21/08/2025
Syvä kaipuu kouluttamiseen on elänyt minussa jo vuosia, ja viimein se on saanut muodon. Olen saanut pitää pientä pilottiryhmää ohjaajakoulutuksessa vuoden ajan, ja jo siinä sydämeni syttyi näkemään, miten osallistujat kasvavat ohjaajiksi. He ottavat paikkansa, vaikka jännittää. Kesäkuussa käynnistyi ensimmäinen varsinainen koulutusryhmä, ja matka jatkuu nyt heidän kanssaan seuraavat puolitoista vuotta.
Olen valtavan innoissani siitä, että saan jakaa eteenpäin kaiken sen, mitä olen työurani aikana oppinut kriisityön, kehotietoisuuden, kanssasäätelyn, hermoston ymmärryksen, turvallisuuden luomisen ja epähenkilökohtaisen rakkauden äärellä. Sama polku on jatkunut myös ta**rassa, jossa yhteyden ja läsnäolon syvyys on saanut uuden merkityksen. Näiden kokemusten pohjalta olen rakentanut koulutuskokonaisuuden, joka ei nojaa vaikeisiin teorioihin, vaan käytännön harjoitteluun, keskusteluun, pohdintaan, itsereflektioon ja ennen kaikkea oman vastuun kantamiseen.
Olen koonnut siihen myös sellaisia ohjausteknisiä oivalluksia, joita en ole itse saanut mistään koulutuksesta, vaan olen oppinut ne kantapään kautta. Ne ovat niitä käänteentekeviä oppeja, jotka vievät ohjaajaa nopeammin kohti ammatillista varmuutta.
Uskalsin ryhtyä kouluttajaksi, vaikka tiesin, että siinä olen itsekin suurennuslasin alla. Ja juuri se tekee minusta vielä paremman ohjaajan ja kouluttajan. Se on kasvun paikka, joka kirkastaa omaa osaamistani ja syventää ymmärrystäni.
Parasta on hetki, jolloin näkee ohjaajan kasvavan ohjaajaksi. Oman paikan ottamisen rohkeuden ja sen, miten todellinen ohjaamisen virtaus alkaa näkyä.
📸
