18/11/2025
Kuolema. Aika moni muukin on ollut tän teeman äärellä eilen ja muutenkin.
Mä oon vaihtelevasti ollut tämän teeman äärellä siitä asti, kun rakas ystäväni sairastui kuolemaan johtavaan sairauteen vuonna 2010 tai silloin sai diagnoosin. Oon aika varma, etten olisi tässä tekemässä tätä työtä, onnellisena ja kiitollisena jokaisesta päivästä, ilman kuoleman äärellä istumista.
En voi sanoa, etten pelkäisi kuolemista. En pelkää sitä mitä on sen jälkeen m***a ne musertavat tunteet, kun ajattelee, ettei näkisi rakkaitaan enää. Ne tuntuu liian isoilta välillä.
M***a jotta mä uskaltaisin elää, mä mietin paljon kuolemaa. Haluan puhua siitä. Haluan kuulla ihmisten ajatuksia, uskomuksia, kokemuksia kuolemasta.
Haluan löytää rauhan sen suhteen. Mä uskon jälleen näkemiseen, sieluun, menneisiin elämiin. Mä uskon, että aikakäsite on sellainen, mitä me ei ihan vielä ymmärretä kunnolla. Mä uskon monenlaiseen m***a koen myös, että ihminen voi mennä tosi sekaisin, jos sörkkii kaikenlaista. Että tärkeintä on löytää itsestään turva. Siitä rauhan tilasta on hyvä tutkia elämää ja kuolemaa. Itselleen sopivasti.
Mä rukoilen ja pyydän aina enkeleiltä apua ja suojelusta mun rakkaille. Mä haluan uskoa hyvään ja siihen, että kaikella on suurempi tarkoitus kuin me voidaan ihmismielellä käsittää. Mun käsissä ei ole se, miten tämä elämä kunkin kohdalla menee.
Jotta mä voisin olla kuoleman kanssa sujut, mä haluan kehittyä ihmisenä, armolliseen, hyväksyvään, rakkaudelliseen suuntaan. Mä en halua itselleni kaikkea vaan jakaa hyvää, rakastaa ja saada myös rakkautta osakseni. Se on tähän elämään aika paljon ja luulen, että riittävästi ❤️
Kuoleman äärellä kiitollisena, että saan tänäänkin olla elossa.
Kehon ja mielen parhaaksi 💚 Salla