Maaret Kallio, Helsinki (2025)

24/11/2025

💙 Marraskuussa Kallion perheeseen saapui tasavallan presidentiltä kutsu Linnaan kahdelle ensikertalaiselle. Vain toinen meistä pääsee paikalle. 💔

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa
(Veteraanin iltahuuto)

Lasteni isoukki oli sotaveteraani, joka puolusti Suomea jatkosodassa ja Lapin sodassa. Molemmat mummoni lähtivät Karjalasta. Elämänsä loppuun saakka mummini toivoi minun laulavan hänelle Laps’ olen köyhän kauniin Karjalan. Muistot eivät himmenneet.

Suomen itsenäisyyspäivän lähestyessä ja valtakunnallisen maanpuolustuskurssin keskeltä olen miettinyt tätä kaikkea tavallistakin enemmän.

Samaan aikaan lapseni tenttii koulussa toista maailmansotaa, media huutaa uhkaa ja rakas veteraanimme veti viimeisen henkäyksensä.

💔

Haastattelin Mielenrauha-kirjaani varten kolmea sotaveteraania ja yhtä lottaa. Vaikka haastatteluista on vasta vähän aikaa, tietääkseni vain yksi heistä on elossa. Näillä hetkillä suuret, murheelliset ja urheat tarinat sulkeutuvat meiltä.

Kun on joutunut näkemään ja elämään sotaa todeksi omassa elämässään, nousee rauha arvoon äärettömään.

Vaikka omalta elämältä voisi pyytää paljon enemmänkin, ovat usein kovimpia myrskyjä kokeneiden toiveet hämmästyttävän vaatimattomia – ja vaatimattomuudessaan käsittämättömän suuria. Elämää uhanneissa tilanteissa piirtyy usein väkevästi kuva elämän hyvästä, joka on lopulta hyvin kohtuullista.

💙 Moni hyvin vaikeasta selvinnyt osaa suuresti arvostaa tavallista elämää, ymmärtäen, että siinä on lopulta kaikki.

Viimeisenä kysymyksenä kysyin yhdeltä haastattelemalta veteraanilta, mitä hän toivoisi maailmalta ja elämältä nyt, jos voisi toivoa ihan mitä tahansa. Rauhallinen mies katsoi suurilla silmillään kohti ja sanoi hiljaa:

”Kun vain pysyisi rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, ettei kukaan meitä jahtaisi. Lopun elämää toivon, että saisin kallistaa pään sinne, minne se kuuluu. Ja niille, jotka tänne jäävät, että niilläkin olisi hyvä olla.”

Hän siveli tyynnyttävästi sormiaan ja nosti lempeän katseensa:
”Mitä sitä muuta ihminen toivoisi kuin rauhallista elämää.” 💙

21/11/2025

🇫🇮 Miltä tuntuu olla armeijassa, kun Venäjä sotii Ukrainassa?

Osana valtakunnallista maanpuolustuskurssia vietin kolme päivää Karjalan prikaatissa, Vekaranjärven varuskunnassa. Hienojen vierailukohteiden ja luentojen lisäksi tapasimme paljon nuoria varusmiehiä ja -naisia. Keskustelut olivat pysäyttäviä ja nuoret aikuiset fiksuja keskustelijoita.

💙 Keskustelin monen kanssa myös siitä, miltä tuntuu olla armeijassa tällaisena aikana. Asiasta oli puhuttu useasti, m***a nuorten aikuisten ajatukset keskittyivät tahtoon suojella maataan ja ennen kaikkea arkeen varuskunnassa. Sopeutuminen yhteiseloon muiden kanssa ja muiden käskyillä ottaa toki aikansa, m***a rankatkin kokemukset sitovat porukkaa heidän mukaansa yhteen. Kokemus siitä, että itse pystyy ja jaksaa, on monelle arvokas.

❤️‍🩹 Työssäni olen tavannut paljon äitejä, joille lapsen varusmiespalveluksen aloitus on ollut tässä ajassa kova paikka. Eräs nuori mies kertoi, että ”äiti murtui”, m***a on kuulemma toennut. Koko ajan on tietenkin pyrittävä siihen, ettei sotaa meille enää koskaan tule.

Oma fokukseni kokonaisturvallisuudessa on luonnollisesti henkisessä kriisinkestävyydessä. On tärkeää pohtia etukäteen, miten voimme auttaa toisiamme ja itseämme, jotta jaksamme myös vaikeita aikoja. Omasta hyvästä on osattava myös venyä yhteisen hyvän tähden. Vanha sanonta ”Kaveria ei jätetä” tulee koskea laajasti myös omaa lähipiiriä pidemmälle.

💙 Ilahtuneena kuuntelin tukisotilastoiminnasta, jota kokeillaan varuskunnissa ensimmäistä kertaa. Toiminta menee lähelle koulun tukioppilaita, m***a varuskunnan kontekstissa. Läheskään kaikkiin mielen huoliin ei tarvita ammattilaista, m***a toista ihmistä tarvitaan aina. Toisaalta vaikeammissa ongelmissa on saatava osaavaa ammatillista hoitoa.

Oli hyvä kokeilla myös omaa venymistä vähillä unilla, kuuden naisen tuvassa ja varsin erilaisissa vermeissä. Vaikka käsittelemme koko kurssin ajan erittäin vakavia aiheita ja skenaarioita, ilosta ei todellakaan ole ollut puutetta.

Yhteinen hervoton nauru, leikkisä mieli ja jaetut kokemukset suojelevat meitä kaikkia myös kovissa paikoissa. 💙

19/11/2025

Kaupallinen yhteistyö: Mielenterveyden keskusliitto

💙 Olen tehnyt 20 vuotta vastaanottotyötä mielenterveysongelmien äärellä. Kautta aikain yksi kysymys on toistunut: Miksen vieläkään ole toipunut?

Kohtaan psykoterapeuttina sekä toistuvaa että kertaluontoista traumaa, vakavia kriisejä, järkyttäviä menetyksiä ja niistä kumpuavia oireita. Jollakin on masennus, toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö, monella vaikeita traumaoireita tai elämän nielevää ahdistusta.

Oireiden juurisyyt ovat usein näkymättömissä. Ulkoisesti jokainen luonani ollut ihminen on kuin kuka tahansa meistä. Mielen suurimmat vahvuudet ja haurain haavoittuvuus piiloutuvat. Päällepäin emme voi toisistamme tietää, miten suuria voimia tai taakkoja sisimmässä kannetaan.

❤️‍🩹 Toipuminen etenee pitkään, joskus elämän loppuun saakka. Ei ole maalia, jota tulisi saavuttaa tai aikarajaa, johon mennessä valmistua. Koettu elämä jättää jälkensä. Niin saa olla.

Vakavat traumat ja mielenterveysongelmat eivät piipahda kylässä, vaan saapuvat usein varkain ja lähtevät hitain askelin. Toipuva mieli tarvitsee armoa ja aikaa.

💙 Toipumisen tärkein tuki on hyväksyvä rauha. Silloin toipumiseen ei liity pakkoa tai kiirettä, vaan se saa edetä omassa ajassaan. Välillä kärsimättömyys nostaa ymmärrettävästi päätään. Surujen ahtauden tai mielen painavuuden tahtoisi jättää jo kokonaan taakseen. Silloin on tärkeää pysähtyä ja huomata, miten pitkälle on jo tullut.

❤️‍🩹 Ei tarvitse olla enempää, ei nopeampi, parempi tai tehokkaampi. On kaikki lupa toipua rauhassa.

Rauha on rohkeutta olla siellä, missä juuri nyt on. Sekä oman että toisen mielen äärellä on askellettava armollisesti. Voi kuunnella ja silittää myöten, muttei tuomita ja pakottaa parantumaan.

Haavoittuneena ihminen kaipaa kuulluksi tulemista ja rauhaa olla, mitä on. Elämän ei tarvitse muuttua entisenlaiseksi. Toipuessa on myös lupa kasvaa – joskus eri suuntaan kuin aiemmin.

Mitä muuttuisi, jos suhtautuisit toipiluuteen rauhaa ja hyväksyntää tarjoten? Rohkaisisit eteenpäin, m***a kuntoa kunnioittaen. Rakastaisit paranevaa hellin sydämin ja kohtelisit kauniimmin.

💙 Silloin toipiluuden ympärille laskeutuu rauha, jossa matkallakin on perillä.

16/11/2025

✨ Kurkistus kevääseen!
Tällaista on ollut työn alla 😍 Keväällä julkaistaan kaksi uutta teostani:

📚 Toivon ja rauhan työkirja.
Kun maailma ympärillämme on levoton, tarvitsemme toivoa luomaan mieleemme rauhaa.

Toivon ja rauhan taitoja voi vahvistaa kaikenlaisen elämän ja maailman keskellä. Kirjan teematekstien ja harjoitusten avulla pääset pohtimaan arvojasi, vahvistamaan toimijuuttasi ja ymmärrystäsi.

Työkirja auttaa kartuttamaan elämän syvimpiä ja tärkeimpiä taitoja: vahvistamaan toivoa ja tyynnyttämään myllertävää mieltä. Se kysyy ja keskustelee kanssasi, pysäyttää ja antaa mielelle ymmärtävää tilaa. Kirja julkaistaan maaliskuussa.

📚 Kirjoituksia elämästä. Kootut kolumnit 2014-2025.

Tätä kirjaa on toivottu vuosikausia! Kirjoitin Helsingin Sanomiin 11 vuoden ajan rakastettuja kolumneja, jotka ovat koskettaneet monissa suomalaiskodeissa.

Tekstit käsittelevät muun muassa surua, syyllisyyttä, lasten tärkeää ääntä ja nuorten suojattavaa mielenterveyttä. Kantavina teemoina kulkevat toivo, rauha, turva, tavallisen taika ja rakkaus. Kirja julkaistaan toukokuussa.

Kustantajani on rakkahin WSOY.

💙 Jos haluat ennakkotilata kirjoja, Kirja.fi-verkkokaupasta saat kaikista teoksistani (myös ensi vuoden Lujasti lempeä 2026 -kalenterista) 20 %:n alennuksen koodilla MAARET20

14/11/2025

💙 Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi MPK 254 on nyt puolessa välissä: kaksi viikkoa takana, kaksi edessä. Kurssi on ollut intensiivinen, korkeatasoinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen.

Kurssi koostuu pitkälti ajankohtaisista asiantuntijaluennoista sekä kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisiin toimijoihin perehtymisestä. Olemme saaneet vierailla esimerkiksi Ylellä, jolla on varautumisvelvoite televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen myös poikkeusoloissa, kuten sota-aikana.

✨ Olemme vierailleet mm. Suojelupoliisissa, väestönsuojissa, Merivoimissa, ulkoministeriössä ja eduskunnassa sekä kuulleet talouteen, Natoon, maahanmuuttoon ja erilaisiin turvallisuusuhkiin liittyvistä aiheista.

❤️‍🩹 Vierailu uudessa lastensairaalassa oli erityisen koskettava. Siellä työn merkityksellisyys on kirkkaan selvää. Monenlaiseen on varauduttu ja harjoiteltu, jotta poikkeustilanteessakin lasten sairaanhoito olisi turvattu.

Kokonaisturvallisuuden ytimessä on henkinen kriisinkestävyys, johon voimakkaasti liittyvät toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut poikkeuksellisinakin aikoina. Yhteiskunnan avoinna pitäminen on tärkeää, sillä se auttaa ihmisiä jaksamaan hyvin raskaissakin oloissa ja ylläpitämään yhteiskunnan kannalta keskeisiä palveluita. Suomi seuraa monella tasolla Ukrainasta kertyvää oppia.

❣️Joka ikinen meistä voi toimia henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseksi. Se ei missään nimessä ole yksin yhteiskunnan tai ammattilaisten vastuulla.

Itsestä ja toisista huolen pitäminen on keskeinen osa henkistä kriisinkestävyyttä. Kaikkein tärkein ja ytimeltään syvin turvallisuus lähtee läheltä – meistä itsestämme ja pienen piirin rakkaista.

❣️Jokainen voi pohtia, miten itse luo turvaa ja toivoa toisille.

Niin naiivilta kuin se kuulostaakin, turvallisuus on usein pieniä, tärkeitä tekoja. Ne ovat ratkaisevia ihmiselle, joka on psyykkisesti haavoittunut tai peloissaan.

Aloita ystävällisestä katseesta ja kuulumisten kyselystä. Vahvista yhteyttä, älä polarisaatiota. Tuo toiminnallasi rauhaa ja rakenna toivoa. Pidä myös itsestäsi hyvää huolta.

💙 Ennen kaikkea välitä. Erityisesti vaikeina aikoina.

10/11/2025

💙 Pimeänä ja sateisena marraskuun aamuna, juuri ennen lähtöäni valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille, päätin vilkaista postilaatikkoon.

Ensimmäisenä silmiini osui valkoinen kuori tasavallan presidentiltä. Se sai sydämeni sykkimään kiivaammin ja nosti kyyneleet silmiini.

🇫🇮 Minulle kutsu Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhliin merkitsee hyvin paljon.

❤ Olen saanut työskennellä suomalaisten psyykkisen hyvinvoinnin, turvan ja toivon edistämiseksi pitkään - määrätietoisesti ja monin tavoin. Olen tehnyt työtäni kirjoittamalla aikuisille ja lapsille, luennoimalla ympäri Suomea, vastaanotollani ja toimimalla monissa tärkeissä yhteistyöissä. Koko urani ajan minusta on ollut tärkeää tehdä sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista vaikuttamista.

Vuosien kolumnini Helsingin Sanomissa, suositut korona-aikojen livelähetykset sekä Venäjän hyökkäyssodan alettua tehty yhteistyö Valtioneuvoston kanslian kanssa livelähetyksin ja luentokiertuein ovat olleet monille merkityksellisiä turvan tekijöitä.

💙 Psyykkinen hyvinvointi, mielenterveys ja jaksaminen ovat olleet ja ovat yhä koetuksella monien samanaikaisten kriisien läsnäollessa.

Samanaikaisesti voidaan tietoisesti ja tieteelliseen tutkimukseen pohjaten vahvistaa kansalaisten turvallisuutta, ihmisten välistä rauhaa ja toivoa epätoivonkin keskellä. Vaikeinakaan aikoina ei ole syytä upota epätoivoon tai avuttomuuteen, sillä keinoja ja hyviä voimia on.

Kutsu muistuttaa siitä, että henkinen työ – usein näkymättömämpi m***a syvästi inhimillinen ja merkittävä - on myös tärkeä osa maamme turvallisuutta ja yhteistä kestävyyttä.

Kiitän koko sydämestäni tasavallan presidenttiä arvokkaasta kutsusta.

Työ jatkuu, pää kylmänä ja sydän lämpimänä, m***a välillä on myös arvokkaan juhlan hetki. ❤

09/11/2025

♥ Tänään moni kaipaa paljon. Sitä rakkaus tekee: tuo myös surua surtavaksi.

Olen aina saanut kirjoistani paljon koskettavia palautteita, m***a Seepra joka kadotti raitansa -lastenkirjasta saadut ovat olleet erityisen syviä. Jaan muutaman teillekin.

♥ Eräs äiti osti Seepran lapsilleen, jotka olivat menettäneet mumminsa. Hän luki kirjan kuitenkin ensin itsekseen ja koskettui syvästi. ”Vanha suruni sai viimein luvan tulla pintaan – ja kuinka kauniisti se tulikaan Seepran sivuilla kohdatuksi”, äiti kirjoitti.

♥ Iäkäs kaunotar pyysi Seepraan signeeraustani kyyneleisin silmin. ”Etsin lohtua, ikävä on pohjaton”, hän kertoi. Juttelimme tovin, kyyneleet kummankin silmissä keikkuen. M***a syvimmin jäi mieleeni yli 60 vuotta kestänyt rakkaus puolisonsa kanssa. He olivat koko yhteisen elämänsä, joka ikinen ilta, lukeneet toisilleen ääneen. Mikä rakkaus – mikä suru.

♥ Hautaustoimiston omistajapariskunta tahtoi Seeproja työhönsä. Olin siitä niin ilahtunut, tätä olinkin salaa toivonut! Ja heidän sanansa: ”Jotta osaisimme kohdata lapset paremmin.” Mitä viisautta.

♥ Eräs viisas tahtoi Seepran ystävänsä perheeseen. Hänen silmänsä kyyneltyivät kertoessaan ystävänsä lapsesta. Lapsi on saattohoidossa vakavan sairauden vuoksi, Seepra matkalla sisaruksille, ehkä vanhemmillekin. Ja toisen osti omaksi, jotta osaisi olla mahdollisimman viisas ystävä. Millaisia ihmisiä tässä maassa onkaan!

♥ Kirjastonhoitaja lastenosastolta lähetti sähköpostia vain kiittääkseen. Hän oli lukenut osastolleen saapuneen Seepran, ja koki sen kauniiksi kirjaksi niin tärkeästä aiheesta.

♥ Ja sitten sinä siellä jossain.

Tulit puhumaan kanssani erään tilaisuuden jälkeen. Et ensin saanut sanaa suustasi, itku työntyi edellä ja kurkkusi kuristui kiinni. Kysyit Seeprasta, mietit sen sopivuutta omille pienille lapsillesi. Olet itse vakavasti sairas ja tulet kuolemaan sairauteesi. Haluat jättää pienokaisillesi monenlaista hyvää, aikaan sinun jälkeesi. Seeprakin sinne jää.

Olet ollut ajatuksissani joka ikinen päivä kohtaamisemme jälkeen. ♥

🙏 Sydämellinen kiitos kaikista viesteistä, jotka ovat surullisuudessaan äärimmäisen kauniita.

31/10/2025

🇫🇮 Naiset saivat Suomessa mahdollisuuden hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 1995. Ensimmäiset naiset aloittivat vapaaehtoisen asepalveluksen 16.10.1995.

Minulle oli nuorena naisena hyvin selvää, että hakeudun armeijaan. Mukana oli vain yksi m***a: lukioaikana jouduin tapaturmaan, josta aiheutui jalkaani osittainen invaliditeetti. Palvelukseen hakeutuessani olin päättänyt, että jos minut todetaan A-luokkaan kuuluvaksi, lähden kesken opintojen. Suureksi ilokseni niin kävi. Aloitin palvelukseni Isosaaressa hyisenä tammikuuna 1990-luvun lopussa.

♥ Muistan yhä intoni, jännittyneisyyteni, tahtoni ja epävarmuuteni.

Muistan myös, kuinka menin ilmoittamaan naisten tuvan siivouksen valmistumisesta AUK-tupaan. Koputin oveen, kutsu kävi. Nuoret miehet makasivat leveästi sängyillään boksereissaan, tilanteelle naureskellen. En ahdistunut, m***a ärsyynnyin. Jollekin toiselle se olisi voinut olla hyvin haavoittava kokemus. Tänä päivänä se herättäisi ison keskustelun – silloin kerroin vain tuvan naisille.

Toiveeni olla osa maanpuolustusta särkyi kuitenkin nopeasti. Terveystarkastuksessa minut siirrettiin jalkavamman vuoksi B-luokkaan. Muistan, kuinka soitin veljelleni ja itkin. Tein vaikean m***a oikean päätöksen: keskeytin palveluksen ja palasin opintoihin.

💔 Päätös otti erittäin koville. Koin suurta häpeää ja epäonnistumista, mikä nyt tuntuu armottomalta. Mieleni laahasi maata kuukausien ajan, m***a onneksi opinnot veivät lopulta mukanaan.

💙 Tästäkin näkökulmasta käsin olen suunnattoman iloinen, että sain arvokkaan kutsun valtakunnalliselle Maanpuolustuskurssille. Kuulun ryhmään MPK 254, joka aloittaa maanantaina. Kurssi kestää marraskuun ja antaa kattavat tiedot kokonaisturvallisuuden eri kulmista.

”Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien tarkoitus on parantaa yhteiskunnan eri sektoreiden yhteistoimintaa poikkeusoloissa sekä edistää kokonaisturvallisuuden eri aloilla työskentelevien henkilöiden verkostoitumista” – Maanpuolustuskorkeakoulu.

💙 Odotan innolla sekä suurta tietomäärää että henkilökohtaista pohdintaa siitä, miten voin omasta osaamisestani käsin olla osa maamme puolustusta.

Lempeää pyhäinpäivän viikonloppua ♥

29/10/2025

❤ Tänä aamuna kuuntelin Emman ja Matildan koskettavaa kappaletta Jos mä oisin rehellinen. Mieleni vaelsi eilisillassa, jolloin oli lasisen lapsuuden kokeneiden Toivo-ryhmän päätöstapaaminen.

💔 Lasinen lapsuus tarkoittaa sitä, että lapsi kärsii vanhemman humalajuomisesta ja -käyttäytymisestä. Se koskee valitettavan montaa suomalaista. Lapsuudessa koettu toistuva turvattomuus jättää jälkensä. Kuten eräs ryhmäläinen sanoi, se on särö, joka ei näy päällepäin. Samalla se on särö, joka tuntuu sisimmässä voimalla.

Monelle lasisen lapsuuden kokeneelle mitättömyyden, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteet ovat syvää todellisuutta vielä aikuisenakin. Moni kasvoi tunnolliseksi, kunnolliseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi – oli kenties sellainen jo lapsena.

Kyky pitää toisista huolta ja virittyä toisten tarpeisiin on monella ylikehittynyt. Sen sijaan kyky arvostaa itseä, luottaa omaan rakastettavuuteen ja kelpaavuuteen ilman täydellisyyttä, suorittamista tai alistumista voi olla hauras. Omia rajoja on hankala tunnistaa, ja niiden puolustaminen on usein vaikeaa.

❤️‍🩹 Samaan aikaan mikään ei ole tärkeämpää kuin löytää rauhaa oman historian kanssa. Rakastaa vielä kovemmin sitä, joka turvassa on vähälle jäänyt.

Ryhmän ja toivon voima näyttäytyivät läpi kurssin väkevästi. Vertaisten tuki äärettömän tärkeää, niin tämän kuin monen muun aiheen äärellä. Toisten kokemuksia ja tuntoja kuunnellessa voi ymmärtää ja huokaista, etten olekaan outo, en ainoa, en pimeä – nämä ovat vain jälkiä, jotka yhä minussa kaikuvat.

❤ Samaan aikaan toivoa on koko ajan. Hiljalleen voi hoitaa sitä pientä lasta, joka jäi aikanaan hädässään ja tunteissaan yksin. Hyvissä ihmissuhteissa voi kokea, että on rakastettava, vaikkei olisi tehnyt mitään, vaikka olisi hauras ja onneton.

Sillä niin kauan on kuin on elämää, on myös mahdollisuuksia korjata.

💙
”Kasvaisinpa uudelleen alusta eri suuntaan
En tuntis aina pelkoo, enkä aina häpeää
En puolustautuis vaikkei kukaan edes hyökkää
Ja tietäisin, ei paras ratkasu oo toista pois työntää”
- Emma ja Matilda
💙

Sydämellinen kiitos osallistujille rohkeudesta sekä A-klinikkasäätiö ja Lasinen lapsuus tärkeästä yhteistyöstä.

27/10/2025

💌 Luin Tove Janssonista ja maailman lapsista kertovan kirjan, joka kosketti minua syvästi. Tove sai vuosittain 1500–2000 kirjettä lapsilta. Tuula Karjalainen koosti lasten kirjeistä ja Toven vastauksista kirjan, joka on mestarillinen kuvaus kirjailijan mielen maailmasta, kirjoittamisen taituruudesta sekä vapauden ja yksityisyyden kaipuusta.

En todellakaan vertaa itseäni Janssoniin, m***a samaistuin Toven tunteisiin ja tilanteisiin kirjan äärellä lukemattomia kertoja. 📚

❣️ Ensimmäistä kertaa ikinä mietin saamieni kysymysten, viestien ja kirjeiden määrää. Arvioin, että olen jo pitkään vastannut vuosittain satoihin viesteihin. Tarkoitan näillä pidempiä kysymyksiä, kertomuksia tai palautteita – en yksittäisiä kommentteja.

Julkinen työni psykoterapeuttina ja tieto- sekä lastenkirjailijana on kestänyt pitkälle yli 10 vuotta. Moni kokee minut turvalliseksi ja lähestyttäväksi kirjoitusteni ja esimerkiksi korona-ajan maksuttomien livelähetysten myötä. Jotkut ovat kirjoittaneet minulle säännöllisesti jo vuosia.

❤️‍🩹 Viestit tulevat useimmiten hädän tai toivon keskeltä. Joskus sairaalaosastolta, itsemurhayrityksen jälkeen, vankilastakin. Kysymykset ovat suuria, tilanteet ihmisyyden ytimestä, harvemmin arkisia sattumuksia. Tavallisia teemoja ovat olleet suru, menetys, lapsuusajan traumaattiset kokemukset, polttava riittämättömyys ja syvä ikävä toisen luo.

M***a vähintään yhtä paljon rakkaus, lohtu, toivo, elämän kauneus, ihmisten hyvyys, kiltteys ja koettu apu tai huojennus tekstieni äärellä. ❤️‍🩹

💌 Olen tunnollisesti pyrkinyt vastaamaan jokaiseen asialliseen viestiin, useimmiten asiattomiinkin.

Joskus se on vaikeaa, kun olen kaivannut rauhaa kirjoittamiselle tai ollut omassa elämässäni ahtaalla. Toven tavoin olen sekä palavasti halunnut vastata että välillä väsynyt siihen. Olen tasapainotellut rajaamalla vastaamisen aikoja, ohjaamalla eteenpäin ja väkevästi ymmärtäen sen, että voin vastauksellani auttaa varsin rajallisesti.

Suurin osa on hyvin yllättynyt, että vastaan. Harva odottaa, että ratkaisisin pulman. Eniten tahdotaan tulla kuulluksi ja kiittää – mikä kertoo ihmisistä paljon.

Se on minulle mittaamattoman arvokasta ja rohkaisee jatkamaan ajoittaisten väsymysten keskellä. ❤

23/10/2025

✨ Muistatko lapsuuden Barbie-leikit? Barbit tekivät monenlaista, ja leikki selostettiin ääneen: Nyt tää menis kauppaan. Nyt tää vaihtais vaatteet ja lähtis juhliin.

❌ Nykyinen some muistuttaa aikuisten Barbie-leikkiä. Lukemattomat julkisuuden henkilöt ja vaikuttajat raportoivat päiviensä menoja ja syömisiä jatkuvalla syötöllä – aivan kuten lapsena. Suuret yleisöt seuraavat ihania tapaamisia, uskomattomia annoksia, hienoja matkoja ja mullistavia mahdollisuuksia.

Koen somen suhteen suurta ristiriitaisuutta. Se on muuttanut ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä huolestuttavilla että huojentavilla tavoilla.

Vaikka jokainen tietää, ettei some kerro kaikkea, se hämää taitavasti – ja kertoo silti hämmästyttävän paljon. Voit seurata suosikkisi aamiaisia, kuntosalitreenejä ja päivän tapahtumia lukemattomia kertoja päivässä.

❌ Somen myötä on tapahtunut merkittävä kulttuurinen muutos. Ennen kuvasimme harkitusti toisiamme, nyt vakuutetaan, että selfieillä saa seuraajia ja kunniaa. Fokus on oman elämän Barbie-leikissä, jossa itsensä pidäkkeetön korostaminen on yllättävän hyväksyttyä. Some on kääntynyt kohti myyntiä ja kaupallisia tarkoituksia: elä kuten minä, osta tätä taikaa.

Valitettavasti myös hyvin herkkiä ja vuorovaikutuksen kannalta keskeisiä hetkiä alistetaan somen kauppatavaraksi. Lapsen haku koulusta, lähdön haikeus ja herkät yhteiset hetket alistuvat kuvattavaksi. Hetki itsessään jää toissijaiseksi. Jatkuva dokumentointi heikentää yhteyttä sekä itseen että toisiin. Performanssista tulee totuutta tärkeämpää.

🖤 Tutkimusten mukaan jatkuva vertailu ja ulkonäköön liittyvä sisältö lisäävät etenkin tyttöjen masennusoireita ja heikentävät itsetuntoa – eikä kukaan ole sille täysin immuuni.

❤️ Silti somessakin on tärkeitä kohtaamisia. Sieltä voi löytää poikkeuksellista vertaisuutta, hupsua iloa, hyvää tietoa ja asiantuntevaa apua. Saan itsekin usein todella kauniita viestejä, jotka kiittävät tärkeästä sisällöstä.

Haastan meitä kaikkia: miten voisimme voida paremmin somen kanssa? Millaisia tietoisia ja napakoita rajoja se tarvitsee?

❤️ Pyydän: vie katse itsestä toisiin. Luo yhteyttä ihmiseen, älä puhelimeen.

Aikuisina meidän on pystyttävä Barbie-leikkejä parempaan.

19/10/2025

💙 ”Ihmiset ovat raskaita olentoja. Jos haluaa säilyttää mielenrauhansa, heihin on säilytettävä pieni etäisyys – palomuuri, joka estää toisen ihmisen tunteita ja historiaa ja elämää vuotamasta yli ja sekoittumasta omaan.”

Näin Juha Itkonen kirjoittaa romaanissaan Huomenna kerron kaiken, jonka päähenkilö on epäluottamusta täynnä. Oli poimittava viiltävät lauseet talteen. 📚

Jos jokin mielenrauhaa rikkoo ja häiritsee, se todella on toinen ihminen. Joku, jonka on päästänyt lähelle, johon on luottanut ja uskonut, jolle on avannut sisintään. Jota on uskaltanut rakastaa, jolle on paljastanut kyyneleensä ja hillittömimmän naurun. Johon on heikolla hetkellä nojannut ja halannut pidempään kuin ketään aiemmin.

💔Ja sitten tapahtuu jotakin. Luottamus petetään, jotain särkyy, katoaa, unohtuu. Välit hiertävät, natisevat, repeilevät, ehkä katkeavat. M***a ikävä jää, huono omatuntokin, kauhu vavisuttaa, syyllisyys kolkuttelee. Suuttumuksen takana painaa pelko.

Mielenrauhan kannalta toiset ihmiset, erityisesti ne, jotka pääsevät ihan lähelle, ovat ratkaisevia. Kyynisesti voisi ajatella, että pitäessä toiset kaukana, emotionaalisesti etäisyyden päässä, olisi suojassa. Ei ainakaan sattuisi, tulisi pettymyksiä, rikottua luottamusta.

♥ Ja samalla: mikään ei rauhoita ihmistä kuten toinen ihminen. Ei mikään suo sellaista hellyyttä kuin toisen hellä kosketus. Mikään ei tyynnytä kuin toisen rauha, jonka katveessa saa tuntea tyrskynsä. Yksin ei sellaista täyttymystä koe, ei sellaista rakkautta ja turvaa, johon yhdessä voi yltää.

Ihmisyys ja ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Juuri niissä rikkoudumme pahiten. Tiedetään, että ihmiset selviävät paremmin luonnonkatastrofeista kuin toisen ihmisen aiheuttamasta traumasta. Tarvitsemme toistemme turvaa – ja haavoitumme siinä pahimmin.

♥ Vaan ei ole vaihtoehtoja: voi vain rakastaa, uskaltaa luottaa, päästää lähelle. Voi vain yrittää harjoitella läheisyyttä, vaikkei olisi sitä lapsena oppinut, voi hapuilla toisen tykö, vaikkei tietäisi miten. On vain uskallettava, hoidettava kipua, toivuttava ja yritettävä luottaa.

Sillä sitä on elämä. Sen keskellä hetkiä rauhaa.

Maaret Kallio

24/11/2025

21/11/2025

19/11/2025

16/11/2025

14/11/2025

10/11/2025

09/11/2025

31/10/2025

29/10/2025

27/10/2025

23/10/2025

19/10/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria