25/04/2024
KERRO, KERRO KUVASTIN
Narsistin ihailun tarve on kuin pohjaton kaivo, jossa kannettu vesi ei pysy. Mikään määrä ihailua ei riitä narsistille, vaan hänellä ihailun tarve on kyltymätön. Mikään määrä huomiota ei saa häntä tyytyväiseksi, vaan hänen on saattava muilta ihmisiltä jatkuvaa huomiota ja todistelua omalle erinomaisuudelleen ja omalle olemassaololleen. Narsistin minäkuva ei ole päässyt kehittymään terveellä tavalla. Häpeä on niin massiivinen, ettei hän kestä oman keskeneräisyytensä kohtaamista. Narsistin sisin on täynnä kateutta ja raivoa, minkä ulkoinen julkisivu hyvin peittää. Narsistinen raivo voi myös olla todella tuhoavaa. Narsisti on häpeämätön eikä kykene tuntemaan tervettä häpeää ja syyllisyyttä.
Lumikki-satu on oiva kuvaus narsismista, jossa ilkeä äitipuoli tarvitsee jatkuvaa todistelua omalle kauneudelleen. Eräänä päivän peili kertookin Lumikin olevan kaunein. Tätä kuningatar ei kestä ja hän haluaa tuhota Lumikin.
Somemaailma on narsistille loistava väline ja se myös ruokkii narsismia. Siellä on mahdollisuus olla jatkuvasti esillä ja saada ihailua, huomiota ja tykkäyksiä. Nykypäivän yhteiskunnassa narsismi näkyy aina vaan selvemmin ja olemme oppineet jo hyvin pitkälti hyväksymään tällaisen narsistisen kulttuurin osaksi yhteiskuntaamme. Kun elämme narsismin äärellä, on sitten kyseessä perhe, parisuhde tai jokin muu yhteisö tai jopa yhteyskunta, saa ilmiö meidät sokeutumaan, jolloin epänormaalista tulee normaalia. Silloin emme enää osaa kyseenalaistaa narsistista käytöstä vaan alamme sopeutumaan siihen. Yksilölle narsismin äärellä eläminen aiheuttaa aina häpeää kuten myös yhteiskunnassa vallitseva vahva narsistinen kulttuuri.
Haastattelin v. 2018 lopputyöhöni lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka haastattelussaan kuvasi narsismia yhteiskunnassa seuraavasti: ”Narsistista kulttuuria kuvaa hyvin myös se, että riittää kun YouTubeen laittaa videon, jossa syödään mansikoita, ja sillä saa Japania myöden tykkäyksiä ja sillä on 200 000 katsojaa. Yhdysvalloissa narsistinen kulttuuri näkyy vielä räikeämmin, pitää olla glitteriä, korjataan kroppaa ja ollaan hirveän pinnallisia”.
Lapset nykypäivänä jo hyvin varhain joutuvat alttiiksi haitallisille asioille mitä somemaailma monin eri tavoin tarjoaa. Heillä ei ole myöskään kykyä suodattaa mikä siellä on heille haitallista, mikä on tervettä ja mikä ei, siksi heitä olisi kaikin tavoin suojeltava. Sinkkonen toteaa kirjassaan Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä, miten kaikkinainen syyllistäminen on narsistisessa kulttuurissa julistettu rikkomuksista suurimmaksi. ”Syyllisyys on merkki terveestä kyvystä erottaa oikea ja väärä, ja se johtaa hyvässä tapauksessa asioiden korjautumiseen. Emme voi sulkea silmiämme maailmalta, jolle lapsemme joutuvat alttiiksi, emme liioin voi vetäytyä vastuusta. Muutoksen on lähdettävä aikuisista ja muutoksia liikkeelle panevana voimana voi joskus olla pieni syyllisyyden kirpaisukin”.
Narsistinen kulttuuri näkyy aina vaan enenevässä määrin edellä mainitun tavoin myös meillä täällä Suomessa. Ihannoidaan täydellisyyden tavoittelua ja itsensä korostamista, pitää olla glamouria, itsensä muokkaamista ja filtteröintiä. Se tekee tavallisuudesta ja arkisuudesta tylsää ja laimeaa eikä luonnollisuutta, erilaisuutta ja läsnäolon tärkeyttä kyetä enää arvostamaan. Älypuhelimet, somemaailma, tositeeveet ja YouTube ovat jo niin iso osa arkipäivää, minkä vuoksi voi olla vaikeaa nähdä tämän kaiken haitallista puolta ja myös sitä valtavaa yhteydettömyyttä mitä laitteet voivat aiheuttaa.
Terve narsismi perustuu todelliseen itsetuntoon. Silloin olemme ns. omassa koossamme. Meidän ei tarvitse pienentää itseämme eikä suurentaa itseämme vaan hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme, jolloin näemme omat vahvuutemme ja voimavaramme realistisesti. Silloin uskallamme pyrkiä omiin tavoitteisiimme, erotamme todellisuuden kuvitelmista ja silti pystymme unelmoimaan. Emme tarvitse itsemme ulkopuolelta vahvistusta omalle kelpaavuudellemme. Osaamme ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan ilman, että se romahduttaa meitä, uskoamme itseemme ja omiin kykyihimme. On siis tärkeää ottaa oma potentiaali käyttöön, käyttää lahjojaan ja rakastaa itseään ja sitä kautta terveellä tavalla huomioida muita itseämme hylkäämättä.
Kannustan rohkeasti tarkastelemaan narsistista kulttuuria ja sitä mihin suuntaan yhteiskunnassa olemme menossa ja millaisia valintoja voisimme kukin omalla kohdallamme tehdä. Mikäli tunnistaa lähteneensä narsistin ylenpalttiseen palvomiseen, ihailuun ja nostattamiseen, kannustan rohkeasti tutkiskelemaan itseään. Mihin omaan tiedostamattomaan haavaan se kenties on itsessä osunut?
