28/02/2026
Pitkästä aikaa vanha tuttavani Pöllö pölähti paikalle ja pisti minut pohtimaan ajattelua ja sen voimaa.
Minkälaiset ovat ajatukseni, kun olen väsynyt ja alivireä?
Entä mitä ajatuskoneistoni tarjoilee, kun olen stressaantunut ja ylivireä?
Ja miten voin vaikuttaa ajatteluuni hermoston kautta, jonka tahto taas ei ole taskussani?
Häiriköivät ajatukset ovat varmasti meille kaikille tuttuja.
Tunnistamme myös, kuinka kiire ja stressi tarjoavat niille vain lisää vauhtia.
Mielessä sinkoilee:
“Apua, olenko unohtanut jotain?”
“Ai niin, sekin pitäisi vielä ehtiä.”
“Mitäköhän sekin kommentti oikein tarkoitti?”
Keskittyminen sirpaloituu.
Ajatus tulevasta.
Ajatus menneestä.
Ajatus siitä, mitä joku ehkä ajattelee.
Ajatus siitä, mitä minun pitäisi ajatella.
Oma ajattelumme voi muodostua yllättävän suureksi esteeksi läsnäololle — ja myös turvan kokemukselle.
Yliajattelun jalon taidon osaamme kaikki.
Uhattuna tai kuormittuneena tulkintakoneistomme tarjoaa aivan toisenlaista käsikirjoitusta elämästä kuin silloin, kun koemme olevamme turvassa.
Stephen Porgesin mukaan hermostomme arvioi jatkuvasti — ilman tietoista päätöstä — olemmeko turvassa vai uhattuna.
Tämä tiedostamaton prosessi, neuroseptio, säätelee sitä, olemmeko kykeneviä rauhalliseen, joustavaan ajatteluun ja keskittymiseen.
Turvallisuuden kokemus on edellytys sille, että hermosto voi siirtyä puolustustilasta toimivaan, yhteydessä olevaan tilaan, jossa oppiminen, luova ajattelu ja yhteistyö mahdollistuvat.
Kun kuormitus kasvaa:
• huomio kapenee
• ajattelu muuttuu toistuvaksi
• uhka- ja huoliajattelu lisääntyy
• työmuisti kuormittuu
Ajatukset eivät siis ole vain kurittomia pilvenhattaroita.
Ne ovat myös hermoston tilamme tuotoksia.
Tästä syystä läsnäoloa ja keskittymistä ei voi säädellä pelkällä tahdonvoimalla.
On vaikutettava siihen tilaan, jossa ajatukset syntyvät.
Neljä käytännön keinoa hermoston rauhoittamiseksi
1. Rauhoita fysiologia ensin.
Hidas, pidennetty uloshengitys muutaman minuutin ajan viestii hermostolle turvasta.
2. Rajaa kuormaa.
Yksi tehtävä kerrallaan. Selkeä aikarajaus. Keskeytysten minimointi.
3. Lisää ennakoitavuutta.
Selkeys, realistiset odotukset ja psykologinen turvallisuus tukevat kognitiivista suorituskykyä.
4. Jaa toiselle ajatuksiasi. Kun tulet ulos omasta päästäsi ja jaat ajatuksiasi ja tunteitasi toiselle, olo jäsentyy ja helpottuu.
Sen sijaan, että kulutamme energiaa mahdottomaan, kuten ajatusten ja tunteiden hallintaan, voimme suunnata huomion turvan tunteeseemme ja kehon tilaan. Voimme käsitellä, jäsennellä, säädellä, rauhoittaa ja maadoittaa.
Kun hermosto rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu.
Tunnistatko sinä omat vireystilasi ja niiden heilahtelut?
Missä vireystilassa sinun päiväsi on tänään alkanut?
T. Ruusa
