Psykologi Pirjo Latvanen

31/03/2026

Teen välillä vapaaehtoistyötä suomalaisen maatalouden hyväksi 😊 Viime viikolla olin muutaman päivän poissa omista töistäni ja työskentelin muun muassa tilamyymälässä. Ruoka on jotain, mitä me kaikki tarvitsemme joka päivä – siksi sen alkuperä ja puhtaus merkitsevät minulle tässä ajassa erityisen paljon. Minusta on arvokasta saada olla mukana tukemassa sellaista työtä, joka osaltaan liittyy suoraan meidän ihan kaikkien arkeen.

Jotkut tietävätkin, että olen psykologi-psykoterapeutin lisäksi myös maatilan emäntä. Toisin kuin isoäitini, jonka muistan ”kunnon” emäntänä, olen sellainen emäntä, joka on aina työskennellyt sataprosenttisesti tilan ulkopuolella omassa ammatissaan. Silti vapaaehtoistyötä riittää – ja se tuntuu merkitykselliseltä. Tämänkaltainen emäntä lahjoittaa työpanostaan omien vahvuuksiensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa 🧡💛🤎

Minulle on tehnyt hyvää irrottautua välillä toimistotyöstä, katsoa maailmaa toisesta näkökulmasta ja tehdä jotain konkreettista käsillä. Se on ollut valtavan opettavaista. Eri roolien välillä kulkeminen vahvistaa kutakin niistä. Saan kohdata sekä ihmisiä että eläimiä toisessa ympäristössä, mikä avartaa näkökulmaa myös omaan ammattityöhöni.

Kaksi hattua, yksi arki. Voiko tätä kutsua "multitasking level expert" nimikkeellä? 😉

21/03/2026

Pakomatkalla, paluumatkalla vai perillä?
Kevät palaa joka vuosi. Se muistuttaa, että yhteys ei ole pysyvä tila, vaan liike.

Yksinäinen joutsen odotti pitkään kumppaniaan 🪿 Ehdin jo miettiä, jäikö toisen paluumatka kesken. Sitten kumppani saapui – äänekkäästi, varmasti – ja tuttu pari oli taas yhdessä. 🪿🪿

Ihmissuhteissa liikumme samankaltaisessa rytmissä. Huomaan itse palaavani suhteen kolmeen liikesanaan:
– pakomatka (vetäytyminen, etääntyminen)
– paluumatka (yritys korjata ja rakentaa, lähestyä uudelleen)
– perillä oleminen (yhteys ja turva)

Pakomatka ei ole virhe, vaan usein kehon ja mielen tapa säädellä kuormitusta.
Paluumatka on se liike, jossa suhde rakentuu – siinä syntyy luottamusta.

Perillä oleminen ei tarkoita täydellistä harmoniaa. Usein se on jotain pienempää: katse, joka viipyy hetken pidempään, hyvä kosketus tai tunne siitä, että olemme samassa tilassa.

Hyvässäkin suhteessa on katkoja ja suunnanvaihdoksia. Se kuuluu asiaan.
Ratkaisevaa ei ole se, lähdemmekö pakomatkalle, vaan se, löydämmekö takaisin paluumatkalle ja perille.

Joskus suunta hämärtyy. Menneet kokemukset voivat ohjata pakomatkalle silloinkin, kun yhteys olisi mahdollinen – tai paluumatkalle silloin, kun etäisyys olisi tarpeen. Tällöin pysähtyminen ja oman liikkeen ja sen merkityksen tutkiminen on ehkä tärkeämpää kuin nopea reagointi.

Missä liikkeessä olen juuri nyt – pakomatkalla, paluumatkalla vai perillä?

➿➿➿

Tiedossa aurinkoinen kevätviikonloppu. Minulle se tietää lisää kamera kädessä kulkemista ja luonnon yksityiskohtien huomaamista. Se on liikettä "olla perillä" - yhteydessä luonnon kanssa. Hyvää viikonloppua ☀

13/03/2026

Olen päivittänyt nettisivuni vastaamaan toiminnallisesti tämän päivän systeemeitä. Jätin sinne kaikki vanhatkin blogini, vaikka pitkään mietin, poistanko. Ajattelin, että näkykööt nyt vanhatkin viserrytkin vielä - siinä näkyy maailman (ja minun) muuttuminen. Voitko katsoa sivujani läpi ja kommentoida, mitä tulee mieleesi? 🙏 Joitain muutoksia olen siellä vielä tekemässä, mm. tekstien tasauksia ja kuvani kaipaa päivittämistä.

Tämä homma ei ollutkaan ihan vähäinen. Mr Hakukoneoptimointi 🖥️ ei puhukaan samaan kieltä minun runollisen kieleni kanssa. Se on vähän kuin, että toinen puhuisi taushiroa ja toinen kawishanaa. Minulle jäi vaihtoehdoksi opetella hänen kielensä, ja se on minusta vähän tylsää. Vallan tuskallista on kääntää omaa luovaa kieltä kapulakieleksi. M***a ei hätää, onneksi on sellainen firma kuin Mainostoimisto Sitrusmedia Oy , jonka osaavat ammattilaiset jaksoivat vastata kysymyksiini ja palauttaa jalkani maahan ja opastaa kaikessa tässä tällaista humanistiakin: esim. ”lisää tekstiä, käytä sanoja x, y, z” .

Kielen opettelu jatkuu, ja sen myötä teen varmaan vielä sanaston täsmennyksiä sun muuta selkeyttämistä.

Kiitos, hei, jos vaan ennätät katsella 🙏

P.S. tuo etusivun kuva on minun "happy placeni", ihana mutkitteleva kotitie, joka on parhaimmillan auringon alla, sumun keskellä, sateen kaappaamana, kevätpurojen lorinassa ja lumen valloittamana ❤️

Linkki nettisivuilleni kommenttikentässä.
Edit: siirsin sinne vähän huonon näkyvyyden vuoksi.

11/03/2026

Tässä on kirja, joka perustuu laajaan tutkimustietoon – ei mielipiteisiin. Se nojaa kehityspsykologisiin lainalaisuuksiin ja tutkimusnäyttöön. Minusta tämä on varsin puhutteleva ja pysäyttävä teos arvostamaltani emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järviseltä. Oletko jo lukenut / kuunnellut sen? Mitä mietit?

Kirja sisältää asiaa nykyisestä maailmanmenosta, yksilöllisyyden korostamisen tuomasta vääristymästä - ja miten se rapauttaa kykyä ymmärtää ja suvaita muita, yhteisöllisyyden kariutumisen seurauksista, kasvatuksesta, nuorten tilanteesta, sosiaalisen median vaikutuksesta meihin kaikkiin ja eritoten kasvaviin lapsiin (ja mitä kautta se on haitallista). Ja miten tämä kaikki vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme. Ajatus ei ole se, että pitäisi palata johonkin vanhaan tai "ennen oli paremmin" - näkemykseen, vaan pohtia muita vaihtoehtoja ja toimintatapoja tai ratkaisuja.

〰️〰️

Pieni ote kirjan yhteenvedosta:
”Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät.

Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia.

Kulttuurinen muutos on ollut nopea ja Suomessa erityisen nopea. Puhutaan muutamasta kymmenestä vuodesta, joiden aikana kulttuuri siirsi narsismin rajaa ja normalisoi käytöksen, joka ennen äärimmäisen individualismin aikaa olisi johtanut narsismin häiriön diagnoosiin....

…. Kyse ei siis ole yhden sukupolven aikaansaamasta muutoksesta, vaikka heidän vaikutuksensa olisikin sattunut juuri muutoksen aikaan. Kyse ei myöskään ole sukupolvierosta, niin että itsekkyys keskittyisi nuoriin, vaan kulttuurinen muutos ulottuu kaikenikäisiin, kaikkiin saman kulttuurin vaikutuspiirissä eläviin. Yksilöllinen varianssi luonnollisesti on olemassa eli yksilölliset erot sen suhteen, missä laajuudessa yksilö omaksuu kulttuurin normit…..
..Korkeimman hinnan tästä kehityksestä näyttäisi maksaneen se nuorten ikäpolvi, jolle sosiaalisten medioiden alustojen tulo sattui tiettyyn sosiaalisen kehityksen ja identiteetin muodostumisen herkkyyskauteen. Heidän mielenterveytensä lähti horjumaan.”

09/03/2026

Vielä ennätät ilmoittautua mukaan!
Ilmoittautumista on jatkettu 13.3. asti.

Huomio huomio! Vielä ehdit mukaan, ilmoittautumisaikaa jatkettu 13.3. saakka!

07/03/2026

Aivan lentäen ja liidellen kevät saapuu,
lupaa keneltäkään kysymättä.
Se palaa näille kulmille joka vuosi
ja kuiskaa sulavan lumen ja valon mukana:
nyt on kevät.

Akaan vastaanotolle se tulvi sisään eilen.
Pisti silmään sädetikarillaan, kun siinä istuin.
Eihän sille voinut olla edes vihainen –
se sai hymyn huulille.

Aurinkoista viikonloppua, ihmiset ☀️

06/03/2026

Ajatusleikki. Oletetaan, että tiiminne työntekijät palkittaisiin jostakin. Minkälaisia palkintoja tiimissänne jaettaisiin? 🏆

On ollut ilo toimia työnohjaajana laaja-alaisen työryhmän prosessissa. Osaamista löytyy monelta saralta. Avoin reflektio on runsasta. Kuuntelemisen ja kertomisen taito on vahvaa. Näkymä eteenpäin löytyy, samoin huumoria.

Ei ole ihme, että tämä porukka ansaitsee mittavan määrän palkintoja
– kuten kuvassa näkyy listattuna 😁😉

Ratkaisukeskeisessä ajattelussa sanotaan usein, että ongelmanratkaisuun suuntautuvat työyhteisöt kehittyvät, kun taas pelkkään kivun lievittämiseen keskittyvät työyhteisöt voivat jäädä paikalleen.

Itse ajattelen kuitenkin, että myös kivun lievittäminen on välttämätöntä. Harvoin päästään aidosti eteenpäin ennen kuin ihminen kokee tulleensa riittävästi kuulluksi omien näkökulmiensa ja kipujensa kanssa.

Ehkä toimivin työyhteisö osaakin tehdä molempia:
turvallisesti vakauttaen kohdata ja jakaa kokemuksia ja kipuja, ja rakentaa siitä eteenpäin kohti heille tärkeitä asioita.

〰️〰️〰️

Listataanpa tähän vielä nuo kuvan palkinnot:

Fazerin Sininen ja villasukat
Yhdessä pohdiskelun edistämispalkinto
Superpallo palkinto
Ratkaisija palkinto
Verkoston kutojan palkinto
Kuukauden tiimipelaajan palkinto
Totuudentorven palkinto
Olet ansainnut viikon lepoloman -palkinto
Selvittelijä sissi ja selviytyjä sissi -palkinnot
Innovaattoripalkinto
Sukupuoleton hymypatsas
Päivän piristäjä -palkinto
Melan huomoristisin työporukka -palkinto (”häiriköt”)
Kehittäjäpalkinto
Sopankeittäjä-palkinto

Sain luvan jakaa nämä palkintotiedot yhdellä ehdolla.
Minun piti myös paljastaa, kuka tämän kaiken takana on😄
Tämä valloittava tiimi on Melan työkykyneuvojat 👏

28/02/2026

Perhe on ensimmäinen peilimme. Peilin heijasteet synnyttävät käsitystämme siitä, onko maailma turvallinen. Peilin heijaste muokkaa kokemustamme omasta arvostamme ja mahdollisuuksistamme. Ympäröivä maailma heijastaa sävyjään tähän peiliin, värittäen tunnelmaa ja käsityksiä maailmasta.

Näin ajattelen myös katsoessani Taiteilijaperhe Jansson -näyttelyä HAM Helsingin taidemuseossa. Signe Hammarsten-Janssonin ja Viktor Janssonin koti oli enemmän kuin fyysinen tila – se oli perhe, jossa luovuus, yhteys, vapaus ja ajoittain jännite muovasivat kolmen lapsen identiteettiä.

Koin saman teeman jatkuvan - ja Designmuseon Pako Muumilaaksoon -näyttelyssä.

Tove Jansson loi Muumilaakson synkkänä aikana, keskellä sotaa ja Helsingin pommituksia. Muumilaakso näyttäytyy paikkana, jossa reaalimaailman levottomuus ja historialliset mullistukset muuntuvat turvaa tarjoavaksi mielikuvituksen maisemaksi, vaikka sielläkin kohdataan vaaroja. AD-museon esiteteksti kysyy: ”Voivatko Muumitarinat tarjota lohtua ja ratkaisuja nykypäivän ihmiselle, joka elää mullistusten ja katastrofien keskellä?” Minustakin tämä on hyvä kysymys.

Molemmat näyttelyt toivat esille, miten Tove Janssonin omat aistimukset, perhesuhteet ja elämänpiirin ihmiset ja asiat heijastuivat myöhemmin Muumilaakson hahmoissa, paikoissa ja tapahtumissa. Lapsuuden kokemukset, perheen dynamiikka, kaipuu vapauteen ja toisaalta syvä yhteenkuuluvuus ovat tunnistettavissa tarinoiden hahmoissa hienovaraisesti naamioituina. Tove Janssonin taiteessa nämä kaksi – intiimi perhepiiri ja ympäröivä aikakausi – käyvät vuoropuhelua. Muumilaakso ei ole vain satumaa, vaan psykologinen maisema: paikka, jossa henkilökohtaisen historian sävyt muuntuvat jaetuksi tarinaksi. Tämän kokeminen näyttelyissä oli minusta valtavan kiinnostavaa.

---

1. kuva: "Tove Jansson oli 27-vuotias, kun hän maalasi ainoan perhettään esittävän maalaluksen. Maalaus viittaa sotaan monella eri tasolla. " (HAM)
2. kuva (HAM)
3-5. kuvat (admuseot), 5. Tove Jansson omakuva.

Hieno museoretki talvilomalla. Sattumoisin osuimme muiden museoiden lisäksi näihin kahteen museoon ja kyseisiin näyttelyihin. Onneksi retki vei myös kuvatussa järjestyksessä, jotta Janssonin perheen ja Tove Janssonin tarinat saivat luontevasti täydentää toisiaan.

26/02/2026

Syksyllä ollut haastattelu ja juttu Tunne&Mieli -lehdessä on nyt näkyvissä tässä😊 Osa jutusta luettavissa👍 ”Oivalluksia” oli lehdessä muistaakseni 6. Tässä näkyvissä 3.

Rutiinit tuovat elämään rytmiä ja rakennetta, m***a fiksu tyyppi osaa jättää tilaa myös muutoksille.

25/02/2026

Aina jonkun on lähdettävä vetämään latua umpihankeen. Muuten mikään ei muutu.

Ladun avaaminen on raskasta työtä – etenkin pilvisenä ja tuulisena päivänä.

Silti juuri tuo pioneerityö tekee mahdolliseksi sen, että lopulta edessä on selkeämpi ja kantavampi latu. Työ palkitaan – vaikka alussa ei voi tietää, miten.

Ihmissuhteissa voi olla samoin. Jonkun on oltava se, joka ottaa ensimmäiset askeleet uuteen. Se, joka uskaltaa tehdä toisin. Se, joka koettaa uudella tavalla palauttaa yhteyden.

Jotta ei tarvitsisi liian pitkään rämpiä umpihangessa yksin, perhe- ja paripsykoterapeutti voi tulla kanssahiihtäjäksi.
Ei latukoneeksi, joka tekee työn puolestanne – vaan viitoittajaksi, joka auttaa pysymään suunnassa ja raiteilla.

〰️〰️〰️

Hiihtolomaviikon kunniaksi laduntekoa – ja siitä syntyneitä ajatuksia. Pilvinen aamu ja umpihanki kääntyivät auringonpaisteeksi ja hienoksi laduksi, kun käytin kunnolla aikaa edestakaiseen hiihtämiseen 💯💪☀️

21/02/2026

“Avaa silmät ja näe minut”, sanoo luonto.
Samaa kuiskaa ihminen vierellä.

Ei voi nähdä, ellei hidasta.
Ei voi nähdä, ellei katso kauniisti — etsien sekä yksityiskohtia että kokonaisuutta.

Yhteys syntyy siinä hetkessä, kun lakkaamme vain vilkaisemasta ja alamme huomata.

Kun huomaamme, annamme viestin: sinä olet olemassa, ja olet minulle merkityksellinen. Ei itsestäänselvyys, ei yhdentekevä, vaan arvokas ja ainutlaatuinen.

Tätä samaa sanoo sekä luonto että ihminen.
Ja molempiin tarvitsemme yhteyttä — ilman sitä emme oikein näe itseämmekään.

❄❄❄❄

Tauko kesken työpäivän. Varaston katto oli tehnyt sulamistaidetta koko pitkän sivun verran. Toinen toistaan kauniimpia luonnon muovaamia yksityiskohtia. Tässä eräs yksityiskohta kokonaisuudesta.

18/02/2026

Tulossa hieno ilta ihmissuhdetyön ammattilaisille. Tervetuloa mukaan!

Yhdistyksemme iloisena esittää:
Perheterapeuttien olohuoneessa etäyhteydellä tavattavissa konkarikouluttaja Sanna Aavaluoma! Perehdytään muistisairaan maailmaan, sairauden vaikutuksiin vuorovaikutuksessa sekä niiden kohtaamiseen lähisuhteissa ja ammattilaisena.

Sitovat ilmoittautumiset 3.3.2016 mennessä satu.muikku@terapiatalonoste.fi.
Hinta jäseniltä 10€ ja ei-jäseniltä 20€.
Ilta on tarkoitettu kaikille ihmissuhdetyön ammattilaisille. Tervetuloa mukaan!