22/04/2026
Mun polku ei ole menestystarina perinteisessä mielessä. Kyllä mä monesti mietin, että voisiko elämä olla parempaa, jos kävisin oikeissa palkkatöissä ja olisin käyttänyt säästöt muuhun kuin koulutukseeni.
M***a se mielenrauha mikä m***a on, ei aina, m***a enimmäkseen nykyään, ei ole rahalla ostettavissa.
Kuvittelin aikanaan polkuni ihan erilaiseksi. Tavoitteet ja unelmat olivat aika erilaisia. Oonko sitten pettynyt, etten koskaan päässyt niihin? No en. Tai no, hetkittäin.
Ai miksi en pyri enää niihin? Koska mun tavoitteet ja toiveet on muuttuneet hyvinkin paljon. Ehkä ikä tekee sen. Ei enää jaksa 🤭 Tai sitten en vaan ole enää valmis luopumaan elämästä, missä vallitsee rauha ja pitkälti kiireettömyys.
Saan kuulla ihmisten tarinoita päivittäin. En vain heidän kertomanaan vaan myös kehojen tarinoita. Saan herätä kiitollisena elämästä joka aamu. Saan kulkea luonnossa, kuunnella mun kehoa, nauttia hitaudesta.
Monet sanoo, että aika menee niin nopeasti. Oon päästänyt irti siitäkin ja huomaan, että aika menee ihan sopivalla tahdilla, kun en suorita ja kiirehdi. Tuntuu hyvältä antaa ajan kertyä minuun.
Ja rauhasta huolimatta mulla on huonoja ja tosi huonoja päiviä. Ne kuuluu elämään. Uskon, että mun lähellä on monen helppo olla, koska en ole täydellinen, elämäni ei ole täydellistä, ymmärrän tunteita ja herkän ihmisen elämää. Ja ymmärrän, että tämänkaltainen elämä tuntuisi monelle aika stressaavalta.
Siksi tiedän, ettei ole yhtä ratkaisua, kaikille toimivaa. Missään asiassa. Siksi mun tehtävä ei ole ratkaista kenenkään tilanteita, vaan auttaa ymmärtämään omaa kehoa, mieltä ja sielua. Tehdä tilaa, kuulla. Luoda turva uskaltaa tulla nähdyksi, kaikkineen.
Täällä oon. Hoidan aina kehoa, mieltä ja sielua. Olet lempeydellä tervetullut, juuri sellaisena kuin olet. 🩷
Kehon ja mielen parhaaksi 💚Salla