29/08/2024
Meidän Raisa kertoo artikkelissaan millaista on opiskella ja tehdä töitä heikkonäköisenä/sokeana hierojana.
Ovikello soi, ja kävelen työpöytäni äärestä avaamaan.
”Hei! Oliko sulle varattu aika?”
”Joo kyllä, Raisalle oli.”
Päästän asiakkaan sisään ja ohjaan hänelle naulakon, johon ulkokengät ja -takin voi jättää.
”Sitten vain peremmälle, tervetuloa!”
Asiakas istuu minua vastapäätä ja kyselen häneltä perusasioita, kuten miksi hän on tullut hoitoon, onko kipuja ja jos on, kuinka kauan niitä on jatkunut ja onko kipua liikkeessä vai levossa. Tuttu kaava, jonka käyn läpi joka asiakkaan kohdalla, toki aina yksilöllisesti varioiden.
”No niin, voidaan sitten aloittaa! Ai niin, milloin viimeksi olet käynyt hierojalla?”
Olen Raisa, koulutettu hieroja (2021) ja urheiluhieroja (EAT) (2022). Olen opiskellut ja tehnyt työurani heikkonäköisenä/sokeana, ja nyt minua pyydettiiin kirjoittamaan siitä, millaista tämä työ on, kun näköaisti ei ole käytettävissä.
Aihe oli minulle ensin haastava, ja oli vaikea alkaa kuvata asiaa, joka minulle on niin luonnollinen. Miten osaisin sanoittaa työtä sokeana hierojana, kun minulla ei ole siitä vastaavaa kokemusta näkevänä? Miten muuten kuin vertailemalla voisin kertoa, millaista on kohdata asiakas näkevänä tai näkövammaisena tai millaista on tehdä manuaalista hoitoa sokeana?
Koko artikkelin voit käydä lukemassa kotisivuilta osoitteesta https://www.healthkiren.fi/hieronta-3-2/
Mukavia lukuhetkiä! 😊
📸: Joonas Vola