Psykologi Pirjo Latvanen

26/04/2026

Mutkia matkassa ➰ Se kuuluu elämään.

Kun terveys haastoi muutama vuosi sitten - ei mitään henkeä uhkaavaa, m***a omaa arkea ja tekemistä rajoittavaa – ajattelin, että tämä oli tässä.
Rakas liikuntaharrastuskin pitäisi lopettaa.

M***a en lopettanut – säädin ja pidin kiinni merkityksellisestä.
Vähemmän, lyhyemmin, hitaammin, kevyemmin.
Jatkoin mahdollisissa puitteissa – en luovuttanut.

Vuosien jälkeen paluu rakkaan lajin pariin onnistui paremmin.
Nyt mennään taas lähes entiseen tapaan.

Joskus viisautta on päästää irti.
Ja joskus se on sitä, että jatkaa – vähän toisin säädettynä.

〰〰〰

Tänään tuulisella juoksulenkillä muistelin noita lamaavia aikoja 👣 👣 👣
Olen kiitollinen, että silloin löysin edes vähän kykyä pitää kiinni itselle tärkeästä ja terveellisestä – myös epävarmuuden keskellä.

Mikä mahtaa olla tämänkin rungon tarina? 🪾
Mutkia on tullut matkaan, ja sen jälkeen suunta jatkuu kohti valoa ☀️

24/04/2026

Mekko ylle – ja juhla keskellä arkea.
Hetki, jossa ilo ja merkitys kulkivat rinnakkain: vaikuttavia puheita, vuosien varrelta kantavia tarinoita sekä iloisia ja lämpimiä kohtaamisia.
Sitä se oli - elämänmakuinen juhla.

Viikko sitten sain kunnian osallistua Maaseudun tukihenkilöverkkon 30-vuotisjuhlaan. Paikalla oli tukihenkilöitä kolmelta vuosikymmeneltä, yhteistyökumppaneita ja valtiovallan edustajia.

Tukihenkilöverkosto tarjoaa matalan kynnyksen keskustelutukea ja käytännön apua maatalousyrittäjille ja maaseudun asukkaille silloin, kun arki kuormittaa. Mukana on noin 140 tukihenkilöä. Viime vuonna noin 1900 ihmistä sai heiltä tukea. Kuten Stean johtaja, Hanna Heinonen, totesi, kyse on “hyvin vaikuttavasta toiminnasta”.

Pysäyttävää oli kuulla kertomuksia siitä, miten ihmisen peruskysymykset – jaksaminen ja ihmissuhteet – pysyvät haastavina ajasta toiseen. Siksi kohtaamisella on väliä. Tästä syystä minä olen valtavan kiitollinen, että olen saanut jo neljän vuoden ajan olla mukana tukihenkilöiden peruskoulutuksessa yhdessä Loma ja Terveys ry:n Mian kanssa. Psykologin näkökulmasta koulutuksessa keskeistä ei ole vain tietopuolen sisällön tarjoaminen, vaan myös turvallisen rakenteen ja ymmärryksen luominen siitä, mitä rinnallakulkeminen vaativassa vapaaehtoistyössä tarkoittaa näissä ikiaikaisissa ihmisten haasteissa.

Loma ja Terveys ry luo Maaseudun tukihenkilöverkolle toiminnalle rakenteet, puitteet ja kotipesän – tukihenkilöverkoston organisoinnin perustan. Siinä missä järjestö luo toiminnalle rakenteet ja kodin, Mia antaa sille kasvot ja sydämen.

“Välittäminen on voima, joka kantaa meitä kaikkia”, muistutti ministeri Sari Essayah. Senhän me tiedämme: antaessa saa – hyöty on molemminpuolinen.

Kuvat: Ari Lassila

19/04/2026

Ihminen ei kasva tyhjiössä – hän kasvaa suhteissa.

Psykologinen tutkimus, erityisesti John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria, esittää, että lapsi sopeutuu aina siihen ympäristöön, jossa hän elää. Hänelle rakentuu juuri niissä olosuhteissa mahdollisimman toimiva tapa olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Tärkeä oivallus on, että lapsen tapa kiintyä ei ole virhe – se on ratkaisu. Yritys säilyttää yhteys, koska yhteys on elinehto.

On parempi kiinnittyä edes jollain tavalla kuin jäädä yksin ja suojattomaksi.

Kun yhteys on epävarmaa, lapsi reagoi:
– joskus vaatimalla, kontrolloimalla, “taistelemalla”
– joskus vetäytymällä, luovuttamalla, turtumalla

Nämä eivät ole merkkejä huonoudesta, vaan keinoja selviytyä.

Sama näkyy luonnossa. Puu, joka kasvaa kiven päällä, ei lopeta kasvuaan – se etsii reitin. Se mukautuu. Se tekee parhaansa niissä olosuhteissa, jotka on annettu.

Samoin lapsi.

Nuoruudessa ja aikuisuudessa kannamme usein mukanamme varhain opittuja tapoja olla suhteessa toisiin. Toistamme tuttuja toimintamalleja – usein huomaamattamme – uusissa ihmissuhteissa. Samalla ihminen ei suinkaan ole muuttumaton. Elämän aikana on mahdollista rakentua ja rakentaa myös uudenlaisia tapoja olla yhteydessä.
Uudet, riittävän turvalliset ihmissuhdekokemukset voivat vähitellen muovata toimintamallien suuntaa. Usein se edellyttää myös reflektiota, itsetutkiskelua ja yhteistä tutkiskelua. Sitä tehdään myös psykoterapioissa.

Kun ymmärrämme tämän, kysymys muuttuu:
“Mikä tässä lapsessa / ihmisessä / kumppanissa on vikana?”
→ “Mihin tämä käyttäytyminen on ollut ratkaisuyritys?”

Ja siitä alkaa ymmärrys.

—
Lisälukemista:
• John Bowlby – Attachment and Loss
• Mary Ainsworth – kiintymyssuhdemallit
• Stephen Porges – turvan neurobiologia
• Bessel van der Kolk – The Body Keeps the Score / Jäljet kehossa
• Jari Sinkkonen – Kiintymyssuhteet elämänkaaressa

〰️〰️〰️

Pirjon luontoretken ajatuksenjuoksua oheisen "juuristokiven" luona. Kommenttikentässä on toinen kuva. Katso, miten puu käyttäytyy kun kivi jostain syystä halkeaa.

12/04/2026

Mitä yhteistä on Artemis II -avaruuslennolla ja tällä metsän kruunulla, sammalmättäällä? - Kysymys jäi vaivaamaan minua 🧐

Seurasin Artemis II -lentoa poikkeuksellisen tarkasti. En oikein osannut selittää miksi, m***a se kiehtoi valtavasti. Samoina päivinä vaeltelin lempimetsässäni kuvaamassa kevättä – sammaleita ja kiviä, jotka tähän aikaan vuodesta pääsevät esiin. Sekin tuntui satumaisen kiehtovalta. 👀

Huomasin kokevani molemmissa jotain samaa, jota kutsun hiljaiseksi haltioitumiseksi.
Toinen on saavutettavissa, kun pysähtyy ja katsoo tarkemmin. Toinen on jotain niin saavuttamattoman kaukaista, että sitä voi vain kuvitella tarinoiden kautta. Silti molemmat saavat mieleni sanomaan: “odota – maailma on käsittämättömämpi kuin luulin.”

En keksinyt vastaus alkuperäiseen kysymykseeni itse, joten keskustelin asiasta tekoälyn kanssa. Sen kautta löysin uudelleen käsitteen awe – ihmetyksen tai haltioitumisen tila. Tämä herätti kiinnostukseni, ja selitys sopi yhtenä mallina käsityskykyyni.

Psykologien Dacher Keltner ja Jonathan Haidt (2003, Cognition & Emotion) mukaan awe-kokemus syntyy, kun kohtaamme jotain:
– valtavaa (kuten avaruus)
– tai niin monimutkaista (kuten sammalmätäs), ettei mieli pysty heti hahmottamaan sitä

Molemmat pakottavat ajattelun ikään kuin päivittymään.
Siksi Artemis II näyttää maailmankaikkeuden suuruuden.
Sammal näyttää maailman syvyyden ja monimutkaisuuden pienessä.
Eri suunnat, sama kokemus.

Tutkimusten mukaan tällaiset awe-hetket:
– vähentävät itsekeskeistä ajattelua
– lisäävät merkityksellisyyden tunnetta
– ja voivat jopa lisätä empatiaa ja halua auttaa muita

AI-keskustelujen pohjalta syntyi myös yksinkertainen harjoitus arkeen:
Jos ongelmasi tuntuu liian isolta → “mene avaruuteen” ja katso sitä kauempaa.
Jos mielesi on levoton → “mene sammaleeseen” ja keskity yhteen pieneen asiaan luonossa.

Lopulta kyse on samasta asiasta: kyvystä vaihtaa mittakaavaa. Sitähän me ihmiset välillä tarvitsemme.

Avaruus ja sammal ovat kuin kaksi ovea samaan huoneeseen
– toinen suuruuden, toinen yksityiskohtien kautta.

Itse kutsuisin awe-kokemusta suomenkielen sanoilla: haltioituminen ja lumoutuminen. Ja ajattelen, että syntyäkseen tämä edellyttää kosolti hengittämistä, hidastamista ja huomaamista 💛🧡💚

Mitä tämä herättää sinulle? 😊

11/04/2026

Meneekö elämä ohi❓
Juna menee. Vain humahdus ja se on poissa. Joskus arki tuntuu samanlaiselta. Kiire seuraa toista, eikä ehdi katsoa, mikä on oikeasti tärkeää. Asiat vilisevät ohi kuin vaunut raiteilla. Tuttua itselleni, ja kovin usein kuulen myös terapiassa, että "ei olla ehditty, kun on kiire".

Pysähtyminen ei tarkoita menettämistä. Se tarkoittaa, että on edes mahdollisuus huomata - huomata elämän oleellisia asioita. Pysähtyminen ei tarkoita paikoilleen jäämistä. Se tarkoittaa yhteyden löytämisen mahdollisuutta tähän hetkeen. Hetkissä asuu merkitys, joka syntyy vasta kun olemme läsnä. Joskus kysyn kiireeseen vetoavilta henkilöiltä: "onko minuutti aikaa" ja "miten sen käyttäisit, jos sellainen olisi". Usein löytyy sitten muutamakin minuutti.

On tuloillaan kaunis viikoloppu. Huomaa sen hetkissä oleellinen.
Elämä tapahtuu nyt 🧡

07/04/2026

Tässä hieno koulutus syksyyn❣️ Tule mukaan❣️

Traumatisoituminen ja sen vaikutukset lähisuhteisiin: työkaluja tunnistamiseen, kohtaamiseen ja hoitamiseen

💖 Pirkanmaan perhe- ja paripsykoterapiayhdistys tarjoaa sinulle, ihmissuhdetyön ammattilainen, ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua traumatisoitumisen kohtaamiseen ja hoitamiseen erityisesti kehollisuus huomioiden!

💖 Marko Punkanen on kokenut ja viisas asiantuntija, joka on vakiinnuttanut mm. sensomotorisen psykoterapian ja tuonut Suomeen Deep Brain Reorientating -koulutuskokonaisuudet, joita käytetään traumahoidoissa. Nyt pääset tutustumaan traumojen kohtaamiseen ja hoitamiseen läheisten ihmissuhteiden näkökulmasta!

💖 Aika ja paikka: Tampere, Työväenmuseo Werstaan Bertel-sali 7.10.2026 klo 9.00 – 16.00. Rekisteröityminen klo 8.15 alkaen.
Hinta: 100 €/Pipepan jäsenet, 140€/ei-jäsenet sis. kahvit. Lounas omakustanteinen.

💖 Lisätietoja ja sitovat ilmoittautumiset 7.9.2026 mennessä Leena Hanhimäelle lomakkeella https://forms.gle/N3GL7LwfkX4XakdN6
tai sähköpostitse leenahmaki@gmail.com.Vain 50 ensiksi ilmoittaunutta mahtuu mukaan!

💖 Marko Punkanen (FT) on vaativan erityistason traumapsykoterapeutti, tanssi-liiketerapeutti ja musiikkiterapeutti, joka työskentelee monipuolisesti traumapsykoterapeuttien kouluttajana ja työnohjaajana. Hänellä on 30 vuoden kokemus eriasteisen traumatisoitumisen hoidosta. Erityisesti hän on perehtynyt traumatisoitumisen kehollisiin oireisiin ja kehon huomioimiseen traumatisoitumisen hoidossa. Marko on myös Suomen ensimmäinen sertifioitu sensomotorinen psykoterapeutti ja sensomotorisen psykoterapian kouluttaja. Häneltä on julkaistu teos Traumatisoitunut keho ja mieli (Tuuma-kustannus, 2025).

05/04/2026

Hyvää pääsiäistä ❣🐣🐥☀

Mikä on mielesi sisäinen kansallismaisema tänä pääsiäisenä? Mitä mielesi katselisi mieluiten?

Annas kun arvailen. Onko se kotona — toiveessa tervehtyä tai jaksaa paremmin? Kauneudessa, luonnossa, eläimessä, joka lähelläsi pyörii? Lapsissa, kumppanissa, toiveessa työstä? Levollisessa olossa, rauhassa, turvassa? Onko se siinä edessäsi, vai aamussa tai illassa? Onko se läsnä vai poissa?

Voisiko hengitys on kansallisaarteemme? Meidän kaikkien yhteinen ja silti niin henkilökohtainen. Kun pysähdymme sitä tunnustelemaan, maisema usein kirkastuu — ja joskus huomaamme, että osa siitä, mitä etsimme, on jo hiljaa tässä 💛

Tänä pääsiäisenä toivon, että voit hengittää lempeästi ja antaan mielen levätä siellä, missä tuntuu turvalliselta 💛🌼🧡

Terveisin,
Pirjo

31/03/2026

Teen välillä vapaaehtoistyötä suomalaisen maatalouden hyväksi 😊 Viime viikolla olin muutaman päivän poissa omista töistäni ja työskentelin muun muassa tilamyymälässä. Ruoka on jotain, mitä me kaikki tarvitsemme joka päivä – siksi sen alkuperä ja puhtaus merkitsevät minulle tässä ajassa erityisen paljon. Minusta on arvokasta saada olla mukana tukemassa sellaista työtä, joka osaltaan liittyy suoraan meidän ihan kaikkien arkeen.

Jotkut tietävätkin, että olen psykologi-psykoterapeutin lisäksi myös maatilan emäntä. Toisin kuin isoäitini, jonka muistan ”kunnon” emäntänä, olen sellainen emäntä, joka on aina työskennellyt sataprosenttisesti tilan ulkopuolella omassa ammatissaan. Silti vapaaehtoistyötä riittää – ja se tuntuu merkitykselliseltä. Tämänkaltainen emäntä lahjoittaa työpanostaan omien vahvuuksiensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa 🧡💛🤎

Minulle on tehnyt hyvää irrottautua välillä toimistotyöstä, katsoa maailmaa toisesta näkökulmasta ja tehdä jotain konkreettista käsillä. Se on ollut valtavan opettavaista. Eri roolien välillä kulkeminen vahvistaa kutakin niistä. Saan kohdata sekä ihmisiä että eläimiä toisessa ympäristössä, mikä avartaa näkökulmaa myös omaan ammattityöhöni.

Kaksi hattua, yksi arki. Voiko tätä kutsua "multitasking level expert" nimikkeellä? 😉

21/03/2026

Pakomatkalla, paluumatkalla vai perillä?
Kevät palaa joka vuosi. Se muistuttaa, että yhteys ei ole pysyvä tila, vaan liike.

Yksinäinen joutsen odotti pitkään kumppaniaan 🪿 Ehdin jo miettiä, jäikö toisen paluumatka kesken. Sitten kumppani saapui – äänekkäästi, varmasti – ja tuttu pari oli taas yhdessä. 🪿🪿

Ihmissuhteissa liikumme samankaltaisessa rytmissä. Huomaan itse palaavani suhteen kolmeen liikesanaan:
– pakomatka (vetäytyminen, etääntyminen)
– paluumatka (yritys korjata ja rakentaa, lähestyä uudelleen)
– perillä oleminen (yhteys ja turva)

Pakomatka ei ole virhe, vaan usein kehon ja mielen tapa säädellä kuormitusta.
Paluumatka on se liike, jossa suhde rakentuu – siinä syntyy luottamusta.

Perillä oleminen ei tarkoita täydellistä harmoniaa. Usein se on jotain pienempää: katse, joka viipyy hetken pidempään, hyvä kosketus tai tunne siitä, että olemme samassa tilassa.

Hyvässäkin suhteessa on katkoja ja suunnanvaihdoksia. Se kuuluu asiaan.
Ratkaisevaa ei ole se, lähdemmekö pakomatkalle, vaan se, löydämmekö takaisin paluumatkalle ja perille.

Joskus suunta hämärtyy. Menneet kokemukset voivat ohjata pakomatkalle silloinkin, kun yhteys olisi mahdollinen – tai paluumatkalle silloin, kun etäisyys olisi tarpeen. Tällöin pysähtyminen ja oman liikkeen ja sen merkityksen tutkiminen on ehkä tärkeämpää kuin nopea reagointi.

Missä liikkeessä olen juuri nyt – pakomatkalla, paluumatkalla vai perillä?

➿➿➿

Tiedossa aurinkoinen kevätviikonloppu. Minulle se tietää lisää kamera kädessä kulkemista ja luonnon yksityiskohtien huomaamista. Se on liikettä "olla perillä" - yhteydessä luonnon kanssa. Hyvää viikonloppua ☀

13/03/2026

Olen päivittänyt nettisivuni vastaamaan toiminnallisesti tämän päivän systeemeitä. Jätin sinne kaikki vanhatkin blogini, vaikka pitkään mietin, poistanko. Ajattelin, että näkykööt nyt vanhatkin viserrytkin vielä - siinä näkyy maailman (ja minun) muuttuminen. Voitko katsoa sivujani läpi ja kommentoida, mitä tulee mieleesi? 🙏 Joitain muutoksia olen siellä vielä tekemässä, mm. tekstien tasauksia ja kuvani kaipaa päivittämistä.

Tämä homma ei ollutkaan ihan vähäinen. Mr Hakukoneoptimointi 🖥️ ei puhukaan samaan kieltä minun runollisen kieleni kanssa. Se on vähän kuin, että toinen puhuisi taushiroa ja toinen kawishanaa. Minulle jäi vaihtoehdoksi opetella hänen kielensä, ja se on minusta vähän tylsää. Vallan tuskallista on kääntää omaa luovaa kieltä kapulakieleksi. M***a ei hätää, onneksi on sellainen firma kuin Mainostoimisto Sitrusmedia Oy , jonka osaavat ammattilaiset jaksoivat vastata kysymyksiini ja palauttaa jalkani maahan ja opastaa kaikessa tässä tällaista humanistiakin: esim. ”lisää tekstiä, käytä sanoja x, y, z” .

Kielen opettelu jatkuu, ja sen myötä teen varmaan vielä sanaston täsmennyksiä sun muuta selkeyttämistä.

Kiitos, hei, jos vaan ennätät katsella 🙏

P.S. tuo etusivun kuva on minun "happy placeni", ihana mutkitteleva kotitie, joka on parhaimmillan auringon alla, sumun keskellä, sateen kaappaamana, kevätpurojen lorinassa ja lumen valloittamana ❤️

Linkki nettisivuilleni kommenttikentässä.
Edit: siirsin sinne vähän huonon näkyvyyden vuoksi.

11/03/2026

Tässä on kirja, joka perustuu laajaan tutkimustietoon – ei mielipiteisiin. Se nojaa kehityspsykologisiin lainalaisuuksiin ja tutkimusnäyttöön. Minusta tämä on varsin puhutteleva ja pysäyttävä teos arvostamaltani emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järviseltä. Oletko jo lukenut / kuunnellut sen? Mitä mietit?

Kirja sisältää asiaa nykyisestä maailmanmenosta, yksilöllisyyden korostamisen tuomasta vääristymästä - ja miten se rapauttaa kykyä ymmärtää ja suvaita muita, yhteisöllisyyden kariutumisen seurauksista, kasvatuksesta, nuorten tilanteesta, sosiaalisen median vaikutuksesta meihin kaikkiin ja eritoten kasvaviin lapsiin (ja mitä kautta se on haitallista). Ja miten tämä kaikki vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme. Ajatus ei ole se, että pitäisi palata johonkin vanhaan tai "ennen oli paremmin" - näkemykseen, vaan pohtia muita vaihtoehtoja ja toimintatapoja tai ratkaisuja.

〰️〰️

Pieni ote kirjan yhteenvedosta:
”Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät.

Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia.

Kulttuurinen muutos on ollut nopea ja Suomessa erityisen nopea. Puhutaan muutamasta kymmenestä vuodesta, joiden aikana kulttuuri siirsi narsismin rajaa ja normalisoi käytöksen, joka ennen äärimmäisen individualismin aikaa olisi johtanut narsismin häiriön diagnoosiin....

…. Kyse ei siis ole yhden sukupolven aikaansaamasta muutoksesta, vaikka heidän vaikutuksensa olisikin sattunut juuri muutoksen aikaan. Kyse ei myöskään ole sukupolvierosta, niin että itsekkyys keskittyisi nuoriin, vaan kulttuurinen muutos ulottuu kaikenikäisiin, kaikkiin saman kulttuurin vaikutuspiirissä eläviin. Yksilöllinen varianssi luonnollisesti on olemassa eli yksilölliset erot sen suhteen, missä laajuudessa yksilö omaksuu kulttuurin normit…..
..Korkeimman hinnan tästä kehityksestä näyttäisi maksaneen se nuorten ikäpolvi, jolle sosiaalisten medioiden alustojen tulo sattui tiettyyn sosiaalisen kehityksen ja identiteetin muodostumisen herkkyyskauteen. Heidän mielenterveytensä lähti horjumaan.”

09/03/2026

Vielä ennätät ilmoittautua mukaan!
Ilmoittautumista on jatkettu 13.3. asti.

Huomio huomio! Vielä ehdit mukaan, ilmoittautumisaikaa jatkettu 13.3. saakka!