21/04/2026
Maria käveli salin poikki ja laskeutui luokseni, kun istuin jo patjalla lattialla. Salissa vallitsi valmistautuva ja lempeä energia. Patjan vieressä oli nenäliinoja, juomapullo ja tyynyjä.
Loimme Marian kanssa yhteyden katsoen toisiamme silmiin ja liikutuimme yhdessä. Tunsin koko olemuksessani sen rakkaudellisen yhteyden, sen ystävyyden ja vertaisuuden, sen feminiinisen turvan, jonka siinä hetkessä taas jaoimme, se nosti liikutuksen kyyneleet silmiini.
Lempeästi hän toivotti minulle hyvää matkaa, aivan kuten kävi tekemässä jokaiselle matkaan lähtijälle. Olin lähdössä hengitysmatkalle yhdessä kolmen toisen hengittelijän kanssa. Jokaisen matka olisi henkilökohtainen, jokainen omalla patjallaan, m***a kenttä, jonka koko ryhmänä kohta jakaisimme ja johon yhdistyisimme olisi yhteinen.
Edessä oli mielenkiintoinen kolmen tunnin seikkailu, jota raamittaisi voimakas musiikki, kuten holotrooppiseen hengitystyöskentelyyn kuuluu. Oli Sun Vuoden 3. moduulin pääharjoituksen aika.
Alitajuisen, näkymättömän ja tiedostamattoman maailman, Elämän yhteinen kenttä eri tasoineen, on asia, josta meistä useimmat on kasvatettu irti. Meitä pikemminkin kehotetaan pysymään vain päivätietoisuuden sekä unen tajunnan tilassa. Muu voi olla outoa tai vaarallista.
Tajunnantilojen tutkimisesta on tehty jotain mystistä ja epäluonnollista, pelottavaa ja joissain yhteyksissä vaarallista. Elämälle vaarallista ja haitallista se voi olla silloin, kun toimintaa ohjaava voima on pelko eikä rakkaus ja turva, kuten tässä tapauksessa, ja aina minun tapauksessani. (Sisäinen suojelupoliisini on melko vaativa turvan ja rakkauden suhteen.)
Jatkuu kommenteissa
📸