11/04/2025
Suo siellä, vetelä täällä - vai lakkapaikka?
Aloitetaan en innoittamana postaussarja kansikuvan otsikoista. Eli ! Saijan pyynnöstä aloitetaan tästä luontoaiheisen sanonnan sisältävästä otsikosta.
Suo siellä, vetelä täällä. Tuo ah niin toiveikas lausahdus. Not. M***a joskus elämässä ja työelämässä on aikoja, jolloin tuntuu että joka suunnassa näkyy toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Muutos kuormittaa, m***a ei työ tunnu sujuvan näinkään. Kun yhdestä vastoinkäymisestä päästiin, on toinen jo nurkan takana. Miksi yrittäisin, kun en kuitenkaan onnistu?
Negatiivisuuden kierteeseen on helppo solahtaa - onhan meille ollut lajinkehityksen kannalta oleellista huomata vaarat ja ennakoida esteet. Nykyihmiselle kohtalokasta on kuitenkin nähdä vain edellä mainitut, sillä nämä helposti lisäävät alakuloa, masennusta, toivottomuutta ja ahdistusta. Samaan aikaan hankalien aikojen keskellä harvoin tuntuu hyvältä, jos ulkopuolelta tulee pelkkiä tsemppilauseita ja kehotuksia nähdä asioiden hyvät puolet.
Miten ihmeessä sitten tulisi toimia? Tässä yksi tapa, jota voi soveltaa sekä itseen että toisiin:
1. Ota tunne vastaan.
🧐Mikä tunne tämä on?
2. Tutki tunnetta.
🧐Mistähän se mahtaa kertoa? Puuttuuko (työ)elämästä jotain oleellista, tai estyykö tällä hetkellä jokin itselle tärkeä? Onko nykyisessä tilanteessa jotain sellaista, mikä sotii omia arvoja vastaan? Tai kertooko tunne kenties siitä, ettei ole tullut kohdatuksi tai on jopa tullut kohdelluksi väärin? Mitä tunnetta toivoisit kokevasi tässä tilanteessa?
3. Pohdi vaihtoehtoja.
🧐Mihin kaikkeen voin itse vaikuttaa? Onko tilanteessa jotain sellaista, joka on kokonaan minun päätettävissä? Ja mitkä ovat niitä asioita, mitkä ovat kokonaan toisten käsissä? Näitä tutkailemalla voi löytyä se, mihin omat mahdollisesti hupenevat voimavarat kannattaa käyttää.
4. Kun tunne on tullut lempeästi vastaanotetuksi ja validoiduksi, on turvallisempaa etsiä vaihtoehtoisia näkökulmia. On siis aika tutkia avoimesti tämänhetkistä tilannetta.
🧐Onko nykyisessä tilanteessa jotain sellaista, mikä on jäänyt huomaamatta? Onko löydettävissä oppimisen paikka, kultareunus tai meheviä marjoja poimittavaksi mukaan? Mitä se merkitsisi, jos näin olisi?
💡 Kaiken kaikkiaan kyse on näkökulman vaihtamisen taidosta, m***a on hyvä muistaa, ettei siihen ole oikotietä. Tunne on kohdattava turvallisesti, jotta voi tulla tilaa loogisuudelle. Olen ollut lukuisissa vuorovaikutus- ja selvittelytilanteissa, missä ensimmäisen tekemättä jättäminen on johtanut syvempään poteroitumiseen tai tilanteen konfliktoitumiseen. Muistetaan siis marssijärjestys!
✨✨✨✨
️ ️ ️ ️
Mistä otsikosta haluaisit lukea seuraavaksi? Kommentoi alle, niin laitetaan aivot raksuttamaan ja sormet näpyttämään!