06/12/2024
💙 On ollut suuri kunnia saada hoitaa sotiemme sankareita -miehiä ja naisia, lempeydellä ja rakkaudella, kunnioittaen ja arvostaen! 🇫🇮🇫🇮🇫🇮
💙 Tapasin 99-vuotiaan Georgen Kaunialan sotavammasairaalassa Mielenrauha-kirjani haastattelua varten. Georg puolusti Suomea rintamalla jatkosodassa neljän vuoden ajan (1941–1944).
Lähtö rintamalle tuli äkisti: ”Se oli kauheaa. Minä olin 16-vuotias, ja hälytettiin yllättäen taistelemaan Itämerelle. Määräys tuli niin yllättäen, ettei se antanut mitään aikaa miettiä.” Georg puhuu hitaasti ja miettien välillä pitkään. Ajankuvat tuntuvat yhä vilisevän elävästi miehen mielessä.
Taistelussa Georg haavoittui jalkaan osuneesta luodista. ”Vaikka olin loukkaantunut pahasti, tuli määräys, että on mentävä takaisin linjaan ampumaan. Haava vain sidottiin, ja sitten kylmästi rintamalle. Ei siinä mietitty mitään. Puolustaminen oli meille hirveän vaikeaa suorittaa, olimme aivan liian nuoria taisteluun.” Georgin puhe alkaa hidastua ja tauot pitenevät.
💔 Miehen silmiin kohoaa kyyneleitä ja kädet alkavat täristä muistoihin palatessa. Kysyn, saisinko ottaa kädestä kiinni, ja Georg tarttuu ehdotukseen välittömästi ja mielellään. ”Miehiä menetettiin melko lailla. Hirveän paljon nuoria miehiä.”
Me istumme hiljaa. Vanhan miehen uurteinen käsi on kädessäni, m***a nuoren miehen hätä kiipii pinnan alla. Tärinä jatkuu hetken aikaa, keho muistaa yhä, m***a alkaa sitten rauhoittua.
💙 Kun rauha neljän pitkän sotavuoden jälkeen saatiin, se tuntui äärimmäisen tärkeältä.
”Se, mitä tehtiin, oli kaikki mitä pystyttiin tekemään.” Hän kertoo, että on muiden veteraanien kanssa siviilissä miettinyt, olivatko he pelkureita tai heikkoja, m***a toteaa uudelleen: ”Ei me sitä oltu, me taistelimme viimeiseen hetkeen saakka.”
Lopetellessamme kysyn Georgilta, miltä näistä asioista tuntui keskustella. Hän katsoo minua tiiviisti suoraan silmiin ja sanoo: ”Tuntui hyvältä puhua, m***a on se myös niin hirveää.” Molempien silmissä kiiltävät kyyneleet. Silitän Georgin kättä ja kiitän koko sydämestäni. Vielä hän toteaa lopuksi: ”Täytyy itsellekin sanoa, että parhaani tein.”
Kuinka loputtoman kiitollisia me siitä olemmekaan, me rauhan ajan lapset.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi.
Ja ennen kaikkea kiitos. ❤
