25/02/2026
Lokerointia…
Kun olet koko työikäsi tehnyt (tänä vuonna tulee 30 v) ja pitänyt itsestään selvänä asiaa, niin tämän päivän lokeroiminen tuntuu hurjalta. Rakennammeko itse lokeroita ja himmeleitä sillä, että ollaan vaan hiljaa eikä kyseenalaisteta mitään?
Kerron nyt yhden esimerkin, joka on aika karu, julma ja eriarvoistava!
Ikäihmisten perhehoidon toimintaohjeessa meitä perhehoitajia velvoitetaan käymään hätäensiavun ja alkusammutuksen koulutus, jonka minä ja Eetu suoritimme viime viikolla ja Eki kävi eilen. Tähän asti kaikki ollaan samaa mieltä, että hyvä juttu!!
M***a sitten kun kysyin asiaa päättäviltä tahoilta niin sisareni Piia tuosta 100 metrin päästä ei ollut tervetullut koulutukseen, kun hänellä ei ole hoidettavana ikäihmistä. Piia on tehnyt yli 20 vuotta perhehoitajan työtä ja katsonut vierestä yhden tulipalon, kun vanhempiemme talo paloi, jossa toimi myös perhekoti ja toimi sitten vielä tulipalon jälkeenkin kymmeniä vuosia.
Tiedän kyllä, että Piia osaa toimia hädän hetkellä, m***a kyse on enemmänkin siitä, että miksi toisia samaa työtä tekeviä koulutetaan ja toisia puolestaan ei. Työnantajana kun molemmilla toimii meidän oma hyvinvointialueemme?
Koulutus oli hyvä ja napakka, tilaa salissa olisi ollut yllin kyllin ja vieläpä useampana päivänä. Onko toisten henki tärkeämpi kuin toisten ja entäs perhehoitajan henki? Mihin lokeroon kuulutaan?
Nyt toivoisin, että jokainen tätä lukeva jakaisi tätä päivitystä ja kommentoisitte joko oman tai yleisen mielipiteen asiasta. Nämä koulutuspäivät olisi kaikille yhtä tärkeitä ja toisi kuvan, että ollaan kaikki yhtä tärkeitä.
Meillä on ollut aina hyvä ellei jopa erittäin hyvä taso palo- ja pelastus asioissa, m***a vahinko kun ei ilmoita tulostaan niin on aina oltava valppaana kuitenkin.
Aamuisin miettein, Päivi.