Maaret Kallio

08/03/2026

💖 Naistenpäivänä

Sinä olet tyttö
Sinä olet nainen
Ole mitä oletkin
riittää: sinunlainen

Lupa olla voimakas
väkevästi osaava
yhtä lailla pehmeä
lujuudessa lempeä

Ei kiltteydessä ole vikaa
eikä herkkyys ongelma
Rohkeasti puolusta
ihmisyyden kauneinta

En surutonta tietä toivo
ei sellaisia olekaan
M***a lohduttajaa toivon
murheittesi kantajaa

Sinä olet tyttö
Sinä olet nainen
Keskeneräisenäkin
täysin kokonainen

Kehosi on ihme
ei koskaan vääränlainen
Katso sitä lempeästi
silittäen haavojasi

Kun lyövät ajat kovat
aallot yli laidan
Sulje sinut syliisi
pysy puolellasi

Heikointa ei milloinkaan
yksin jättää saa
Tärkeämpää rakastaa
aiempaakin lujempaa

Sinä olet tyttö
Sinä olet nainen
Pieni tyttö naisessa
aivan kokonaisena

💖

03/03/2026

🖤 Järkyttävät uutiset Vantaalta valtaavat mediatilaa. Siksi on tärkeää muistaa, mitä kaikkea tärkeää vanhemmat ja arjen lähiaikuiset voivat nyt vahvistaa:

❤️ Sinä vanhempi tai muu lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen, muista: läsnäolosi on nyt tärkeintä ja parasta, mitä voit lapselle tarjota. Se riittää todella hyvin. Muista kysyä kuulumiset, malta jarruttaa turhaa kiirettä.

🩵 Rauhoittuminen ja turvan luominen sekä arjen jatkuminen ovat väkevintä lääkettä epävakautta aiheuttavassa tilanteessa. Siinä kodit ovat ehdottomassa ykkösasemassa.

🩵 Todella surulliset tapahtumat ovat harvinaisia, m***a niistä on tärkeää jutella myös lasten ja nuorten kanssa. Vastaa lapsen ja nuoren kysymyksiin ja ajatuksiin tapahtuneesta ja uutisoinnista. Joskus voi myös todeta, ettei tiedä, m***a asiaa varmasti selvitetään monen osaavan aikuisen toimesta.

💙 Ota tunteita vastaan rauhallisesti, vaikka omakin mielesi aaltoilisi. Muista, että sinä olet lapsesi paras turva, ja juuri tuttuus rakentaa turvaa. Jos oma mielesi kuohuu kovasti, kuuntele sitäkin. Tarvittaessa juttele olostasi toisen aikuisen kanssa, vakautta vahvistaen.

❤️‍🩹 Tärkein tuki lapselle ovat tutut aikuiset. Mielet voivat olla valmiiksi herkillä viime vuosien vaikeiden aikojen vuoksi. Muista ja huomaa myös kaikki olemassa oleva ja toiset lähellämme. Vaikeassakin tilanteessa voi olla yhdessä ja kokea turvaa.

💙 Suurimmalla osalla on kotona tai lähipiirissä turvallisia aikuisia, joiden tavallinen tuki on sekä arjessa että kriiseissä kaikkein arvokkainta. Sitä ei saa unohtaa, vaikka osa lapsista ja nuorista muuta tukea tarvitseekin. Kännykkä ei korvaa aikuisen turvaa.

❤️ Muista tavallisen arjen voima. Syökää yhdessä, tehkää vaikka herkkuiltapalaa, menkää harrastuksiin ja jutustelkaa niitä näitä. Hupsutelkaa kuten ennenkin. Sylitelkää tarvittaessa tavallista enemmän. Arjen jatkuvuus on huolenkin yllä suunnaton vahvuus.

💙 Pidä myös itsestäsi hyvä huoli, se on sitä tärkeämpää, mitä kovemmilla olet. Vaikeina aikoina jokainen tarvitsee syliä, jossa levähtää.

❤️‍🩹 Lisää tietoa ja tukea löydät mm. MLL:n ja SPR:n sivuilta, joihin alla suorat linkit:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/vakivaltauutisista-puhuminen-lapsen-kanssa/
https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/

02/03/2026

📚 Terveisiä kirjoittamisen kaukomailta!

Sukelsin taas kirjoittamisen maailmaan, jolloin riisun arjen muut elementit hetkeksi pois. Elän kirjoitusretriiteissäni yksin joskus pari päivää, toisinaan pidempään. Silloin mielessäni ovat aamusta iltaan vain kirjoitustyöt. Some pysyy kiinni, en lue sähköposteja (paitsi välttämättömät illalla), enkä hetkeen hoida sataatuhatta kotiasiaa, joita meillä kaikilla riittää.

🥰 Tällaisia kirjoitusretriittejä olen pitänyt aina, sillä ne edistävät kirjoitustyötä aivan eri tavoin kuin satunnaiset päivät siellä täällä. Lapseni ovat jo isoja ja kasvavat koko ajan. Samalla kasvaa kirjoitusrauhani. Äitiyden ja työn tasapainottelu on ikuista.

Minulle parhaat ajat keskittyneelle kirjoittamiselle ovat aamupäivät ja varhaiset iltapäivät. Ollessani vain yksin, mieleni saa seikkailla myös tauoilla kirjoittamisen maailmassa. Parhaillaan työstän yhtä tutkimushanketta sekä luon uuden lastenkirjasarjani maailmaa. Molemmat vaativat ajattelun tilaa ja rauhaa ympärilleen.

🧐 Ongelmakohdat kuuluvat prosessiin. On mahtavaa huomata, kuinka mieli tarjoilee ratkaisuja silloinkin, kun kirjoittamisesta irrottaa, esimerkiksi juoksulenkillä tai puutarhatöitä tehdessä. Luovaa mieltä ei voi pakottaa, m***a sille voi luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet.

📚 Maaliskuun lopussa ilmestyy Toivon ja rauhan työkirja. Toukokuussa tulee kovasti toivottu kirja HS-kolumneistani: Kirjoituksia elämästä. Se on nyt koossa ja tarkistuksessa kustannustoimittajalla. Metsään sijoittuvat iltasadut siirtyivät juuri minulta kuvittajan pöydälle ja saapuvat syksyllä. Muutakin kiinnostavaa on luvassa!

💙 Tänä keväänä tulee täyteen jo 10 vuotta Lujasti lempeä -kirjastani, joka on monelle teistä tärkeä. Kuvassa kirjojani nuuskuttaa rakas edesmennyt Nekku, joka oli tuolloin vielä pentu. Nykyisin kirjoittaessani jalkojeni päällä nukkuu veikeä kirjailijan koira Nasu.

☀️ Ja hyvää kevättä – maaliskuuhan on virallisesti kevätkuukausi!

11/02/2026

💖 Tänään tapahtui kaksi ihanaa asiaa, jotka haluan jakaa.

✨ Ensimmäiseksi sain Toivon ja rauhan työkirjan valmiiksi, ja se lähti käsistäni painoon. Työkirja perustuu teoksiini Voimana toivo ja Mielenrauha, ja tuo levottomalle mielelle tietoa ja keinoja keskelle rauhattomuutta. Työkirjan tehtävät auttavat pysähtymään niin, että rauha ja toivo tulevat henkilökohtaisemmiksi ja syvemmiksi. Työkirja julkaistaan 24.3.

🥰 Toiseksi sain tänään tietää, että kirjojani on nyt myyty yli 300 000 kappaletta. Se on hieno luku Suomen kokoisessa maassa – tieto- ja lastenkirjoina.

📚 Kirjailijan työ on minulle suunnattoman rakasta ja tärkeää, m***a merkityksellisemmäksi sen tekee vielä lukijoiden palaute ja kokemukset. Saan usein kuulla, miten teksteistäni on saanut tukea, miten niiden välityksellä on ilmaistu rakkautta ja miten ne ovat herättäneet toivoa.

Kirjojani on luettu monenlaisissa tilanteissa, joista tiedän varmasti vain murusen. Vankiloissa, saattohoidossa, ristiäisissä, ylioppilasjuhlissa, arjen leikeissä. Lapsensa menettäneen tukena, avioeron repiessä, perhesuhteiden satuttaessa. Niissä hetkissä, joissa lohtua etsitään ja rauhaa toivotaan.

🥰 Sydämellinen kiitos teille, lukijat. Kiitos myös kirjojeni koti WSOY, jonka monet hyvät ihmiset ovat tukeneet minua vastatuulessa, jakaneet iloa, kuulleet huoliani, rohkaisseet epävarmuudessa ja juhlineet yhdessä onnistumisia.

Kyynelsilmin kiitos. 💖

09/02/2026

✨ Mahtavia uutisia! ✨

🥰 Aloitan Kysy Kalliolta -podcastin Helsingin Sanomissa maaliskuussa. Podcastissa vastaan kuulijoiden kysymyksiin mieleen, ihmissuhteisiin ja elämään liittyvistä aiheista. Kysymykset käsitellään anonyymisti, jotta myös aroista ja herkistä asioista voi kysyä turvallisesti.

Kirjoitin Helsingin Sanomiin kolumneja 11 vuoden ajan, ja kirjoistani on tullut monille tärkeitä. Saan jatkuvasti kysymyksiä ja viestejä – ja ajatus podcastista alkoi muhia juuri tästä: tarpeesta pohtia mielen asioita yhdessä, rauhassa ja ymmärtäen.

🩵 Olen varma, että yhden kysymys voi auttaa monia.

Minulle on aina ollut tärkeää, että osa työstäni on kaikille avointa ja maksutonta. Siksi myös Kysy Kalliolta -podcast tulee olemaan kuulijoilleen maksuton.

🥰 Kysy Kalliolta -podcastin tavoitteena on lisätä ymmärrystä mielen pulmiin, löytää keinoja toimia hankalissa tilanteissa ja vahvistaa sekä mielen lujuutta että lempeyttä.

🩵 Toivon, että podcastin kuulijalla vahvistuisi myötätunto itseään kohtaan, m***a ehdottomasti myös toisia kohtaan. Sitä tämä aika kaipaa syvästi.

Vielä en tiedä tulevien jaksojen aiheita – ne selviävät minullekin vasta kysymystenne myötä. Toivon kysymyksiä kaikenikäisiltä. Nyt on siis aika kysyä Kalliolta.

✨ Linkki kysymysten lähettämiseen:
https://www.hs.fi/elama/art-2000011721581.html

Tehdään tästä yhdessä podcast, johon rinnakkain mahtuvat ilo ja suru, levottomuus ja rauha sekä tieto ja lämpö. 🥰

04/02/2026

💙 Somessa harvemmin esitellään epäonnistuneita projekteja, vaikka sellaisiakin jokaisella on. Hylättyjä apurahahakemuksia ja kaatuneita suunnitelmia. Tässä yksi sellainen.

✏️ Aloitin vuonna 2021 kirjeenvaihdon toivosta erään viisaan, iäkkäämmän miehen kanssa. Tavoitteenamme oli tehdä kirjeenvaihtokirja toivosta, elämästä ja ihmisyydestä. Kirjoitimme kaksi vuotta ja kymmeniä sivuja. Sitten projektimme kuitenkin keskeytyi.

💖 Luettuani juuri Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen kirjeenvaihtokirjaa Kirjeitä läsnäolosta (2026), palasin julkaisemattomiin kirjeisiimme. Pidin paljon myös Kjell Westön ja Juha Itkosen kirjeenvaihtokirjasta 7+7 (2019).

🙏 Meidän toivokirjeitämme ei koskaan julkaistu. Kirjoittaminen päättyi toisen toiveesta ja hänen yksityisiin asioihinsa liittyen, mitä tietenkin kunnioitan. M***a kaipaan syvää pohdiskeluamme ja rauhallisen ajattelun rytmiä. Ajassamme on vallalla nopea, äkkinäinen ja reaktiivinen rytmi, m***a myös kaipuu toisenlaiseen. Hitaassa kirjeenvaihdossa aika näyttäytyy avarammin: hetkien suuruutena ja elämän pienuutena.

✏️ Laitan alle pari pientä palaa omista kirjeistäni. Mitä ne sinussa herättävät?

💙

”Aamulla äiti soitti ja tiesin äänestä heti, että joku on kuollut. Hetken aikaa olin rauhallinen, kuin tyyni ammattilainen, kunnes psyykkiset suojat antoivat periksi. Kyyneleet puskivat voimalla, keho murtui, pyörrytti ja istuin lattialle. Perhe tuli vierelle. Sanoin lapsille, ettei ole mitään vaaraa, tämä on surua vain. Suurta surua, muttei mitenkään vaarallista. Nekkukin tassutteli ihan liki, arvasi hädän ja nuoli kasvojani lempeästi.”

💙

”Jotain valtavan tärkeää hautajaisissa on. Saattaa toinen haudan lepoon, taivaaseen, rauhaan – miten kukin meistä sen mieltääkin. Näissä hautajaisissa ei ollut katkeruutta tai kyräilyä, vain yhdistävää surua ja pitkiä halauksia. Sisarusteni pienet lapset leikkivät pitkin poikin kirkkoa ja mutustelivat rusinarasioitaan. Se toi toivoa keskelle kuoleman lopullisuutta. Elämä piiloutui pilkehtimään hautajaispäivän pienissä väliköissä. Niinhän ne menevät rinta rinnan, elämä ja kuolema. Saaminen ja luopuminen. Rakkaus ja suru.”

💙

27/01/2026

💙 Millä sanoilla voi lohduttaa surevaa? Mitä tehdä, kun sanat eivät riitä tai niitä ei löydy?

Surua ei tarvitse ratkaista, ei torjua eikä edes piristää. Tärkeintä lohtua on usein se, että toinen kestää surevan suurenkin surun. Myötätuntoinen läsnäolo, ihmisenä ihmiselle, on kaikkein arvokkainta.

❤️‍🩹 Aihetta käsitellään oheisessa artikkelissa, m***a vielä laajemmin lastenkirjassani Seepra joka kadotti raitansa.

Kirjan taustaksi tein runsaat maksuttomat materiaalit surun kohtaamisesta, tukea antavista paikoista sekä harjoitteita lapsille.

🦓 Ne ovat vapaasti kaikkien saatavilla täällä: https://maaretkallio.com/seepra/

”Ei tarvitse pelätä, että nostaisimme surun läheisemme mieleen. Suru on siellä jo valmiiksi”, Maaret Kallio sanoo.

26/01/2026

💙 Mitä turvallisuus tarkoittaa arjessa, entä sodassa? Miten turvallisuutta voidaan ymmärtää ihmisen perustarpeena, lajityypillisesti – ja tunteena vai tiedonkäsittelynä? Mitä turvallisuus merkitsee rikollisten tai sotilaiden näkökulmasta?

Miten kulttuuri ja henkinen kriisinkestävyys liittyvät turvallisuuteen?

✨ Järjestän professori Anne Birgitta Pessin kanssa korkeatasoisen Turvallisuus-seminaarin Helsingin yliopistolla ke 22.4. Puhujina ovat lisäksemme mm. Ilmari Käihkö, Minna Huotilainen, Frank Martela ja Kaisa Tammi.

Tilaisuus on osallistujille maksuton. Rajallisten paikkojen ja tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen on sitova.

✨ Kaikki esiintyjät, lisätiedot ja ilmoittautumislomake löytyy täältä:
https://www.lyyti.fi/reg/Turvallisuus_yksilist_yhteiskuntaan_tunteista_toimintaan_0289

💙 Lämpimästi tervetuloa ymmärtämään ja vahvistamaan turvallisuutta sekä turvallisuuden tunnetta Helsingin yliopiston Suureen juhlasaliin.

16/01/2026

🩵 Tämän viikon onnellisuuksia:

Katselin junassa ihmisten virtaa. Matkustajien selät kumartuivat kännyköiden ylle, m***a kaksi parivaljakkoa erottui onnellisimmin joukosta.

🐾 Tyttö ja koira. Kuinka hellästi tyttö silitti pehmeää turkkia, koira käänsi välillä tummat silmänsä tyttöä kohti, eikä tyttö voinut olla hymyilemättä.

🩵 Isä ja pienokainen. Isän silmien alla lepäsivät mustat varjot. Ehkä suloinen pienokainen heräilee yöllä, vaikka nyt oli pirteä punaposki. He istuivat hiljaa vieretysten, pieni rattaissa, isä penkissä. Isä silitti lapsen pehmeää poskea, haukotteli raukeasti.

Lapsi ihmetteli suurin silmin tummaa koiraa. Isä pujotteli toppahanskat pieniin käsiin, jotka olivat rennon veltot. Ja yhtäkkiä muistin täsmälleen, miltä se tuntuu, vaikka omien lasten pienistä käsistä on jo vuosia.

💝 Kävellessä töihin seurasin vanhaa pariskuntaa. Rouva ontui lumen täyttämällä tiellä, eteni vaivalloisesti, m***a kuitenkin. Puolisonsa piti kiinni, katsoi hellästi, ei kiirehtinyt. Eikä hetkeksikään astunut edelle.

Ja mietin, että kunpa meistä jokaista rakastettaisi sittenkin, kun onnumme, kun olemme heikkoja. Etenkin silloin.

💖 Kuinka onnellista oli istua uimahallin saunassa mummojen kanssa. Toiselta puuttui rinta ja toiselta sanat, muttei kummaltakaan nauru.

Painaa kämmen hevosen turpaa vasten, vaikka vähän pelkäänkin, mutten niin paljoa, että jättäisin sen lämmön kokematta. Kuunnella teinien kikatusta takapenkillä.

💖 Työpöydän äärellä kirjoittaessa katselin kadun ihmisiä kiireissään. Mietin, miten usein unohdamme, että kaikkein pienin on kaikkein suurinta. Että isän silitys lapsen poskella, käsi turkin pehmeydessä, puolison pysyminen rinnalla, ei edellä ja mummojen heleä nauru ovat luksusta, josta moni antaisi puoli elämää.

Toivon sinulle hyvää viikonloppua, toivon kaukaisuutta kohtuuttomista tavoitteista, ankaruutesi hellittämistä, menestyksen unohtamista.

Toivon sinulle lempeitä silityksiä, raukeita haukotuksia ja pientä suurta onnea, jota voi löytää vain elämän keskeltä. 🩵

12/01/2026

🩵 Kohtaa, älä ohita

Pidin nuorena lukion jälkeen välivuoden, joka osoittautui kaikeksi muuksi kuin väliaikaiseksi opiksi.

✨ Työskentelin vuoden ajan kehitysvammaisten yläkoulussa ja opiskelin samalla erityispedagogiikkaa Helsingin avoimessa yliopistossa. Lisäksi tein ohjaajan töitä kehitysvammaisten rippileireillä.

Nämä kohtaamiset jättivät minuun lähtemättömän jäljen, joka on yhä elävä.

💙 Lähipiiriini ei ollut kuulunut kehitysvammaisia, joten jouduin – tai sain – opetella paljon uutta. Otin mallia viisaasta opettajasta, joka oli oppilaitaan kohtaan reilu, suora ja myös lämpimästi vaativa. Kuuntelin vanhempia ja etenkin sitä yhtä äitiä, joka heti alussa sanoi minulle: ”Älä sitten anna meidän lapselle asioita kuin Manulle illallista.” Hyvin viisasta.

Tämä kaikki tarkoitti kunnioittamista, arvostamista, lämpöä ja kohtaamista. Kohtaamista ymmärtäen toisen arvon ja tiedostaen mahdolliset rajoitteet. Nauroin työpaikallani silloin enemmän kuin koskaan millään työpaikallani aiemmin. Huumori oli yhteistä – ei toista kohtaan, vaan yhdessä jaettua.

✨ Siksi jaan mielelläni tämän Kehitysvammatuki 57 ry:n uuden videon, jonka ydinviesti on kohtaamisessa. Kohtaa, älä ohita. Tämä on tärkeä video, jonka jokaisen meistä tulisi katsoa ja näyttää myös lapsillemme. Käytä tähän tärkeään asiaan 1,5 minuuttia viikostasi, se vaikuttaa ajatteluusi.

Yhteys toiseen ja osallisuus yhteiskuntaan syntyy arkisten kohtaamisten kautta. Kohtaamisten ei tarvitse mennä täydellisesti, pääasia on, että yrittää lämpimästi mennä toista kohti. Että kohtaa, eikä ohita.

Sillä joka ikinen meistä on hyvän katseen arvoinen. ❤️‍🩹

08/01/2026

🩵 Kysy Kalliolta: Tuleeko Nasusta terapiakoira?
Tätä kysytään usein. Pääajatukseni on: kaikista ei tarvitse tulla kaikkea.

🐾 Nasu on ollut perheessämme puolitoista vuotta. Hän saapui piakkoin edellisen koiramme kuoleman jälkeen. Nekku kuoli Suomessa onnettomuudessa, juuri saavuttuamme lomamatkalle Italiaan. Nekku oli vastaanotollani pienestä pitäen, heti opittuaan sisäsiistiksi. Hän oli valtavan rauhallinen, rakastava ja taitava läsnäolija myös psykoterapian herkissä teemoissa.

🐾 Nasu on toisenlainen. Hänenkin vahvuutensa ovat suuria, m***a erilaisia kuin Nekun. Nasu on paimenkoira ja vahtii perhettään, jota rakastaa äärettömästi. Nasu on luonnoltaan arempi ja herkempi. Uusien ihmisten kanssa Nasu on varauksellisempi, m***a koirien kesken reipas ja leikkisä. Kuten Nekku, myös Nasu on todella kiltti ja luottaa perheenjäseniinsä.

🩵 Usein psykoterapeutin työssäni kuulen toiveita siitä, mitä lapsesta olisi pitänyt tulla tai mitä vanhempi odotti lapsestaan.

Vanhemman mielestä on pakko mennä lukioon, pärjättävä kielikylvyssä tai suoritettava asepalvelus. M***a erilaisten pakkosuunnitelmien ja -odotusten sijaan on tärkeämpää tutustua lapseen: millainen hän mahtaa olla? Mikä häntä kiinnostaa? Miten häntä voi tukea herkkyyksissään ja vahvistaa vahvuuksissaan?

🩵 Miten voimme auttaa häntä paremmin tuntemaan itsensä – ulkoisten toiveiden sijaan?

❤️‍🩹 Palataan lapsista koiriin. Nasusta ei näytä tulevan terapiakoiraa. Osin se lienee Nasun luontoa, osin perheemme ylivarovaista toimintaa etenkin Nasun ollessa pentu. Nekun kuoltua järkyttävällä tavalla, olemme ymmärrettävästi olleet turhan varovaisia antamaan Nasua hoitoon. Elämä jättää jälkensä. Niin saa olla.

🐾 Nasu on taitava agilityssä, valtavan hyvä vaelluskaveri ja erinomainen kirjailijan koira. Kun kirjoitan, hän hakeutuu jalkojeni päälle nukkumaan.

Oli kyse sitten koirista, lapsista tai aikuisista, asetu odotuksen sijaan kuuntelemaan: Mitä sinusta mahtaa nousta? Mitä sinä itse tahtoisit? Mikä voisi olla sinulle paras valinta? Ja sitten ole turvallinen takaseinä toisen tukena.

Sillä rakkaus ei pakota. Se kuuntelee.
❤️‍🩹

Kuva: Linda Baarman

01/01/2026

💝 Toivon sinulta vuosi 2026

✨ että pitäisit minut pehmeänä. Etten kovuudella pyrkisi sinne, missä kovuus vain rikkoo ja ylimielisyys alistaa. Että kovimmissakin paikoissa myös pehmeys minussa kestäisi.

✨ että antaisit minun rakastaa paljon. Rakastaa läheisiäni m***a avarin sydämin myös muita. Katsoa rakkaudella edes hetken niitäkin, joiden kohdalla se tuntuu vaikealta.

✨ että soisit minun vaeltaa metsissä. Kulkea polkemattomia polkuja, kuunnella taivasta sateella. Hämmästellä honkien huokauksia ja vaahteroiden vapinaa. Nojata ikiaikaisiin kallioihin ja muistaa pieni osani suuren maailman mitassa.

✨ että pitäisit minut nöyränä. En toivo murhetta, en surua, m***a niitäkin todennäköisesti tuot. Että muistaisin muidenkin murheet, kuulisin toisia suurin korvin. Etten haluaisi olla oikeassa vaan ennen kaikkea yhteydessä. Etten koskaan asettaisi itseäni toisen yläpuolelle, jos allekaan. Että osaisin olla rinnalla.

✨ että muistuttaisit minua voimastani. Etten passiivisesti odottaisi tai paikallani valittaisi, vaan valjastaisin voimani tekoihin, toimiin ja sanoihin, joilla voi tehdä hyvää. Että näyttäisit sitkeydelleni paikkoja, joissa jaksan ponnistella kohti parempaa.

✨ että kuiskisit minulle hiljaisuudesta. Siitä, miten tärkeää on osata välillä vaieta. Muistuttaisit, miten joskus voi nielaista lauseen, jolla ei tahdo ymmärtää vaan ojentaa. Että hellisit minua hiljaisuudella, jossa voin pysähtyä kuulemaan kirkkaammin ja levätä vailla vaatimuksia.

✨ että muistaisin aina uudelleen, mikä elämässä on tärkeintä. Etten hamuaisi materiaa, mainetta ja kunniaa, en hetken hurmiota, pintaliitoja. Vaan olisin totta, rohkeasti itselleni ja reilusti toisille. Olisin läsnä elämässä, en varjona puhelimen katveessa.

✨ että toisit rauhaa ja ymmärrystä, malttia ja viisautta. Toisit lämpöä katseisiimme, rakkautta sanoihimme. Vahvistaisit väkeviä tekoja hyvän puolesta ja rohkeutta huutaa, kun vääryys ottaa valtaa.

✨ että päiviemme pituudessa muistaisimme aina elämämme lyhyyden.

Että tämän uuden vuoden päättyessä voisimme rehellisin sydämin sanoa, että me yritimme. Ennen kaikkea hyvällä. 💝