MindFaculty Oy

10/01/2026

Maaliskuussa Töölössä 🌿

Eroseminaari – tilaa tunteille, aikaa toipumiselle

Ohjaajana Tiina Järvikangas, joka toimii myös MindFacultyn tiloissa.

👉 Ilmoittautumisohjeet löytyvät oheisesta kuvasta.

31/12/2025

Yksi suurimmista peloista on pelko tulla hylätyksi:
tulla unohdetuksi, olla merkityksetön itselle tärkeille ihmisille,
jäädä ulkopuolelle, jäädä yksin ja jäädä paitsi.
Eikä ihme.
Joukkoon kuuluminen on yksi ihmisen ydintarpeista.

Fear of Missing Out, FOMO, on lisääntynyt sosiaalisen median myötä.
Some tuo eteemme jatkuvaa vaille jäämistä:
mitä muut tekevät, missä muut ovat ja missä minä en ole mukana.

Tämän vastakohtana on JOMO – joy of missing out (kuten opin ihanalta asiakkaaltani).

JOMO tarkoittaa iloa siitä, että ei ole kaikkialla.
Että saa olla omassa rytmissään
ilman jatkuvaa saatavilla tai näkyvillä olemista.

Jos FOMO syntyy pelosta,
JOMO syntyy turvan tunteesta.

Syntyy tilaa hengittää, tuntea
ja olla rauhassa se, joka on.

Minulle JOMO tarkoittaa myös vapautta ja luottamusta.
Luottamusta siihen, että riitän läheisilleni, vaikka en olisi koko ajan yhteydessä –
peukuttamassa, huomioimassa, auttamassa ja ilahduttamassa.
Ja että he vastavuoroisesti riittävät minulle.
Voin luottaa siihen, että kuulun johonkin,
vaikka en ponnistelisi.

JOMO on myös vapautta kilpailusta, vertailusta ja ulkopuolisuuden kokemuksesta.
Se, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä – tai mihin olen kutsuttuna mukaan tai en ole – ei muuta kokemusta itsestäni.

On helpottavaa todeta tämäkin:
en kuulu kaikkialle, eikä kaikki kaipaa seuraani.
Kaikki keskustelut eivät kaipaa panostani eivätkä kaikki ihmiset energiaani.
Kaiken maailman mahdollisuudet eivät vie minua lähemmäs itseäni.

JOMO ei ole vetäytymistä, passiivisuutta tai välinpitämättömyyttä.
Se on irtaantumista sosiaalisista paineista ja odotuksista –
siitä, mitä pitäisi olla saadakseen hyväksyntää –
ja siirtymistä kohti sitä, mitä oikeasti on ja tarvitsee.
Toisin sanoen:
JOMO on tietoisia valintoja itsensä hyväksi.
Omien tarpeiden kuuntelemista.
Energian vapauttamista olennaiseen.

JOMO on palaamista itseensä.

Uudelle vuodelle toivon meille kaikille kykyä palautella yhteyttä itseemme ja kuunnella itseämme sekä rohkeutta olla lojaali sille ihmiselle, joka sisimmässämme olemme.

Hyvää Uutta Vuotta 2026 sinulle siellä näytön toisessa päässä. Toivon sinulle iloa tulevaan ✨❤️

09/12/2025

Eilen kirjoitin vaikeudesta katsoa peiliin.
Tänään käännän katseen meihin, jotka keikumme itsemme kanssa siellä janan toisessa päässä:
ihmiseen, joka katsoo peiliin liiankin kanssa — myös silloin, kun ei tarvitsisi.

Tämän itsensä kontrolloinnin, herkän syyllistymisen ja kriittisyyden taustalla on sama teema kuin eilisessä blogissa: turvattomuus.

Sitä, miksi turvattomuus pistää jonkun tutkimaan itseään suurennuslasin kanssa ja toisen taas välttelemään moista, on tutkittu jonkin verran ja yksi määrittelevä tekijä löytyy kiintymyssuhteista. Siinä missä toinen välttelee, ristiriitaisesti kiinnittynyt ei oikein koskaan tiedä mistä tuulee milloinkin, joten jatkuva varuillaan olo on turvallisinta.
Hän tarkistaa ja ylianalysoi.
Olinko riittävä? Liikaa? Ymmärsinkö väärin? Teinkö jotain väärin? Olinko tyly? Loukkasinko?

Myös opitut selviytymistyylit vaikuttavat peiliin katsomisintoomme. Jos vanhemmat eivät katso itseään peilistä eivätkä myönnä virheitään, mistä lapsi oppisi moista? Tai jos ilmapiiri on kovin syyllisiä etsiviä, virheitä alleviivaava, lasta epäilevä tai lapsi joutuu emotionaalisesti kannattelemaan vanhempiaan, voi sisäinen kompassi mennä sekaisin ja jatkuva epäily itseään ja riittävyyttään kohtaa ”jää päälle”.

On ymmärrettävää, että jos lapsi jää liian yksin ilman lempeää peilausta ja validointia - sellaista, joka olisi auttanut hahmottamaan, mikä on normaalia, mikä kohtuullista
ja milloin riittää, jää sisäiset rajat ja varmuus kehittymättä. Tilalle jää epäilys, joka on aikuisenakin läsnä.
Silloin pienikin ryppy ulkomaailmassa voi tuntua todisteelta omasta virheestä.
Ihminen epäilee jatkuvasti itseään ja omia kokemuksiaan — ikään kuin joku muu tietäisi paremmin, mitä hänen sisällään tapahtuu.

Kun kompassiin ei voi luottaa, kehittyy sisäinen kriitikko tarkkailijaksi, joka ei lepää. Lapsena tämä varmistelu ja ennakointi suojeli. Aikuisena se uuvuttaa.

Seuraavan kerran kun huomaat epäileväsi itseäsi ja hätä on juoksuttamassa sinua peilin eteen, pysähdy. Sinun tehtäväsi ei ole aloittaa pitkää oikeudenkäyntiä itsesi kanssa vaan kertoa itsellesi, että kaikki on hyvin.
”Olen aikuinen ja voin luottaa itseeni.”

08/12/2025

Peiliin katsomisen vaikeuden äärimuotoa kutsutaan nimellä sairas terveydentunto.
Psykiatriassa sillä tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen ei tunnista psyykkistä sairauttaan tai vointinsa heikentymistä.
Sama ilmiö näkyy arjessakin, m***a lievempänä — ilman minkäänlaisia diagnooseja.

Arjessa se voi olla kyvyttömyyttä — kuten tapaamme sanoa — katsoa peiliin ja liittää omaan toimintaan mitään ongelmallista.
Tai hyväksyä itsessään keskeneräisyyttä.
Se voi myös olla sokeaa luottamista omaan ajatteluun, muistiin, tulkintoihin ja näkökulmiin vailla vankempaa tietoa.

Peiliin katsomisen vaikeus tarkoittaa sitä, ettei ihminen kykene kohtaamaan jotakin itsessään: tunteita, toimintaa, oireita tai seurauksia.
Syitä tähän voivat olla häpeä, trauma, opitut selviytymiskeinot, syvä riittämättömyyden tai huonommuuden kokemus —
tai varhaiset vahingolliset kokemukset virheen teon hetkellä: kohtuuttomat rangaistukset, tuen puute tai ankaruus.

Huolimatta siitä, että ilmiö hankaloittaa ihmissuhteita,
inhimillisyyttä ei pitäisi liian herkästi patologisoida, diagnosoida tai psykologisoida.
Eikä ihmistä leimata.
Peilin välttely ja sokeus ei aina tarkoita haluttomuutta, ylimielisyyttä, kylmyyttä tai välinpitämättömyyttä.
Eikä se kumpua pahuudesta — vaan turvattomuudesta.

Se on mielen rakentama suoja, joka aktivoituu silloin, kun ihminen on jo valmiiksi liian lähellä kestokykynsä rajoja.

Jos peilistä näkyisi jotain, mikä vaatisi pysähtymistä, muutosta tai avun hakemista,
se voi tuntua uhkaavalta — tai jopa romahduttavalta.
Ja mieli tekee sen, minkä ihmismieli tekee kaikkein luonnollisimmin:
se valitsee selviytymisen.

Silloin ihminen normalisoi asioita, joiden ei pitäisi olla normaaleja.
Selittää pois signaaleja, jotka yrittävät kertoa jotakin.
Ja pitää kiinni tarinasta, jossa kaikki on omassa hallinnassa —
vaikka hallinta olisi jo sormien läpi valunut.

Meillä kaikilla on sokeat pisteemme ja selviytymiskeinomme.
Kysymys ei ole siis kyvystä tai rehellisyydestä,
vaan ennemmin siitä, ettei sisäinen maailma ole vielä tarpeeksi turvassa kestämään sitä, mitä peilistä näkyisi.

25/11/2025

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Mitä tämä tarkoittaa Suomessa, modernissa oikeusvaltiossa, joka on tasa-arvon mallimaa ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta?

Arvioiden mukaan se tarkoittaa silti sitä, että joka kolmas suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Se on lähes
1 000 000 naista.

Yli puolet suomalaisnaisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai vakavaa uhkailua elämänsä aikana. Se tarkoittaa 1,6 miljoonaa naista.

Ja noin 455 000 naista on joutunut raiskauksen uhriksi.

Näillä lukemilla Suomi nousee EU:n kärkimaihin mitä tulee naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Raportointihalukkuus ja tarkka tilastointi selittävät osan, m***a silti tiedetään, että 80–90 % väkivallasta ja seksuaalirikoksista jää ilmoittamatta.
Todelliset kokonaisluvut ovat siis huomattavasti suuremmat.

Nuorena naisena ajattelin, että sukupuoleni ei määrittele elämääni; olen tasa-arvoinen ja voin tehdä mitä tahdon. Ja kuitenkin samalla tein harkittuja päätöksiä sen suhteen, että miten, missä ja kenen kanssa liikun ilta- ja yömyöhällä. Yksin puiston läpi ei kuljettu - tämä oli pienestä pitäen selvää.

Turvallisuuden kokemus on yksi tasa-arvon ydinmittareista. Jos tasa-arvo olisi totta myös suomalaisessa arjessa, niin miksi olemme yhä tyttäriemme turvasta enemmän huolissamme kuin poikien?

Moniko suomalainen mies kurkkii olkansa yli illalla kotiin kulkiessaan? Tai ottaa taksin, koska pelkää tulevansa raiskatuksi?
Tasa-arvo ei ole vain sama palkka tai sama oikeudellinen asema.
Siihen kuuluu myös oikeus liikkua vapaasti, oikeus olla pelkäämättä ja oikeus samaan fyysisen koskemattomuuden tasoon.
Tasa-arvo tältä osin on Suomessa ehkä periaatteellista, m***a ei kokemuksellista.

Tänään oranssi väri muistuttaa meitä siitä, että väkivalta ei ole yksityinen ongelma vaan yhteinen vastuu. Lain lisäksi tarvitaan asennemuutosta ja sitä, että ymmärrämme syvemmin tätä problematiikkaa sitä piiruakaan vähättelemättä.
Näin isienkään ei tarvitsisi olla tyttäristään niin huolissaan.

23/11/2025

Luin Markku Siivolan ”Unien Opissa” -kirjaa ja bongasin sieltä sanan Gelassenheit. Viehätyin sen suomennoksesta; silleen jättäminen. Liekö suomennos Siivolan oma tai laajemminkin käytetty, m***a jokin siinä pysäytti ja sai tutkimaan aihetta lisää.

Opin, että saksalainen filosofi Heidegger käytti Gelassenheitia kuvaamaan tapaa olla oman sisäisen todellisuuden kanssa.
Heidegger ajatteli, että moderni ihminen on niin täynnä tahtoa, suunnitelmaa, tehokkuutta ja kontrollia, että hän ei enää kuule sitä, mikä on olennaista. Gelassenheit kutsuu pois tästä jatkuvasta tekemisen pakosta.

”Silleen jättäminen” ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta, välinpitämättömyyttä, luovuttamista, hylkäämistä tai vaikeiden asioiden välttelemistä.
Ei edes sitä, että lakkaisin tekemästä vastuullisia valintoja.
Se on aktiivinen asenne, joka koostuu kahdesta liikkeestä:
1. Irti päästäminen asioista, joita en voi hallita.
2. Antautuminen sille, mikä yrittää tulla näkyviin.

Ajattelen Gelassenheitin vaativan luottamusta.
Luottamusta siihen, että asioilla on oma rytminsä ja tarkoituksensa.
Luottamusta siihen, että ihmiset kasvavat omassa tahdissaan. Luottamusta siihen, että elämä kantaa sekä siihen, että todellisuus kantaa myös silloin, kun minä hellitän otetta ja en survo, hoputa tai pakota.

Arkisemmin ajateltuna se on taitoa olla vaikuttamatta silloin, kun vaikuttamisen taustalla on omat hankalat tunteeni.
Taitoa olla kontrolloimatta silloin, kun kontrolli olisi lopulta vain naamio pelolleni.
Ja taitoa antaa toiselle oikeus kokea ja tuntea omalla tavallaan, minulle oikeus omallani ja jättää siihen.

Gelassenheit on luottamista elämään.
Siihen, että minun ei tarvitse pitää kaikkea kasassa, jotta asiat menisivät ”oikein”.
Irti päästäminen ja silleen jättäminen on toki vaikeaa, koska a) se herättää tunteita, joita tulisi kyetä käsittelemään ja säätelemään, b) pitäisi luottaa elämään, vaikka samalla onnistuttuaan gelassenheit on hyvin vapauttava kokemus, sillä ihmiselle kaikkein kuluttavinta on todellisuutta vastaan taisteleminen.
Heideggerin sanoin:
”ihminen lakkaa väkisin asettamasta maailmaa järjestykseen ja antaa maailman tulla sellaisena kuin se on.”

20/11/2025

Elämänkerroksia ja valintoja – Realiteettiterapia ohjauksessa
Koulutuspäivä 17.1.2026 Apollonkatu 11, MindFaculty

Haluatko syventää ymmärrystäsi ihmisen motivaatiosta, valinnoista ja muutoksesta?
Tämä koulutus tarjoaa konkreettisia työkaluja ohjaus- ja valmennustyöhön William Glasserin kehittämän realiteettiterapian pohjalta. Opit tunnistamaan ja sanoittamaan ohjattavan perustarpeita sekä vahvistamaan toimijuutta ja yhteyttä.

Kenelle?
Ohjaajille, työnohjaajille, valmentajille, terapeuteille, opettajille ja kaikille itsensä kehittämisestä kiinnostuneille.

Kouluttajat:
Heidi Härkönen ja Jari Härkönen – Euroopan realiteettiterapia Instituutin sertifioidut kouluttajat.

Hinta:
Ennakkohinta vuoden 2025 loppuun asti 120 €, 1.1.2026 alkaen 140 €.

📩 Ilmoittaudu: jari@ohjausavain.fi

19/11/2025

Oikeuspsykologian opintoni ovat täydessä vauhdissa ja tänään taas opintopäivä. Aiheena ihmisen muisti.
Muisti liittyy oikeuspsykologiassa niihin ydintehtäviin, joissa oikeusjärjestelmä tarvitsee tietoa siitä, mitä ihmisille on tapahtunut, mitä he ovat nähneet, mitä he muistavat ja kuinka luotettavaa tämä tieto on.

Oikeuspsykologian dosentti ja luennoitsijamme Julia Korkmanin mukaan tekijät, jotka vaikuttavat muistiimme ja kertomamme luotettavuuteen mm. ovat:

📚Kulttuuri ja kieli
- Se, mitä ihminen muistaa ja miten hän muistoaan jäsentää, on kulttuurisidonnaista. Kulttuuri määrittää myös sen, mitä pidetään tärkeänä kertoa.

🧠 Stressi ja tunnekuorma
- Voimakas stressi kaventaa tarkkaavaisuutta ja heikentää muiston koodaamista
- Traumamuistot ovat usein pirstaleisia ja epälineaarisia.
- Stressi altistaa johdattelulle ja muistivirheille.
- Tunnereaktio ei ole luotettava indikaattori kertomuksen luotettavuudesta.

⏰ Aika
- Mitä enemmän aikaa kuluu tapahtuman ja muistamisen välillä, sitä enemmän muisti muuttuu, täydentyy ja häviää.
- Muisti ei ole tallenne, vaan rekonstruktiivinen prosessi, joka rakentuu uudelleen joka kerta, kun ihminen muistelee.

👧👦 Ikä ja kehitystaso
- Lasten muisti ei ole “huonompi”, m***a se toimii eri tavalla.
- Kielellinen kehitys vaikuttaa suoraan siihen, mitä lapsi kykenee muistamaan.
- Pienten lasten muisti on haavoittuvampi suggestion vaikutuksille.

🗣️ Suggestio ja haastattelun laatu
- Johdattelevat kysymykset, toistot ja haastattelijan odotukset voivat muokata muistoa.
- Tulkkiavusteisissa haastatteluissa vääristymisen riski on vielä suurempi.
- Avoimet kysymykset tukevat luotettavaa muistamista.

Tämän lisäksi kykyymme muistaa vaikuttavat seuraavat tekijät:
Tunteet, ennakko-oletukset ja skeemat, sosiaalinen paine ja vuorovaikutus, psyykkinen vointi, tarkkaavaisuus ja havainnointi sekä motivaatio.

Kirjasuositus tähän teemaan : Kevinin kuolema - kuinka ruotsin suurin oikeusskandaali tuhosi yhden perheen elämän.

03/10/2025

”Rakkauden parantava voima

Psykoanalyytikko Harri Virtanen uskoo, että rakkaus voi parantaa aikaisemmista ihmissuhteista syntyneet haavat ja traumat. Lapsuudessa syntyneet traumat ovat useimmiten kaikkien haastavimpia työstää. ”Kun luottamus järkkyy jo lapsena, seuraukset ovat usein kaikista vakavimmat,” Virtanen sanoo.

Vaikka traumoja ei ole helppo työstää, niin ne eivät määritä välttämättä loppuelämää. Ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa traumojen parantumisessa. Esimerkiksi parisuhteella ja rakkaudella voi olla voimaa parantaa haavat. Parisuhteen tulee kuitenkin olla välittävä, rakkaudellinen ja tasapainoinen.”

Lue koko juttu linkistä 👇🏻

Psykoanalyytikon mukaan rakkaus on kuitenkin niin suuri parantava voima, että se voi eheyttää ihmisen pahimmatkin traumat ja haavat.

29/09/2025

Vielä ehtii mukaan!

Parin viikon päästä starttaa psykodraamaryhmä, jossa on vielä muutama paikka vapaana. Mahtava mahdollisuus tutkia ja käsitellä turvallisesti oman elämänsä matkaa ryhmässä.

Paikkana Helsingin Töölö ja ryhmä kokoontuu aamupäivisin yhteensä kuusi kertaa.

T. Ruusa

Lisätietoja alla 👇🏻