvolassa on aikaa (ja toki näkökulma on erilainen).
Käymme harvakseltaan ostepaatilla edelleen. Emme ajattele sitä minkään sairauden hoitona vaan hyvinvoinnin tukemisena. Edelleen pojalla tuo pallean alue on se herkimmin "jumiutuva" alue, ja tunnistan välillä hänen "riehakkuutensa" johtuvan hermostollisista asioista ja siitä, ettei hän ikään kuin saa itseänsä rauhoittumaan edes halutessaan. Siinä autan häntä samoilla keinoilla, joita teemme Äiti-vauva -kehokurssilla. M***a minulle on tärkeää, että käymme silloin tällöin myös ulkopuolisella ammattilaisella, johon luotan täysin, ja jonka jälkeen meidän molempien olo on selvästi parempi.
Viestini kaikille äideille:
Uskalla kuunnella omaa äidinvaistoasi (EI TARKOITA GOOGLEA JA KESKUSTELUPALSTOJA!) ja muista, että monenlaista apua on saatavilla 💗 Jos joku asia tuntuu olevan pielessä (vaikka joku ammattilainen sen sanoisinkin olevan ihan ok), uskalla kysyä toista mielipidettä.
Ja ole herkkä vauvasi viesteille. Anna itsesi olla symbioosissa hänen kanssaan ja nauti kaikista hetkistä. Ne menevät ohi niin nopeasti. Ja ennen kuin arvaatkaan, monia niistä hetkistä on jo ikävä ❤