16/02/2026
Keho toimii niin hyvin kuin sen sisäinen koordinaatio ja kommunikaatio toimii.
Eli tässä puhutaan nyt hermostosta (aika basic tasolla..
Aivot on päätietokone, ja selkäydin sen jatke. Nikamien välistä kulkee hermojuuret, joista haarautuu pienempiä hermoja ympäri kehoa niin elimille kuin lihaksille. Ilman hermoston toimintaa mikään ei toimi, koska mikään ei vie käskyjä perille. Aivot käskyttää kehon eri osia toimimaan, m***a aivojen käskytys perustuu hermoston sensoreilta saatuun informaatioon: onko jokin lihas lyhentyneessä tilassa vai rento, onko verensokerit ok, onko ympäristössä jotain uhkaavaa, millainen alusta jalkaterän alla on, tuleeko jostainpäin kehoa kipusignaalia, joka varoittaa mahdollisesta ongelmasta jne.
Selkäranka on moniosainen rakennelma, joka pitää meidät pystyssä mahdollistaen liikkuvuuden ja samalla suojaten tärkeitä hermorakenteita. Jokaisen nikaman pitäisi liikkua omalla optimaalisella tavallaan. Kun jonkin alueen liikkuvuus muuttuu, vaikutukset heijastuvat muualle rankaan ja sitä myötä myös muualle kehoon.
Erilaiset selkä- ja rankakivut ovat yleisiä ja niitä voi ilmetä niin trauman tai ylirasituksen myötä, m***a joskus kipu tulee ihan “puskista”. Kipusignaalin saapuminen aivoihin on merkki, että jossakin on jokin ongelma, eli kipu toimii huomionherättäjänä ja suojelumekanismina, jotta vältyttäisiin lisävahingoilta. Kipu kertoo useinmiten mahdollisesta ylirasituksen/trauman aiheuttamasta kudosvauriosta ja tulehduksesta, m***a ongelma itsessään voi olla aivan jossain muualla. Hyvin usein raajojen nivelet rasittuvat väärin, kun selkäranka ei toimi oikein. Ja toisaalta myös ongelmat raajojen nivelissä heijastuvat myös nikamien toimintaan eli aiheuttaa kompensaatiota läpi kehon.
Se, että joku on kivuton, ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi. Kaikkien aivot eivät käsittele kipusignaalia samalla tavalla, eli toiset ovat hyvin herkkiä kiputuntemukselle, kun toiset eivät siitä juuri tunne (tai ignooraavat sen ja/tai lääkitsevät kipusignaalin pois). Kipu on siis huono indikaattori toimintakyvylle.
Parempi olisi mitata toimintakykyä eli esimerkiksi rangan ja raajojen liikkuvuutta, liikkeiden koordinaatiota, lihasten aktivointikykyä (ei pelkkää voimantuottoa vaan kykyä aktivoida yksittäisiä lihaksia vs. lihasryhmiä). Erilaisissa ranka ja raajakivuissa aina löytyy puutoksia lihastasapainossa, koordinaatiossa, lihasten aktivoinnissa ja liikkuvuudessa. Kaikkiin näihin vaikuttaa hermosto.
Liikkuvuus ei tarkoita sitä miten hyvin ja paljon liikkuu ja/tai venyttelee. Rangan/nikamien ja muiden nivelten liikkuvuus tulee itseasiassa siitä, että miten stabiili kyseinen alue on eli miten hyvin lihaksisto kykenee aktivoitumaan ja pitämään alueen vakaana. Jos esimerkiksi selkärangan lihaksisto ei kykene pitämään tiettyjä nikamia vakaina tietynlaisen fyysisen stressin alla (eli sanotaan vaikka huono työergonomia), riskinä on, että selkärangan läheiset hermorakenteen saavat painetta (keholle iso vaara). Tästä syystä aivot “lukitsee nikaman” ja luo siten stabiliteettia, m***a millä hinnalla? Nikaman lukitseminen vähentää tietysti liikkuvuutta.
Noniin, helppo fiksaus, treenataan vaan hurjasti lihaksia, eikö vaan?
No lihaskunnon parantaminen ja voimaharjoittelu kyllä on todella hyödyllistä kaikille ja etenkin heille, joilla on rangan ja raajojen oireita, ja myös heille kenellä oireita ei ole, eli oikeasti kaikille. M***a.. hermosto on todella monimutkainen systeemi ja sen toimintaan vaikuttaa moni asia. Aivot tykkäävät automatisoida toimintojaan eli meillä on aivoissa kartta kehosta ja lihasmuisti, josta käsin teemme suurimman osan liikkeistä (eli kävely, juoksu ym automaattiset). Kaikille meistä on tullut isompia ja pienempiä tällejä elämän aikana, jotka ovat jättänyt kompensaatioita kehoon, näistä on tullut aivoille “uusi normaali”. Tämä tarkoittaa myös sitä, että aivot ovat usein hyvin sokeita oman kehon vinouksille.
Nikamien liikkuvuuden palauttaminen kiropraktiikan avulla on tehokas tapa viestiä aivoille, että kyseisen alueen lihasaktivaatiota tulee lisätä. Hermostolle muutos yhdenkin nikaman liikkuvuudessa tarkoittaa aina muutosta koko selkärangan alueella. Vuosikymmenien virheasennot ja “lukot” ja jäykkyys eivät siis katoa muutamalla käsittelyllä, koska stabiliteetin “rakentaminen” ja hermoston opettaminen uuteen “lihasmuistiin” vie aina aikaa ja vaatii toistoa. Se tarkoittaa enemmänkin kuntoutusjaksoa, jossa selkärangan liikkuvuutta saadaan parannettua sitä mukaa, kun lihaksisto pystyy jälleen alkaa pitämään selkärankaa stabiilina. Yksi kuvista näyttää miten alaselkäkipuisella usein on löydöksenä lanneselkää tukevien lihasten rasvoittuminen eli hermosto ei ole pitkään aikaan kyennyt alueen lihaksistoa aktivoimaan oikein.
Tämä olkoon vastauksena melko usein kuultuun kysymykseen, että miksi kiropraktikolla “pitää” käydä useamman. Vuosikymmenien ongelmat eivät katoa päivissä tai viikoissa. Oireet voivat kadota nopeastikin, m***a jos tavoitteena on oikeasti tasapainoinen, liikkuva ja hyvinvoiva keho, silloin projekti on aika paljon pidempi. Kiropraktikolla saa käydä niin paljon tai vähän kuin haluaa. Kiropraktiikasta on kuitenkin aina hyötyä, sillä se auttaa hermostoa toimimaan paremmin = parempi kehon toimintakyky = parempi elämänlaatu.
Ja tässä ei nyt edes mainittu selkärangan toiminnan vaikutuksia autonomiseen hermostoon, siitä voisi tulla aika pitkä luento…
Mahtavaa viikkoa!!✨❄
