Terapiapalvelut/ Sanna Välimäki - tmi Mind-catching

Koti
Suomi
Helsinki
Terapiapalvelut/ Sanna Välimäki - tmi Mind-catching

Psyykkistä valmennusta, työnohjausta, psykoterapiaa ja työnohjausta erityisesti urheilijoille, johtajille ja valmentajille. Myös pari- ja perheterapiaa.

Yksilö-, perhe- ja pariterapiaa, työnohjausta, valmennusta, koulutusta, asiantuntijapalveluja

30/04/2026

Lasten ja nuorten palkitseminen urheilussa, sen tavat ja oikeudenmukaisuus on herättänyt paljon keskustelua. M***a mitä tiedämme siitä urheilupsykologian tai psyykkisen valmennuksen periaatteiden näkökulmasta?

1. Motivaatio voi muuttua
Ihmisellä on kolme perustarvetta: autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus.Kun ulkoinen palkkio tukee näitä tarpeita, motivaatio voi vahvistua.
Kun palkkio heikentää autonomiaa (”teen tämän vain palkinnon takia”), sisäinen motivaatio usein heikkenee.

2. Overjustification-efekti eli palkkioiden motivaatiota laskeva vaikutus
Jos ihminen tekee jotain jo valmiiksi mielellään
ja siihen lisätään ulkoinen palkkio kiinnostus itse tekemiseen voi vähentyä.

3. Palkkion tyyli ratkaisee
Heikentävä vaikutus:
Kontrolloiva palkitseminen (“saat tämän jos teet näin”)
Vertailuun perustuva palkitseminen ("paras saa")
Pelkkä lopputulokseen keskittyminen
Tukeva vaikutus taas saadaan kun siihen lisätään myös informatiivinen palaute (“kehityit tässä”), yrityksen ja oppimisen huomiointi

4. Lyhyt vs. pitkä aikaväli
Lyhyellä aikavälillä ulkoinen palkitseminen toimii usein hyvin (suoritus nousee)
Pitkällä aikavälillä riskinä on:motivaation heikkeneminen ilman palkintoa, riippuvuus palkitsemisesta, vähemmän luovuutta ja sitoutumista

5. Missä ulkoinen palkitseminen toimii hyvin?
Tutkimus näyttää, että se toimii paremmin kun:
tehtävä on yksinkertainen tai rutiininomainen
sisäistä motivaatiota ei alun perin ole,
palkkio on selkeä m***a ei kontrolloiva

Nuorilla urheilijoilla jatkuva palkitseminen (palkinnot, valinnat, “kuukauden pelaaja”) voi ohjata motivaation ulkoiseksi ja tämä lisää:
vertailua, epäonnistumisen pelkoa, lopettamisriskiä

M***a oikein käytettynä palkitseminen voi:
vahvistaa kokemusta kehittymisestä
tukea itseluottamusta ja rakentaa pitkäjänteisyyttä.

Liian vähän mietitään palkitsemisen tapaa, syytä ja seurausta. Saitko tästä ajatuksia palkitsemiseen?

27/04/2026

Kaikki kaudet eivät ole huippukausia.
Eikä kaikkia palkita – vaikka olisi tehnyt töitä enemmän kuin kukaan näkee tai tietää. Voi olla, että oli myös paljon kaikenlaista: koulussa, ihmissuhteissa, vapaalla. Voi olla, että olit loukkaantunut tai kasvoit niin ettei pää ja jalat pysyneet perässä.

Tämä ei ole loppu, se voi olla alku.

Se, ettet tullut palkituksi, ei tarkoita ettet olisi kehittynyt tai tehnyt töitä.
Se ei myöskään määritä arvoasi urheilijana eikä ihmisenä.

Kysymys ei ole: “miksi ei tänäkään vuonna?"
Vaan:
Mitä opin tästä kaudesta?
Missä olen nyt paljon vahvempi?
Missä oikeasti menin eteenpäin?
Mitä teen seuraavaksi paremmin?

Menestys ei ole suora viiva. Se on kaaria, mutkia ja joskus kokonaisia kiertoteitä. Se voi olla skipattuja kausia, loukkaantumisia, alemman tason pelejä.

Ja usein ne, jotka eivät vielä loista,
rakentavat hiljaisesti jotain kestävää.
Jatka.
Sinun työsi ei mene hukkaan.

Jaa tämä sille, joka tämän juuri nyt tarvitsee ❤️

20/04/2026

Me ei olla voittava joukkue.
Oletko joskus kuullut tämän? Ehkä jonkun valmentajan, pelaajan tai vanhemman suusta?

Ajatus “me ei olla voittava joukkue” kuulostaa harmittomalta toteamukselta, m***a psyykkisen valmennuksen näkökulmasta se on haitallinen uskomus. Se vaikuttaa suoraan siihen, miten joukkue ajattelee, toimii ja kehittyy.

MIKSI?
1. Lukitsee ajattelun
Kun joukkue määrittelee itsensä “ei-voittavaksi”, se siirtyy helposti pysyväksi ajattelutavaksi. Tällöin uskotaan, että kyvykkyys ja osaaminen on jotakin pysyvää eikä kehitettävissä oleva asia, johon voi vaikuttaa.

2. Heikentää itseluottamusta ennen kuin peli edes alkaa.
Ajatus toimii ennakko-odotuksena: “me ei kuitenkaan voiteta”. Tämä vaikuttaa suoritukseen suoraan – päätöksenteko hidastuu, riskinotto vähenee ja virheet korostuvat.

3. Itseään toteuttava ennuste
Kun uskotaan, ettei voiteta, toiminta alkaa tukea sitä lopputulosta. Pelaaminen muuttuu varovaiseksi, turhautuneeksi tai alistuneeksi.

4. Vastuun välttely ja ulkoistaminen
“me eii olla voittava joukkue” voi toimia myös suojamuurina. Lisäksi vastuun voi siirtää muuall, eikä oma toiminta vaikuta lopputulokseen.

5. Motivaatio hiipuu
Motivaatio siirtyy helposti pois kehittymisestä ja yrittämisestä kohti selviytymistä: “yritetään nyt vaan pärjätä”.

6. Joukkueidentiteetti kaventuu negatiiviseksi ja
identiteetti ohjaa käyttäytymistä.
Jos identiteetti on “ei-voittava”, se alkaa näkyä pienissä asioissa: kehon kielessä, kommunikaatiossa, reagoinnissa vastoinkäymisiin. Tästä joukkueesta halutaan pois.

MITÄ TILALLE?
“Me ollaan kehittyvä joukkue”
“Me pystytään haastamaan”
“Me opitaan voittamaan tilanteita”
"Vaikka hävitään niin hävitään pää pystyssä"
"Tästäkin opittiin ja lähdetään korjaamaan yhdessä näitä juttuja"
"Me taisteltiin"

19/04/2026

Miksi urheiluseuroissa kuohuu?
Eli miksi tuntuu, että seurat ovat niin turbulenssissa? On haasteita valmennuksen kanssa? Vanhemmat ovat tyytymättömiä? Tapahtuu eroja, lopettamisia, yllättäviä talousvaikeuksia?
Yritetetään hahmottaa asiaa vähän katsellen sinne pinnan alle: eli mistä ja miten seurat rakentuu ja miksi se on silloin myös konfliktiherkkä?

SEURAN PINNAN ALLA

OSA 4. TALOUS, KILPAILULLINEN TASAPAINO JA PALVELUTOIMINTA

Urheiluseuroissa yksi sitkeimmistä jännitteistä syntyy kolmen ajattelutavan törmäyksestä: “kaikki pelaa”, kilpailullinen menestyminen ja vanhempien palveluodotukset.

Onko seura kasvattava harrastusympäristö vai tavoitteellinen kilpaseura? Kun tätä ei ole kirkastettu, syntyy jatkuvaa vääntöä valinnoista ja tavoitteista. Seura voi toimia kilpailullisesti, vaikka osa perheistä odottaa tasapuolisuutta – tai päinvastoin.

Jos tätä ei ratkaista, seura alkaa helposti “vuotaa” molemmista päistä:
– kilpailulliset lähtevät kovempiin ympäristöihin
– harrastajat lopettavat koska kokevat, etteivät kuulu joukkoon

Palveluajattelu muuttaa myös rooleja. Kun vanhemmat kokevat maksavansa “palvelusta”, he alkavat odottaa vastinetta: peliaikaa, laatua, yksilöllistä huomiointia ja jopa vaikutusvaltaa valmennukseen. Tämä voi murentaa seuran toimintaa ja siirtää päätöksentekoa kentän ulkopuolelle.

Ja kaiken takana on talouden paine: seura joutuu pokkuroimaan moneen suuntaan: maksaville vanhemmille, "kaikki pelaa" tyylille apuarahoja ja tukia maksaville tahoille ja kilpailumenestystä hakeville sponsoreille. Tarvitaan myös näkyvyyttä ja mahdollisia uusia pelaajia. Mihin rahat siis laitetaan; pienen eliitin kilpailumenestyksen hankkimiseen vai johonkin muuhun?

Mitä tälle voi tehdä? Selkeä linjaus ja viestintä!
Seuran pitää määritellä strategiassaan, mitä se tekee. Kyse ei lopulta ole siitä, kumpi on oikein, vaan siitä, uskalletaanko valita ja sanoittaa suunta sisällä ja ulospäin. Ja pysyä siinä.

Tämä on viimeinen seuran pinnan alla. Kiitos kommenteista!
Tykkää, tallenna ja jaa, jos pidit. ‼️🙏

16/04/2026

Miksi urheiluseuroissa kuohuu?
Eli miksi tuntuu, että seurat ovat niin turbulenssissa? On haasteita valmennuksen kanssa? Vanhemmat ovat tyytymättömiä? Tapahtuu eroja, lopettamisia, yllättäviä talousvaikeuksia?
Yritetetään hahmottaa asiaa vähän katsellen sinne pinnan alle: eli mistä ja miten seurat rakentuu ja miksi se on silloin myös konfliktiherkkä?

SEURAN PINNAN ALLA

OSA 3. AMATÖÖRIT, AMMATTILAISET JA VAPAAEHTOISET SAMALLA HIEKKALAATIKOLLA

Urheiluseurojen johto, hallinto ja hallitus ovat usein muotoutuneet hyvin moninaisesti. Toiminnasta päättää amatöörihallitus, joka johtaa ammattilaisia tai ainakin palkattua henkilöstöä. He taas johtavat vapaaehtoisia. Joku vapaaehtoisista on kuitenkin myös hallituksessa? Jännite ja tehtävien kietoutuminen on olemassa.

Olisi mukava ajatella, että ihmiset toimivat vapaaehtoisina niin hallituksessa kuin muussakin hyvästä tahdostaan. Motiivina on kuitenkin usein myös vallan ja tiedon saaminen sekä omat muut henkilökohtaiset motiivit (hyöty omalle lapselle). "Isävalmentajat" ja "äitijojot" ovat seuroille välttämättömyys m***a joskus puuttuvat rakenteet ja moninaiset motiivit ajavat tilanteisiin, jossa yksittäiset vapaaehtoiset pyrkivät johtamaan seuraa johonkin suuntaan. Tulee kannanottoja, ylilyöntejä, valtuuksien ylittämisiä.

Mikä avuksi? Hallituksen koulutus ja sitouttaminen tehtävään, tuki ammattilaisille, selkeät hallinnon rakenteet, vapaaehtoisten ohjaus ja tuki sekä selkeä viestintä, miten seura toimii.

Uskallan myös väittää, että tästä ei seuroissa tarpeeksi puhuta? Aihe on kuuma, sillä vanhempia todella tarvitaan.

08/04/2026

Miksi urheiluseuroissa kuohuu?
Eli miksi tuntuu, että seurat ovat niin turbulenssissa? On haasteita valmennuksen kanssa? Vanhemmat ovat tyytymättömiä? Tapahtuu eroja, lopettamisia, yllättäviä talousvaikeuksia?
Yritetetään hahmottaa asiaa vähän katsellen sinne pinnan alle: eli mistä ja miten seurat rakentuu ja miksi se on silloin myös konfliktiherkkä?

SEURAN PINNAN ALLA

OSA 2. RAKKAUDESTA LAJIIN
Urheilua ja tunnetta ei voi erottaa toisistaan! Suhtaudumme omaan lajiin, seuraan, joukkueeseen kiihkeydellä jota harvoin työelämässä tavataan. Ihmiset haluavat olla osa tätä yhteisöä ja brändiä, mikä näkyy vaikkapa siinä, kuinka muille halutaan osoittaa vaikkapa vaatteilla olevansa osa tätä yhteisöä.

Kaikkea toimintaa leimaa poikkeuksellisen vahva emotionaalinen suhtautuminen- erityisesti jos tähän vielä lisätään oma lapsi ja hänen urheilunsa.
Urheiluseurassa usein tunne vie enemmän kuin järki ja erilaisia päätöksuä voidaan tehdä enemmän tunteen kuin faktojen pohjalta. Ja jokaisella on mielipide. Matala hierarkia myös usein mahdollistaa näiden mielipiteiden "laukomisen", harvoin kuulee työelämässä yhtä suoraa palautteen antoa, kuin seurassa vanhempi voi antaa valmennuspäällikölle. Maallikkona.

Rakkaudesta lajiin- mentaliteetti antaa jokaiselle luvan olla brändin ja yhteisön vartija. Sen kääntöpuolena on usein seuroissa nähtävä vapaaehtoisten ja ammattilaisten uupuminen tehtävään ja sen rajattomuuteen. Omaa jaksamista venytetään, rakkaudesta lajiin. Ja kaikki tämä tuo seuroihin turbulenssia.

02/04/2026

Miksi urheiluseuroissa kuohuu? Palataan nyt aiheen pariin, josta halusitte kuulla lisää.
Eli miksi tuntuu, että seurat ovat niin turbulenssissa? On haasteita valmennuksen kanssa? Vanhemmat ovat tyytymättömiä? Tapahtuu eroja, lopettamisia, yllättäviä talousvaikeuksia?
Yritetetään hahmottaa asiaa vähän katsellen sinne pinnsn alle: eli mistä ja miten seurat rakentuu ja miksi se on silloin myös konfliktiherkkä?

SEURAN PINNAN ALLA

OSA 1. TAVOITTEIDEN MONINAISUUS
Jos mietitään pelkästään urheiluseuran tavoitteita, on niitä usein todella m***a. On:
- yleishyödyllisen järjestön tavoitteet (ei voittoa) vs toiveet, että seura toimisi kuten palveluliiketoiminnassa (tuottaisi voittoa, tuottaisi palveluja)

- tavoitteena urheilullinen menestyminen ( aina jollakin tapaa) vs mielekkään harrastustoiminnan tuottaminen ja massojen liikuttamien (kaikki pelaa)

- seuran omat tavoitteet vs lajiliittojen tavoitteet

- joukkueiden ja yksilöiden omat tavoitteet vs seuran tavoitteet

Kun tavoitteita on näin paljon ja ne ovat usein jopa vastakkaisia, ei ole ihme, että jo pelkästään tavoitteista voidaan saada aikaan konflikti. Jos seura esimerkiksi hakee kaikki pelaa halvalla mentaliteetilla suuria massoja ja joukkue menestymistä "hinnalla millä hyvänsä" on kuilu selvä.

Ratkaisuna olisi ainakin seuran strategiassa selkeän kannan ottaminen näihin asioihin, strategian jalkautus ja siinä pysyminen.

Miltä kuulostaa? Tunnistatko keskenään riiteleviä tai monimuotoisia tavoitteita?

28/03/2026

Mennään välillä psyykkisen valmennuksen ytimeen, eli klassikkoaihe:
Miksi onnistun harjoituksissa, m***a en pelissä?
Yksinkertaisesti: mietit liikaa. Harjoituksissa ympäristö ja ihmiset ovat tuttuja, olet rento ja oma itsesi. Kilpailutilanne nostaa painetta ja ajattelet, että tässä on kiinni jotakin enemmän. Alkaa mailan pusertaminen, pakkoyrittäminen, turhautuminen ja pettymys.
Hyvä uutinen: harjoitellut taidot eivät pelissä katoa, kaikki on kiinni kuuluisasta korvien välistä.
Katso, karusellistä, miten voit itse pienillä asioilla vaikuttaa siihen, että loistat myös paineisessa tilanteessa.
Tykkää, jaa ja tallena jos tämä oli hyödyllinen.
Loistavia pelejä! Pelaa rohkesti, älä täydellisesti!

27/03/2026

Tänään puhutteli tämä!
Silloin kun oma tekeminen pohjaa:
A. Omiin tarpeisiin ja toiveisiin
B. Omiin arvoihin ja
C. Pystyt tekemään sitä omiin toiveisiin ja tarpeisiin perustuen ja omien arvojen mukaisesti
-> olet aika lähellä onnellisuuden ja hyvinvoinnin kaavaa ja menetystä?
Samaa mieltä?
Vielä lisämauste voisi olla, että teet asioita ihmisten kanssa joilla on samat tavoitteet, arvot ja jotka arvostavat sitä mitä teet ja itsestäsi annat
-> menestyvän joukkueen tai muun yhteisön kaava.
Näiden asioiden kanssa ollaan usein myös työnohjauksessa: kun joku tässä kaavassa mättää, heijastuu se työhön, työn iloon, motivaatioon, hyvinvointiin jne.
Agree?

27/03/2026

Viimeiset pohdinnat harrastuksen lopettamisen osalta.
Oliko ratkaisu hyvä? Mitä lopulta jäi ja mikä muuttui?

26/03/2026

Osa 3: Mitä tehdä, kun lapsi haluaa lopettaa harrastamisen?
Teidän toivepostauksen viimeinen osa: JÄLKIHOITO.
Eli mitä sitten jos harrastus päättyy?
1. KESKUSTELKAA asiasta: miten arki muuttuu, mitä tilalle? Mikä on siinä vaikeaa? Vapauttavaa? Mihin vapautuva aika käytetään? Keskustelu auttaa valmistautumaan ennalta.
2. SALLI LEPO On ihan luonnollista, että aluksi kun kurinalainen viikko- ohjelma loppuu, tilalle tulee ei mitään. Lepo ja oleminen on ok. Usen palaudutaan ja prosessoidaan asiaa. Vanhempaa se voi haastaa.
3. TUE LIIKUNTAAN Usein vanhempana ajattelee, että ehkä sama laji menisi ilman kilpailullisua tavoitteita. On kuitenkin monelle vaikeaa mennä puolivaloilla. Eli uusi laji, sali tms voi olla kiinnostavampi. Tukeminen johonkin liikuntaan on hyvä, sillä liikkumaan tottunut keho kaipaa liikuntaa. Tekemisen tapa on vaan toinen.
4. TUE MUUTTUNEESSA IDENTITEETISSÄ. Mitå sitten kun en ole enää se voimistelija? Kiekkoilija? Futaaja? Se voi hämmentää. Keskustelkaa, mitä voi tulla tilalle? Voiko tilanne avata jotain uutta?
5. KÄSITTELE vanhempana omat tunteesi. Tämä on muutos kaikille. Vanhat kuviot, seuratutut, kisamatkat jäävät. Nauti vapautuvasta ajasta. Tehkää yhdessä jotain muuta.
Selviät kyllä 😁
Tykkää, jaa tai talleta jos tämä oli hyödyllinen tai antoi ajattelemista. Höpinää lisää reelseissä.
P. S Tämä prosessi on asia jossa voin auttaa lasta tai vanhempaa tai koko perhettä, pistä viestiä.

25/03/2026

Kun harrastaminen loppuu osa 3.Mites ne äidin tunteet?
Osat 1 ja 2 reelsissä eli meidän harrastamisen päättymisen tarinaa.
Käy katsomassa karusellista osat 1 ja 2. eli mitä voit vanhempana tehdä tilanteessa kun lapsi ilmoittaa haluavansa lopettaa harratamisen.
Kolmas faktaruutu tulossa eli jälkihoito- miten tästä eteenpäin?

Osoite

Kivenhakkaajantie 6B
Helsinki
04200

Puhelin

0503256966

Nettisivu

http://valmennusmissio.fi/

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Terapiapalvelut/ Sanna Välimäki - tmi Mind-catching :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Terapiapalvelut/ Sanna Välimäki - tmi Mind-catching :lle:

Oikopolut

Oma vastaanotto listan huipulle Klinikka Helsinki :ssa?

Jaa

Kategoria

Psykoterapeutti