22/01/2022
Viikon aikana kertynyttä ajatusta:
Tämän viikon aikana, kun on lukenut erinäisiä kirjoituksia niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediasta, on selväksi tullut se, että ihmiset ovat viimeisen 2 vuoden aikana etääntyneet toisistaan. Ja vaikka kuinka koetan pitää itseäni neutraalilla pohjalla tämän koronan keskellä, on tuo asia kyllä käynyt selväksi. Enkä puhu nyt ainoastaan tuohon tautiin liittyvää kirjoittelua. Tilanne on sama kovin monen asian kanssa.
Tämä on se asia, mikä tulee näkymään yhteiskunnassa vielä pitkään. Tämä typerä tauti on tehnyt hallaa yhteiskuntaan niin monella tasolla, ettei sitä vielä tajuta kokonaisuudessaan, vaikka mietittäisiin kuinka. Vain aika näyttää kokonaan sen.
Pelkästään sosiaalinen kanssakäyminen on kokenut muutosta, kun vapaa liikkuminen ja oleminen on ollut rajattua niin pitkään. Ihmisten on helpompaa nököttää kotona kuin lähteä harrastuksiin, kulttuuririentoiin tai muuten vaan hengailemaan ihmisten keskelle. On helpompi valehdella tekevänsä jotain muuta kuin nähdä se vaiva, jotta poistuisi kotoaan. Lisäksi on tullut sen miljoona sääntöä siitä, kuinka sen voi tehdä. Tai milloin.
Somessa on helpompi kirjoittaa kärkkäitäkin mielipiteitä. Sellaisia, joita ei kasvotusten sanottaisi. Eikä välttämättä tiedetä milloin, jos koskaan tulee tilaisuutta kommentointiin toiselle suoraan, joten mitä sen on väliä, vaikka toista loukkaisikin. Onneksi tämä asia on noussut keskusteluihin ja sen kaltaista toimintaa ei useammassa tahossa näytetä hyväksyvän ja se on hyvä suunta.
Moni lapsi on joutunut jättämään harrastuksensa ja siinä tulee olemaan tekeminen, että nuo pudokkaat saadaan takaisin aktiivisen toiminnan pariin, jos on totuttu maatumaan sohvaan puhelimen kanssa. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin.
Millaisena näyttäytyy tämä jakso vanhusten elämässä, kun 2 vuotta on rajoitettu heidänkin liikkumisen mahdollisuuksiaan sekä sosiaalista elämää. Mistä löytyy kuntouttajat tulevaisuudessa heidän toimeliaana pitämiseen.
Kaikissa ikäryhmissä on niitä, jotka ovat pärjänneet paremmin tämän ajanjakson kanssa ja sitten on heitä, joita tämä on koetellut kovemmin. Voi olla, että lähtökohtaisesti tilanne on ollut jo valmiiksi sitä sosiaalista etääntymistä suosiva. Mökkiytyminen on ollut lähes helpotus.
Sitten on heitä, joille etääntyminen on tullut pikkuhiljaa tilanteiden ajautuessa pisteeseen, jossa huomaan vaan olleensa kovin pitkään itsekseen. Koetaan yksinäisyyttä.
Sitten on niitäkin, joiden elämä on ollut etätöitä ja ulkoliikuntaa jo ennen koko hässäkkää, eikä mikään ole niin suuresti muuttunut.
Tasoja näissä tapauksissa on varmaan yhtä m***a kuin on ihmistäkin. Jo se luo omat haasteensa.
Syntyneestä tilanteesta riippuu, kuinka pian uusi normaali muodostuu, kun vihdoin saamme takaisin vapaan elämän. Koska uskon, että siihen päästään.
Totuus kuitenkin on, että sosiaali- ja terveydenhuolto palveluiden tarve tulee olemaan keskiössä tilanteen mentyä ohi. Myös liikunta ja hyvinvointi palveluiden tarve korostuu.
Siksi vaikka myös politiikan koetan pitää palvelustani erillään, on nyt tehtävä poikkeus. Huomiset aluevaalit ovat tärkeät, koska nuo valitut ihmiset ovat ne, jotka lähtevät rakentamaan sitä palettia, millä tämä, tulevaisuuden hyvinvointi hässäkkä hoidetaan. Se ei tule olemaan helppo työ, koska rakenne on uusi ja tilanne kovin erilainen kuin mikä se oli, kun sotea lähdettiin ensimmäisen kerran uudistamaan. Siksi on tärkeää valita pestiin ihmiset, jotka ajavat tasapuolisesti kaikkien hyvinvointia sillä laajuudella, mitä koko elämän kaari erilaisine tilanteineen vaatii. Ja tässä valinnassa on jokaisella äänioikeutetulla mahdollisuus vaikuttaa.
Kyse on kuitenkin jokaisen hyvinvoinnista ja sen palveluista.
-Anna
