14/04/2026
MIKSI TEEN SITÄ, MITÄ TEEN?
Yksi ihmisen perustarpeista on tulla nähdyksi, juuri sellaisena kuin on. Omana itsenään. Se on meidän jokaisen tarve ihan vastasyntyneestä aina viimeiseen henkäykseen saakka. Tulla nähdyksi omana itsenään. Että joku näkisi minut – ei niitä rooleja, joita olen itselleni ottanut, ei niitä naamioita, joiden taakse piiloudun – vaan sen, joka oikeasti olen. Ja vielä hyväksyisi näkemänsä, ei hylkäisi, ei tuomitsisi, ei vaatisi muuttumaan, ei antaisi ymmärtää, että olen liikaa sitä tai liian vähän tätä.
Minä haluan olla täyttämässä tuota tarvetta: Haluan nähdä sinut. Haluan antaa sinulle tilaisuuden relata, riisua maskit, olla juuri niin räjähtänyt ja tärähtänyt kuin olet. Saat toki olla myös mintissä, tikissä, hillitty ja hallittu – se on ihan yhtä kiinnostavaa ja arvokasta. Sinä olet arvokas ja kiinnostava. Sinun tarinasi ja elämänkokemuksesi, sinun tunteesi ja ajatuksesi, sinun toiveesi ja tarpeesi ovat arvokkaita ja kiinnostavia. Sinussa on puolia, joita et ehkä itsekään näe ja jotka voivat tulla esiin, kun saat kokea hyväksyvän katseen. En arvostele enkä tuomitse, en vaadi sinua muuttumaan enkä väitä tietäväni sinua paremmin, mitä käyt tai olet käynyt läpi. En hylkää enkä käännä katsettani pois. Kannattelen sinua ja pidän sinulle tilaa, jossa voit antautua olemaan sinä. Turvassa ja luottamuksessa.
