20/02/2025
Tässä hyvä ja kattava vastine doulaystävältä Kaisalta viime viikkojen kotisynnytyskeskusteluun ❣️
Ensi sunnuntaina Lappeenrannassa kotisynnytysaiheinen tapaaminen, jossa myös minä ja Kaisa doulina tapaamista emännöimässä. Tervetuloa ❤️
SISÄLTÖVAROITUS, vastine negatiiviseen kotisynnytysuutisointiin.
Viime aikaisessa uutisoinnissa on nostettu toistuvasti esiin kotisynnytysten turvallisuus. On puhuttu jopa useamman vauvan kuolleen kotisynnytysten yhteydessä. Nämä ovat todella surullisia uutisia, joita ei toivoisi kenellekään. On kuitenkin tärkeää pitää uutisoinnissa kiinni totuudesta ja eettisyydestä. Viime vuoden kuolemantapauksista ovat selvitykset kesken, ja viime vuoden viralliset tilastot valmistuvat ajallaan. On tärkeää tutkia tarkasti, mikä kuolemiin / vaaratilanteisiin oli syynä, ja voidaanko niistä ottaa oppia. Vauvan kuolemilla juttujen myyminen ilman tarkempaa tietoa tapahtuneesta vaikuttaa pelottelutarkoituksessa tehdyltä, ja se on erittäin vastuutonta ihmisten henkisen hyvinvoinnin ja syntyvyyden kannalta. Tämä kyseenalainen uutisointi on myös poikinut paljon väärän tiedon levittämistä kotisynnytyksistä. Aion nyt oikaista niitä.
Suunniteltu, kätilöavusteinen kotisynnytys on laajan, kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan matalan riskin synnyttäjälle yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytyskin. Miten tämä on mahdollista? Koska synnytys on kehon luonnollinen tapahtuma, joka on hienosti automatisoitu, m***a herkkä häiriöille. Häiriöksi voi riittää ihmisestä riippuen esimerkiksi siirtyminen sairaalaan, tutkimukset ja toimenpiteet tai epäystävällinen ihminen synnytyshuoneessa. Kotona synnyttäjä saa varmemmin synnyttää rauhassa, jolloin keho toimii paremmin, mikä tekee synnytyksestäkin turvallisemman.
Sairaalaan siirryttäessä on tavallista, että supistukset laantuvat, m***a useimmiten ne voimistuvat uudestaan jonkin ajan kuluttua. Joskus käy kuitenkin niin, että tätä ei malteta odottaa, tai synnytys ei yksinkertaisesti jatku sairaalassa, jolloin yleensä annetaan synteettistä (=keinotekoista) oksitosiinia suonensisäisesti. Oksitosiini on kehon oma synnytyshormoni (myös rakkaushormoni), m***a synteettinen oksitosiini voi aikaansaada luonnottomat kovat ja tiheät supistukset. Silloin monesti päädytään antamaan synnyttäjälle epiduraalipuudutus, jolla on myös monia mahdollisia haittavaikutuksia. Pahimmillaan toimenpiteiden haittavaikutusten takia päädytään "pelastamaan" vauva uusilla toimenpiteillä, koska alun perin synnytys ei saanut edetä luonnollisesti. Kotona synnyttäessä ei tarvitse siirtyä mihinkään (ellei jotain poikkeavaa ilmene), ja tutkimuksia ja toimenpiteitä tehdään vähemmän kuin sairaalasynnytyksissä. Ja huom, silti kotisynnytys on tutkimusten mukaan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys! Eli kehomme todella hyötyy vähemmistä (turhista) puuttumisista.
Tietenkin on tilanteita, jolloin synnytyksessä tarvitaan lääketieteellistä apua, m***a nykyisessä järjestelmässä, jossa meillä ei vielä ole ns. normaalisynnytyksen hoitosuosituksia (tulossa 2-3 vuoden kuluttua Kätilöliiton mukaan!), vaan kaikki synnyttäjät hoidetaan riskisynnyttäjinä, on todennäköistä, että synnytyksiä ylihoidetaan, ja siitä seuraa lisää hoidon tarvetta. On todettu, että erityisesti synnytyksissä yksi toimenpide aikaansaa herkästi kierteen, jossa toimenpide aiheuttaa seuraavan toimenpiteen tarpeen. Tämä johtunee synnytyksen luonnollisuudesta ja herkkyydestä. Synnytyksessä ovat toiminnassa samat hormonit ja samat elimet kuin rakastelussa, ja siksi sanotaankin, että synnytysympäristön tulisi olla samankaltainen kuin vauvaa alulle saatettaessa. Esimerkiksi kirkkaat valot ja ei-toivotut ihmiset voivat häiritä näitä molempia hetkiä.
Luonnollisessa synnytyksessä keho erittää hormoneja, jotka sekä edistävät synnytystä, että lievittävät kipua. Luonnolliset hormonit toimivat kuitenkin vain, jos synnyttäjä kokee olevansa turvassa, eli että paikka että ihmiset tuntuvat turvallisilta, ja synnyttäjä luottaa omaan kykyynsä synnyttäjänä. Näihin asioihin vaikuttaa ratkaisevasti se, keitä synnytyshuoneessa on, tuntevatko he synnyttäjän, kohtaavatko he hänet hyvin, uskovatko he synnyttäjän kykyyn synnyttää, ovatko he synnyttäjän tukena ja antavatko he synnyttäjän tehdä omaa kehoaan koskevat päätökset. Nämä asiat toteutuvat helpommin kotisynnytyksessä, jossa paikalla on vain synnyttäjän kutsumia, tutuksi tulleita ihmisiä, jotka tietävät synnyttäjän toiveet. Nämä olisi mahdollista saada toteutumaan sairaalassakin, m***a siihen tarvitaan järjestelmän kehittämistä, ainakin omakätilö.
Valviran (=synnytyksiä valvova taho Suomessa) ja potilaslain mukaan itsemääräämisoikeus koskee myös synnyttäjiä, ja synnyttäjä saa kieltäytyä mistä tahansa toimenpiteestä. Monesti kuulee sanottavan, että kätilöt ja lääkärit tietävät parhaiten, eikä itse voi tietää mikä valinta olisi hyvä. Synnytys ei kuitenkaan ole mitään ydinfysiikkaa, ja tavallinen synnyttäjä kumppaneineen pystyy mainiosti oppimaan synnytyksen kulun perusteet ja siihen vaikuttavat tekijät. Silloin synnyttäjällä on hyvät valmiudet tarvittaessa keskustella kätilön tai lääkärin kanssa hoidostaan, kysyä perusteluita tarjotulle hoidolle, ja päättää mitä hoitoa hän ottaa vastaan.
Tämän onnistuminen riippuu myös hoitavasta henkilökunnasta, jonka pitäisi neutraalisti hyväksyä synnyttäjän tietoisesti tekemät valinnat. Silloin synnyttäjällä pysyy paremmin hallinnan tunne, eikä hän koe tulevansa ylikävellyksi tai painostetuksi. Synnyttäjä kokee tuleensa ohitetuksi yleensä rutiinitutkimusten tai -toimenpiteiden kohdalla, joita tehdään varmuuden vuoksi, vaikka synnyttäjä ja vauva voivat hyvin. Jos synnyttäjä tai vauva oikeasti tarvitsee apua, niin ei synnyttäjä siitä kieltäydy, se on turha pelko. On kuitenkin puuttumisia, jotka eivät perustu vahvaan tutkimusnäyttöön, vaan ne on otettu käyttöön ajatuksella, että täytyyhän tämän parantaa turvallisuutta. Ihmisen ajattelukyky ei kuitenkaan aina riitä totuuden selvittämiseen. Olisitko uskonut esimerkiksi, että normaalisti sujuneessa synnytyksessä sydänäänien jatkuva seuraaminen ei johda vauvan eikä synnyttäjän parempaan vointiin, vaan voi jopa huonontaa sitä? Juuri tämän vuoksi pelkkä kokemusperäinen ajatus ei riitä, kun tehdään yleisiä suosituksia.
Jatkuu kommenteissa!
