Ravitsemusterapeutti & ratkaisukeskeinen terapeutti Marjo Rantala, Kotka (2025)

29/09/2025

Ratkaisukeskeisyyteen liittyy usein väärinkäsitys, että terapeutti ratkaisisi asiakkaan ongelmat. Että, kun asiakas tulee vastaanotolle, kertoo ongelmansa ja sitten terapeutti antaa siihen ratkaisun.

Ratkaisukeskeisyys ei ole sitä.

Ratkaisukeskeisyydessä ollaan kiinnostuneita mm. yksilön voimavaroista, vahvuuksista ja unelmista. Näiden pohjalta lähdetään erilaisten kysymysten avulla muodostamaan polkua kohti hyvää oloa ja asiakkaan asettamaa tavoitetta.

Kyllä vastaanotolla menneestäkin voidaan keskustella, asiakkaan ehdoilla mennään.

Joka tapauksessa ratkaisukeskeisyyttä ei ole ratkaisuiden jakaminen. Joskus voi olla, että asiakas haluaa johonkin spesifiin asiaan vinkkejä ja silloin terapeutti voi niitä ehdottaa, m***a asiakas itse päättää, mihin ryhtyy.

Milton H. Ericsson on kiteyttänyt asian hyvin: Asiakas tietää ongelmaansa ratkaisun, hän ei vain tiedä, että tietää sen.

Ratkaisu voi siis olla piilossa, m***a löytyy keskustelun ja kysymysten avulla.

26/09/2025

Sain yks päivä kokkailla toimittajan kanssa meidän perheen perusarkiruokaa. Kyseessä on Kouvolan Sanomien Syömään! - juttusarja.

Valitsin ruoaksi kirkkaan kalakeiton. Se on todella helppo ja nopea ruoka. Moni silti vierastaa kalaruokien kokkailua ja kokee ne liian monimutkaisina.

Kokkailun ohessa jutusteltiin mukavia niin meidän perheen ruokailuista kuin minun opiskelu- ja työurasta. Juttu rönsyili kodin puutarhaanki välillä.

Niin, ja nuo "roskat" tarkoittaa tilliä ja ruohosipulia, joita meidän lapset vierasti ennen kuin käytiin paikallisessa kalakeittoravintolassa. Sen jälkeen roskat on saaneet olla meidän keitossa 😅

Toimittaja halus tietää mun lemppariruoat, mut ei mulla oo sellasia -oon niin kaikkiruokainen, että tykkään todella monenlaisista ruoista ja mulle herkku voi olla vaikka kirkas kalakeitto. Mut jotain oli toivottavaa mainita, ni sanoin sitruunalimsat, lakut, salmiakit ja puolison tekemä valkoinen juustopizza 😋

23/09/2025

Yle haastatteli minua koululaisten terveyskyselyn tulosten julkistamisen jälkeen. Erityisesti täällä Kymenlaaksossa aamupalan jättää valtakunnallista tasoa useammin väliin 8. ja 9. luokkalaiset.

Aamupalan väliin jättäminen ei voi olla näkymättä koululaisten arjessa. Osa jättää myös lounaan väliin. Pahimmillaan nämä "korvataan" naposteltavilla ja/tai energiajuomilla.

Lapset ja nuoret tarvitsevat vielä paljon aikuisten tukea riittävän unen, liikkumisen ja ravitsemuksen osalta, vaikka erityisesti nuoret harjoittelevat samalla myös itsenäisempää toimimista. Nämä teemathan vaikuttavat myös mielen hyvinvointiin.

Jotain hyvääkin kyselystä selvisi: suurin osa lapsista ja nuorista voi keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa usein tai melko usein. Lisäksi alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat entisestään vähentyneet. Kuulostaa hyvältä 🙌

21/09/2025

Syöt karkkia.

Tuleeko sulle siitä syyllinen olo?

Jos ei, hienoa👏 Myös karkit voivat olla osa monipuolista ruokavaliota eikä mikään yksittäinen asia pilaa sitä 🍬 Jatka samaan malliin.

Jos koet syyllisyyden tunnetta, että söit karkkia, miten toimit?
1. Aloitat tiukan dieetin
2. Skippaat seuraavan/seuraavia aterioita
3. Pohdit, mitä tapahtui edeltävästi: "Mmm... aamupala ja lounas taisi olla liian kevyitä, illalla ei oikein mikään ruoka riittänyt paikkaamaan sitä vajetta. Ei ihmekään, että keho halusi karkkia. Aamulla syön tavanomaisen aamupalan ja huolehdin riittoisasta lounaasta."

Jos söit karkkia ihan vain, koska halusit ja määrä oli maltillinen, voit näissä hetkissä toistaa itselle "karkit ovat osa monipuolista ruokavaliota, söin koska halusin". Toistaminen laimentaa aiemmin opittuja syyttäviä lausahduksia. Et varmasti lähtis ystävääkään syyttelemään, älä siis itseäsikään. Syytteleminen ei auta sinua kuten olet varmaan huomannutkin.

02/09/2025

Tiiättekö, mikä on aika yleisestikin kuultua vastaanotoilla?

Kun muilla elämän osa-alueilla pukkaa kaaos päälle, alkaa noudattamaan tiukkaa dieettiä. Koska sen ainakin osaa ja handlaa hyvin, ja tulee hallinnan tunne, et hei, tää menee niinku pitääkin ja tässä on selvä struktuuri, kun muu ympärillä oleva on yhtä myrskyä.

Ja sitten. Tulee vastaan sellanen asia ku elämä. Että päivissä on kas muutakin ohjelmaa kuin dieetin noudattaminen ja ei pystykään menemään suunnitelman mukaan. Sitten syökin jotain suunnittelematonta, tulee huono fiilis ja
lopettaa koko dieetin.

Dieetin lopettamisen jälkeen tulee tunne, että enpä sitte hallinnut tätä dieettiäkään, onpa mulla huono itsekuri.

Ja tarinan opetus on, että ei kannata edes alottaa koko dieettiä. Voi ihan vaan pikku juttuja muuttaa kerrallaan ja jos elämässä on kovin paljon muuta kaaosta, voi pohtia mihin voimavarat riittää ja onko silloin ylipäätään hyvä hetki tehdä ruokavaliomuutoksia.

Ihan pakko vielä loppuun laittaa: Mitäs, jos syöminen oiski ennemmin iloinen, voimia tuova juttu kuin tiukkojen rajoitusten sävyttämä gramman tarkka suunnitelma ilman joustavuutta?

29/08/2025

Pitää surauttaa supersmoothiet, tehdä hieno trendibowl lounaaksi, prepata ja suunnitella ruoat vähintään viikoksi, juosta portaat hissin sijaan, jumpata, tanssia, joogata, nostaa punttia, cross fitata ja pelata padelia ja mielellään myös polkujuosta ja oot out jos et oo mukana, osallistua vanhempainyhdistyksen toimintaan ja lasten kaikkiin mahdollisiin treeneihin ja olla siellä apuvalmentajana, olla yliluonnollisen rauhallinen vanhempi, leipoa mokkapalat kahvioon, osallistua vapaaehtoisena järjestötöihin, hoitaa parisuhdetta, hiuksillekin ois hyvä laittaa naamiot ja hoitaa tuskastuttavan monimutkaisilla menetelmillä, kieriä hiukset yöksi patukan ympärille ja aamulla herätä ultimaattisen hienoilla kiharoilla, tehdä miljoonavaiheiset ihonhoitorutiinit, aloittaa unihygieniatoimet hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, muistaa juoda vettä pitkin päivää, meditoida, hoitaa lemmikit, tehdä ystävien kans kaikkee trendaavaa, sisustaa koti nätiksi, huolehtia ikääntyneistä vanhemmista, postata työelämän opit säännöllisesti Linkkariin, postata someen nää kaikki.

Huh, hengästyin 🥵 Tää on jonkun luoma illuusio, että kaikki muut handlaa nuo kaikki, m***a miten ite et pysty samaan, et edes puoleen noista.

Tiiätkö mitä, ei ne muutkaan pysty tai pystyy hetken, m***a väsyy sitten. Tai tekee, m***a et tiedäkään, miten väsyneitä ne on suorittaessaan tuota kaikkea.

Joten huoli pois, tee sitä, mikä näyttää sun elämältä ja anna muiden feikata rauhassa, mitä haluavat 🙃

25/08/2025

Tarviiko kehoa puhdistaa säännöllisesti?

Tämä kysymys nousee aika ajoin esille vastaanotolla. Sillä siis tavoitellaan sitä, että suolisto tai keho jotenkin "siivottaisiin" myrkyistä tai jostain jämistä esimerkiksi piimä- tai kaalisoppakuurilla tai muulla vastaavalla hienolla detox-kuuriksi naamioidulla ja tämän jälkeen voisi aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Kysymykseen on lyhyt vastaus ja se on ei.

Keholla on omat detoxit: mm. uni, maksa, keuhkot, paksusuoli ja muu suolisto. Ne huolehtivat ihan jatkuvasti kehosi siivoamisesta eikä ne tarvitse mitään erillistä kuuria toimiakseen.

Sen sijaan, että kuuri puhdistaisi kehon, se saattaa tehdä hurjan nälän tunteen, joka ei tunnu sammuvan oikein millään syömisillä. Kuurin jälkeen yleensä tekee mieli hyvin energiatiheää ruokaa, joka on usein rasvaista ja sokerista. Näiden syömisen jälkeen tulee syyllinen olo ja taas fiilis, että pitäis puhdistaa keho uudestaan. Kierre on valmis.

Joten tasapainoisella, riittävällä, säännöllisellä ja monipuolisella syömisellä huolehdit parhaiten kehosi tasapainoisesta toiminnasta.

19/08/2025

Kerronpa teille mun yhden kokemuksen häpeästä.

Opiskelen parhaillaan psykoterapeutiksi. Opintoihin kuuluu monenlaisia osa-alueita, joista yksi on työnohjaus pienryhmissä. Niissä siis käydään ns. harjoitteluasiakascaseja läpi yhdessä oppien ja toisia tukien, toki työnohjausta vetää psykoterapeutti.

Yhdellä kerralla ryhmätyönohjauksessa sattui niin, että kun tuli minun vuoro kertoa casestani, sain aloitettua hiukan kertomista, sitten herkistyin ja aloin itkemään. Ajattelen, että itku tuli elämän kokonaiskuormitustilanteesta, m***a syyllä ei ole tässä nyt väliä.

Häpesin valtavasti itkemistäni. Tuntui erittäin epäammattimaiselta itkeä siinä tilanteessa ja purin tilannetta jälkeenpäin useamman henkilön kanssa. Ajan kanssa häpeä laantui enkä nyt tällä hetkellä ajattele sitä enää häpeällisenä tapahtumana. Heti tapahtuneen jälkeen en olisi voinut kuvitellakaan sanovani joskus näin.

Siinä hetkessä ja sen jälkeenkin tuntui, ettei siitä voi seurata mitään hyvää. M***a tiiättekö mitä? Kyllä siitä seurasi. Tapahtuneen jälkeen on muutama muukin kyynelehtinyt työnohjausryhmässämme ja toivon, että minun herkistyminen madalsi kynnystä muidenkin tuoda tunteet näkyviin.

Miksi halusin tämän jakaa? Siksi, että vaikka asia tai tapahtuma saattaisi siinä hetkessä tuntua hyvin häpeälliseltä, haluan sanoa lohdutuksena, että häpeä voi laantua tai jopa hälventyä kokonaan ja tapahtuneesta voi seurata jopa jotain hyvääkin.

Häpeä haluaa pysyä piilossa -sillain se saa rauhakseltaan kasvaa uusiin sfääreihin. Taivumme usein häpeän tahtoon. Itsekin olisin mielellään paennut tilanteesta ja en olisi halunnut palata siihen hetkeen.

M***a: häpeä hälvenee kertomalla siitä. Saattaa aluksi tuntua tosi pahalta kertoa, m***a kun saa sen kakistettua ulos ja kerrottua vaikka useammankin kerran, hiljalleen helpottaa. Sitä on vaikea uskoa etukäteen, koska äkkiseltään tuntuu, että häpeä vaan kasvaa, jos joutuu paljastamaan jollekulle sen. Luota kuitenki prosessiin, kertominen helpottaa oloa ja voit tehdä sen yhä uudestaan.

Mikä sulle on auttanut häpeän kanssa?

11/08/2025

Mitä on lepo?

Hyvinvoinnin perustan ajatellaan usein olevan uni, ruoka, liikunta ja lepo. M***a mitä lepo on?

Onko se sama asia kuin uni? Ei ole.

Lepo voi olla vaikkapa ihan vain pötköttelyä sohvalla. Siis ihan vain pelkästään pötköttelyä -ei siis samalla puhelimen selailua, telkkarin katsomista tai mitään muutakaan puuhastelua.

Noniin, nyt siellä moni jo ajattelee, että mitä järkee tossa on: pötkötellä vaan, kun samalla ajalla voi tehdä jotain hyödyllisempää. Sepä se, pötköttely on ihan yhtä hyödyllistä kuin juoksulenkki tai monipuolinen ruoka -me tarvitaan niitä kaikkia, jotta säilyy hyvä balanssi.

Kaikille pötköttely ei kuitenkaan toimi lepona. Lepo voi olla myös vaikkapa rauhallinen samoilu metsässä, rentoutusharjoitus, taukovenyttely töissä, lyhyt kehon jännitysten havaitseminen ja rentouttaminen kotiaskareiden välillä, saunominen, rauhallinen jooga.

Mikä on sulle luontainen tapa huolehtia levosta?

04/08/2025

Muutosten toteutuminen arjessa voi olla joskus pienestä kiinni.

Juomapullon siirtäminen työpöydällä näkyvämpään paikkaan auttaa veden juomisessa: esim. 🖥️ viereen tai eteen, ei taakse.

Riittävän veden juomiseen saattaa innostaa myös uusi hieno juomapullo 🥤

Kasvisten siirtäminen jääkaapissa silmien korkeudelle valmiiksi pestyinä (ehkä pilkottuinakin) auttaa muistamaan kasvikset myös välipaloilla ja näitä voi napostella vaikkapa jo ruokaa tehdessä.

Työpäivinä meneekin suoraan töiden jälkeen liikkumaan hyvän välipalan jälkeen, niin ei tartte enää sohvalle lösähtämisen jälkeen lähtee.

Iltapalan teon yhteydessä tekee tarvittavat valmistelut aamupalaa varten valmiiksi, mikä tekee arkiaamuista jouhevampia.

Tuleeko sulla jotain vastaavia mieleen? Kirjoita 👇, ni saadaan hyvät vinkit jakoon 😍

23/06/2025

Säännöllinen ateriarytmi mielletään monesti tarkoittavan klo 8, 11, 14, 17 ja 20 ruokailuaikoja. Vieläpä niin, että järjestyksessään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Sitten, jos ateriat eivät mene näin, koetaan epäonnistumista.

Ateriarytmiäkin, kuten montaa muutakin ravitsemukseen liittyvää asiaa, voi toteuttaa hyvin yksilöllisesti eikä niiden tarvitse mennä yleisesti oletetun kaavan mukaan.

Aamupalan syönti voi olla haasteellista heti heräämisen jälkeen, m***a jos se ajoittuu aamupäivälle vaikkapa parin tunnin päähän heräämisestä, on se vielä aamupala. Moni harjoittelee aamupalan syömistä töissä aamun kahvitauolla. Se on oikein hyvä ajankohta aamupalalle.

Työssäkäyvät tai lapsiperheet saattavat kokea päivällisen paremmaksi iltapalan paikalla esim klo 20 ja ennen harrastuksia syövät mieluummin välipalatyyppistä. Näin on mukavampi tehdä raskaampaakin liikuntasuoritusta töiden tai koulun jälkeen eikä päivällinen haittaa liikkumista.

Joillekin tuntuu istuvan paremmin neljä ateriaa päivässä kuin viisi tai kuusi, ja se on aivan okei.

Sellaista en ole vielä tavannut, joka söisi kolme tai vähemmän kertaa päivässä ja syömiset olisivat tasapainoisia, joten luulenpa, että neljä kertaa on minimi.

02/06/2025

Turvottaako?

Ensimmäisenä moni lähtee karsimaan ruokavaliota -se on ehkä helpoin ja konkreettisin, m***a ei läheskään aina tarpeellinen.

Tsekkaa kuitenkin eka nämä, onko kunnossa:

1. Säännöllinen syöminen, 3-4 h välein
2. Ruoan huolellinen pureskelu
3. Riittävä juominen
4. Kiristävät vaatteet rennompiin
5. Jalottelutauot istumatyössä, erityisesti aterian jälkeen hetki seisomista
6. Mielen rauhoittaminen: jooga, rentoutumisharjoitukset
7. Maltilla sokeripitoista ja mielellään aterian päätteeksi

Jos nämä on jo kaikki kunnossa ja edelleen turvottelu on arkea haittaavaa, voi lähteä tutkimaan, olisiko jokin ruoka-aine, joka aiheuttaisi oireita esim. FODMAP-ruokavalion avulla. Tämä on kuitenkin syytä katsoa ravitsemusterapeutin kanssa, jotta ei jää turhia rajoituksia ja tulee turvattua riittävä ravintoaineiden saanti.

Ravitsemusterapeutti & ratkaisukeskeinen terapeutti Marjo Rantala

29/09/2025

26/09/2025

23/09/2025

21/09/2025

02/09/2025

29/08/2025

25/08/2025

19/08/2025

11/08/2025

04/08/2025

23/06/2025

02/06/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria