05/02/2026
Matkalla kohti hyvinvointia
©Guy Wurman
Asiakkaan tullessa vastaanotolle, kuka mistäkin syystä, hänellä on ehkä jokin ajatus siitä, mitä hän haluaa itsessään hoidettavan sekä joskus myös odotus siitä, että nyt homeopaatti antaa jotain taianomaista lääkeainetta, jolla jo viikonlopuksi tervehtyy kaikista maallisista vaivoistaan ja elämä alkaa ensi viikolla entistä ehompana. Vertaamalla tilannetta erikoislääkärin vastaanotolla käyntiin pitkäaikaisen vaivan kanssa, niin odotukset saattavat olla hiukan kärsimättömämmät.
Harmillisesti yleensä todellisia akuutteja tilanteita lukuunottamatta paranemisprosessit tapahtuvat harvoin niin jouhevasti. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että tasaisin väliajoin esiintyvä ehkä ärhäkkäkin sama vaiva ei ole akuutti, vaan kroonisen leimahdus.
Ominpäin itseään hoitava henkilö saattaa ajatella että, m***a jos tämän vaivan nyt saisi hoidettua sillä ja sillä lääkeaineella pois, niin ei tässä muuta korjattavaa oikein olekaan. Kroonisissa vaivoissa tilanne harvoin kuitenkaan on näinkään yksioikoinen. Vaivat, kehon eri alueiden ja elinjärjestelmien vaivat eivät tavallisesti pelmahda tuosta vain riesaksi asti, vaan ikään kuin hivuttamalla ja huomaamatta tunkeutuvat arkeen, kunnes havahdutaan tosiasian edessä, ettei kaikki taidakaan olla kuten kuuluisi. Puskaradion kuuluttaman ja omien tutkimusten kirkastaman apupillerin usein odotetaan kuitenkin toimivan sähköiskun lailla. Laadukkaampi vaihtoehto olisi kääntyä koulutetun homeopaatin puoleen. Sudenkuoppa itsenäisessä hoidossa onkin, että vaikka kärsimistään oireista pääsee ehkä ”akuutilla” lääkeaineella eroon, se ei ole välttämättä merkki, että on ottanut askeleen kohti terveempää elämää. Tästä lisää tuonnempana.
Mikä homeopaatin rooli on sitten lääkeainevalinnan tekemisen lisäksi? Hän kartoittaa asiakkaan vaivat, toki, m***a hän pyrkii myös jäsentämään itselleen kuvan siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Tapaamisen aikana käydään usein elämän varrelta erilaisia tapahtumaketjuja läpi ja käydään ajatustenvaihtoa siitä, miten näihin tapahtumiin on suhtauduttu ja vaikeista ajoista päästy yli, jos on päästy lainkaan. Näin vuorovaikutuksellisesti homeopaatti ymmärtää, mistä asiakas on päätynyt tämänhetkiseen jamaan ja asiakas, toivottavasti, näkee, miten oireilla ja elämänkululla on oma rinnakkainen polku.
Lopulta tapaaminen on ohi ja homeopaatti vetäytyy kammioonsa kirjojensa äärelle, pilkkoo kuulemansa tarinan uudelleen alkutekijöihinsä ja yhdistelee nyörinkappaleet ja pyrkii kokoamaan vyyhden sulavaksi kokonaisuudeksi, jonka päästä löytyy asiakkaalle sopiva helmi lääkeainerakeen muodossa.
Kun asiakas on saanut lääkeaineen ja kohtuullinen aika on kulunut sen sulattelusta, astuu kuvaan kalvakka haamu nimeltään seurantakäynti. Uusi vierailu homeopaatin luona kummittelee takaraivossa. Juonenkäänteinä on karkeasti ottaen pari. Joko on tapahtunut lähes ihmeeseen rinnastettava tapahtuma ja lääkeaine on tosiaan kumonnut elämänmittaiset ryönät molokin kitaan ja harteilla ei paina omat eikä esi-isien synnit, jolloin ihminen kokee parantuneensa eikä kaipaa apua enää. Toinen vaihtoehto on että korkeat odotukset pikaisesta valaistuksesta ovat noruneet universumin syövereihin, koska vaivat, joihin haettiin apua ovat yhä osa arkea.
Koko hoitoprosessin tärkein vaihe ei ehkä olekaan ensikäynti vaan seurantakäynti. Siellä erotellaan jyvät akanoista ja ruoditaan ensimmäisellä kerralla läpikäydyt asiat uuden seulan läpi, jolloin homeopaatti arvioi, että hoitoprosessi on lähtenyt oikeaan suuntaan. Itsehoidon vaaranahan on, että karsinoimalla satunnaisen lääkeaineen avuin oireensa kuriin, henkilö onkin vain laastaroinut eli tukahduttanut ne kehon ja mielen kuvitellessa ongelman hävinneen, m***a keho on kantajaansa viisaampi. Kehon viisaus ei lähtökohtaisesi halua tärvellä tomumajaamme, m***a aivan kuten me eksymme vieraassa ympäristössä ilman oikeanlaisia kulkuohjeita, niin sairauskin voi ottaa sivupolun ja aloittaa kulkunsa suuntaan, joka ei kokonaisuuden kannalta ole sille parhain vaihtoehto, ellei saa täsmälliseltä lääkeaineelta oikeita ohjeita. Homeopaatilla on pari tärkeää seikkaa arvioitavanaan tässä vaiheessa. Ensinnäkin, että henkilön kokemat reaktiot kielivät oireiden liikkeiden tapahtuvan oikeansuuntaisina; tärkeinä suuntimina ollen aikavektorilla niiden ilmenemisjärjestys, mikäli on paljon elämän eri vaiheissa ilmaantuneita oireita sekä niiden kulkusuunta: ylhäältä alas, sisältä ulos ja kohti vähemmän tärkeitä kehon osia. Lisäksi homeopaatti arvioi hienovaraiset muutokset henkilön nukkumisessa, vireystasossa ja mielentilassa ylipäätään sekä viimeisenä mahdollisiin fyysisiin oireisiin liittyvät laatutekijät. Nämä kaikki ovat asioita, joita itseään arvoimalla sangen harvoin pystyy analysoimaan, sillä monet asiat sairaudessa poistuvat yhtä vähin äänin kuin kehoon aikoinaan hiipivätkin.
Niinpä, on hyvä tarkastella paranemisprosessia matkana, joka ei ole suora kiitorata kohti korkeuksia, vaan eri vuoden aikojen mukaan maisemaansa muuttava polveileva metsäpolku, jonka päässä saattaa löytää salaisen puutarhan, jossa huomaa kokevansa ihmeellisen ja syvällisen rauhan, on kuin olisi kotiinsa tullut.
wurman.co.uk
