Ajatusalta

Ajatusalta Psykoterapeutti (kognitiivinen käyttäytymisterapia, KKT, CBT) ja psykologi

Näinä maailman aikoina mieleeni muistuu usein, miltä tuntui kasvaa kylmän sodan ilmapiirissä lama-ajan lapsena. Pienenä ...
09/02/2026

Näinä maailman aikoina mieleeni muistuu usein, miltä tuntui kasvaa kylmän sodan ilmapiirissä lama-ajan lapsena. Pienenä näin painajaisia ydinsodasta. Nuoruudessa ympäristöahdistus oli niin kova, että tein isoja henkilökohtaisia ratkaisuja "pelastaakseni maailman" 🌍

Silti podin koko varhaisaikuisuuden jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta siitä, etten tehnyt omasta mielestäni riittävästi vähentääkseni ympäristötuhoja ja kärsimystä maailmassa. En ollut se rohkein ja radikaalein, en oppinut korjaamaan itse edes pyöränkumia ja kasvattamaan yrttejä ikkunalaudalla, en ollut ihmisoikeustaistelija, enkä useinkaan osannut auttaa ketään, vaikka opiskelin psykologiaa. Pahimmillaan maailman tuska huolettoman kuluttamisen koetusta vastuuttomuudesta kääntyi tiukoiksi säännöiksi, joiden mukaisesti ei ollut sananmukaisesti mahdollista elää.

Kun muistelen nyt keski-ikäisenä nuorempaa itseäni, olen ylpeä siitä, että yritin parhaani niin vähäisillä voimilla ja resursseilla. En sulkenut silmiäni siitä, mitä maailmassa näin. Tiesin omat arvoni, vaikka ne aiheuttivat ihmettelyä ja epämukavuutta ympäristössäni. M***a mitä enemmän kritisoin itseäni siitä, etten päässyt ideaaleihini, sitä epävarmemmaksi tulin ja sitä vähemmän tein. Ja mitä enemmän näin vikoja systeemissä, sitä lannistuneemmaksi muutuin enkä jaksanut enää taistella tuulimyllyjä vastaan. Ja siinä samalla opin, miten monia puolia asioilla on tässä monimutkaisessa maailmassa.

Moni kokee samaa ristiriitaa joka päivä. Miten ylläpitää toivoa, kun päivä päivältä maailma vaikuttaa hullummalta paikalta? Miten voi olla yhtä aikaa lähimmäisilleen lempeä ja joustaa arkijärkisesti, jos on samaan aikaan periaatteisiin sitoutunut (toisin sanoen "hankala")? Miten elää arvoristiriitojen kanssa? Miten huolehtia kärsivien elollisten hyvinvoinnista, jos itse on hukkumassa ahdistukseen ja epävarmuuteen? Milloin hyvästä pyrkimyksestä tulee pakonomaista uhkien välttelyä?

Yllä oleviin kysymyksiin ei ole vastauksia. Elämä on jatkuvaa tasapainottelua. Itse asiassa se, että ylipäätään huomaa ristiriitoja ja vaihtoehtoisia tapoja reagoida, on mielen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta erittäin hyvä merkki. Sitten ollaan pulassa, kun mistään ei jaksa välittää tai elää täysin automaatiolla.

Itsekriittisyyttä ja lannistumista voi tuskin täysin välttää. M***a niiden rinnalle tarvitsemme myötätuntoa itseämme ja muita kohtaan. Itse asiassa juuri myötätunnon puute näyttää olevan keskeinen osa ihmiskunnan ongelmia.

Myötätunto ei tarkoita minkä tahansa asian hyväksymistä sellaisenaan ja ongelmien lakaisemista maton alle. Myötätuntoisempi suhtautuminen auttaa laskemaan hätäistä taistele-pakene-reaktiota, näkemään asiat sellaisia kuin ne ovat ja tarvittaessa tarttumaan toimeen maltilla ja jämäkkyydellä.

Jokaiselle meistä, jotka seuraamme (tai välttelemme) uutisia huolestuneina ja syytämme itseämme ja kuka mitäkin tahoa havaitsemistamme ongelmista ja toimenpiteiden puutteesta, haluan listata tähän muutamia ajatuksia.

Uutisissa tai somessa:

🦁 Se, mikä minua suututtaa, kertoo:
🔸Tässä on selvästikin jotain, mitä en halua menettää tai mitä en voi hyväksyä.
🔸Jokin tärkeä rajani on ylittymässä. Mikä se on?

🦄 Se, että minua ahdistaa, kertoo:
🔹 Välitän samanaikaisesti monista asioista ja tarvitsen turvallisuutta ja ennakoitavuutta. 🔹 Skannaan vihjeitä, että asiat ovat huonosti, mutten tiedä, mistä kaikesta on kyse ja mitä voin tehdä. Se on inhimillinen ja looginen kokemus näinä aikoina.
🔹Voin kysyä, mitä kehoni kaipaa juuri nyt? Kun annan ensin itselleni luvan rauhoittua ja vastata perustarpeisiini, voin ajatella selkeämmin.

🐭 Se, että minua pelottaa, kertoo:
🔸Ajattelen paljon ja nopeasti ja tunnen vahvasti. Valpastun herkästi. Aivoni haluavat kovasti pitää minut hengissä, vaikken olisi edes vaarassa juuri nyt. Kiitos avusta, aivot 🩷
🔸Olen onnekas, että minulla on jotain, jonka puolesta pelätä.
🔸Mikä on se varsinainen uhka, jota pelkään eniten?
🔸Onko se realistinen, perusteltu ja ajankohtainen huoli? Jos on, miten voin käytännössä varautua siihen? Ovatko ne ratkaisut, joita ulkopuolelta tarjotaan tai oma mieleni tuottaa, pitkällä aikavälillä niitä, joiden mukaan haluan toimia?
🔸Jos huoli on lähinnä mielessäni, voin opetella sietämään tunnetta yksin että muiden kanssa. Voin käyttää omaa maalaisjärkeäni.
🔸Ymmärrän, etten voi koskaan saada 100 % varmuutta asioista.

🐦Se, että tunnen surua tai liikutusta, kertoo:
🔹 Jokin muistuttaa tärkeästä menettämästäni henkilöstä, asiasta tai ajasta tai menettämisen mahdollisuudesta.
🔹 Huomaan, mitä pidän arvokkaana, ja miten kaunis ja hauras elämä on. 🔹Samaistuminen toisten tuskaan motivoi auttamaan, jos en pelkään tuntea sitä.
🔹Jos en tunne surua tai liikutusta, tiedän olevani niin kuormittunut, että tarvitsen tauon kuunnellakseni itseäni ja vahvistaakseni omia voimavarojani.

🐸 Se, että minua naurattaa, kertoo:
🔸Löydän tästä maailmasta iloa tuottavia asioita, huumoria ja yhteyden muihin ihmisiin tai eläimiin. Se on voima, joka saa jaksamaan vaikeina aikoina.
🔸Minulla on lupa unohtaa hetkeksi huolet. 🔸Huvittuminen ja hellyttävistä sisällöistä ilahtuminen ovat merkkejä, että tärkeät tunteidensäätelykeinot, kuten huomion kääntäminen muualle ja toisesta näkökulmasta etäämmältä katsominen, toimivat.
🔸Jos voin yllättyä iloisesti tai nauraa yhä uudelleen samalle jutulle, en ole täysin äärirajoilla jaksamisen kanssa.
🔸Nauraessani hyväntahtoisesti pystyn katsomaan kohti jotain, mitä en ehkä muuten kestäisi, ja pysyn uteliaampana.
☺ Nauraessani muistan, että lukemattomat sukupolvet ennen minua ovat eläneet läpi sietämättömän vaikeita aikoja toivoen, että heidän jälkeläisensä voisivat hymyillä.

Paltamon harrastus- ja hyvinvointimessuilla 24.9. on monenlaista toimintaa kaikenikäisille. Kannattaa tulla kuuntelemaan...
13/09/2022

Paltamon harrastus- ja hyvinvointimessuilla 24.9. on monenlaista toimintaa kaikenikäisille. Kannattaa tulla kuuntelemaan myös psykologin luento klo 11-11:45. Aiheena on mielen hyvinvointi 🌿🙂

https://www.ajatusalta.fi/post/lukukokemuksena-suorittajan-mieli-vapaudu-ylikontrollistaKesälomalla oli tarkoitus lukea ...
13/08/2022

https://www.ajatusalta.fi/post/lukukokemuksena-suorittajan-mieli-vapaudu-ylikontrollista

Kesälomalla oli tarkoitus lukea paljonkin ammattikirjallisuutta, m***a moni kirja jäi kesken. Tähän tartuin viimeisellä lomaviikolla. Tunnistin teoksesta paljon tuttua, m***a onneksi en taida lukeutua ihan äärikaartiin tässä mielessä. Pienenä hauskana sivuhuomautuksena kuitenkin, että kunnon ylisuorittajatyyliin käytin tämän kirja-arvostelun laatimiseen 7 tuntia yhteen menoon. Toivottavasti tästä on jollekulle iloa, ettei aika mennyt ihan hukkaan 😅

Emilia Kujala, 2001. Otava. Haluatko tehdä asiat aina oikein ja viimeisen päälle? Sanotaanko sinulle usein, että vähempikin riittäisi? Ihmetelläänkö jaksamistasi? Jäätkö jumiin varmisteluun, viimeistelyyn ja yksityiskohtiin? Oletko näiden toimintatapojen vuoksi välillä uupunut? Psykot...

Tässä videossa on paljon juuri sitä, mitä haluaisin sanoa nuorille asiakkailleni. Liian moni miettii liian pitkään yksin...
25/05/2022

Tässä videossa on paljon juuri sitä, mitä haluaisin sanoa nuorille asiakkailleni. Liian moni miettii liian pitkään yksin, mikä hänessä on vikana, kun hommat eivät luista. Kun viikosta ja vuodesta toiseen koulu ei motivoi ja yrittämisestä huolimatta tehtäviä jää tekemättä, kirjat unohtuvat kotiin, ja aivot kieltäytyvät yhteistyöstä oppitunnilla, väkiselläkin nuori alkaa kyseenalaistaa omaa kyvykkyyttään ja koulun merkitystä. Nämä asiat kannattaa selvittää pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Arvostan todella paljon tällaista omakohtaisesta kokemuksesta ammennettua kannustusta ja tietoa. 👍

Erityisopettaja Aapo Heinonen kertoo omasta koulupolustaan. ADHD:n kanssa arki on välillä vaikeaa. Videon katsottuasi ymmärrät paremmin, mistä ADHD:ssa on ky...

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, sijaisäideille, uusperheiden äideille, isoäideille ja kaikille äidin virkaa toimit...
08/05/2022

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, sijaisäideille, uusperheiden äideille, isoäideille ja kaikille äidin virkaa toimittaville!❤

02/04/2022

Autismitietoisuuden viikolla 29.3.2022 pidetyssä webinaarissa puhuu autismikirjon lapsen äiti Jaana Taipale sekä Mervi Hendunen, Mari Pitkänen ja Emmi Lönn E...

Tässä FB-postausten sarjassa käsitellään tarkkaavuusvaikeuden kanssa pärjäilemistä etenkin aikuisten näkökulmasta. Laste...
19/03/2022

Tässä FB-postausten sarjassa käsitellään tarkkaavuusvaikeuden kanssa pärjäilemistä etenkin aikuisten näkökulmasta. Lasten ja opetuksen näkökulmasta tietoa löytyy paljon, m***a nuorten ja aikuisten on vaikeampi löytää tietoa aiheesta suomeksi.

Vaikka olen luvannut kirjoittaa ADHD:n tukikeinoista, tuntuu mahdottomalta tarttua niin laajaan aiheeseen ennen kuin on käsitelty hyväksymistä. Vasta aikaa vievän hyväksymisprosessin jälkeen on mahdollista luopua harhakuvitelmasta, että oma tai läheisen keskushermosto alkaisi toiveajattelun voimasta toimia normaalisti. Jos yksittäiset vinkit ja "päätät vain" -asenne riittää kaikista oireista pääsemiseen lopullisesti, kyseessä ei alun perinkään ollut ADHD.

Artikkeli löytyy oheisesta linkistä. Suosittelen myös ammattikasvattajille 👍

Kun ADHD-diagnoosi on saatu tai tulossa, ensimmäinen ammattilaiselle esitetty kysymys on yleensä: "Mitä se käytännössä tarkoittaa?" ja seuraava: "Miten sen kanssa tullaan toimeen?" Harvemmin kysytään suoraan, miten diagnoosi muuttaa käsitystä itsestä, läheisestä tai elämästä, m***a ...

05/03/2022

Venäjän hyökkäys Ukrainaan pelottaa, ahdistaa ja huolestuttaa. Mielen vointiin kannattaa epävarmuuden ja huolen keskellä kiinnittää erityistä huomiota. Myös keskellä kriisiä mielenterveyttä voi…

04/03/2022

Tuliko taas puhuttua liikaa? Olisiko jotain kannattanut jättää sanomatta? Varsinkin näinä päivinä, kun erilaiset uhkaskenaariot mietityttävät, ajatusmyllyn pyörittäminen isoon ääneen voi ahdistaa kuulijoita, vaikka he osallistuisivatkin keskusteluun. Lapset eivät osaa erottaa, mitkä aikuisten spekulaatioista voivat realistisesti toteutua ja mikä taas on hyvin epätodennäköistä.

Yleensä noin 7-9 vuoden ikään mennessä kehittyy kyky ajatella äänettömästi omassa mielessä. Tämä kielellistä työmuistia edellyttävä kyky mahdollistaa mm. harkinnan, sääntöjen ja normien huomioon ottamisen toiminnassa, ongelmanratkaisun ja suunnitelmallisuuden.

Osalla aikuisistakin on vaikeuksia viedä pitkiä ajatusprosesseja loppuun omassa mielessään, varsinkin, jos asia on tunnepitoinen. Silloin asiaan on tavallista vaikeampi keskittyä rauhallisesti ja netraalisti. Parhaassa tapauksessa on löydettävissä luotettava ja ymmärtäväinen keskustelukumppani, jonka kanssa tilannetta voi puida niin kauan kuin on tarpeen.

Aina näin ei ole. Esimerkiksi neurokirjon piirteistä johtuva kielelllisen työmuistin kapeus aiheuttaa sen, ettei aikuinenkaan aina ennätä harkita ja suodattaa sanojaan. Vaarana voi olla jopa humpsahtaminen monologiin ja koko oman ajatusmaailman vyöryttäminen kaikkien paikallaolijoiden kuuluville.

Jos on toistuvasti puhunut tahtomattaan ohi suunsa, tai on saanut palautetta tahdittomuudesta, henkilö saattaa tietoisesti välttää puhumista julkisesti ja käyttäytyä korostetunkin pidättyväisesti.

Usein henkilö ei kuitenkaan edes tiedosta, että hänen sanansa voivat häiritä tai loukata muita. Hänhän vain ajattelee ääneen, eikä tarkoita kaikkea kirjaimellisesti. Itse asiassa hän voi olla varsin tyytyväinen keskusteluun, sillä on saanut sen aikana jäsennettyä omat ajatuksensa, päässyt jonkinlaiseen lopputulokseen, ja jopa ilmaissut tärkeät pointtinsa muillekin.

Lähi-ihmiset voivat tällaisessa tapauksessa kysyä suoraan: "Ajatteletko ääneen vai tarkoitatko tuota todella?" Hienovaraiset vihjeet, kuten vaikeneminen tai keskustelunaiheen vaihtaminen eivät välttämättä opeta puheliaalle ihmiselle, mistä on kyse. Liian epäselvät vihjeet tuottavat epämääräisen tunteen torjutuksi tulemisesta. Niinpä viesti tulee helposti ymmärrettyä väärin ja aiheuttaa ärsyyntymistä ja loukkaantumista sen sijaan, että henkilö hoksaisi kyseen olevan vain tarpeesta puhua harkitummin.

Korona-aikana olemme jo opetelleet suodattamaan lisäahdistusta ruokkivaa huolipuhetta. Ukrainan sotatilanne on uusi, ja jokainen meistä joutuu muodostamaan oman käsityksensä siitä. Muistetaan käyttää kykyämme sisäiseen puheeseen erityisesti silloin, kun asitimme kanssaihmisissä hermostuneisuutta ja hätää tai kun puhumme aiheesta lapsille, nuorille ja heille, joita asia koskettaa henkilökohtaisella tasolla.

Tämän artikkelisarjan kirjoittamiseen meni pitkään, m***a vihdoinkin se on valmis. Onneksi toiveen esittäjä jaksoi odott...
20/02/2022

Tämän artikkelisarjan kirjoittamiseen meni pitkään, m***a vihdoinkin se on valmis. Onneksi toiveen esittäjä jaksoi odottaa. Oli mukava tuottaa pitkästä aikaa blogiin urheilupsykologista sisältöä.

Ensimmäisessä osassa käsitellään keskittymisvaikeuksien lukuisia taustatekijöitä. Toisessa osassa on kerrottu keinoista, joita voi kokeilla, jos keskittymisvaikeudet häiritsevät suunnistusta syystä riippumatta. Lisäksi sarjaan kuuluu ADHD:lle omistettu oma artikkelinsa. Mikäli oma urheilulaji ei ole suunnistus, etenkin tästä ensimmäisestä osasta voi silti saada oivalluksia.



Tätä artikkelia voi lukea myös toisen lajin näkökulmasta, jos urheilijalla on keskittymispulmia. Kaikki käytännön esimerkit on kuitenkin sovellettu suunnistukseen. Suunnistus vaatii lajina erityise…

Sain kysymyksen, miten ikäihmiset pärjäävät ADHD:n kanssa. Aihetta on tutkittu valitettavan vähän. Blogista löytyy juttu...
10/01/2022

Sain kysymyksen, miten ikäihmiset pärjäävät ADHD:n kanssa. Aihetta on tutkittu valitettavan vähän. Blogista löytyy juttu, joka perustuu pitkälti yhteen muutaman vuoden takaiseen ruotsalaistutkimukseen.

(Kuva: Media from Wix) Yhä useammalla aikuisella on ADHD-diagnoosi. Työikäisten tarkkaavuusvaikeuksista alkaakin olla tutkittua tietoa. Sen sijaan iäkkäiden ADHD-piirteisten henkilöiden osalta tutkimustietoa on vielä sangen vähän, vaikka noin 3 %:lla yli 55-vuotiaista arvioidaan olevan ADHD...

06/01/2022

Kun neurokirjolle kuuluvalla asiakkaalla tai oppilaalla on ongelma, me ammattilaiset jaamme hyvää tarkoittavia neuvoja, jotka perustuvat siihen, miten suurin osa ihmiskuntaa toimii. Liian usein unohdamme, että ne peruskeinot on todennäköisesti kokeiltu jo monen kertaan. Neurotyypillisten konsteja ja toimintamallejahan neurokirjon henkilö on nähnyt koko elämänsä ajan, ja niitä on hänelle tuputettu. Jos ne toimisivat, hän käyttäisi siitä, eikä ongelmia olisi.

Toinen pulma läheisille ja ammattilaisille koituu siitä, että ihmisten väliset erot neurokirjolla ovat suuremmat kuin neurotyypillisessä väestössä. On esimerkiksi totta, että monet autismikirjon henkilöt tarvitsevat tarkkoja rutiineja. Se ei kuitenkaan välttämättä päde jokaisen a-kirjolaisen kanssa.
Joku toinen on todennut toimivimmaksi tavaksi urakoida aamusta iltaan (tai seuraavaan aamuun) täydellä teholla töitään ja tehtäviään, ja ottaa välillä lepojaksoja, jolloin koko päivä voi mennä vuoteessa. Tämä ei ole välttämättä hänelle itselleen ongelma niin kauan, kuin hän hyväksyy tehokkuutensa ja vireystilansa vaihtelun ilman itsesyytöksiä.

Sitä, milloin on tauon paikka, ihminen ei kuitenkaan valitettavasti voi aina päättää itse. Jos on paahtanut ”sata lasissa” päiviä, viikkoja tai kuukausiakin putkeen, on luonnollista, että hermojärjestelmä tekee jossain vaiheessa stopin ja pakottaa lepoon. Valintana projektiluontoinen elämäntyyli sopii henkilöille, joiden elämässä on tilaa useammankin lepopäivän jaksoille. Esimerkiksi neurokirjolle tyypilliset alkuun pääsemisen vaikeudet on helpompaa voittaa, jos on ikään kuin koko ajan liikkeessä ja edellisen tehtävän innostuslataus on kanavoitavissa saman tien keskittymistä tai ponnistelua vaativiin puuhiin. Yksinhuoltajille, paljon itselleen vastuutehtäviä ottaneelle tai tavoitteellisesti urheileville tällainen elämäntapa ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, sillä toimintakyvyn ajoittaiselle romahtamiselle ylikuormituksen vuoksi ei ole varaa. Lisäksi pitkän jatkuneeseen korkeilla stressitasoilla elämiseen liittyy mielialaongelmien ja ahdistusoireiden riski, jolloin palautuminen vaikeutuu entisestään.

Perheissä säästytään jatkuvilta konflikteilta, jos hyväksytään, että joillekin perheenjäsenille epäsovinnainen ja erirytminen toimintatapa on aidosti toimivampi. Tämä tarkoittaa, että vanhempana onnistumista tai päivittäisasioiden säännöllistä hoitamista ei voi mitata yleisten normien mukaan. Silti siitä ei pääse mihinkään, että neurokirjollakin kohtuuden periaate kannattaa pitää mielessä ihan jo hermojärjestelmän asettamien reunaehtojen vuoksi.

Osoite

LönnrotinKatu 1 C
Kajaani
87100

Aukioloajat

Maanantai 08:30 - 16:30

Puhelin

+358505898767

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Ajatusalta :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Ajatusalta :lle:

Jaa

Share on Facebook Share on Twitter Share on LinkedIn
Share on Pinterest Share on Reddit Share via Email
Share on WhatsApp Share on Instagram Share on Telegram

Kategoria