20/04/2026
Alkuvuodesta olleet tutustumistapaamiset potentiaalisten työnohjausasiakkaiden kanssa saivat pohtimaan olemista. Yksi liikkeelle sysäävistä asioista monien joukossa oli, kun sain niin sydämellisen "ei-kiitos-tällä-kertaa" -viestin tutustumisen jälkeen, että aivan hymyilytti. Olivat kuulemma tykästyneet tapaani olla ja vuorovaikuttaa. Samaan aikaan, kun hymyilytti, mietin, että miten tähän nyt tulisi suhtautua. Vallalla olevaan itsensäesiintuomis- ja markkinointihypetykseen kun ei ehkä ihan sovi slogan "Osaan olla" 🤔
M***a hetkinen. Mitäs se oleminen ihmissuhdetyössä sitten on?
Ainakin se on sitä, että asetun olemaan asiakkaan asioiden kanssa. En ole siis ajatuksineni muualla: en omissa asioissani, m***a en myöskään kiirehtimässä jonnekin, missä asiakkaan muka pitäisi olla. Ollaan hankalienkin asioiden kanssa sen aikaa, kun niissä tuntuu sopivalta olla. Tämä olemisen tapa mahdollistaa minulle omien tunteideni, mielikuvieni, kokemusteni ja ajatuskulkujeni hyödyntämisen asiakkaan hyväksi. Ja ne siis saavat olla tai olla olematta, ei niitä tarvitse suitsia. Lisäksi olen siten, että asiakaskin voi olla ja vieläpä juuri sellaisena kuin sillä kertaa sattuu olemaan. Ei tarvitse olla kuin edellisellä kerralla tai siten, kuin luulee minun haluavan tai kuvittelee että pitäisi olla. Nämä kun usein tulevat vaikuttavan työskentelyn tielle jos eivät esteeksi, niin ainakin hidasteeksi. Ajattelen aidosti, että kaikki tämä on oleellista merkityksellisille keskusteluille ja muutosvoimaisille oivalluksille.
Omassa työnohjauksessakin mietittiin olemista. Todettiin, että oleminen on itse asiassa ammattitaito. Pohdin myös toiveikkaasti, voisiko tämmöinen olija luottaa viidakkorumpuun ja unohtaa markkinoinnin 😅 vastapuolella oleva olijakin oli niin tehnyt.
En pröystäile titteleillä. En lupaa ennalta tiettyjä menetelmiä, keinoja, välineitä, työkaluja tai palikoita. M***a olla osaan siten, että sinunkin on helpompi olla - ja työskentelyssä saat jotain syvältä saakka vaikuttavaa.
