28/12/2025
Tunteiden tunteminen on kykyä olla elossa omassa kehossa ja sisäisessä todellisuudessa. Se ei ole tunteiden ymmärtämistä, selittämistä tai hallitsemista, vaan suoraa kokemista ilman että käännyt pois.
Moni meistä on oppinut jo varhain, että tunteet ovat liikaa, vääriä tai vaarallisia. Siksi opimme ajattelemaan tunteitamme sen sijaan että tuntisimme ne. Puhumme niistä, analysoimme niitä, teemme niistä tarinoita. Se voi olla älykästä ja selviytymisen kannalta tarpeellista, m***a se ei vielä ole tuntemista.
Tunteen tunteminen tapahtuu kehossa. Se on paine rinnassa, kuuma aalto vatsassa, kuristava tunne kurkussa, laajeneminen, painuminen, värinä, raskaus tai keveys. Kun tunnet tunteen, et kysy miksi se on siellä etkä mihin se johtaa. Huomaat vain, että tämä on nyt tässä. Ja jäät sen kanssa.
Tunteiden tunteminen vaatii turvallisuutta. Jos hermosto on ylikuormittunut tai varhaisessa elämässä ei ole ollut tilaa tunteille, keho on voinut oppia sulkeutumaan. Silloin tunteet tuntuvat uhkaavilta, kaoottisilta tai lamaannuttavilta. Tämä ei ole heikkoutta, vaan älykäs sopeutuma. Tunteiden tuntemista ei voi pakottaa. Se rakentuu hitaasti, kokemuksesta että tunnen ja selviän.
Kun tunteita aletaan tuntea, moni pelkää että ne eivät lopu, että ne vievät mukanaan tai rikkovat jotakin. Todellisuudessa tunne on liike. Se syntyy, voimistuu, muuttuu ja laantuu, jos sitä ei tukahduteta eikä ruoskita eteenpäin ajatuksilla. Tunteet eivät ole ongelma. Se, että ne jäävät jumiin, on.
Tunteiden tunteminen ei tee ihmisestä hallitsematonta tai heikkoa. Päinvastoin. Se lisää selkeyttä, rajoja ja kykyä toimia rehellisesti. Kun tunnet surun, et ole suru. Kun tunnet vihan, et ole viha. Olet ihminen, joka kykenee kantamaan sisäistä liikettä ilman että kadottaa itsensä.
Syvimmällä tasolla tunteiden tunteminen on yhteyttä. Yhteyttä omaan itseen, kehoon ja elämään sellaisena kuin se tässä hetkessä on. Se on hiljaista rohkeutta pysyä läsnä ilman pakoa. Ja siitä syntyy vähitellen luottamus siihen, että sinussa on tilaa kaikelle, mitä tunnet.
📸