10/12/2025
'Kannamme kehossamme asioita, jotka ovat tapahtuneet pieninä, toistuvina säröinä siellä, missä olisi pitänyt olla turva. Kannamme kehossamme myös niitä selviytymisiä, jotka tallentuivat sinne ennen kuin ehdimme edes nähdä vaaran. Turvattomuuteen jähmettynyt hengitys, kohtaamattomat tarpeet, sanat ja katseet rakentuvat kehon kerroksiin. Jännitys, kipu ja säpsähdykset ovat joskus ainoita todisteita siitä, että jokin ylitettiin. Että jokin olisi vaatinut enemmän turvaa kuin mitä silloin oli tarjolla. Kehoon tallentuu pelko, m***a myös eloonjääminen. Ja tässä hetkessä keho etsii yhä reittiä turvaan. Jokainen hetki, jossa pelon ja selviytymisen vuoropuhelu purkautuu ulos ehkä tärinänä, itkuna, jännityksenä, huokauksena, on sisäänkäynti toisenlaiseen. Se näyttää sen, mikä aikanaan jäi tukahdetuksi, painetuksi, ohitetuksi. Sen, mikä olisi ansainnut lempeyden ja turvan.'
Kehon muisti vaikuttaa siihen, miten reagoimme nykyhetkessä. Vanhoista selviytymistavoista voi oppia pois, kohti turvaa ja levollisuutta.
