Maaret Kallio - Lujasti lempeä, Helsinki (2025)

25/09/2025

💙 Syksyn esiintymisiäni on kysytty paljon, tässä nyt listana kaikki julkiset esiintymiset. Sydämellisesti tervetuloa!

🇫🇮 Olen koko marraskuun valtakunnallisella Maanpuolustuskurssilla, joten marraskuulle aiemmin sovitut esiintymiset on peruutettu.

✨ to 25.9. Helsinki: Puistolan kirjaston kirjailijavierailu klo 18

✨ to 2.10. Helsinki: Jenni Haukio, Mari Leppänen & Maaret Kallio: Valon voima -keskustelu. Musiikista vastaa Aarne Pelkonen. Kallion kirkko. Vapaa pääsy.
Huom! Valon voima -tilaisuuksiamme on tulossa myös muihin kaupunkeihin vuonna 2027.

✨ su 5.10. Turun kirjamessut, Logomo. Esiintymiseni ovat klo 10.15 ja klo 14.

✨ to 9.10. Lieto: Lukiovierailu & Illan esiintyminen toivosta yhdessä piispa Leppäsen kanssa. Illan tilaisuuteen vapaa pääsy.

✨ ti 21.10. Helsinki: Minun kirjani Oodissa klo 17. Aiheena Mielenrauha. Järjestäjänä HelsinkiMissio. Vapaa pääsy.

✨ pe 24.10. Helsingin kirjamessut. Messukeskus. Esiintymiseni on klo 18.30.

✨ su 30.11. Oulu, tuomiokirkko. Rauhan ilta klo 17. Musiikista vastaavat Jenni Siuruainen ja Tuukka Nygård.

Linkit ja tarkemmat tiedot kaikkiin tapahtumiin löydät nettisivuiltani: https://maaretkallio.com/2025/09/23/syksyn-2025-julkiset-esiintymiset/

23/09/2025

💙 Olen luennoinut toivosta, turvasta ja rauhasta paljon. Luennon jälkeen kysytään ylivoimaisesti eniten: Mikä sinulle tuo toivoa?

Antaudun vastaukseeni kirjoittaen, toivon sen saavan sinutkin toivosi äärelle.

Minulle tuovat toivoa tavalliset asiat: oma koti ja perhe, tavallinen elämä pienessä piirissä. Kun myrskyää, turvasatamani on koti. Sen tutut sotkut, vettä janoavat kasvit, jäätelö sohvan nurkassa. Tennariläjä eteisessä.

✨Toivo on usein sidoksissa turvaan, kokemuksiin siitä, ettei tarvitse puolustautua sisäisesti tai ulkoisesti. Kaikille koti ei ole turvapaikka. Kuinka toivon, että kaikilla sellainen paikka olisi.

Myös työni tuo toivoa. Saan työskennellä keskellä elämää, toivoa, rauhaa, ja niiden vastakohdissakin. Ammattini tuoma tieto vahvistaa rauhaani ja toimintakykyäni. Koen tärkeäksi vaikuttaa työlläni myönteisesti toisiin. Koen vahvaa toivoa, kun näen työni auttavan ja koskettavan toisia.

✨Toivoon liittyy toimijuus – kyky vaikuttaa jollakin tavalla, pienelläkin. Vaikuttaminen on hyvin eri asia kuin kontrolloiminen, joka pohjautuu turvattomuuteen.

Koen toivoa yhteydessä toisten kanssa. Erityisesti niiden rakkaitteni kanssa, joille voin avata epätoivoani, jotka tuntevat elämäni toivottomuuden aikoja. Kun voin olla kaikkea mitä olen, voimakas tai hauras, hulvaton tai surusta raskas. Sellaisia ihmisissuhteita ei tarvitse m***aa, m***a toivon, että jokaisella olisi edes yksi.

✨Toivo kytkeytyy väkevästi toisiin. Yksilöllinen toivo on aina rajallinen, m***a yhteinen toivo on rajaton. Kun oma toivo katoaa, on taivuttava toisen tykö, lainattava toisen toivoa.

Toivoni virtaa vaeltaessani metsissä, uidessani meren aalloissa, kesien ja talvien päivissä. Kun silitän koiraa tai poimin ruuhkasta pienen lapsen riemun. Kun nojaan jääkauden muovaamiin kallioihin ja saan suhteellisuudentajua oman elämäni kanssa. Kun voin kääntää katseeni omasta navastani kohti toisia.

✨Elämässä toivo virtaa. Välillä se vaikenee, väistää, pimenee. M***a ajat vaihtuvat, epätoivo kääntyy toivoksi. Vielä toivottomuus kurottaa kohti valoa, joka vasta aavistaa.

Aina toivoa ei ole siellä, missä toivomme sitä olevan.
M***a aina sitä on. ❤

17/09/2025

❤ Ystäväni Timo julkaisee tänään kirjan Kirjeitä Tyyneltä valtamereltä. Kirja on matkakirja – kohti itseä ja maailmaa.

Olen tuntenut Timon yläasteelta asti. Tapasimme rippikoulussa, olin hänen isosensa. Siitä asti olen kokenut Timon pikkuveljekseni ja hän minut isosiskokseen. Kirjoitimme jo nuorena kirjeitä toisillemme, niitä on edelleen säilössä.

Ihastelin nuorena Timon kotia, heillä oli aina rauhallista. Hän oli ainoa lapsi, minä keskeltä suurta perhettä. Timon perheessä oli varakkuutta, meillä raha tiukemmassa. Nuorelle erot olivat suuria. Kun he muuttivat Helsingin keskustaan, huokailin korkeita huoneita.

💌 Aikuistuessa lapsuudesta aukeaa enemmän. Lapsena pidämme normaalina sitä, mikä aikuisten rakentamana meitä ympäröi. Myöhemmin voi nähdä tarkemmin. Monen lapsuudenkaverin kotioloista on selvinnyt vaaroja ja vahvuuksia, joita emme lapsena kyenneet näkemään tai jakamaan.

Niin oli Timollakin. Hänen isänsä ei ollutkaan hänen biologinen isänsä. Asia selvisi vasta hiljan, puolivitsillä tehdyn dna-testin myötä. Ystäväni on saanut alkunsa lapsettomuushoidoilla lahjasukusoluista. Nyt Timolla on kymmeniä sisaruspuolia ja lisää tulee jatkuvasti.

💔 Vuosikymmenten salaisuuksien purkautuessa joutuu kysymään moneen kertaan: kuka olen, mistä tulen, mihin uskon?

Psykoterapeuttina olen jatkuvasti tekemisissä perheiden salaisuuksien kanssa. Suomalaisia salaisuuksia ovat mm. kuningas alkoholi, lähisuhdeväkivalta, avioliiton ulkopuoliset lapset ja seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vaan salaisuudet eivät vaikene, vaikkei niistä kertoisi. Ne elävät kehoissamme, liikkuvat epämääräisyytenä eteenpäin, kulkevat sukujen virrassa, estäen muutosta.

💔 M***a miten jakaa sellaista, jota ei itsessäänkään uskalla kohdata?

Toivoisin ihmisten uskovan syvemmin toisiinsa. Kertoisivat vaikeimmistakin salaisuuksista. Uskoisivat, etteivät salaisuudet vaikenemalla katoa, ne kasvattavat korkoa, jonka usein seuraava sukupolvi kalliisti maksaa.

❤ Kipeäkin totuus tuo rauhaa. Sellaista voi käsitellä, minkä tietää, jolle on sanat ja ilmiöasunsa. Läpinäkyvyys tuo turvaa, ei vie sitä.

Siskoja ja veljiä voi olla vailla biologiaakin. Onnea veljeni, Timo!

10/09/2025

❤ Tänään 10.9. vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Tarkastelen aihetta neljän H:n kautta:

❗Hätähuuto

Itsemurhayrityksistä puhutaan usein hätähuutona. Jos kyse on hätähuudosta, se todella on viimeinen huuto hädässä: Kuule minua, en jaksa elää, olen viimeisellä rajalla. Auta.

M***a on kysyttävä: Saako hätähuudossa riittävästi ja riittävän vakavaa apua? Ymmärretäänkö terveydenhuollossa hätähuudon järkyttävyys ja kuoleman läheisyys? Seuraako huutoa väkevä apu? Jos ei, mitä se kertoo hätää kokevalle?

❗Huomionhaku

Itsemurhayrityksistä puhutaan paikoin huomionhakuisuutena, etenkin nuorten kohdalla. Jos hätähuuto ymmärretään huomionhakuisuutena, ymmärretään erittäin väärin. Sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Toisaalta joskus itsemurhauhkailu on huomionhakuisuutta, sekin voi olla totta. Sana ”huomionhaku” on itsessään ohjeen antava: huomion hakuinen tarvitsee huomiota. Itsemurhauhkailuihin on suhtauduttava aina vakavasti. Se on asia, jolla ei voi leikkiä.

❗Hiljaisuus

Välillä väitetään, että itsemurhaa yrittävä on aina kertonut olostaan etukäteen tai hakenut apua sitä saamatta. Joskus näin on, joskus ei.

Moni itsemurha tulee läheisille aidosti täytenä yllätyksenä. Suuri tuska ja pitkäaikainen paha olo on piiloutunut sisimpään, sulkeutunut hiljaisuuteen. Sellaiseen, mitä ei näe, on mahdotonta puuttua. Täydestä hiljaisuudesta syntynyt itsemurha jättää läheisille polttavaa syyllisyyttä ja tuskaisia kysymyksiä.

Hiljaisuudessa paha pääsee kasvamaan. Yksin ei saa jäädä etenkään synkimpien tuntojen kanssa.

❗Häpeä

Itsemurhaan, hätään, kyvyttömyyteen ja tuskaan liittyy edelleen paljon häpeää – niin niiden kokijalla kuin läheisillä. Häpeä kutsuu piiloutumaan, sulkemaan asian toisilta. Häpeä iskee pahimmillaan mielen ytimeen tuhoavasti, m***a se tulisi tulkita käskynä kohti toisia.

Ammattilaisetkin tekevät itsemurhia, joissa häpeällä on suuri rooli. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisiin liitetään paikoin pohjatonta kyvykkyyttä, jaksamista ja reippautta. Ammattilaisetkin ovat ihmisiä, omine taustoineen ja murheineen.

Heillä, meillä, on ehdoton oikeus saada apua hädässä ja lupa olla kyvytön omassa tuskassa.

Hätää on.
M***a toivoakin on. ❤

07/09/2025

💔Juttelin hiljan tuttavani kanssa. Hän oli ottanut lapsensa kaverin heille asumaan, sillä tilanne nuoren omassa kodissa oli äitynyt hyvin vaikeaksi. Nuori oli heitetty ulos, vailla asuntoa, vailla turvaa.

Sellainen hetki voisi olla nuoren elämässä kohtalokas – se voisi murtaa vasta kehittyvän henkisen selkärangan ja myrkyttää uskon tulevaan.

❤ Onneksi kaverin kodin ovet aukesivat. Ei säälistä, vaan vastuusta ja hetken välttämättömästä suojasta. Suunnitelmia tulevaan on ja nuoren usko sitkeä. Aikuisina ymmärrämme, että toisenlaisetkin tiet voisivat olla traagisen lähellä.

❗️Nuorisobarometri 2024 kuvaa karusti: nuorten usko omaan tulevaisuuteen on matalampi kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Siksi tämän vuoden Yhteisvastuukeräys kantaa teemaa: Tarvitsen mahdollisuuden.

Tulevaisuususko on toivon ytimessä. Se merkitsee yhdessä kannettua luottamusta siihen, että tulevalla on jotain hyvää tarjottavanaan. Että voin siihen vaikuttaa, että minullekin ovat avoinna tie ja paikka, vaikken vielä tietäisi mitä ne ovat.

Että saa yrittää, ja jos ei onnistu, saa yrittää uudelleen.

Nuorten tilanne on huolestuttanut jo pidemmän aikaan – ja syystä. Ei ole aika voivottelulle tai toivottomuudelle, vaan toiminnalle.

💙 Toivo syntyy mahdollisuuksista ja teoista, jotka kerryttävät kapeikoissakin kokemuksia mahdollisuudesta vaikuttaa yhdessä. Kuulostaa kenties hienolta, m***a on aidosti totta vasta konkreettisissa teoissa, avun annossa ja mahdollisuuksissa.

Yhteisvastuu on sanana väkevä. Se tarkoittaa, että vastuu on sekä nuorilla että aikuisilla – ei kummallakaan yksin. On tärkeää luottaa nuoreen ja antaa hänelle vastuuta, m***a myös kantaa aikuisen osuus: tarjota mahdollisuuksia ja tukea heikoissa kohdissa.

💙 Usko nuoreen, näe nuori ja toimi hänen kanssaan yhdessä. Älä jätä yksin, älä tee puolesta.

Tulevaisuususko ei palaa pelkillä puheilla tai kriisien kauhistelulla vaan teoilla ja mahdollisuuksilla. Jokainen nuori tarvitsee oikeuden kasvaa, oppia ja rakentaa hyvää tulevaisuutta. Yhteisvastuumme on varmistaa, että toivolla on tilaa kasvaa.

Lahjoita. Nuoret meillä ja maailman kriisialueilla tarvitsevat tekoja ja toivoa. ❤

04/09/2025

💌 Psykologilehti arvosteli Mielenrauha-kirjani. Arvostelu sai kyyneleet silmiini. Se on arvostava ja sekä inhimillisesti että ammatillisesti puhutteleva.

Arvostelun kirjoittanut neuropsykologian erikoispsykologi Kaisa Ronkainen kuvaa tekstissään myös ammattilaisten inhimillisyyttä. Ammattilaisillakin on haavansa ja murheensa. Ei ammatti elämältä suojaa – onneksi.

🙏 Mielenrauha-kirjaani on luettu paljon. Kirjailijalle palautteet ovat tärkeitä, ja arvostan suuresti jokaista sellaista.

Usein saan palautteen, että painotan paljon perusasioita. Olen samaa mieltä. Pitkän työkokemuksen ja monien opintojeni jälkeen totean, että juuri ne ovat usein vaikeimpia. On inhimillistä toivoa pikakikkaa, m***a pysyvin muutos on hidas muutos – ja perustoihin ulottuva. Muttei elämässä tarvitse tulla valmiiksi. Saa olla kesken, ihminen loppuun asti.

💙 Pari lainausta Psykologilehden artikkelista:

✨”Nykyajan hektisyyden, jatkuvan ärsyketulvan ja kriisien keskellä moni meistä kaipaa ja etsii rauhaa. Kirjassaan Kallio saa lukijan uskomaan, että tässä hetkessä minulla ei ole mitään hätää, ja mielenrauha on mahdollista löytää ja säilyttää kaikissa tilanteissa ja kaikesta huolimatta. Kallio yhdistelee kirjassa tutkimustietoa, mielenkiintoisia haastatteluja, tavallisten ihmisten arkisia kokemuksia, sekä omia kokemuksen ja koulutuksen mukanaan tuomia viisaita pohdintoja. Kokonaisuus on monipuolinen m***a tasapainoinen.”

✨”Kallion selkeä ja rauhallisesti toteava tyyli sekä viisas sanoma osuu ja uppoaa. Hänellä on ennen kaikkea kyky luoda ymmärrystä ja rauhoittaa vaikeidenkin asioiden keskellä. Eleetön tyyli kirjoittaa on voimakas, ja se tarjoaa paljon ahaa-elämyksiä periaatteessa psykologille itsestään selviinkin asioihin.”

✨”Kallion innoittamana ajattelen nyt, että mielenrauhan voi ja se täytyy löytää myös kivun ja surun keskellä. Kaikki tilanteet muuttuvat ajan kuluessa, ja niihin saa tukea toisilta ihmisiltä, kun sitä vain on valmis ottamaan vastaan. Tätä kirjan keskeistä viestiä voi psykologi välittää myös asiakkailleen. Ja myös jokainen psykologi tarvitsee mielenrauhaa jaksaakseen vaativaa asiakastyötä itse uupumatta.”

Sydämellinen kiitos! ❤

31/08/2025

🧡 Elokuuni ovat tunteikkaita. Olen elokuun lapsi, kuten koko perheeni; puoliso ja lapset. Arki, koulut ja työt alkavat, m***a eniten tapahtuu mielessäni. Lapsuudensynttärit palaavat mieleen. Nekin, kun täytin 17 ja pidin bileet kotona. Koin olevani jo vanha, miltei aikuinen. Kuinka lapsi olinkaan.

❤ Lasten syntymäpäivät vievät ajatukset heidän syntymiensä päiviin.

Esikoiseni syntyi keskosena ja minä olin vakavasti sairas. Samoissa viikoissa velloi järjetön huoli ja valtava pelko, m***a myös suuri onni ja elämän täyttymys. Toisen kohdalla hämmästelin, miten helppoa täysiaikaisen vauvan kanssa voi olla, aivan eri maailma.

Ihminen tottuu, monenlaiseen.

Hiljan puhuin esikoisen kanssa arjen aikatauluista, sanoitin tunteita ja annoin mielestäni ihan viisaita ohjeita. ”Kuule äiti, älä enää ikinä sanoita mun puolesta tunteita. Mä osaan sen itse”, hän totesi. Ikätasoinen vastalause. 🙏

M***a. Opettelin vuosikausia sanoittamaan tunteita, ei meillä 70-luvulla sellaista ollut, ja jo nyt pitää opetella pois. Vanhemmat harjoittelevat aina ensimmäisen kanssa. No, toisenkin. Tai aina – sitähän se ihmisyys on, yhtä harjoittelua.

❤ Nyt 48-vuotiaana, ajattelen, että elämää on saanut jo paljon, toivottavasti paljon on edessäkin. Vakavat sairaudet ja suuret menetykset ovat saapuneet oman sukupolveni kohdattavaksi. Ne eivät enää siinnä jossain kaukana. Ne ovat meidän.

Pienet lapseni ovat aika isoja, puhuvat välillä jo muualla asumisesta. Vastahan aloin tottua, että muuttivat meille, meiksi. Pienten lasten äitinä, väsyneinä hetkinä, ärryin jonkun viisastellessa: ”Ne ovat vain hetken pieniä.” Nyt olen se, joka ei ehkä ääneen sano, m***a ajattelee samaa. Että minuutit ovat joskus piinallisen pitkiä, m***a vuodet – ne ovat hämmästyttävän lyhyitä.

✨ Olisi elämälle ylimielistä valittaa vanhenemisesta.

On vain kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai vanheta. Onnea on saada jälkimmäinen osakseen, kunnes ensimmäinen käy väistämättömäksi. Koen yhä olevani se sama laulava pikkutyttö, vastahankainen nuori, vastasyntynyt äiti ja tämäkin, joka kerryttää vuosia, eikä suinkaan ymmärrä kaikkea tähän aikaan liittyvää.

M***a ikä tuo armoa, Luojan kiitos. Ajan kuluttamana sitä tarvitsee yhä enemmän. ❤

Seuraavaksi syyskuu - tervetuloa! 🌼

27/08/2025

✨ ”Kaikki äidit rakastavat sitä, kun heidän vauvojaan ihastellaan.”
Näin Kaisa Tammi sanoi ohimennen keskustellessamme tulevasta vierailusta vankilan perheosastolla. Kaisa on valtion koulukotien johtaja ja tehnyt pitkän uran vankilan johtajana.

Vietin maanantaita Vanajan vankilan perheosastolla Kaisan kanssa. Perheosastolla asuu useita naisvankeja pienten lastensa kanssa. Perheosastolle voi sijoittaa äidin seurassa vain alle 3-vuotiaita, joten pikkuisten äherrykset, itkut ja ilot värittivät vierailuamme vahvasti.

❤️‍🩹 Äitien kanssa puhuimme toivosta, toivottomuudesta, inhimillisestä ja epäinhimillisestä kohtelusta vankiloissa, pitkän traumahistorian vaikutuksista, ylisukupolvisista traumoista ja siitä, miten ikävä on omia isompia lapsia, jotka on sijoitettu vankilan ulkopuolelle.

Paljon jäi sanomattakin, m***a sitä aisti pinnan alta. Joku odotti jo tuomionsa päättymistä, toisen tuomiolle ei ollut määräaikaa. Joku kertoi ohimennen lapsuudenoloistaan, avaten hetkeksi oven maailmaan, joka oli lapselle liian suuri ja vaarallinen. Yksi kysyi, auttaako psykoterapia oikeasti, voiko se helpottaa oloa, joka on ollut aina vaikea. Se kuulosti miltei mahdottomalta.

❤ Paljon juttelimme myös tavallisia äitien juttuja. Ja tottakai, ihastelimme ääneen vauvoja, pieniä saparopäitä, hellittiin sylissä, pyyhittiin kyyneleitä.

Ei ole äitiä, jota ei oman lapsen kehuminen vahvistaisi. Pienet pörisivät ympärillä. Yksi törmäsi seinään, toinen kipusi syliin, kolmas painoi päänsä olkaani vasten. Neljäs heräsi pitkiltä päikkäreiltä ja hymyili ujosti tutti suussa. Puhuimme lukemisesta, iltasaduista ja äidin oman levon kaipuusta. Se on tuttua äideille kaikkialla maailmassa: kotona, vankilassa, turvakodissa, sairaalassa.

Vein mukanani kasan kirjoittamiani lastenrunokirjoja. Luin kiukkuisesta ampiaisesta, horjuvasta varsasta ja ennen kaikkea rakkaudesta: Olet aina yhtä rakas. Tuntui, että runoja kuunteli tarkasti m***a pientä: osa heistä lapsia – osa lapsia aikuisten sisällä. ❤

💌 Sydämellinen kiitos Kaisalle seurasta ja Vanajan vankilan perheosastolle lämpimästä vastaanotosta. Elämän äärilaidoissa ei tarvitse merkitystä kysellä.

25/08/2025

💙 Hei sinä, joka olet kärsinyt lapsena vanhempasi alkoholinkäytöstä. Aloitamme syyskuussa tärkeän Voimana toivo -ryhmän lasisen lapsuuden kokeneille. Ilmoittautuminen on nyt auki. Ryhmä on osallistujille maksuton ja sen vetäjinä toimimme minä ja Lasisen lapsuuden ohjaaja Janne.
EDIT: Ryhmä on täyttynyt.

Toivon ryhmäläiset saavat yhtäaikaisesti Voimana toivo -verkkokurssin, jota he tekevät yksilöllisesti. Itsenäisesti tehtävän verkkokurssin lisäksi ryhmäläiset pääsevät pohtimaan tärkeitä teemoja meidän vetäjien johdolla suljetuissa etätapaamisissa. Tapaamisissa käsittelen aihetta yhdessä pohtien ja kysymyksiin vastaten.

💙 Toivon ryhmä kokoontuu yhteen kolmesti verkkokurssin aikana: sen alkaessa, keskivaiheilla ja kurssin päätteeksi. Toivon ryhmän suljetut yhteistapaamiset pidetään etänä, ja niihin voi halutessaan osallistua nimettömästi. Me vetäjät olemme vaitiolovelvollisia ja ryhmän turvallisuus on meille erityisen tärkeää.

Janne on Lasinen lapsuus -asiantuntija, vertaistoiminnan ohjaaja ja läheisistä sekä avunhakemisesta kiinnostunut väitöskirjatutkija, jolla on myös omaa kokemusta lapsuudesta alkoholistivanhemman kanssa. Minusta ja toivon verkkokurssista voit lukea lisää sivuiltani www.maaretkallio.com

✨ Etätapaamisia on kolmesti (11.9., ke 1.10. ja ti 28.10. klo 18) ja toivomme, että ryhmään hakevat pääsevät osallistumaan kaikille kerroille, jolloin ryhmästä on eniten hyötyä. Paikkoja on rajoitetusti.

Vertaisten tuki ja ymmärrys on lasinen lapsuus -teemassa tärkeä osa toivoa; voi huomata, ettei todellakaan ole ajatustensa ja elämäntapahtumiensa kanssa yksin. Toisten kokemusten ja kysymysten kuuleminen sekä yhdessä koettu myötätunto on lohdullista ja vahvistavaa.

💙 Toivo on elämän keskeinen voima, jota tarvitaan erityisesti vaikeina aikoina ja vakavissa tilanteissa. Toivoa voi vahvistaa läpi elämän sekä yksin että yhdessä – silloinkin, kun kokee, ettei toivoa ole lainkaan. Toivoon liittyy voimakkaasti myötätuntoinen suhtautuminen omaan epätoivoon ja jopa toivottomuuteen. Toivo ei kierrä kärsimystä ja surua, vaan kasvaa niiden kanssa.

💌 Lue lisää ryhmästä täältä:
https://lasinenlapsuus.fi/ajankohtaista/maaret-kallion-voimana-toivo-ryhma-aloittaa-syyskuussa/

💌 Hae mukaan ryhmään täältä: https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/e99c3629-2741-4150-adf4-34956a2a8e7b?displayId=Fin3420927

20/08/2025

🖤 Itsemurhat ja syvä psyykkinen pahoinvointi ovat olleet mediassa Eduskuntatalossa tapahtuneen itsemurhan vuoksi. En ota kantaa kyseiseen tapahtumaan, m***a kokoan ajatuksia sekä pahaa oloa kokevalle että läheiselle.

💔 On aikoja, jolloin ihminen voi kokea syvää toivottomuutta. Toivottomuus ei ole sama kuin epätoivo; tunne valosta tunnelin päässä. Toivottomuuden keskellä ihminen ei tavoita tulevaisuuden haurastakaan kajoa. Edessä on kuin viimeinen seinä. On vain tämä pimeä, eikä mitään muuta odotettavaa.

❤️‍🩹 Toivottomuuden tiedetään korreloivan itsetuhoisuuden kanssa. Vaikka kokemus on syvä ja vaikea, se on monelle hetkittäin tuttua. Yhteys omaan toivoon katkeaa ja on tavoittamattomissa. M***a toisiin kytkeytymällä ja hyvällä hoidolla toivo palaa.

💌 Sinulle, jolla on paha olla:
• Tärkeintä on huomata mielesi mustuus. Kun koet, ettei jatkoa ole, havahdu – se on ehdoton merkki avun tarpeesta.
• Sinulla on lupa voida pahoin ja tarvita apua. Toivottomuutta ei tarvitse hävetä, ihminen saa olla rikki ja kyvytön. Yksin ei tarvitse jaksaa.
• Riittää selvitä hetki kerrallaan – joskus vain minuutti kerrallaan. Älä jää yksin. Tämä muuttuu, vaikkei siltä tuntuisi.
• Tilannetta ei tarvitse arvioida yksin. Luota siihen, että apua on saatavilla.

💌 Läheiselle:
• Ota vaikeat asiat puheeksi. Itsetuhoisuudesta saa kysyä suoraan ja välittäen. Itsemurha-ajatuksista puhuminen ei kasvata itsemurhariskiä.
• Auta niitä, joilla on hyvin vaikeaa. Huomaa hiljaiset vetäytyjät – pinnan alla voi olla paljon. Tavallinen ihmisyys riittää: välittäminen, kysyminen, kosketus ja avun tarjoaminen.
• Jo toivottomuuden jakaminen tuo toivoa. Asioita ei tarvitse ratkaista heti.
• Hae tarvittaessa tukea myös itsellesi.

Jokaisen oma toivo on rajallinen, m***a yhteinen toivo kantaa. Vaikeina aikoina on pysyttävä toisen lähellä niin kauan, että oma toivo alkaa kasvaa.

❤ Ei tarvitse tietää, saa kysyä. Lisää tietoa ja osaamista on tarjolla. Tässä muutamia vinkkejä:
• Sosiaali- ja kriisipäivystys – toimii alueellisesti koko Suomessa 24/7
• Hätänumero 112
• Mieli ry:n Kriisipuhelin: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/
• Linity – tukea itsemurhayrityksen jälkeen: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/itsemurhien-ehkaisykeskus/linity-menetelmaosaajat-auttavat-eri-puolilla-suomea/
• Surunauha ry – vertaistukea: https://surunauha.net/

18/08/2025

💙 Olen mukana kansainvälisessä tutkimusjulkaisussa, jossa tarkastelemme turvallisuuden tunnetta hyvinvoinnin perustana. Artikkelissa korostamme, ettei turvallisuuden tunne ole sama kuin turvallisuus – se syntyy suhteissa, kokemuksissa ja kehollisissa tuntemuksissa.

Turvallisuuden tunne on ihmisyyden ydin. Se ei ole vain uhkien poissaoloa vaan merkittävä pohja hyvinvoinnille, luottamukselle, oppimiselle ja levollisuudelle. Nykymaailman levottomuus – sodat, pandemiat, poliittinen ilmapiiri ja ilmasto-ongelmat – horjuttavat paitsi konkreettista turvallisuutta myös sisäistä turvallisuuden kokemusta.

💌 Pari nostoa artikkelista ja työstäni:

💦 Ihminen voi olla objektiivisesti turvassa ja tuntea silti turvattomuutta – tai päinvastoin: löytää turvaa uhan keskellä. Turvallisuuden tunne ei rakennu vain uhkien puuttumiselle vaan syntyy hyväksyvästä yhteydestä, luottamuksesta ja kuulluksi tulemisesta.

💦 Turvallisuuden tunne on syvästi kehollinen kokemus: mieli voi ajatella olevansa turvassa, m***a jos keho tulkitsee tilanteen uhkaavaksi, kehon reaktiot voittavat mielen päätelmät.

💦 Psykoterapiassa tämä näkyy kirkkaasti. Pelokasta ihmistä ei voi vakuuttaa järkiperustein. Turva syntyy suhteessa ja toisen kyvyssä pysyä rauhallisena. Pitkäaikainen, luottamuksellinen psykoterapiasuhde voi tarjota elämän ensimmäisiä kokemuksia turvallisuudesta.

💦 Turvallisuuden tunne ei jakaudu tasaisesti. Sukupuoli, tausta, köyhyys tai varhaiset traumakokemukset vaikuttavat siihen, kuinka mahdolliseksi turva koetaan. Siksi turvallisuuden tunne on myös tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys.

💦 Turvaa voi vahvistaa arjen pienillä teoilla: ystävällisin sanoin ja katsein, aidolla läsnäololla, kannattelevalla yhteydellä. Nämä eivät ole vähäpätöisiä, vaan ratkaisevia tekijöitä turvallisuudessa.

Turvallisuuden tunne on yksilöllinen kokemus, m***a samalla sidoksissa sosiaalisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin – aina globaaleihin rakenteisiin saakka.

💌 Artikkeli on vapaasti luettavissa, linkki tässä: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2025.1624676

Turvallisuusteemoja käsittelen paljon myös teoksissani Voimana toivo, Inhimillisiä kohtaamisia ja Mielenrauha. 💙

11/08/2025

♥️ Kuka on ollut sinulle tärkeä luottoaikuinen?

Minulle ovat sellaisia olleet esimerkiksi mummi ja ukki sekä pianonsoitonopettajani Jaakko. Mummin ja ukin kanssa ei tarvittu ihmeellisiä sirkustemppuja, vaan vuosikymmentenkin jälkeen muistan lämpimästi arkiset puuhastelut ja yhteiset turvan hetket.

Pianonsoitonopettajani Jaakko vaikutti minuun suuresti. Kävin viikoittain pianotunneilla Jaakon kotona, seitsemänvuotiaasta 19-vuotiaaksi. Jaakko loi turvaa rauhallisuudellaan ja pitkämielisyydellään. Kun murrosiässä halusin lopettaa soittamisen, hän otti tempoiluni tyynenä vastaan - ja jatkoin soittamista.

♥️ Millainen on lapsen luottoaikuinen?

Luottoaikuiset ovat tavallisia aikuisia, ja siksi täyttä kultaa. Lapselle tärkeän luottoaikuisen ei tarvitse olla psykoterapeutti tai alan ammattilainen. Rakkautta, huolenpitoa ja rajoja ei voi ulkoistaa – niitä voi antaa jokainen meistä. Tavallisilla aikuisilla on valtavasti arvokasta voimaa, jota ei vielä täysin ymmärretä tai hyödynnetä.

Meidän on vanhempina ja aikuisina luotettava vahvemmin tavallisuutemme taikaan. Lapset eivät tarvitse täydellisyyttä, eivät loputonta materiaa tai toinen toistaan upeampia elämyksiä.

♥️ Ei tarvita ihmeitä – m***a samalla: turvallinen aikuinen lapsen elämän ihme. Ihme, joka kantaa sydämessä läpi elämän.

💔 THL:n mukaan Suomessa on n. 89 000 alaikäistä lasta, joiden vanhemmalla on tai on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä.

Vaikeissakin oloissa kasvaneet lapset usein kuitenkin selviävät ja pärjäävät, m***a hinta on kohtuuttoman kova. Lasinen lapsuus, jo pienenä koettu turvattomuus, jättää syvät jäljet. Moni kantaa haavoja aikuisuuteen asti.

♥️ Näitä haluan nostaa esille A-klinikka säätiön Lasinen lapsuus -toiminnan tärkeän Luottoaikuiset-kampanjan suojelijana.

Joka ikinen lapsi tarvitsee luottoaikuisen. Sinäkin olet todennäköisesti jollekin luottoaikuinen. Se on elämän tärkein luottamustehtävä. ♥️

💌 Lue lisää artikkelista:
https://lasinenlapsuus.fi/ajankohtaista/maaret-kallio-jokainen-lapsi-tarvitsee-luottoaikuisen/

💌 Ja testaa, millainen luottoaikuinen olet. Testissä on pistävän hyvät kysymykset!
https://lasinenlapsuus.fi/tietoa-lasisesta-lapsuudesta/aikuiselle/luottoaikuiset/

Maaret Kallio - Lujasti lempeä

25/09/2025

23/09/2025

17/09/2025

10/09/2025

07/09/2025

04/09/2025

31/08/2025

27/08/2025

25/08/2025

20/08/2025

18/08/2025

11/08/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria