Triratna-keskus on kaikille avoin buddhalaisen opetuksen ja harjoituksen paikka. Keskukseen voi tulla meditoimaan, keskustelemaan buddhalaisuudesta ja kuulostelemaan, mitä buddhalaisuuden harjoittaminen tarkoittaa 2010-luvun maailmassa ja Suomessa. Triratna-yhteisöön kuuluu monenlaisia ihmisiä: keskuksen illoissa kävijöitä, opiskelu- ja harjoitusryhmiin osallistuvia miehiä ja naisia, buddhalaisen
ordinaation saaneita harjoittajia. Keskus järjestää kursseja, retriittejä, työpajoja. Paras tapa tutustua keskukseen on tulla maanantaisin klo 18 alkavaan avoimeen iltaan, jossa ohjataan meditaatioon ja buddhalaisuuden perusteisiin. Keskuksessa käyminen ei edellytä sitoutumista yhteisön toimintaan. Helsingin Triratna-keskus on osa maailmanlaajuista Triratna-yhteisöä, jolla on toimintakeskuksia 27 maassa. Yhteisön perusti vuonna 1967 englantilainen, pitkään Intiassa buddhalaisena munkkina elänyt Sangharaksh*ta. Hän halusi perustaa buddhalaisen liikkeen, jonka keskiössä olisivat Buddhan ydinopetukset ja joka tarjoaisi myös länsimaiselle ihmiselle sopivan tavan kulkea ikiaikaista heräämisen tietä. Sangharaksh*ta halusi erityisesti korostaa yhteisöllisyyden ja ystävyyden merkitystä henkisellä polulla. Triratna-sana tarkoittaa kolmea jalokiveä. Ne ovat Buddha, Dharma ja Sangha. Buddha tarkoittaa historiallista ihmistä, joka eli noin 2.500 vuotta sitten ja valaistui eli heräsi todellisuuteen. Buddha symboloi myös heräämisen tai valaistumisen mahdollisuutta jokaisessa ihmisessä. Dharma tarkoittaa niitä opetuksia ja harjoituksia, jotka edistävät tuon mahdollisuuden toteutumista. Sangha tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat tosissaan ryhtyneet tutkimaan ja harjoittamaan itseään tuon mahdollisuuden pohjalta. Buddhalaisuuden perusajatukset ovat yksinkertaisia ja käytännöllisiä: Mikään ei ole lukkoon lyötyä tai pysyvää. Teoilla on seurauksia. Muutos on mahdollista. Historiallisen Buddhan opetus kysyy aina: Mistä johtuu elämän epätyydyttävyys ja rajoittuneisuus? Kuinka rajoittuneisuudesta voi vapautua? Kaikki buddhalaiset opetukset ja menetelmät pyrkivät vastaamaan tähän kysymykseen, mutta viime kädessä jokaisen on löydettävä vastaus oman kokemuksensa kautta. Onko buddhalaisuus uskonto? Joillekin on, joillekin ei. Siinä mielessä se ei ole uskonto, että olisi omaksuttava määrättyjä uskomuksia, elettävä tietyllä tavalla tai noudatettava tiettyjä sääntöjä. Buddhalaisuuden voi ajatella olevan henkinen perinne, näkemys todellisuudesta, harjoituksen polku. Mutta kuten Sangharaksh*ta on todennut: Polkukin on vain vertauskuva. Viime kädessä ihminen itse on polku. Mitä on buddhalainen harjoitus? Buddhalainen harjoitus on näkemyksen ja kokemuksen avartamista. Kuinka näen ja ymmärrän itseni, toiset ihmiset, todellisuuden? Kuinka paljon elämääni määrittävät reaktiiviset toimintamallit, jotka perustuvat tiedostamattomiin pelkoihin ja toiveisiin? Kuinka paljon kokemuksessani on tilaa vastata luovasti ärsykkeisiin ja tuntemuksiin? Otanko vastuun omista mielentiloistani, teoistani ja asenteestani muita ihmisiä kohtaan? Buddhalainen harjoitus jaetaan perinteisesti eettisyyteen, meditaatioon ja viisauteen. Nämä eivät ole erillisiä asioita vaan toisiaan tukevia työmaita. Eettinen harjoitus luo edellytyksiä meditaation syventymiselle, ja meditaation kautta avautuu mahdollisuus tutkiskella ja ihmetellä omaa kokemustaan haastavalla tavalla. Todellisuus ei ole sattumanvaraista. Buddhalainen harjoitus perustuu tähän ajatukseen. Se, millä asenteella elän elämääni tällä hetkellä, määrittää elämäni suuntaa jatkossa. Tähän perustuvat myös buddhalaisuuden eettiset ohjeet. Ne ilmaisevat yleisellä tasolla sen ajatuksen, että myönteisillä, anteliailla ja viisailla teoilla on hyviä seurauksia, kun taas itsekeskeisillä, ahneilla tai harhaisilla teoilla on huonoja seurauksia. Seuraukset eivät tietenkään aina ole ilmiselviä tai välittömiä. Buddhalainen etiikka ei ole syiden ja seurausten etiikkaa. Olennaista ovat mielentilat ja aikomukset. Kaksi tekoa voi näyttää ulkoisesti samanlaiselta, mutta mielentilat ja aikomukset niiden taustalla voivat olla aivan erilaisia. Buddhalainen meditaatio puolestaan kehittää tietoisuutta, selkeyttä ja myönteisyyttä, mutta viime kädessä se pyrkii näkemään, mistä elämässä ja todellisuudessa on perimmiltään kysymys. Kun meditaatio syvenee ja tietoisuus omasta kokemuksesta selkiytyy, on aika kysyä: Kuka minä olen? Mihin voi luottaa? Mikä on totta? Mitä on tietoinen elämä? Buddhalainen harjoitus tapahtuu tässä ja nyt. Se tapahtuu kotona, työpaikalla, vapaa-ajalla, yksinäisyydessä, ihmisten seassa. Se on välittömän kokemuksen kohtaamista. Se on omassa kehollisessa ja emotionaalisessa kokemuksessa elämistä. Se on tietoisuuden voiman löytämistä. Omien mielentilojen tietoinen ja vastuullinen kohtaaminen ei tietenkään ole aina helppoa. Vastassa voi olla ensin pelkkää kipua ja kitkaa. Siksi on tärkeää löytää luottamus siihen, että kokemusta kohti kääntyminen kannattaa. Se on aina loppujen lopuksi parempi vaihtoehto kuin väistäminen ja pakoilu. Buddhan sanoin: Opetuksella on aina yksi ja sama maku. Se on vapauden maku.
