14/05/2025
🩹Kipu, tuo monen päällepäin näkymätön elämänkumppani💊..
Siis ei mulla ole hätää, olen onnekas ettei kohdalleni ole osunut normaaleja keski ikäisen kremppoja kummempia kolotuksia.
Ihan hirveän moni elää kroonistuneen kivun kanssa, tai sairastuu erilaisiin kipuoirehtymiin. Törmään työni kautta hurjiin tarinoihin, elämään polyneuropatioiden, fibromyalgioiden, ibsien kanssa, tai harvinaisiin niinkuin tanään CRPS tapaukseen.
Kipu on aihe, jonka edessä nykylääketiedekin on pulassa, kun parantavaa hoitoa ei ole ja oireenmukainen ei tehoa.
Miten muka se liikaa määrätty parasetamoli tai ibubrofeeni ei muka auta, ota ne yhdessä....(tämä usein kuultu lääkärin suusta).
No miksi ei auta? Me ollaan yksilöitä, jonka jokasen keho on uniikki kappale, jokainen mieli, tuntemus ja aisti on ainutlaatuinen. Vaikuttimena voi olla sairaus, trauma, elimellinen ongelma, geenivirhe, painovirhe paholainen, tai sähkövika, mikä vaan!
Mä olen viime aikoina miettinyt maalatessani:
1.PUNAISTA, miten sen näen? Miten sinä näet sen. Joo, se on yleisesti ottaen punainen, m***a minkä sävyinen?
2.(liikaa uutisia, eli menehtyneitä ja siitä aasinsiltana surua) miksi "otetaan osaa" suruun, en minä voi/halua/kykene kenekään surusta ottaa osaa. Tunnen myötätuntoa, empatiaa ja toivotan voimia ja muistojen vaalimista.
3.Kipua asteikolla 1-10. Siis millä ihmeen asteikolla, mihin sitä verrataan? Kysyjänkö kivun sietokykyyn? Jos vastaan 4, enkö silloin ole kipeä, jäänkö ilman hoitoa? Millainen sitten on 3, tai se kymppi, eli kannattaa varmaan aina varmuudeksi vastata 10! (meidän koulujärjestelmä tuntee asteikon 4-10 ja 0-5.)
Tapaan ensi viikolla ihmisen (Instassa, )❤️jolla on elämänkumppanina CRPS ja miltei pähkähullu asenne elämään just siksi,tai siitä huolimatta.
Kuulet aiheesta lisää joten jää kuulolle!
