18/11/2025
En tiedä mitä selkääni piirtyy. Tunnen pensselin vedot viileinä, m***a eri kohdissa selkääni ne tuntuvat erilaisilta. Jossain kohdassa tuntemus on hyvin miellyttävä. Toisessa se on jopa ikävä, m***a haluan silti tutkia sitä. Pysytellä läsnä tuntemuksissani.
Niin kuin elämä maalaa kuvaa tulevaisuudestani, jota en vielä näe. Olen tietämätön.
Tietämättömyys.
Se on ollut minullekin rankkaa ja levottomaksi tekevää. Niin levottomaksi, että sitä on ollut miltei kestämätöntä sietää.
Kuitenkin vuosien mittaan tämä soluissani ja luonnossa ympärilläni loputtomana pulppuava, alati muotoaan muuntava Elämä on kuljettanut minua niin, että olen oppinut jotain perustavan laatuista.
Olen oppinut sen, että minun levoton mieleni, se rajoittunut, vaikkakin tärkeä osa ihmisolentoa tietää hyvin vähän. Se tietään minkä tietää, m***a Elämän suurta Jumalallista kuvaa se ei voi mitenkään nähdä eikä ymmärtää.
Olen löytänyt vapautuksen suuresta osasta kärsimyksiäni, kun olen luopunut siitä, että yrittäisin mielelläni tietää, silloin kun on viisaampaa vain luottaa sydämestä käsin.
Siispä antaudun ja luotan tietämättömyyteen.
Luotan tietämättömyyteen oli Sun Vuoden 1. moduulin teema.
Miten se näkyi kurssilla käytännössä?
Se näkyi minusta hauskalla tavalla mm. niin, että ohjelmaa ei kerrottu meille etukäteen. Pääsimme tutkimaan, mitä tietämättömyys herättää.
Kurssipaikan eteisaulan liitutaululle oli kyllä kirjoitettu aikataulu. M***a siitä selvisi milloin syödään, milloin nukutaan ja milloin työskennellään, m***a se miten ja missä työskennellään, selvisi vasta juuri ennen alkavaa harjoitus-slottia (slotti = aikaikkuna).
Seuraavalla moduulilla teeman on ”En pelkää pimeää”. Olen jo odottavaisin mielin, mitä onkaan luvassa…
Kirjoittaja
📸